Yhteinen Naantali -tiedote

• 2011/1
• 2010/2
• 2010/1
• 2009/3
• 2009/2
• 2009/1
• 2008/3
• 2008/2
• 2008/1

• Etusivu
• Ajankohtaista
• Kirjoituksia
• Kunnallisvaalit 2008
• Esittely
• Johtokunta
• Liity jäseneksi!
• Valtuustoryhmä
• Luottamushenkilöt
• Linkit
• Palaute

Mikael Jungner luopuu puoluesihteerin paikasta

Mikaelin hieno ja vetoava kirje puolueväelle päättyi yllä lainatulla tavalla.
Nyt spekuloidaan, että tekikö hän välttämättömyydestä hyveen, vai oliko hän sanansa mittainen mies?
Monissa sodissa huonon menestyksen ovat joutuneet kantamaan kenraalit eivät useinkaan kuninkaat. Meilläkin puolueessa tätä traditiota on ollut ja on. Syitä on monia:
perimmäinen solidaarisuus, vaihtoehtojen puute, huonot kokemukset ja linjariitojen pelko.

Yksilöt ovat merkittäviä menestyksen tekijöinä. Tiedän, että Jutta Urpilainen  häviää vetovoimaisuudessa Jyrki Kataiselle, tänään. Mutta miten on huomenna. Sitä emme tiedä. Ja siksi näillä perusteilla valintaa ei pidä tehdä. Kepun Mari Kiviniemen  epäonnistumien on tästä hyvä esimerkki. 

Paavo Lipposen puheenjohtajuuskausi oli nykyvalossa menestyskausi Sdp:lle. Mutta ennen sitä hän hävisi Ulpu Iivarille puoluesihteerin pestin ja Pertti Paasiolle puheenjohtajan paikan, kun taas Tarja Halonen hävisi Paavolle puheenjohtajan paikan, mutta tuli kahteen kertaan valituksi presidentiksi.
Arvioni, että Paavo menestyi puheenjohtajana ja pääministerinä tekojensa ja ajatusten ei persoonansa ansiosta. Kukaan tuskin väittää, että ulkoinen koreus ja vetovoima olisivat nostaneet Tarja Halosen presidentiksi. Hänenkin kohdalla sisältö ratkaisi.

Siksi nyt on keskityttävä sisältöön. Monet merkit puhuvat sen puolesta, että Jutta voi hyvinkin onnistua hallituksessa. Mutta ei yksin. Siihen tarvitsee yhtenäisen ja solidaarisen  tiimin.

Presidenttivisa jatkuu

Edellinen  kysymys kuului: Mistä tapahtumasta, joka liittää Koiviston taustaltaan Naantaliin tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta?

Edellisen kysymyksen tuli vastaus Hakrintieltä. Se oli lähellä oikeaa.  Mauno Koiviston tiedon mukaan hänen isänsä lähti 1903 rengiksi Merimaskuun, tai niin kuin sanonta kuului ”merimaihin”. …Vuonna 1907 isäni muutti Naantaliin ja vuonna 1912 Turkuun.

Ja uusi kysymys kuuluu, missä tämä tapahtui?

Ilmeisesti juuri tältä matkalta muistan, että menin keittiöön norkoilemaan , missä naisväki paistoi räiskäleitä. Naiset sanoivat, että jos poika laulat, saat yhden. Minä aloin laulaa: ”Kun meren aallot pauhaa ja tuuli vaikeroi… ”Silloin äidin eno tuli sisään sisälle keittiöön ja sanoi: ” Voi poika, kun laulat syntistä laulua.

Dagen efter

Vaalien jälkeinen tunnelma on aina uusi ilmiö. Vaikka omaan kokemusmaailmaani mahtuu jo monenlaista, on tämä tilanne uusi.
Henkilökohtaisesti koen raskaana - en niinkään sitä, että vaalit menivät ennakkoon arvioidusti -  , vaan sen, että   Paavo Lipposen saama kannatus  oli kohtuuttoman alhainen. Tiedän, etteivät vaalit ole tutkintoarvostelu eikä oikeuden tuomio, vaan kansan kaikki valtiaan satunaisen harkinnan tulos. Ja pulinat pois, kuten Johannes Virolainen vuonna 1983 pudotessa eduskunnasta lausui, on oivallinen suhtautumisohje, niin kuiten haluan sanoa, että tilanteessa aika paljon samaa kuin Virolaisen tapauksessa, kun  hän IPU:n siis Parlamenttien välisen maailman laajuisen järjestön puheenjohtajana jäi valitsematta Suomen eduskuntaan.

