• 2010/1
• 2009/3
• 2009/2
• 2009/1
• 2008/3
• 2008/2
• 2008/1

• Etusivu
• Ajankohtaista
• Kirjoituksia
• Kunnallisvaalit 2008
• Esittely
• Johtokunta
• Liity jäseneksi!
• Valtuustoryhmä
• Luottamushenkilöt
• Linkit
• Palaute

Painajaisia

Talouslehdistö seuraa syystä suurella mielenkiinnolla Euron kohtaloa. Tällä palstalla on aiheeseen kinnitetty monen mielestä varmaankin ylisuurta huomiota. Syynä on kirjoittaja, jonka sieluun rahoitus Suomessa ja Euroopassa on jättänyt pysyvän jäljen ehkä vammankin. Suomi on paatissa mukana olijana myös suuresti riippuvainen tulevista muiden linjanvalinnoista, oma roolimmehan on sitten Lipposen aikojen kuihtunut vähäiseksi. Toistaiseksi olemme ollut hyötyjän roolissa niin, että Euroa vastustanut Matti Vanhanen on sen avulla välttänyt oman toimettomuutensa vakavimmat seuraukset.

Aikoinani arvelin, vaikka en vahvistusta ole sille miltään korkeammalta taholta saanutkaan, että Euro oli Ranskan Francois  Mitterrandin Saksojen yhdistämisen tunnustamisen ehto Helmut Kohlille. Monet muistanevat, että brittikonservatiiveille Saksojen yhdistymine oli kova pala ja venäläiset olivat hetken voimattomuuden tilassa.

Mutkikkaita ja moniuloitteisia ongelmia tiedossa kaikille

Saksan liittokansleri  Angela Merkel on varoittanut esteistä  EMF: n (Euroopan valuuttarahaston) suunnitelman toteuttamisessa.
Hän tukee   valtiovarainministeri  Wolfgang Schäublen ehdotuksia rahastosta, sillä Merkel on tietoineni Euroopan Unionilta on vaikeuksia hoitaa Kreikan ongelmaa.” Unionilla ei ole tarpeeksi hyviä pakotteita”.
Uuden rahaston perustaminen vaatii  koko Unionin laajuista päätöksentekoa, sillä pelkän euroalueen sisäiset järjestelyt eivät ole mahdollisia Maastrichtin sopimuksen mukaan. Tarvitaan siis perussopimuksen uusimista ja sehän ei ole helppoa eikä nopea juttu, kuten Lissabonin sopimuksen pitkäksi venynyt käsittely osoitti.

Suomessakin on kiinnitetty huomiota siihen, että Kreikan valtion lainoilla on tehty rahaa eurooppalaisissa pankeissa selittää Kuntien takauskeskuksen toimitusjohtaja Heikki Niemeläinen HS:ssä  7.3.2010

Niemeläinen vielä varoittelee suomalaisia päättäjiä tulevista ratkaisusta, sillä rahajärjestelmän pelastamine tulee Suomen päätettäväksi tavalla esim. EMF:n perustamisena   tai jollakin toisella tavalla:

Aamukävely

Vihreää kauppapolitiikkaa

Eduskuntavaalien uusi vaalilaki jakaon palkkio vihreille, ei muuta.
Koko maa laskentaperustana parantaa pienten puolueiden asemaa ja heikentää suurten. Mallin mukaan edellisen vaalien tulos olisi tiennyt Kokoomukselle ja Kepulle – 4 ja Sdp:lle -1 paikkaa. Perussuomalaiset olisivat saaneet 3 lisäpaikkaa ja Tarja Gronberg olis päässyt eduskuntaan.

 Kolmen prosentin äänikynnys tulisi käyttöön ja vaaliliitot kielletään. Sdp olisi halunnut muuttaa vaalipiirien kokoa eikä ottaa käyttöön tällaista monimutkaista laskentatapaa. Systeemissä voi nähdä jotain puoluevaltaa lisääviä puolia, mutta edelleen jää yksilökeskeinen vaalisysteemi vielä sillä erolla, että vaalipiireittäin ei tietää mistä vaalipiiristä lopullisesti viimeiset paikat täytetään.

Kun vaalirahoituksessakaan ei saatu vihreiden metelöinnistä huolimatta selviä pelisääntöjä, taitaa varsinaiseksi savutukseksi tulla vaalipäivän siirtyminen maaliskuusta huhtikuuhun. Melko vaatimaton tulos. Oikeusministeri Tuija Brax ja vihreät eivät  ole saaneet lupauksia kummallisempaa vastinetta  kaikista hallituksessa annetuista myönnytyksistä. Vihreät ovat jo kauan sitten ottaneet käyttöön kaikki valtapoltiikan elkeet. Tämä on piste Ö:n päällä. 

1.000 saaren ja 974 rantakilometrin Naantali

Saaristo-ohjelma jäi pöydälle Naantalin Kh:ssa. Ohjelmaa on käsitelty ja siihen on tullut lisäulottuvuuksia.Valmistelu on ollut hyvää.Ihan vähän vaan pelottaa, millä rahoilla kaikki hyvät asiat pystytään toteuttamaan. Ja toinen kysymys on, että meillä on ainutlaatuine ympäristö, jolla on arvoa ihan sellaisenaan ja hienosti jalostettuna se sen kun paranee. 
Mahdollisuuksia on paljon, mutta kaupungilla työkaluja vähän, sillä kaupungin omassa omistuksessa ei alueista ole käytännösää juuri mitään.  Ohjelmasta löytyviä mielenkiintoisia tilastotietoja alla. 

TILASTOTIETOJA NAANTALIN SAARISTOSTA

Rantaviivan pituus

Naantali 87,9 km Merimasku 154,6 km Rymättylä 525,7 km Velkua 206,4 km Yhteensä 974,6 km

Naistenpäivä onnittelut

Postimerkkejä on painettu huomattavien naisten kunniaksi. Kun Aira Samulinkin  kuuluu joukoon, sallittanee pieni teekkarikevennys perusinsinöörin palstalta.

Puoluekokous käyttää jäsenistön valtaa

Puoluekokous pidetään toukokuun lopulla Joensuussa.  Jäsenet valitsevat puoluekokousedustajat, varsinaissuomesta lähtee 43 edustajaa.  Piirin alue on yhtenä vaalipiirinä ja vaali on suhteellinen siten, että äänestää voi enintään 43 edustajaa, mutta heidät on asetettava järjestykseen. Äänestyslipun 1. paikalla oleva saa 43 ja 43.  yhden äänen.( Selvyyden vuoksi sanottakoon, että vähemmänkin saa lippuun nimiä pistää.)
 Tällä pyritään turvaamaan, että pienemmiltäkin paikkakunnilta voi edustajaksi  päästä. Koko vaalipiirin järjestelmä suosii, kuten viimeksi saimme havaita,  helposti suurinta eli meidän tapauksessa Turkua.

Monet ovat suositelleet pienempien paikkakuntien yhteispeliä siten, että asetetaan omat ehdokkaat kärkeen ja naapurikuntalaisia seuraaville tiloille. No tietenkin ehdokkaista puhuttaessa kyse on myös muista tekijöistä. Edustavathan ehdolla olevat toverit erilaisia näkemyksiä  ja sen lisäksi on tietenkin muitakin ominaisuuksia, joilla on merkitystä valittaessa.

Naantalista ehdokkaina ovat Mikko Rönnholm ja Arja Savolainen ja NTY:n johtokunta on myös halunnut tukea Brysselissä olevaa Antton Rönnholmia.

Jäsenistöön pyritään vaikuttamaan monin tavoin, rumasti sanottuna juntataan. Meidän yhdistykselle on tullut pyyntöjä naapurikunnista lähinnä Turun ympäristöstä Raisiosta, Maskusta, Liedosta, Kaarinasta, Mynämäeltä ja ovat vakkasuomalaisetkin toivoneet, että heitä muistetaan.
Turusta saan aina postia vanhoilta eduskuntavaalien aikaisilta tukijoilta erityisesti Demari Killalta. Nuorten puolesta on tullut oikein kirje ja esite.
Lista piirin ehdokkaista ja meille tulleita mainoskirjeitä liitteenä.

Kevättä ilmassa ja kirkossa kesä

Hanki kantaa ja aurinko lämmittää Katinhännän väkeä Kailossa. Se on hyvä kevään merkki.

 Akademiska orkestern vid Åbo Akademi  Dir. Sauli Hautal, Brahe Djänkar, Florakören,  Theresa Karlsson, Monica Groop. Heikki Rainio ja Kari Vuola ja kirkko täynnä.  Maailman tähti yhdessä turkulaisen musiikkielämän vahvojen kuorojen ja hienon amatööriorkesterin kanssa esittivät säveltäjämestareitten Johannes Brahmsia ja Felix Mendelssonin teoksia. Niin hieno talvinen hetki, että tuli kesä mieleen.
Kaiken kruunaa, että kapellimestarina on Naantalin Musiikkiopiston rehtori ja urkutaiteilijana on oman seurakunnan urkuritohtori.  Hieno lisä Naantalin Musiikkijuhlien profiiliin  

Kaarisilta

Myllysilta tuo murheenkryyni. Kuultuani aiheesta menin katsomaan, miten Turku siitä tiedottaa. Sivuilta löytyi ihan asiallista tietoa ja liikennejärjestelyistä alla oleva selkeä kuva.

Myllysilta oli aikoinaan kovan poliittisen väännön kohde. Se oli uuden teknologian esiin marssin airut. Konsevatiivinen ts. varovainen tekninen virkamieskunta esitti tavanomaista ratkaisua yhdellä joessa olevalla keskituella, mutta uuden polven suunnittelijat Paloheimo (Eero TT , vihreä kansanedustaja myöhemmin) – Ollilan toimistosta kertoivat uuden esijännitysbetoniteknologian mahdollisuuksista. Luottamushenkilöt tek. lis. Martti Radun silloin sd  johdolla halusivat avata uusia uria ja arvioiden mukaan piti sillan olla halvempikin.

