Yhteinen Naantali -tiedote

• 2011/1
• 2010/2
• 2010/1
• 2009/3
• 2009/2
• 2009/1
• 2008/3
• 2008/2
• 2008/1

• Etusivu
• Ajankohtaista
• Kirjoituksia
• Kunnallisvaalit 2008
• Esittely
• Johtokunta
• Liity jäseneksi!
• Valtuustoryhmä
• Luottamushenkilöt
• Linkit
• Palaute

Koskaan ei pidä antaa periksi. Ihmisen ja luonnon tulevaisuuden eteen pitää tehdä työtä koko ajan.

Otsikon teksti on Antti Herlinin suusta ja alla oleva lainaus Hesarin sivuilta. 

Onko politikassakin niin, että ihminen on valmis äänestämään puoluetta, johon on hienompaa samaistua ja lämmittääkö toivo enemmän kuin palkka?

Hoitajalakko häämöttää ja talous alkaa taapertaa.

Suomessa on tänä vuonna tehty yhteiskunnallisia kokeita. Ensiksi tehtiin kokoomuksesta työväenpuolue , sitten politisoitiin tulopolitiikka ja tässä sitä ollaan: Rahaa jaetaan ennätystahtiin, mutta kukaan ei ole tyytyväinen: Yksityiset työantajat , jotka tähän yksipuolisesti lähtivät itkevät menetettyä kilpailukykyä ja hoiturilakko on jo näköpiirissä.
Poliittisesti asetelma on mielenkiintoinen: Kokoomuksella on valtion säkin nyörit (Katainen), kokoomuksella on kuntatyönantajan johtajan  (Jalonen) tehtävät ja kokoomuksella on Tehyn johto (Laitinen-Pesola) käsissä. Nyt kysymys ei ole toivosta vaan tahdosta.

Maksetaanko verovaroista parempaa palkkaa?

Nyt siis ei ole kyse siitä, että metallimies tai paperintekijä kilpailisivat sairaanhoitajan kanssa palkasta, eikä siitä ole koskaan ollutkaan kysymys. muussa kuin kokoomuksen retoriikassa. Nyt on kysymys siitä maksetaanko verovaroista hoitajille parempaa palkkaa. Tästä päättävät vain julkisen puolen päättäjät eduskunnassa ja kunnissa pääsääntöisesti välillisesti, mutta viime kädessä kuitenkin. Niillä päättäjillä on kasvot ja nillä kasvoilla oli ennen vaaleja korvat, jotka nyt ovat punaisina.

Ruotsalainen hoituri väittää Hesarin haastattelussa tienaavansa neljä tonnia kuussa ja työ on helpompaa eikä hän tarkoittanut potilaita. Eli työvoiman saatavuudesta on kysymys. Ja kun vielä on työn runsautta tekijöillä ja puutetta tekijöistä on ongelma ilman poliittista populismiakin tarpeeksi suuri. Eikä tämä tietenkään ole irrallinen kysymys muustakaan maailaman menosta. Lisäpalkka merkitsee lisäveroja, joita ei niitäkään vaalitaistelun aikana luvattu kerätä, päinvastoin. Kunnallisvaalitkin ovat tulossa, niin, että ei sielläkään ole verojen korotushaluja.

Tästä kaikesta on heijastusvaikutuksia myös inflaatioon ja Suomen kilpailukykyyn, joka on muutoinkin tiukoilla halpenevan dollarin olosuhteissa. Paperin hinnat siitä riippuvat, senhän me vanhastaan tiedämme.  Meidän ongelmamme on kivenheiton matkan päässä ja ajallisesti nurkan takana. Tarkoitan Pernon telakkaaa. Vaikeuksia on jo riittämiin. Alihankkijat ovat liemessä ja tappiota tehdään. Laivat myöhästyvät ja vaikeudet kasaantuvat. Onko tämä Turun seudun auvoinen olotila vain vain nousuhumalaa, joka päättyy ennenaikaiseen krapulaan jo ennen uusien kauppojen kaatumista. Ei hyvältä näytä vaikka syyspäivä on lämmin ja aurinkoinen.  

Viisaita pankinjohtajia

Seppo Honkapohja tuo Suomen pankin johtoon taloustieteen viisautta vaatimaattoman miehen olemuksessa.

Toinen päivän pankkiuutinen oli Alan Greenspanin entisen USA:n keskuspankin johtajan huolen aihe, jonka hän puki selkokieliseksi sanomaksi.

 Dominique Stauss-Kahn  (DSK) Kansainvälisen Valuuttarahaston (IMF) johtoon.
Entinen Ranskan valtionvarainministeri ja oikeistodemarina pidetyn poliittisen elefantin yleellisen elämäntavan vuoksi heidän kaltaisiaan kutsutaan "kaviaarivasemmistoksi" ja siitä on suomeksi väännetty paremmisn sointuva "sampanjasosialisti"  haukkumanimi.