Kokoomus on saamassa pitkään toivomansa hyvityksen ja varmaan tällä kerralla monelle keskustalaisellekin on helpotus päästä äänestämään Niinistöä Väyrysen sijasta. Historian juoksussa tätä voi pitää jopa hyväksyttävänä.

Demareille on asetelmassa on pari hankalaa ulottuvuutta:  Ensinnäkin kolmen demaripresidentin kausi  oli hieno saavutus ja sen loppuminen aiheuttaa haikeutta. Ja toiseksi mitä nyt?   

On niitä, joille tämä on tyhjän lipun paikka. Mutta eihän se ole kansavaltaa, joten sitä ei pohdita enemmän.

Tiedämme jo galluppien perusteella, että kannattajakuntamme oli jakautunut Lipposen lisäksi melko tasaisesti Niinistön ja Haaviston välillä.

Löytyykö sitten valintaa helpottavia asiakysymyksiä, on ensimmäinen asetelmasta syntyvä ajatus. 

• Ulkopolitiikassa toinen tuntee taloutta toinen kehitysmaita. Veäjällä on Niinistön veljespuolue vallassa ja Haavisto on riippumaton. Läheisyydellä on painoa, mutta mihin suuntaan, on henkilökohtaista.
• Ehdokkaiden suhtautumine euro-asiaan on saman suuntainen, eikä helpota valintaa sen paremmin euro-asioihin myönteisesti kuin kielteisesti suhtautuvien valintaa.
• Työntekijöiden oikeuksiin ja julkisen kontra yksityisen työn suosinnan suhteen ovat ehdokkaat taitaneet olla aika pitkälti samoilla linjoilla, porvarillisesti ajattelevia kumpainenkin.
• Energiapolitiikasta ja ympäristökysymyksistä voi löytyä erottavia tekijöitä. Mutta myös niisä joukomme ovat monimielisiä.
  

Ratkaisu kääntyy helposti tunne puolelle ja sieläkin Ihmisluonnon nurjalle puolelle. Kysysymys siitä, että kumman kannattajien menestystä on vaikeampi sietää?
 Kokoomuslaiset ovat tottuneita herran asemaan, mutta kyllä sieltäkin ilmarinta aika äkkiä pullistaa. Ammattilaiset sen osaavat peittää, mutta muille tuottaa vaikeuksia.
Vihreille, joista Pekka Haavisto ulkoisesti tekee poikkeuksen, on tapana taas olla muita ihmisiä  -ja käytän tarkoituksella väärää vertailumuotoa -, hyvempiä ihmisiä. Heidän  näkökulmansa on yläviistosta alaspäin ja se ärsyttää.

Ja ihan oma lukunsa on tämä puolisokysymys. Hienoa, että suomalaiset jo tällä astelemalla osoittivat suvaitsevaisuutta ja näyttivät ulkopuolisille, että änkyröinti oli ohimenevä ilmiö.
Muuta kyllä tällä asialla on merkitystä, vaikka  ei ratkaisevaa. Haaviston sanoin; Hänen homous on pienempi este kuin vihreys.

Tämä on henkilövaali ja niinpä myös valinta on henkilökohtainen. Ja on se meille sosialidemokraateille ihan oikein, että joudumme ajattelemaan!

Kirjotituksia palstalla on yksi analyysin tapainen juttu; Suksi ei luista

Niinistö tulossa Kultarantaan

Yllä on Naantalin tulos.

Onnittelemme muita erityisesti Sauli Niinistöä ja Kokoomusta. Myös Vihreät ja erityisesti Pekka Haavistoa, joka nousee haastajaksi. Myös Paavo Väyrysen ja Keskustan tulos oli hieno.

Meidän Sdp:n ja Paavo Lipposen tulos oli heikko eikä siinä ole muuta hyvää kuin se, että siitä voi vain nousta.
Paavo Lipponen teki vaalikamppailusta asiallisen ja voimme tässä vaiheessa todeta, että Suomen ulkopolitiikka ja EU-linja tuli selväksi.