Niin sitten saatiin pää auki tuleville murheille. Ei tainnut oikein mikään asia pitää kutiaan. Silta tuli kaliiksi ja laskelmissa oli virheitä. Tehtiin epäonnistuneita korjauksia jopa  sillan kauneudesta on kiistelty. Nyt sitten tämä lopullinen romahdus. Murphyllä on sormensa pelissä. Enkä tässä viisastele. Tällaista sattuu ja teknologiassa eteenpäin mennään useasti yrityksen -erehdyksen menetelmällä.  

Tulin Turun katuosastolle apulaiskaupungininsinööriksi  vuonna 1973. Vaikkei kohde kuulunutkaan vastuualueisiini,  muistan ajalta, että silloin virastossa puhuttiin, että jätetään betonimuottirakenteiden kannattamiseksi  rakennetut väliaikaiset perustukset joen pohjaan ajatuksella, että joskus niitä vielä tarvitaan. Saa nähdä onko niitä olemassa ja olisiko niistä apua.

Tampereen tiellä soi ranskalainen sävel

Naantalin Työväenyhdistys on lähtöjään perustettu  kultturellisen työväenliikkeen  pohjalle. Tavoitteena oli työväestön henkisen tason kohotus. Olemme vaatimattomalla tavalla pitäneet toiminnassamme tätä perinnettä yllä järjestämällä yhteisiä kulttuuriharrastuksia.

 Lauantaina siihen oli toisena syynä Uutispäivä Demari, jonka 115. toimintavuotta juhlittiin Tampereella entisessä loisteliaassa elokuvateatteri  Kino Palatsissa  teatterin merkeissä.
Työmies-nimisen lehden tarkoituksena oli työväestön omaehtoisen tietoisuuden kohottaminen. Tilaisuudessa puhunut puolueen ajatteleva varapuheenjohtaja Ilkka Kantola nivoi lehden ja teatterin tekemisen idean yhteen. Tietoisuuden lisäksi ihmisille on tarjottava myös mahdollisuutta syventää omaa elämys- ja kokemuspiiriä taiteen keinoin. Siinä suhteessa pikku varpusen Edith Piafin laulun voimalla kerrottu elämäntarina kaikessa karuudessaan oli koskettavan lämmin.
Sinikka Sokan erinomainen taito (asiantuntevia bravo-huutojakin kultiin) kertoi sävelin ja sanoin tuon kuuluisuuden menestyksen salaisuuden ja samalla sen hinnan, minkä hänen kohdallaan ura vaati.

Ja kuten tiedämme, linja-autossa on myös tunnelmaa. Yhdessä oloa ja juttua riittää. Mutta niinkin yksitoikkoisella tiellä Turun ja Tampereen välillä voi nähdä myös luonnon hetkellisiä ihmeitä. Ja sen opettava sanoma on, että ihmisen kannattaa elää jokaista hetkeä.

Reaganin aloittama, Bushin jatkama saa täyttymyksensä Palinissa

Kuvan nähtyäni aloin kiinnostua aiheesta. Ronald Reaganin presidenttikausi oli mielenkiintoinen historiallinen tapaus. Euroopassa häntä pidettiin vitsinä ja Suomessa odotettiin kauhulla keskinkertaisen filmitähden otteita: Puheet olivat rajuja, mutta hyvin opeteltuja. Melko yleisesti häntä pidettiin vähemmän kirkkaan lamppuna.
Jälkeen päin arvioiden on tunnustettava, että ei niin kauhean huono ajanjakso.

Mitä sitten Reagan myytistä on seurannut, siitä on Gideon Rachman kirjoittanut ja juttua on kirjoituksia palstalla referoitu ja näköalaa on syvennetty Antton Rönnhomin kommentilla ja hänen vuodelta 2008 peräisin olevalla kirjoituksella.

Asiakokonaisuus ei ole vain rapakon takainen juttu. Aatteet ja ideat ovat levinneet muuallekin, eikä meidän ole vaikea tunnistaa konservatiivien leirissä olevaa eriseuraisuutta. Veroistahan siellä ei ole tykätty koskaan, mutta julkisen talouden hulvaton velkaannuttaminen on uudempi ilmiö. Konservatiivit ovat aikaisemmin arvostaneet tietoa ja osaamista, mutta Reagan todisti, ettei se ole tarpeellista: Kova usko ja hyvä tuuri riittää.
Suomessakin niin valtiollisella kuin muillakin tasoilla voi helposti tunnisttaa ilmiön olemassa olon.
Se pelottaa.

Porhonkallio kehittyy

Porhonkallion kehittäminen ottaa askelia eteenpäin. Kultaranta Golf haluaa vuokrata alueen ja kehittää aluetta yllä olevan suunnitelman mukaisesti. Vuokraaja tietenkin toimii liiketaloudellisin perustein ja pyrkii kannattavaan toimintaan. On siis luonnollista, että alueen palveluista tullaan perimään maksuja. Naantalilaisille on tarkoitus tarjota mohdollisuus uimarantaan vuokra-alueen ulkopuolelle. Asia on Naantalin KH:ssa ensi maanantaina.

Toivotaan, että sellainenkin aikaa koittaa, että alue vuokrattavasta rannasta aina Kesärantaan asti olisi yleisemmässä käytössä. Se loisi uusia mahdollisuuksia matkailuelinkeinolle ja asukkaille. Mutta ollaan tyytyväisiä,  
tämä ensimmäinen vaihe  on selvä parannus nykyiseen alakuloon. Toivotaan, että tämä on ensimmäinen askel kohti saaristomatkailun uusia avauksia.

Päätöksillä tehdään tulosta ja Polttolaitos on kuuma kysymys

Buffetin johtamat yhtiöt tuottivat 20 miljardia USD viime vuonna. Joten hänellä on varaa kritisoida suuyhtiöden johtoa. Hän kirjeessään kertoo myös johtamistavastaan. Tuo kohta kannatta lukea tarkemmin ja miettiä, josko ajatusta kannattaisi soveltaa pienempiinkin ympyröihin kuten Naantaliin. 

Polttolaitos on kuumaa tavaraa

Turun seudun polttolaitoksen paras paikka on edellen Orikedolla. Mutta paras on hyvän pahin vihollinen ja niinpä paikka joudutaan hakemaan uudelleen. Turun seudun menetykset paikan eväämisen seurauksena ovat  50 miljoonan euron luokkaa rahassa mitattuna ja jokainen siirtyvä vuosi kasvataa summaa viidellä miljoonalla.
Tässä oiva esimerkki, mitä päätöksen viipyminen voi merkitä.   

Naantalin Fortumin aluetta on tarjottu virkamiesten toimesta  yhdeksi mahdolliseksi sijoituskohteeksi.Naantalin kaupunginhallitus yllätti katsomon ja teki kaupunginjohtajan esittelystä päätöksen sallia selvittää alueen sopivuutta tuohon tarkoitukseen.

Vielä ehtii !

Päätöstä puoltaa tai vastustaa paikkaa ei vielä tehty ja niinpä nyt on sitten hyvä aika ruveta keksimään erilaisia hyviä perusteita vaikkei muuta kuin varmuuden vuoksi panna hanttiin ja vaatia ensin selvityksiä ja sitten jarruttaa kaikin keinoin ja lopuksi valittaa. Eihän tuollaista laitosta voi hienoon Naantaliin sovi ottaa. Meidän eksklusiiivinen imagomme siitä kärsii.
Yksi argumentti voidaan nyt vastustajien arsenaalista poistaa: Paikka selvittää Turun Seudun Jätehuolto Oy eikä TSME:llä ole tässä selvityksessä roolia ainakaan  tänä vuonna nykyisen toimitusjohtajan tomiaikana.

Eläkeikä, lakot ja politiikka

Hesarin artikkelin perusteella ei tietenkään voi tietää OECD:n lausunnon perusteita. Vaikea ei kuitenkaan ollut etu käteen arvata lausunnon sisältöä kuultuaan Vanhasen ja Kataisen innokkuuden pyytää siltä lausuntoa. Eli tilaustyönkin makua tästä hakemattaan löytää.

Tietenkin on niin, että ennakolta on vaikea arvioida tulevaa kehitystä ja siihen vaikuttavia tekijöitä, ja totta kai jokainen omia esityksiään puolustelee ja perustewlee jokainen taho parempaan suuntaan. 
Siksi heti mieleeni tulikin kysymys: Mitä tietoa OECD:llä on siitä, että eläkeiän nostaminen pidentäisi työssäoloaikoja ? Meillähän oli pitkään eläkeikä 65 vuotta ja silloin jäätiin aikaisemmin eläkkeelle, kuin nyt joustavan 63-68 vanhuuseläkeiän aikana.

Lainaankin  tähän 20.2.2010 tällä palstalla ollut kirjoitusta, jossa ensin lainattiin Jyrki Kataisen aamutelkkari haastattelussa sanomansa  uhkausta ja sitten selostettiin miksi ja mitä hän sanomallaan tarkoiti.

Avaan Kataisen sanoman:

Hänen tarkoituksena on kertoa, että kun OECD antaa epäilevän lausunnon, ja kun eläkeiän korotuksesta ei päästä yhteisymmärrykseen, joudutaan leikkauksiin ja veronkorotuksiin.
Oma arvioini on, että veronkorotuksilta ja leikkauksilta ei vältytä eikä pakkopäätöksillä voitaisiin saada tähän mitään muutosta. Tilanne on analoginen edellisen laman nk. Sorsan sisäisen devalvaation idean kanssa. Ei sillä olisi voitu välttää devalvaatiota. Jälkeenpäin voitiin vaan löytää syyllinen talouspolitiikassaan epäonnistuneen hallituksen toimiin.
Niin nytkin: Syyllisiä ovat työntekijät ja heidän järjestönsä eikä tietenkään hyvällä hallituksella ole osaa eikä arpaa. Niinpä Katainen myös haluaa, että vastuuseen pannaan palkansaajat:  ”Päättäjät joutuvat nostamaan veroja eli leikkaamaan palkansaajan ostovoimaa tarpeettoman.”
Palkansaaja on siis yksiselitteisesti syyllinen, vaikka tiedämme kaikki, että työurien pidentämisen suurin ongelma on työolosuhteissa, joista työnantajat vastaavat. Tiedämme myös, että palkansaaja-kuluttajan lisärasittaminen johtaa entistä suurempiin vaikeuksiin taloudellisesti, mutta ennen muuta mentaalisesti, koska epäoikeudenmukaisuus tulee murentamaan meidän selviytymismahdollisuuksia enemmän kuin arvaammekaan. Tätä peruskysymystä ei nykyinen hallitus ymmärrä.