Vanhanen on preisidenttiainesta

Hannu Lehtilän laatuohjelma Lauantaisseura on Suomen politiikan seuraamisen ja ymmärtämisen kannalta "must" jo sinänsä.
Se antaa oivan mahdollisuuden  tehdä arvioita henkilöistä. Ohjelmassa haastateltavat saavat suuvuoron ja voivat puhua toimittajan ohjeillessa tilannetta tyylikkäästi silkkihansikkailla vain vähän pakottaen ja kysymyksillä yllättäen. Haastateltavan ajatusmaailmaa pääsee arvioimaan lehtijuttuja ja uutisia paljon syvemmältä.
Matti Vanhanen oli edellisellä presidentivaalikierroksella statisti ensisijaisesti asetelmasta johtuen. Hänen soveltuvuutensa presidentin tehtävään oli jo silloinen ilmeinen ja tämä haastattelu nosti hänet selväksi ennakkosuosikiksi olemuksena ja todennäköisen asetelman vuoksi.

Sauli Niinistö on todennäköisesti vielä tällä hetkellä pörssin kärjessä ja hänellä on helpohko asema puhemiehen paikalla olla sivussa, mutta läsnä ilman vastuuta. Kaunokirjaileminen luo häneen henkevyyttä.
Mutta polittinen asetelma suosii Vanhasta, sillä hänessä suomalaista kutkuttavaa perusvirettä ja vasemmalta häntä on Niinistöä halpompi äänestää, jos asetelma sellaiseksi tulee, kuin miltä se nyt näyttää. Tässä on tietenkin vielä vaikeita aikoja tiedossa ja ne tietenkin voivat   rasittaa pääministeriä, tai sitten ei, sillä hankalissa oloissa  on myös näytön mahdollisuus. Kokoomuksen varsat laitumilla joustuaan itsensä läkähdyksiin voivat vielä joutua syömään Vanhasen kädestä. Tällä hetkellä löisin Vanhasen puolesta vetoa siksi, että demaripresidenttiä ei ole näköpiirissä.

Mikkelin päivä oli moonamiesten pestuupäivä

Hyvin menee verotuksessa, mutta menköön!

Kuntapuolella on syytä tyytyväisyyteen, sillä kunnallisverot nousivat mukavasti kautta koko maan. Naantali oli sellaisessa vähän päälle keskiarvoisessa kasvussa ja Rymättylä selvästi yli.

Naantalin yhteisöverot olivat taas muhkeat ja kasvu ihan ennätysluokkaa.
Taas kertaalleen on syytä pitää mielessä, että Naantalin yhteisöverot 9.3 M€ euroa ovat 26 prosenttia kunnalisverosta. Maassa keskimääräinen suhdeluku on n. 10 ja Raisiossa vajaat 8 ja Kaarinassa runsas 6 prosenttia. Turun lukema on 9.6%. Helsinki  ja Tampere runsaat 13 ja Espoo yli 16 prosenttia. Ja sitten oma lukunsa on Salo, jonka suhdeluku on 76 prosenttia. Ei siis ihme, että Saloon liittyjiä löytyi niin helpolla!

Yhdellä kunnallisveroprosentilla Naantalissa  kertyy kassaan 2.17 M€ . Naantalin yhteisövero 9.3 M€ vastaa siis 4.3 veroprosentin tuottoa. Jos meiidän olisi tyytyminen Turun suhdeluvun mukaiseen tasoon pitäisi meidän samat tulot saadaksemmme korottaa veroprosentiimme 16.5 laskennalisesti aina19.3 prosenttiin ja käytännössäkin verontasaus huomioon ottaen selvästi yli 18 prosentiin.

Ilo ei tästä ole pitkäaikainen , sillä tulee vielä toisenalainen aika, jolloin verotulot eivät kasva, mutta henkilöstömenot kyllä. Kyllä kunnat aina sen levittävät minkä kassaansa saavat, sillä kiistämättä tarpeitakin on jonossa.  

Onko sokeri pohjalla?

Makeassa sokerissa on katkerahko sivumaku.

Juurikassokerista Naantalin teollisuus alkoi

Sokeripolitiikkaa ylittä ymmärryksen

Juurikassokerituotantoon sellainen taiteen alue, jossa ihmeitä riittää. 20 vuotta sitten tilanne oli sellainen, että Suomessa tuotettu juurikassokerikilo maksoi n. 10 mk/kg, kun ruokosokeria sai 1 mk/kg maailmanmarkkinoilta. Tuolloin laskettiin, että Suomessa maksetulla yhden vuoden ylihinnalla olisi voinut ostaa suomalaiste tarvitsemat kahden vuoden sokerit maailmalta ja rakentaa niille vielä varastot!
Ei siten ole ihme, että jo ennen EU-aikaa ruvettiin täällä rationalisoimaan tuotanto, mikä sitten johtikin Naantalin ja Turengin tehtaiden lakkauttamiseen.