Tänään Hesarin poliittisen toimituksen pomo Marko Junkkari kysyy uskaltaako hallitusa nostaa eläkeikää, vaikka saikin tilatun perustelun OECD:ltä Hän kirjoittaa mm:ssa.

Mutta Junkkari näkee ettei näissä olosuhteissa pelkällä kepillä päästä eteenpäin ja niinpä hän arvelee, että apu voisi tulla sieltä missä työmarkkinakasken kanto on eli raamitupossa tai vastaavasta.

Tämä idea olisi ollut aihetta keksiä hallituksen toimesta aikaisemmin. Hallitus olisi voinut kerrankin painostaa tupoa ja raamitupoa ja kaikkea keskitettyä vastustavia työnantajia.  Hallitus on tehnyt niin paljon hyvää yritysten ja niiden omistajien puolesta, että olisi ollut aihetta niistä periä vastapalvelus eli järkevä yhteiskunnan kehittämistä tukeva keskitetty ratkaisu. Se kaiken lisäksi olisi voinut olla keino välttää työtaistelut, jotka nyt yhteiskuntaa uhkaa.

Vaikka voisi vahingoniloisesti todeta, että sitä saa mitä tilaa, on lakkojen seuraamukset liian kalliit kaikille. Siitä ole varma, että pahuuttaan eivät työntekijät tilannetta ole tähän ajaneet. Kyllä taustalla on uhoava isäntähenki, jossa on 1930-luvun tuulahduksia ja vähemmän talvisodan tammikuun kihlauksen tunnelmaa.

Politikointia toisten köyhyydellä

Otsikko ja yllä oleva lainaus on Jyrki Kataisen TS:n kolumnista. Politikointia toisten köyhyydellä on syyttävä sävyltään. Tällä palstalla on tullut sanottua, että köyhyys ja sen poistaminen on poliittinen kysymys. Tämä tarkoittaa sitä, että köyhyys ei poistu itsestään eikä köyhien omilla toimilla.  Köyhien asian hoitaminen ei onistu myöskään ammattiyhdistysliikkeen toimenpitein, koska palkansaajaliike ajaa ensisijaisesti jäsenistönsä etua ja liian usein köyhät ovat niitä, joilta puuttuu työ , monilta jopa edellytykset työhön. Köyhyyden vastainen toiminta on sivistysyhteiskunnan ja yhteisöllisyyttä korostavan poliittisen liikkeen tehtävä. Siis vain politikoimalla voidaan saada parannusta aikaan.  Politiikan onnistumisen mittarina köyhyys ei ole ainut, mutta se on tärkeä mittari.

Köyhyyden mittaaminen on ongelma. Aina välillä harmittaa köyhyyden yhteydessä käytävä keskustelu, joka saa erikoisia piirteitä. Samat köyhyydestä huolehtivat ihmiset ja heidän opponenttinsa argumentoivat eri tilanteissa eri tavalla. Menneinä hyvinä aikoina sanottiin, että köyhyys lisääntyy, kun suhteellinen köyhien määrä siis keskituloon verrattujen määrä nousi. Vasta argumenttina sanottiin, että köyhien absoluuttinen asema on kuitenkin parantunut. Nyt puhutaan päinvastoin. Suhteellisten köyhien määrä on vähentynyt, mutta nyt taas sanotaan, että ei köyhien absoluuttinen asema ole mitenkään parantunut. Suhteellisten köyhien asema on vaan parantunut siksi, että optio yms. tulojen saajien tulotaso on laskenut ja sitä kautta keskimääräiset vertailutulot ovat pudonneet.  

Köyhyys vaatii täsmällisempää tarkastelua ja totta kai ensisijainen tavoite on köyhyyden syiden poistaminen.  Summittaiset laajat toimet ovat usein tehottomia eikä niillä saada hyviä tuloksia. siksi köyhyyden vastaista työtä on tehtävä tarkalla silmällä ja herkällä korvalla ja lämpimällä sydämellä ,  mutta kylmällä järjellä.

Sellainen toiminta on vaativaa, mutta tuloksellista politiikkaa

Politiikka on mahdollisuuksien taidetta.

Naantalin päätöksenteko on perusteellista. Päätöksiä valmistellaan pitkään ja monipuolisesti. Hallintokunnat niitä käsittelevät  ja kaupunginhallitus sitten käyttää lopullista harkintavaltaa palauttamalla ja pöydälle panemalla. Perusteellisuus on niin perusteellista, että myös omat ehdotukset tutkitaan varmuuden vuoksi moneen kertaan.   Yksityistäminen ja kaupungin omaisuuden myynti on ollut Kokoomuksen vaatimuslistoilla.  Vihdoin esitykset tulivat kaupunginhallitukseen, ja nyt olikin sitten aika ruveta myyntejä vastustamaan. Nyt sitä ollaan sitten sosiaalisia kun alussa oltiin niin taloudellista. Politiikka on mahdollisuuksien taidetta.

Jotain hyvääkin meille kaikille  maaliskuun 1 pnä 2010 ja kysynkin mitä tarkoitaa KMS64?

Köyhyyden kirous

Melkoinen romahdus

Tämä tilastollinen tieto on vain numeroita, mutta on hyvä ajatella asiaa asukasta kohden näkökulmasta. BKT jokaista vauvasta vaariin kohden on pudonnut 2.600 euroa asukasta kohden. Se on kaksikertaa enemmän kuin Haitin BKT 1.300 euroa/asukas.

Sdp:n tukala tilanne

Sunnuntain Turun Sanomissa Heikki Vento analysoi SDP:n tilaa muistelmalla, että SDP on aina hallituksesta uloslyötynä tullut takaisin ryminällä viimeksi vuonna 1995 Paavo Lipposen johdolla ja ennätystuloksen turvin. Vuonna 1991  Pertti Paasion johdolla jäätiin sovinnolla oppositioon, kun taas 2007 puolue jäi kolmanneksi ja porvarihallituksen ulkopuolelle.

Vento otsikoi: Urpilainen sovittelee ja Heinäluoma sotii ja kertoo

 
-   Jutta Urpilaisen ja Tarja Filatovin Sdp ei kiinnostanut äänestäjiä. Puolueessa  kyseltiin, miten herätetään puolue, joka sitten herättää äänestäjät. Tähän hätään siis Eero Heinäluoman soturin kykyjä tarvittiin.
Vento on havainnut, että tällä operaatiolla Urpilainen  paranteli  suhteita puolueen ay-siipeen varmistaen samalla puheenjohtajapestin jatkon.
Vento ystävällisesti toteaa, että Korhosen Arilla on muitakin ideoita eli Tero Hirvilammen jatkoaika apulaiskaupunginjohtajana.  Sen toteutuminen on ensisijassa  juridiikasta  kiinni; Onko menetelty kestävällä tavalla häntä pois potkittaessa. Tietenkin muitakin henkilövaihtoehtoja on, mutta Seppo Lehtisen innostus eduskuntavaaleihin voisi hyvin tukea Arin virkamiesuraa.

Vento  varoittelee varapuheenjohtajia.

 – Heillä on jokaisella heikkoutensa. Pia Viitanen on poliittiselta iältään vanhin puoluejohdon nestori. Maria Guzenina rasittaa nyt kehno julkisuus ja Ilkka Kantolaa vaivaa suhteellisen vähäinen julkisuus.

Elämähän lakeihin kuuluvat projektin säännöt: Syyllisten palkitseminen ja syyttömien rankaisu. Jos puoleen kuva on vino,  eivät syypäitä tietenkään ole toisessa rivissä olevat. Siitä huolimatta  se on vaan niin, että on ensin ammutaan kenraalit, ja johtaja lähtee vasta hermojen pettäessä.   

Ilkka Kantola on lojaali herrasmies, joka on hoitanut hänelle annettuja tehtäviä antaen puheenjohtajalle suvereenin ykkösen roolin. Jos Jutta ei sitten osaa käyttää potentiaalisia voimia hyväksi paremmin, on sekin johtajan osaamattomuutta.
Ari Korhosen sivuun jääminen helpottaa tietenkin alueellisesti Ilkka Kantolan asemaa. Hän on Varsinais-Suomen ykkösehdokas. Viimeksi sillä paikalla oli Ari Korhonen.

Vento  arvio, että Sdp:llä on kaksi vaihtoehtoa: Sinipuna tai nykyisen porvarihallituksen jatko. Kokoomuksen reippaaseen tappioon eikä punamultaan uskota. Puoluejohtajan tehtävä ei ole kovin houkutteleva, sillä voitto  vaatti monta hyvää sattumaa eikä näin olleen haastajatkaan ole valmiit pistämään itseään likoon.
2011 vaalien tappio johtaa Vennon mielestä automaattisesti Heinäluoman syrjään joutumiseen ja katkolla on Jutta Urpilaisenkin ura viimeistään 2012 vaaleissa.

Sdp:n suuri toive kohdistuu tällä hetkellä muihin. Alkaako kyllästyttää lapsellinen Totta ja Toivoa propaganda ja miten Kepu valitsee. Väyrynen olisi Sdp:n kannalta paras ja Kiviniemi huonoin vaihtoehto.
Mutta kyllä kaikissa olosuhteissa puolueaparaatti on saatava kuntoon ja puolueen on löydettävä nykyistä selvempi työn puolustajan profiili. Presidentin valtaoikeuksien puolustaminen on vaalien kannalta turhaa ja se voi olla jopa vahingollista.

Tuleeko apu Hesarin suunnasta:

Gallupit vahvistavat arvioita

Taloustutkimuksen tuloksia pidemmältä ajalta tästä

Kaikki hyvin sittenkin, vaatimattomuus on Eeron tavaramerkki

Hyvä vai huono tieto

Iltalehti on teettänyt tutkimuksen puolueiden välisistä  (nukkuvat mukaan lukien ) äänestäjien siirtymistä. Muut mediat uutisoivat jutun kertomalla, että Perussuomalaiset ovat suurimpia voittajia. Hieman yksioikoista. 
Alla olevan taulukon mukaan kaikki voittavat tässä pelissä. Vain nukkuvien puolue on suuri häviäjä: 345 000 äänestäjää. Vertailun vuoksi muistetaan, että presidentin vaaleissa oli äänestäjiä n. 380 000 enemmän kuin eduskuntavaaleissa. Tätä taustaa vastaan ei tilanne näyttäisi mahdottomalta, vaikka epätodennäköiseltä.
Suoraan edellisten vaalien tulokseen lisättynä nukkuvilta tulevat äänet päädytään tilanteeseen, jossa keskusta ja kokoomus saisi 656 000 ääntä kumpainenkin ja SDP jäisi 647 000 ääneen.
 Taulukossa oikeanpuoleisissa sarakkeissa on kannattajien rakennetta kuvaavia  prosenttilukuja: Keskustan kannattajat ovat uskollisimpia 85 % ja siten tulle Kokoomus 80 % ja  suurista viimeisenä SDP 80 % varmuudella.

Tieto vahvistaa aikaisemman käsityksen siitä, että äänestysvilkkaus siis epävarmojen ja liikkuvien äänestäjien uurnille saaminen on SDP:n kohtalon kysymys.

Viisautta valitsijoille

Miikka Ruokanen on suosikki alueen rovastikunnassa, otsikois Vakka- Suomen Sanomat. Naantalin rovastikunnassa hän sai 29 ja Kari Mäkinen 19 ääntä. Ulkoiselta olemukselta Miikka Ruokanen on herran oloinen ja Kari Mäkinen taas viittaa enemmän tiede ja taidepiireihin.

Ulkokultaisista ja farisealaisista varoitti suuri mestari.

 Yritin urheilun lomassa ja sen jälkeen seurata Voimalan eilistä keskustelua kirkon ja uskon asioista. Arkkipiispaehdokkaat olivat pääroolissa ja mukana oli pari muuta oppinutta sanaa selittämässä.

Homoihin asennoituminen on tuo suuri erottava opillinen kysymys vai keino kalastaa ääniä?

 - Raamatussa on negatiivinen suhtautuminen vallalla - ,  selitti keskustelussa mukana ollut viisaan oloinen emeritus professori Heikki Räisänen ja jatkoi, että kuolemantuomiotakin isossa KIRJASSA esitetään tuosta synnistä.  Tosin hän selvensi, että lähtökohtana on ollut heterosta homoksi siirtyminen, ei siis synnynnäisestä suuntautuneisuudesta ole puhuttu.
 - Paljon on traditioita muutettu ja niinpä avioliiton seksiinkin suhtaudutaan nykyisin toisin kuin joskus aikoinaan ,- Eikö olisi siis homouteenkin suhtauduttava inhimillisesti, yritti viisas professori opettaa.  

- Rukoilla homojen kanssa voidaan, mutta siunaamiseen ei Raamatusta luettua linjaa kannattava Miikka  Ruokanen ole kuitenkaan saanut oikeutta ylhäältä. - Raamatun tulkinnoilla on kirkko maalannut itsensä nurkkaan, tuotiin vastakkaisena näkemyksenä esille.
Paavo Väyrysenkin selityksiä kuulleena, on vaikea uskoa tuollaisen linjan yläkertaan olevan jonkun hallussa.

Sen sijaan  me kaikki tiedämme, että suhtautuminen homouteen on vaikea asia ja valtaväestön siis heterojen keskuudessa homoutta pidetään ellei  sairautena tai syntinä niin  kuvottavana  kuitenkin. Erilaisuutta on vaikea ymmärtää, kun omassa mielikuvituksessa ajatuskin samaa sukupuolta olevan rakastelemisesta tuntuu mahdottomalta.  Tähän tunnemaailmaan tietenkin uppoavat hyvin raamatulliset selitykset. Ja luulenpa, että arkkipiispaehdokkaalla on suuri kiusaus käyttää tätä asetelmaan omaksi hyväksi äänien kalastuksessa.  Mitä siitä sitten sanokaan se mestari, joka puhuu tiestä, totuudesta ja elämästä.

Unohtaako armon kirkko tärkeimmän viestinsä , rakkauden

Torjuva suhtautuminen niihin kanssaihmisiin, joiden elämä on raskasta ulkoisesta ja varmaan sisäisestäkin paineesta johtuen, on raskas rikkomus ihmisyyttä kohtaan. Siinnä ei ole mitään kristillisyyttä tai jos on, on siihen sakkiin kuuluminen todella vastenmielistä. Mutta siitä eroaminenkin on vaikeaa ja eilisen keskustelun jälkeen ymmärrän, että kysymys on kulttuurikristillisyydestä. Pitkä perinne ja monet Uuden testamentin eettiset viisaudet ja toivo jonkun viisaamman ja oikeudenmukaisemman voiman olemassa olosta pitää kiinni seurakunnassa, jonka kaikkea toimintaa ei voi mitenkään pitää hyväksyttävänä, ja jonka kaikkia jäseniä on vaikea kunnioittaa.

Uskon tunnustus  

Yhteen ääneen luettava uskontunnustus ei ole ollut helppo asia. Onko siinnä se oleellinen uskon sisältö. Mitä siinnä tekevät Pontius Pilatukset ja Jeesuksen syntymän tapa. Ja uskonko yhteiseen seurakuntaan ja mikä seurakunta on. Eikö uskonto olekaan yksityisasiani.?
 Lohduttavalta tuntui kuulla emeritusprofessorin kertoma ahdistus uskontunnustuksen lukemisen liittyen. Laulettuna historiallisena perinteenä se menee, mutta sisällön ajatteleminen on sitten eri asia.

Uskon ja uskovaisuuden ja uskon julkisen tunnustamiseen liittyy monia ongelmia. Jumalanpalvelukset ja kirjon messut voivat olla hienoja tilaisuuksia. Voipa maallisestikin sanoa, että siellä sielu lepää. Toisaalta tiedän lapsuuden kodistani, että tv- jumalanpalvelus oli suositumpi sen vuoksi, ettei äitini tullut leimatuksi väärään porukkaan kuuluvaksi.

Toivottavasti arkkipiispan valintaan oikeutetut tuntevat vastuunsa ja valitsevat Kari Mäkisen, jolla on edellytyksiä jatkaa kirkon kehitystä ihmisyyttä kunnioittavaan suuntaan.   

Lunta naapurinkin tupaan, var så god !

Vancouverista tulee iloisia uutisiakin. No miehet hiihtivät  ja Tanja Poutiainen on valopilkku vaikka taivaalta tulisi räntää: - Kepit tuli kierrettyä kaukaa ja matkaa tuli lisää – Hänen on niin suomalainen ja niin kaukana supersuihkuseurapiirien nokan nostajista.

Mutta alhaisuuteni paljastaen sanon, että Leijonien voitto tšekeistä oli ilon aihe. Mutta riemuksi menestyksen muutti Ruotsin ja Venäjän tippuminen. Tämä on sitä huonoa kansallishenkeä, tunnustan.  Mutta sallittakoon se nyt kun on lunta tullut meidän tupaan jo liian kanssa sekä kisoissa , että kotona ihan kouriin tuntuvasti ja olenkin saanut parilta taholta tällaisen kulttuuripääkaupunkiaiheisen kertomuksen, joka on liitteenä

Pettymystä

Tänään ei tullut kiitosta. Luistelu-urien ja ajettujen latujen puute kenkutti kuvan hiihtolomalaisia. Tilanteeseen on varmaankin perusteltu syy, joka löytyy lumen alta. 
 Kysymys kuului kuitenkin,miksi latu oli onnistuttu ajamaan Kailoon ja miksei latuja ole tehty penkan päälle.
Jos lumisateet nyt vähän antavat aikaa, niin olisi kiva saada ainakin jokin lenkki jäällekin.
Paradoksihan tässä on: Kun on totuttu hyvään, niin tason lasku tuntuu suorastaan puutteelta.

Viel´ Uusi Nokia kaiken muuttaa voi, vai voiko?

Uusi Nokia,  aikamme  mantra pilkistää milloin mistäkin: Talouselämän otsikko: Ikä on uusi Nokia . Artikkelin johdanto  kertoo, että : Suomalaisille yrityksille aukeaa mahtava mahdollisuus, kun suuret ikäluokat alkavat hemmotella itseään. Alaotsikko kertoo: Palveluja kiitos, tavaroita on jo nurkat täynnä.  Mutta onko tuollainen vastakkain asettelu onnistunut jos ajattelemme esimerkiksi Nokiaa, joka tuottaa tavaraa, jossa on paljon älypanosta, ja joka edesauttaa vanhoja ja nuoria  ja tekee kommunikoinnin mahdolliseksi myös köyhässä maailmassa. Maailmassa on 5 miljardia puhelinta, mutta vain runsaat miljoona suomalaista ikäihmistä, joista vain osalla on varaa  itsensä hemmotteluun, ja tästä osasta taas vain osa on siihen valmis. 
Tämä kriittisyys ei tarkoita sitä, etteikö ikäihmisiä pidä ajatella myös mahdollisuutena pelkän kustannuksen sijasta, mutta tämä tarkoittaa sitä, että ei meitä mielikuvilla eikä innostuksella hoideta. Pitää olla kestäviä ideoita ja hyvää toteutusta. Mutta onko niitä?

 Maailman menon seuraaminen  - kuten tiedämme – lisää tuskaa. Jotenkin tuntuu siltä, että meidän kotimaiset politiikan tekijät eivät ehdi tuota rasitusta itselleen hankkimaan. En nyt pelkästään moiti suurimman vastuun kantavia hallituksen johdossa olevia ministereitä, vaan olen huomaavinani, että  kirkastumista odottaa pääoppositionkin sanoma. Hallitus panee toiveensa vakuuttavaan vaikutelmaan ja oppositio haukkuu jokaista karavaania. Tulevaisuutemme on kaikkea muuta kuin itsestään selvä. Suomessakaan ei olisi pahasta, jos täällä yritettäisiin miettiä vaikka  FT kolumnistin Martin Wolfin ehdotusta:

ALKAAKO RAPAUTUMINEN; VANHANEN JA KATAINEN VAIKEKNEVAT ENTÄ OLLI REHN

Helsingin Sanomat valottaa tilannetta. Kreikan pitäisi tänä vuonna saada 53 miljardia euroa luottoa. Se on Suomen valtion velan verran. Kreikan romahdus on alla olevan ja aikaisemmin esiin nostetutun Sorroksen näkemyksen mukaan vasta alkua. Eurooppalaisen pankkijärjestelmän kannalta perässä tulevien Espanjan, Portugalin, Italian ja Irlannin velkamäärät ranskalaisista ja saksalaisista pankeista ovat sitä luokkaa, että ne eivät kestä vakuusarvojen romahdusta ja konkursseja sekä taantumaan ynnä valtioiden velkakriisiä samaan aikaan.
Ajatuskokeena voitte miettiä, mitä Euroopassa tapahtuu, jos 1990-luvun Suomi-ilmiö iskee: Omaisuusarvot romahtavat, talous taantuu ja julkinen sektori ylivelkaantuu: Työttömyyttä ja suuria sosiaalisia ongelmia. Löytyykö solidaarisuutta muualta?
Vain pankkien kurja asema voi johtaa poliittisiin päätöksiin. Mietitään sitä ja odotetaan, että Matti Vanhanen ja Jyrki Katainen menevät antamaan neuvoja kuten kehuivat USA:n finanssikriisin yhteydessä väittivät tehneensä.
Olli Rehn on nyt myrskyn silmässä. Kohtuullisesti häntä arvostaen veikkaan, että Peterin periaate on toteutunut.

Yhteinen Naantali 2010 /1 jakeluun lähipäivinä Tutustu klikkaamalla etusivua

Euron kohtalo liikuttaa meitä

Kuten tänä päivänä monella suulla sanomme, ovat meidän kaikkien toimien reunaehdot muualta annetut. Kun vertaamme Suomen 1990 laman olosuhteita ja vertaamme nykyistä finanssikriisiä tiedämme, että merkittävin ero meidän oloissamme täällä Suomessa on ollut korkotaso. Se on johtunut valuuttatilanteesta. Pienet maat ovat olleet Euron suojissa eikä sellaista hullutusta kuten korolla valuutan arvon puolustusta ole tarvinnut eikä voinut edes yrittää.
Alhainen korko on suojellut meitä omaisuuden arvovallankumoukselta: Se on säilyttänyt pörssin vetovoimaisena puhumattakaan kiinteistöjen ja erityisesti asuntojen hinnoista, joihin suorastaan liittyy riski kuplasta. Näissä oloissa Suomea ja meitä suomalaisia kiinnostaa todella paljon, miten Euro kehittyy ja siksi olen tähän referoinut oman käsitykseni  siitä, mitä asiasta ajattelee yksi 1990-luvun alussa europolaisilla valuutoilla paljon rahaa tehnyt sijoittaja.

George Sorros kirjoittaa otsikolla: Euro tulle kohtaamaan  Kreikkaa kovempia testejä.

Sorros muistelee aluksi Euron perustamista ja hän viittaa entisen EKP:n varapääjohtajan saksalaisen Otmar Issingin viime viikolla julkaistuun  FT:ssä olleeseen kirjoitukseen. Issig arvosteli Euron lähtökohtaa ja sanoi, että yhteinen valuutta-alue ja valuutta ilman poliittista liitoa on kuin ”pistäisi kärryt hevosen eteen”. Tämä ainutlaatuinen malli on nyt joutumassa tosi testiin.

Keskuspankki voi pumpata likviditeettiä markkinoille, mutta vain ehdolla, että sillä on takana valtioiden kassat eli verotusoikeudellinen tekijä. EKP:lta tämä puuttuu. Euroalueen olisi pitänyt edetä syvempään poliittiseen yhtenäisyyteen, mutta se on jymähtänyt paikoilleen. Sorros jopa epäilee, ellei päästä eteenpäin yhteistyön syventämisessä voi edessä olla hajoaminen.

Kreikan tapauksessa on hyväksytty suunnitelma asteittaisesta suunnan korjaamisesta. Alijäämien vähentämine nopeasti voi kuitenkin johtaa kansantuotteen ja verojen laskuun ja entistä suurempiin vaikeuksiin velka – kansantuotesuhteessa.
Myöskin finanssimarkkinahaukat, jotka kärkkyvät voittoja myös toisten tappioiden toivossa voivat vaikeuttaa tilannetta.

Ongelma on tunnistettu euroministerien keskuudessa ja yhteisestä sitoutumista pidetään perusteltuna. Sorroksen mielestä eurobondeilla, joiden takaajina kaikki maat olisivat voitaisiin rahoittaa 75 prosenttia Kreikan tarpeista ja loput jäisi Kreikan huoleksi. Rahoitus olisi kohtuuhintaista eikä jouduttaisiin kuolemankierteeseen.  Malli olisi samaa tyyppiä kuin IMF käyttää tällaisissa tapauksissa.
Mutta tätä moraalittomien itsensä ongelmiin saattaneiden  auttamista ei taas Euroopan päätekijä Saksa hyväksy.

Papandreoun hallitus on päättäväisesti korjaamassa aikaisempia virheitä ja se nauttii merkittävää julkista tukea. Protesteista huolimatta näyttäisi olevan korjausohjelmilla onnistumisen mahdollisuus Kreikassa.

Nopeat tehotoimet riittänevät Kreikalle, mutta jäljellä ovat espanja, Italia, Portugali ja Irlanti. Kreikan pelastaminen jättää kysymysmerkin euron tulevaisuuden suhteen. Tulevien kriisien varalta tarvitaan parempaa seurantaan ja institutionaalisia järjestelyjä.

Hyvin järjestetyt eurobondimarkkinat ovat houkutteleva mahdollisuus. Kysymys kuuluu löytyykö tällaiseen askeleeseen poliittista tahtoa?

Kantolaa kuullaan kylmässäkin

Tuhkamarkkinoilla otettiin mittaa niin kauppiaista kuin asiakkaistakin.  Tuulen terästämä pakkanen ei kaikkia pelottanut. Kuuma mehu maistui ja nähtävääkin oli paikanpäällä. Pirjo Maja, Hannele Vienonen ja Jaana Malmikare yhdessä Hannu Aallon ja Rauno Vänttisen kanssa hoitivat urhoollisesti demarien pistettä Itsenäisyydenpuistossa, vanhalta nimeltään Toripuistossa.
 Vieraitakin nähtiin:  Alpakkaa katseli ja sitä katseltiin. Ilkka Kantolalta kyseltiin ja lakialoitteista, arkkipiispan vaalista ja monesta muusta aiheesta puhuttiin sekä tietenkin myös monet tutut kävivät Ilkkaa tervehtimässä. Kyllä hän kotinurkilla näytti olevan.

130  arpalipun jättäneen keskuudesta onnetarena toimineet Pirjo ja Hannele nostivat voittoarvat:

•  Riitta Raikunen pääsee Seurahuoneelle loiunaalle ja
• Saro Maria Eveliina Elo voitti  Kala Trapin päivällisen.

. Onnittelemme voittajia ja toimitamme lahjakortit heille.

Humaliston kaavasta päätettävä heti, kun tiedetään mitä kokoomus todella esittää

Rannikkoseudussa kerrotun ja saamani selostuksen pohjalta päättelen, että Kokoomus, jolla on yksinkertainen enemmistö Kaupunginhallituksen suunnittelujaostossa ehdottaa Humaliston kahvaehdotukseen seuraavia muutoksia. Ranta-alueille ja Patterimäelle suunnitellut asuinrakennukset poistetaan tai siirretään kehitysalueiksi. Satamaan menevän Toivo Saarnin kadun ja sokerin parkkipaikan väliin rakennettaisiin korkea ehkä 17 kerroksinen tornitalo. Kerrosala laskisi n. puoleen suunnitellusta alueesta. Mielenkiintoista ehdotuksessa on se, että sataman läheisyyteen asumista on vastustettu lähinnä meluhaittojen vuoksi. Tehdyissä selvityksissä on meluhaittoja huomattu syntyvän juuri katu ja tieliikenteestä, jonka vaikutusalueelle nyt asuminen keskitettäisiin.
Alla olevaan kaavaehdotukseen olen tehnyt kokoomuksen muutosesitykset sellaisena kun ne olen ymmärtänyt heidän jättämänsä tekstin perusteella. Tulkinnassa voi olla virheitä eikä esityskään aivan yksiselitteiseltä tuntunut.

Ehdotus on ristiriidassa voimassaolevan osayleiskaavan kanssa ja näin ollen tulisi kaavoitustyö aloittaa uudestaan osayleiskaavan uusimisella. Kaupunki on tehnyt sopimuksia maanomistajien kanssa. Sopimusten sitovuudesta on erilaisia käsityksiä. Kaiken kaikkiaan asia vaatinee kaupungin ja maanomistajien välisiä neuvotteluja, sillä ehdotukset ovat uusia eivät anna alueelle rakentavalle YIT:lle mahdollisuuksia jatkaa toimintaa alueella.  

Sitoutumaton valtuutettu Juho Kuustonen on esittänyt alueiden lunastamista kaupungille ja alueiden luovuttamista sataman käyttöön. Kuustosen ehdotus on selkeä. Kaupungin omistamien alueiden osalta voidaan vapaammin päättää mihin tarkoitukseen alueita käytetään. Mikäli maanomistajat suostuisivat kohtuullisilla ehdoilla sopimaan asiasta, saisi satama toivomansa kehittämismahdollisuudet.

Sosialidemokraatit ovat yleisesti lähteneet siitä, että kaupunkiosapuolen on pidettävä antamistaan sitoumuksistaan kiinni. Suhtautuminen laillisuuslähtökohtaan näyttää nyt muuttuneen, kun suurimpana ryhmänä asioista sopimassa ollut juristiasiantuntemusta eniten edustava Kokoomuksen ryhmä pitää mahdollisena ehdottamiensa muutosten tekemistä. Linjan valinta on mielenkiintoinen yleisemminkin. Sen mukaan kaupungilla olisi vapaammat kädet toteuttaa muuttuneita suunnitelmiaan silloinkin, kun voimassa olevat maankäyttösuunnitelmat näyttäisivät olevan esteenä.

Sosialidemokraatit jäävät odottamaan virkamiesten esityksiä ja tulevat niiden perusteella arvioimaan oman kantansa asiaan. Sosialidemokraatit eivät tule pitkittämään ratkaisujen tekemistä. Asian ratkaisun tarpeeton lykkääminen ei ole hyvää hallintoa ja se ei luo edellytyksiä kaupungin kehittymiselle.

Totta ja Toivoa vai Tarua ja Tottakai

Totta ja Toivoa on kokoomuksen seuraavan kampanjan iskulause. Mistä sitten todellisuudessa on kysymys tässä tarinataloudessa? 

Avaan Kataisen sanoman:

Hänen tarkoituksena on kertoa, että kun OECD antaa epäilevän lausunnon, ja kun eläkeiän korotuksesta ei päästä yhteisymmärrykseen, joudutaan leikkauksiin ja veronkorotuksiin.
Oma arvioini on, että veronkorotuksilta ja leikkauksilta ei vältytä eikä pakkopäätöksillä voitaisiin saada tähän mitään muutosta. Tilanne on analoginen edellisen laman nk. Sorsan sisäisen devalvaation idean kanssa. Ei sillä olisi voitu välttää devalvaatiota. Jälkeenpäin voitiin vaan löytää syyllinen talouspolitiikassaan epäonnistuneen hallituksen toimiin.
Niin nytkin: Syyllisiä ovat työntekijät ja heidän järjestönsä eikä tietenkään hyvällä hallituksella ole osaa eikä arpaa. Niinpä Katainen myös haluaa, että vastuuseen pannaan palkansaajat:  ”Päättäjät joutuvat nostamaan veroja eli leikkaamaan palkansaajan ostovoimaa tarpeettoman.”
Palkansaaja on siis yksiselitteisesti syyllinen, vaikka tiedämme kaikki, että työurien pidentämisen suurin ongelma on työolosuhteissa, joista työnantajat vastaavat. Tiedämme myös, että palkansaaja-kuluttajan lisärasittaminen johtaa entistä suurempiin vaikeuksiin taloudellisesti, mutta ennen muuta mentaalisesti, koska epäoikeudenmukaisuus tulee murentamaan meidän selviytymismahdollisuuksia enemmän kuin arvaammekaan. Tätä peruskysymystä ei nykyinen hallitus ymmärrä.

Lääketehtaiden lisensiaatti ja Pharmageddon

Mielenkiintoisia ilmaisuja , mutta ennen muuta ajattelemisen aihetta antaa Myllykankaan HS:n mielipidekirjoitus. 
Esiinnostetut asiat ovat suuria yhteiskunnallisia kysymyksiä: Kuluttajan valinnan vapauden ja taloudellisen tehokkuuden kannalta hyviä tuloksia aikaan saanut markkinatalous sopii huonosti terveydenhoidon käynnissä pitäväksi voimaksi.

Tuhkamarkkinoilla voi tavata myös sosialidemokraattisia valtuutettuja ja paikallisvaikuttajia.Mehua on tarjolla.
Humpin kulmilla juttusilla käyneiden kesken arvotaan Kala Trapin kahden hengen  päivällinen  
Naantalin Seurahuoneen kahden hengen lounas. Kannattaa käydä !!!

Kunnallisasioiden sikermä

Kuntalehti tulee valtuutetuille kahdessa muodossa: paperisena aikakausilehtenä ja nettiversiona. Kuntalehti on sellainen sisällöltään, että netti-versio sopisi ainakin kuntien virkamiehille ja arvelen myös monelle luottamushenkilölle. Siinnä siis yksi kuntapuolen säästämisen kohde.
Lehteä tarkemmin sanottuna sen tietoja tarvitaan. Sieltä löytää käytännön työssä hyödyllisiä uutisia ja artikkeleja ja Esittelen tässä lyhyesti lehdestä lainattuja asioita, joiden perään olen  liittänyt niihin lyhyitä kommentteja  
samalla ehdotan, että kannattaa käydä katsomassa nettiversioita. http://www.kuntalehti.fi/.

Olen lukenut lehdistä ja seuraannut lasten urheiluharrastusten kallistumista. Lisenssimaksut ovat niin korkeita, että ne ovat esteenä osallistumiselle. Oikein olisi, että vähävaraisille lapsiperheille jaettaisiin liikuntaseteli  näihin tarkoituksiin.

Alueellinen sarjajako muuttuu ja me kuulumme äkillisen rakennemuutoksen alueeseen

Myönnetystä rahoituksesta noin kuusi miljoonaa euroa osoitetaan Varsinais-Suomeen (Salon ja Turun seutukunnat), 4,4 miljoonaa Pohjois-Pohjanmaalle (Nivala-Haapajärven ja Siikalatvan seutukunnat), noin 3,6 miljoonaa Pohjanmaalle (Kaskinen, Pietarsaari, Veteli) ja noin 3,5 miljoonaa euroa Pohjois-Savoon (Varkaus, Koillis-Savo).

Julkisen sektorin eli valtion ja kuntien toiminnan tehokkuutta olisi lisättävä, esittää ministeri Antti Tanskasen johtama talouskasvun edellytysten vahvistamista tarkasteleva työryhmä.

Pääministeri Matti Vanhaselle (kesk.) luovuttamassaan väliraportissa työryhmä muun muassa katsoo, että yhdelle taholle olisi annettava selkeä vastuu koko julkisen sektorin sähköisten palveluiden kehittämisestä.
Julkisen sektorin hankintatointa olisi työryhmän mielestä johdettava nykyistä ammattimaisemmin. Näin saataisiin huomattavia taloudellisia säästöjä.
Kunnissa ja valtiolla sekä yhteiskunnassa laajemminkin olisi myös mietittävä, mitkä palvelut julkisen sektorin on tuotettava itse ja minkä palveluiden tuotanto voidaan nykyistä useammin ulkoistaa yksityiselle sektorille.
Työryhmä arvioi, että tuottavuuden kasvun merkitys korostuu työikäisten määrän vähentyessä. Vuonna 2020 Suomessa on työikäisiä 15–64-vuotiaita reilusti yli satatuhatta vähemmän kuin nyt. (STT/KL)

Oliko tuossa mitään uutta. Sähköiset palvelut tulisi keskittää ja toisaalla olisi harkittava mitkä tehtävät voidaan ulkoistaa. Tässä kierretään vähän kehää. Yhtenä kertana keskitetty on pahasta, kun se ei tuota innovatiivisia ratkaisuja , toisena päivänä hajautus tuottaa kalliita ja huonosti yhteen sopivia järjestelmiä.
Selvityksiä ja selityksiä. Sitä julkinen sektori on pullollaan. Mistä löytyvät tekijät? 
 

Eläkesotaan ?

Varman Matti Vuoria ehdottaa valtion ja kuntien eläkkeiden avaamista kilpailulle. Helsingin Sanomien mukaan siitä seuraisi, että Kuntien eläkevakuutus Keva ja Valtion eläkerahasto VER voisivat hankkia asiakkaita yksityisestä työeläkeyhtiöiden hoitamasta asiakaskunnasta, koska Kevasta ja VER:sta tulisi työeläkeyhtiöitä. Nyt ne ovat eläkelaitoksia.

Kuntien eläkevakuutuksen tuore toimitusjohtaja Merja Ailus haluaa nostaa johtamansa eläkelaitoksen profiilia nykyisestään. Aiomme olla aloitteellisia, aktiivisia ja ennakoivia, sanoo Ailus. Hän haluaa Kevan mukaan niiden pöytien ääreen, joissa keskustellaan mm. tulevasta eläkepolitiikasta ja työurien pidentämisestä. Keva onkin saamassa lisää painoarvoa, kun se ryhtyy hallinnoimaan mm. valtion eläkkeet. Sen jälkeen Kevalla on 1,3 miljoonaa vakuutettua.

Yksityistetäänkö julkisen sektorin eläkkeet vai lähteekö julkinen eläkelaitos kilpailemaan muiden eläkkeistä. Olisikohan viisasta pitää nämä sittenkin erillään.  Mahdollinen katastrofi voi olla pienempi. Eikä Ailuksen putiikin pidä kilpailla kaikilla konsteilla Vuorian lafkan kanssa.

Terveys on tasa-arvon ja talouden kysymys

HUS:n toimitusjohtajan siis Aki Lindenin edeltäjän , tuleva Kuntaliiton vtj:n Kari Nenosen mukaan ammattitaitoinen ja osaava henkilöstö on todella kovilla, kun kunnat joutuvat nipistämään talouttaan kaikkialta. Myös kuntien sairaanhoitopiirien omistajaohjauksessa on toivomisen varaa.
- Terveyskeskustyö ei houkuttele ammattitaitoisia ihmisiä. Tekijät väsyvät ja erot eri sosiaaliluokkien välillä kasvavat, kun varakkaammat hakeutuvat yksityisille lääkäriasemille.
Kunnat voisivat kokeilla ennakkoluulottomasti sähköisiä palveluja, liikkuvia palveluja ja muita nk. matalan kynnyksen palveluja. Sosiaali- ja terveydenhuollon painopistettä voidaan muuttaa lisäämällä asiakkaan ja kotona tapahtuvan hoidon osuutta.
- Kuntalainen on tietenkin vastuussa omasta hyvinvoinnistaan, mutta meidän täytyy muistaa, että on ihmisiä, joista on pidettävä huolta kaikissa oloissa. Ikäihmiset, vakavasti sairaat ja lapset ovat esimerkkejä haavoittuvimmista ihmisryhmistä, Nenonen sanoo.
Vielä on paljon selvitettävää ja parannettavaa esimerkiksi palvelusetelien käytössä. Myös terveydenhuollon ulkoistamisen järkevyyttä täytyy tosissaan miettiä. Kilpailu osaavista ihmisistä kiristyy. Kuntien on mietittävä vakavasti kuinka terveyskeskus ja sosiaalityö voisivat olla vetovoimaisia työpaikkoja tulevaisuudessa. (KL)

Terveyskeskusjärjestelmä on kansanterveyttä. Suomalainen järjestelmä on ollut tehokas ja sillä on edellytykset parantaa kansalaisten terveyseroja. Nyt taloudellisen puristuksen kohteena ollessaan helposti laiminlyödään terveyskeskusten kilpailukyky ja samalla astutaan kansalaisten tasa-arvoisessa terveydenhoidossa taka-askelia siihen suuntaan, josta Barak Obama vähän haluaisi tulla poispäin USA:ssa.
Olen vakuuttunut, että eriarvostava yksityiseen vakuutusrahoitukseen perustuva järjestelmä tulee kansantaloudella kalliiksi ja vähäväkisille raskaaksi. Pidetään siis terveyskeskusten toimintaedellytyksistä huolta vaikka sallimalla henkilökunnalle parempia työehtoja. Se on Rawlsin hyväksymää eriarvoisuutta, joka edistää köyhempien asemaa.

Joukossa tunnelma tai ..... tiivistyy

Jutussa on vinhaa perää. Isot kollegiot ovat pahimpia erityisesti sellaiset, joissa on oltava läsnä. Se kuulunee demokratian hintaan.
Mutta kun samaa tautia podetaan ihan vapaaehtoisesti, se on tyhmyyttä tai laiskuutta, niin kuin korkea esimieheni Rallu Sjöström Naviressa arveli. Hän poistattikin kokoushuoneista tuolit ja toivoi, että asiat käsitellään nopeammin. Omaperäinen mutta tepsivä tapa herättää.
Isossa porukassa käy useasti niin, että avoin ja eteenpäin vievä keskustelu käy mahdottomaksi. Silloin ei pelkästään saada mitään aikaa, vaan myös kulutetaan työaikaa.    

Työhyvinvointi sijoituksena

Turhat puheet ja tyhjät toimet.

 Naantali kaupunginjohtajan ja kaupunginhallituksen enemmistön  näkemyksen mukaan Naantaliin ei tarvita toista apteekkia. Äänestystulos 7-4 on selvä vastaus, minkä arvon porvaristo kilpailulle antaa. Markkinataloudelle mallia Naantalista.

Ehdokkaat asemiin

Eduskuntavaalit ovat huhtikuussa 2011. Spekulointi on käynnissä. Luopujiakin on tiedossa. Tästäkin vaalipiiristä ainakin Janina Andersson( vihr.) ja Jouko Laxell ( kok ). Lähteekö Liisa Hyssälä kesk, parempiin töihin ratkeaa kohta. Muut nykyedustajat lienevät virkaikänestorin Ilkka Kanervan johdolla lähtökuopissa.
Naantalin oma uusi edustaja Marjaana Koskinen, sd  saa neljä kautta täyteen ja hän on virkaiältään vanhin demariedustaja. Hänen rohkea tekonsa muuttaa Naantaliin voi olla viite johonkin tai sitten ei.
Pikkuisiin päin oleva Heli Paasio ja toiselle kaudelle tähtäävät puolueen I varapuheenjohtaja, melkein naantalilainen Ilkka Kantola, sekä Salon Katja Taimela ovat valmiina. Lähellä läpimenoa viimeksi olleet Virpa Puisto ja Seppo Lehtinen lämmittelevät koneita, mutta varmaan he vastapainoksi miettivät myös muita näkökohtia esimerkiksi Turun johdon järjestelyjä. Puoluesihteeri Ari Korhonen on kieltäytynyt kunniasta ja tähtää jatkokaudelle puoluetoimistossa.

Lähiympäristöstä siis Raisiosta tarjotaan uutena nimenä Janne Laulumaata nuorta metallimies-perheenisää.
Naantalissa olisi potentiaalisia ehdokkaita erityisesti naisten puolella Sirpa Hagsberg,  Arja Savolainen ja nuoremmasta päästä Marika Polso. Kukaan heistä ei ole ilmaissut mitään suuntaan eikä toiseen.

Kokoomuksen puolella on Matti Rantanen saanut nyt laaja tukea kaikilta kokoomuksen paikallisjärjestöiltä. Se on hyvä lähtökohta hänelle. Kokoomuksen joukossa on tietenkin Naantalin ääniharava Taija Terä, jolla on erityisetuna saaristo ja naispuolella olevat aukot. Toisaalta ei olisi ensimmäinen kerta, jos terveydenhoitaja yllättäisi kokoomuksessa. Se voisi tällä kerralla olla Hanna Gustafsson.

Keskustassa maanviljelijä ja osuuspankkimies Samuli Santalahti täyttää objektiiviset edellytykset, subjektiivisista en tiedä. Heini Jalkanen ja Minna Jyrkkä vahvistaisivat – uskallan sanoa jopa kaunistaisivat - keskustan ehdokaskuvaa, jossa puheenjohtajaehdokas Timo Kauniston  ja Esko Kivirannan sekä mahdollisen piirin puheenjohtajan   Pekka Myllymäen  lisäksi tarvitaan naispuolisia täkyjä.

Vihreillä oli viimeksi  Jarkko Kanerva ehkä nyt on Naantalista olisi kuttuurispesialisti  Mirkka Mattheiszenin vuoro tuoda puisto-osastoa syvällisempää vihreyttä.
Vasemmistoliitto tarjonne täältä Terhi Vesteristä, sillä luulen Hannu Raittolan olevan jo nostoväessä. Dennis Livson osaa laskea ja siksi emme taida nähdä listoilla, paitsi jos suostuu ruotsalaisten ääntenkerääjäksi. Perussuomalaisuus ei taida istua hänelle, sen sijaan Juho Kuustosta asia voisi kiinnostaa. Kristillisellä puolella taas taktikoidaan vaaliliitoilla, joten Mika Ratilainen tuskin lähtee sellaiseen peliin.

Jos edellä kerrotulla ja todellisuudella on yhtymäkohtia, ei se ole kirjoittajan vika.

Mietittäväksi

Samuli Porsanger

Rauno Saaren muistokirjoitus Samuli Porsangerista TS:ssä15.2.2010 oli osuva ja koskettava.
 Kunnansihteeri, kunnanjohtaja, kauppalanjohtaja ja kaupunginjohtaja samalla paikkakunnalla on runsaan 30 vuoden aikana on ennätys sinänsä. Mutta sisältö ja saavutukset ovat vieläkin pysyvämpiä. Niistä Rauskikin kirjoitti
Samuli Porsanger piti Raision eduista kiinni, mutta ymmärsi toisten näkemyksiä. Hän oli yhteistyön tekijä. Hän oli taitava, hän otti tilaisuudesta vaarin; Kun turkulaiset riitelivät moottoritiestä, ohikulkutie rakennettiin nelikaistaiseksi. Kun Turusta ei löytynyt tontteja, Raisiosta löytyi.  

Moni aikalainen muistelee aivan oikein, ettei Samuli mikään johtotähti ollut. Hän oli enemmänkin näkymätön käsi, joka aivan aidosti antoi kokeneille kunnallismiehille arvoa ja nuoremmille tilaa. Samu oli vetäytyvän oloinen, poissaolevakin joskus.  Se oli tyylilaji ja tehostuskeino. Hänellä oli neljän tuulen tarkka vainu yhdistettynä saamelaiseen selviytymiskykyyn.

Raisiolla on ollut hyvä herra onni. Samuli Porsangerista se alkoi ja sai jatkoa Rauno Saaresta, jota seuraa Kari Karjalainen. Kaikki erilaisia taustaltaan ja koulutukseltaan. Naantalin on aihetta tuntea kiitollisuutta Porsangerin aloittamasta hyvästä yhteistyön perinteestä. Raision menestys on ollut Naantalin etu.

Saamenkieltä puhuva pragmaattinen sosialidemokraatti on hiljaa hiipuen vaiennut.
Henkilökohtaisesti muistelen suurella mielihyvällä edesmennyttä ystävääni. Hän innosti kansanedustajaksi pyrkimystäni tuntuvalla tavalla: Jos huonosti käy, otan sinut paliskuntaani poropaimeneksi. Ehkä tavataan          

Vipinää vilskettä

Liikuntapäivä oli menestys, vaikka aurinkomme pysytteli poissa. Tämä oli taas muistutus siitä, että pakollisten lakisääteisten asioiden lisäksi on hyvä, että meillä hoidetaan latuja aurataan luistelu-uria ja tehdään liikunnan puolesta työtä. Se on yhteisöllistä ennaltaehkäisevää terveystyötä.Kiitos tekijöille!

Maskulaiset olivat tehneet yhdysladun ja järjestivät tarjoilua.  Meidänkin pitäisi yhteys Merimaskun suuntaan avata.

Uskonasiako ydinvoima ja mitä on kontrolli

Ydinvoimapelissä omatuntokin

otsikolla kirjoittaa Hesarissa  Martta Nieminen  ja lopettaa jutun :

Edustajan kannalta on helpotus, ettei tarvitse tehdä vastenmielisiä päätöksiä asioista, joista ei tykkää. Olin tyytyväinen, etten joutunut aikoinani äänestämään ydinvoimaa vastaa ryhmän enemmistön mukana. Mutta tämä on poliittista taktiikkaa.

Uskonto ja raittius ovat perinteiset eduskunnan omantunnon asiat. Ne ovat henkilökohtaisia eettis-moraalisia valintoja ja niiden suhteen ei ole haluttu yksilöiden käsiä sitoa. Puolueessamme on uskovaisia ja/ tai raittiita. Ja sitten niitä jotka taas eivät ole.
Kun ydinvoima liitettiin tähän listaan, samalla mystifioitiin asia: Näkymätön, hajuton ja mauton, mutta siksi niin vaarallinen. Sehän muistuttaa sielun vihollista. Siinnä sen salaisuus ja sieltä se pelko tulee. Puulämmityksessä kuolee suoraan 20-30 henkeä välillisesti enemmän. Ne ovat luonnollisia kuolemia, kuten kuolema sinänsä on. Mutta ydinvoimassa yksikin on liikaa. Tässä maailmassa,  jossa sattuman tuoma epäoikeudenmukaisuus on jokapäiväinen vieras,  on täydellisen  varmuuden tavoittelua  epärationaalista, joten se on uskon asia. m.o.t.

Tästä tulleekin mieleni  oma kantani ydinvoimaan. Kun sitä kysyttiin eduskuntaan tullessani, vastasin viitaten Aarre Simosen kantaan uskontoon. Hän vastasi: Neutraali. Sanoin samoin ydinvoiman suhteen.
Olin 1980-luvun alussa sitä mieltä, että uutta ydinvoimaa ei kannata rakentaa ennen kuin kaikki yhdistetty sähkön ja lämmöntuotantokapasiteetti on toteutettu. Edelleenkin  mielestäni  ydinvoima on vain yksi energiantuotantomuoto muiden joukossa, tosin ilmasto vaikutusten kannalta katsottuna parhaasta päästä. Myöskin aikasemmilta ajoilta muistan sanoneeni vieläkin käyttöklepoisen näkemyksen: 
Ydinvoima ei ole  ympäristö kannalta niin vaarallista kuin pelätään eikä taloudellisesti niin kannattavaa kuin toivotaan.  

 Kontrolli parempi

Niinpä niin Mitä merkitsikään Leninin kontrolli: Tuomio tiedettin ja perustelut keksittiin !

Ystävän päivänä ulkoilemaan

Tätä Googlesta ei näe,

Naantalin vanhimmat osat puuttuvat Googlesta. Pystyykö Naantalin edunvalvonta korjaaman asian?
Mistä tämä kuva? Nopein vastaaja pääsee Arton hierontaan.

Raikku voitti tunnin mitalla, mutta Urpolla oli toinenkin talo nimettynä. Terve menoa molemmat Arton käsittelyyn.
 

Tarustoa ja totista totta

Gordon Brown uskoo, että jokin globaalimaksu suurille pankeille saadaan aikaan. Hän esitti aikoinaan Tobin veroa ja sen jälkeen on tullut muilta erilaisia ehdotuksia. Brown toivoo, että G 20 ryhmä pääsisi IMF:n johdatuksella yhteisymmärrykseen.
Brown myös vastasi, että hän ei aja ideologista syistä pankkiireille korotettuja veroja.  Veroja kerätään vain niin paljon kuin on tarpeen.   Ne, joilla on leveämmät hartiat, voivat niitä enemmän maksaa. Toukokuussa vaaleihin valmistautua Työväenpuolue on 10 prosenttia konservatiiveja perässä. Ei siis hyvältä näytä, vaikka pää ja finanssiministeri tuntuvat  hallitsevan tilannetta melkoisen hienosti.

Kreikkalainen Eurooppa

Kreikka aiheuttaa päänsärkyä Euroalueelle. Jyrki Katainen miesmäisesti sanoi, että kreikan itsensä väärillä tiedoilla aiheuttamia ongelmia ei panna muiden maksettavaksi. Tavalla tai toisella maksut tulevat heikkenevinä kursseina ja kohoavina korkoina. Nykyisten rakenteiden aikana ei ole kovin helppoa löytää keinoja, joilla heikkoja pannaan kuriin: Koheesiosta siis heikompien auttamisesta  puhutaan toisaalla ja toisaalta pitäisi vetää tukia huonosti käyttäytyviltä pois. Tällainen epäsymmetrinen shokki on meitä kohdannut.
Nyt sitten luodaan linjaa  paradoksaalisesti.  Kreikkalaisesta tarustosta peräisin oleva Euroopan johdannainen Euro kohtaat vakavimman ongelmansa Kreikassa.

Raimo Leinon kommentiin viitaten lainaan tähän KL:stä samaa puhuvan pään:

Toimenpiteet kuntapalveluiden pelastamiseksi

Kuntaliiton esitys ei tunnu vaikealta toteuttaa. Kun kuntaliitto tähtää 2.5 prosentin menojen kasvulla siihen, että alijäämät eivät lisäänny  vuoden 2010 jälkeen on Naantalin taloussuunnitelmassa koko kauden 2010-2013 menojen kasvuksi  arvioitu 4.6 prosentti eli vuotuinen kasvu olisi vain runsaat 1 prosenttia. Tällä vauhdilla Naantali tosin tekee kaikkina vuosian alijäämäisen tuloksen, joka tosin laskee vuoden 2010  -  5.5 miljoonasta  - 1.1 miljoonaan euroon vuoteen 2013 mennessä.

Miksi Naantali ei arvioidulla alhaisella menokasvulla pääse nollan yläpuolelle, jos muut siihen onnistuvat suuremmalla kasvuprosentilla?

Naantalissa syitä on ehkä tulopuolen epävarmuudessa ja suhteellisen suurissa poistoissa. Naantali muistuttaa monilta asukaskohtaisilta tunnusluvuiltaan suurta yli 100.000 asukkaan kaupunkia jopa kertyneiden voittovarojen suuruudessa. Lisäselittäjä voi olla, että meidän menopuolellamme ollaan keskimääräistä korkeammalla tasolla ja näin ollen tavallisia kuntia lähestyminen edellyttää tiukempaa linjaa.

Kaupungin säästöideointi on käynnissä ja näyttää siltä, että vastauksia saadaan. Missä määrin niiden avulla voidaan saavuttaa säästöjä jää nähtäväksi. Sinänsä huomion kiinnittäminen on varmaankin asiaa edistävää.

Kun näinä aikoina on puhuttu eläkeiän korotuksesta ja toimenpiteistä, joilla sinne päästäisiin. Käytäntö kulkee etujuoksussa ja terveyskeskuksen rokotukset luistivat eläkeläisten käsissä hienosti. Mahtaako sittenkään säännöillä olla ratkaisevaa merkitystä. Jospa vapaaehtoisuus käytännössä ja joustavuus saisi lisää sijaa. Sitä kautta voitaisiin saavuttaa nopeammin parempia tuloksia.

Pekka Hjeltin kommentin ajatuksen mukaisesti kirjattiin henkilökunnan ja luottamushenkilöiden kyselyn yhteydessä, että asukkaille suunnattu ideakysely olisi seuraavaksi vuorossa.
Samalla ilmoitan tässä, että tämän palstan kautta saa esityksiä perille vielä tänään!

Kannatamme Mari Kiviniemeä

Paavo Lipponen  on voimakassanainen eikä tunnetusti  silloittele tekstejään. Niin kävi viimeksi, kun hän antoi satikutia TS:n Kepulandia-kolumnissaa Kepun kunta- ja aluepolitiikalle. Pohjanmaan maakuntajako ja koko valtion aluehallinnon uudistus on ollut turhaa kohellusta pääosin täältäkin katsottuna. Siinähän Länsi- Suomen lääni oli suurin häviäjä.  Kepu on ollut yksi mutta ei ainoa syyllinen. Siinnä harjoituksessa on ollut koko maan hallitus mukana.

Ministeri Mari Kiviniemen mollaamisesta en tykännyt. Mari Kiviniemi toimii kuntaministerinä valtionvarainministeriössä, jossa kuten tiedämme on keskittyneenä valtionhallinnon viisaus .
Ykkösministeri  Jyrki Katainen on hänkin organisaatiostaan riippuvainen. Kakkosviulua soittava Kiviniemi on vielä kovemmassa puristuksessa. Sen huomasi hyvin, kun hän lähti kunta-asioissa liikkeelle. Taustatekstit olivat kassanhoitajien laatimia ja kuntia pistettiin nippuun vauhdilla.

Mari Kiviniemi on käynyt useampaan kertaan Turun seudulla. Ensin hän vieraili Turun kaupungin kutsusta ja sai tyypillistä turkulaista naapureja syyttävää infoa. Näyttikin aluksi siltä, että hän oli tarttunut syöttiin. Mutta Mari Kiviniemen olikin muuta maata. Hänen erityiseksi ansioksi on luettava, että hän on ollut valmis kuulemaan muitakin näkemyksiä ja mikä parasta hän on pystynyt tekemään uusia arvioita. Hänen viimeaikaiset kannanottonsa ovat olleet selkeitä ja niistä voi päätellä hän ymmärtää kuntakentän moninaisuuden. Hän osaa vähän lukea rivien välistäkin. Kuntalehdessä Kiviniemi toteaa:

Mari Kiviniemi on myös muistuttanut, että yhteistyömahdollisuuksien etsimistä ei saa kuntaliitos uhalla estää, ja onpa hän jopa toivonut tässä suhteessa asennemuutosta Turulta.

Keskustan puheenjohtajakisassa toivotamme vilpittömästi menestystä Mari Kiviemelle.