Mutta korkeahintajärjestelmä säilyi. EU ei yhteisessä maatalouspolitiikassa (GAP) ole paljon viisaampi ollut. Sama oman tuotannon tukemisen synti n vallalla ja suuret maat ovat tässä kaikkien pahimpia. Tästä protektionismista ovat tietenkin kärsineet ruokosokeria tuottavat kehitysmaat. On jopa väitetty, että sen vaikutus määrältään on ollut n. puolet kehittyneiden maiden kehitysyhteistyötuesta. Siis monia perusteita muuttaa politiikka on olemassa. Vastapainona on aina muutoksen vaikeus sinänsä. Aina siinnä on kärsijöitä. Varsinkin vanhemman sodan ja pulan kokeneen väen keskellä on pelko, että jokin kriisi estää ulkoa tuotavan sokerin saannin. Niin, että kyllä jokin osa pitäisi olla omaa tuotantoa. Ja siitähän nyt sitten miekkaillaan kuka on vähiten ahne: Ratkaisijoita taitavat olla suomalaiset viljelijät, sillä tanskalaiset tehtaan omistajat eivät liikoja lupaile. Onhan tässä jotain miettimisen aihetta meillä Naantalissakin, ehkä?

Tukea tarpeessa oleville

Asia oli mielenkiintoisella tavalla esillä eilen , kun Nalle Wahlroos yhtenä kartanonomistaja- kärsijänä oli telkkarissa haastattelussa. No ei tämä häntä isännän itsensä kertoman mukaan niin hirveästi koske, koska tämä ei ole hänen päätoimentulonsa, vaikka kymmenen suurimman jurttiviljelijän joukkoon kuuluukin. Saipa konsernijohtaja sanottua senkin, että maataloudessakin pitäisi mennä vapaiden markkinoiden suuntaan. Hän on aikoinaan Mandatum-Sampo järjestelyissä saanut valtion apua tarpeeksi eli hänen ei tarvitse sosiaalin luukulle ihan heti tulla vaikka maatalouden tuet loppuisivatkin. Katsotaan miten tässäkin pelissä käy? 

MTK:n  keksintö: Ranskalainen talvisodan henki ?

Miettikääpä: Suome lalvisodan henki oli pienen oikeutta vääryyttä vastaan kun taas  ranskalaiset käyttävät suuren oikeutta vääryyden puolesta. Tulee mieleen sotakirjeenvaihtajasta urheilutoimittajaksi siirtyneen legendaarisen Pekka Tiilikaisen tokaisu hävityn Ruotsi- maaottelun jälkeen: "Kyllä me tästä nousemme , hävittiin me talvisotakin". Huonoja rinnastuksia molemmat, MTK:n Pekka on jopa Pekkaakin pahempi?

Visa mig vägen

Saaristo-Naantalin ohjausryhmä piti 25.9. ensimmäisen kokouksensa liitospäätösten jälkeen. Ryhmä, jonka syyksi syystä voi kuntaliitoksen lukea, kokoontui kuvaan Naantalin 550 vuotisjuhlien kunniaksi paljastetun nunnapatsaan ympärille. Pyhä Birgitta rukoili: "Näytä minulle tie". Sellainen ajatus varmaan tällä hetkellä on monen päättäjän päässä, kun tulevaisuuden tietämisen vaikeus on edessä!

Ohjausryhmä päätti nimetä Rymättylän kunnanjohtajan Kauko Kankaan kehitysjohtajaksi. Hänen tehtävänsä on johtaa muutosta. Erityisesti sosiaali- ja terveystoimien yhdistäminen ja maankäyttö on tehtävinä mainittu, mutta hänen vastuulleen kuuluu koko organisaation tarkastelu ja prosessien arviointi ja kehittäminen.  Hänellä on siihen edellykset monipuolisesti kokeneena lisensiaattina.

Kylämäkilän Jussille tuli suurin rootelli eli yhdistettävä sosiaali- ja terveyssektori. Hän on rahassa ja toiminnan  laajuudessa mitattuna paljon vartia. Hänen on saatava nykyiset tekijät erityisesti organisaatioiden ammatti-ihmiset tehtävään mukaan. Se on onnistumisen ehdoton edellytys. Pittää olla korvaa kuunnella , mutta ennen mutta päättää. Epätietoisuus on myrkkyä.

Velkuan kunnanjohtaja Tiina Rinne-Kylänpää otta hoitaakseen saaristoasiat ja niitä on. Saaria on 800 siis yhden numeron tarkkuudella tuhatkunta. Hänellä ovat siten matkailun ja esimerkiksi saariston liikeenteen asiat hoidettavanaan. Onnistumisella voi osoittaa tyhjiksi katkeruutta pursuavan entisen Velkuan kunnajohtajan kaunapuheet. 

Kuntaliitoksen tositoimet alkavat

Päätökset kuntaliitoksesta on tehty ja nyt alkaa hankkeen vaativin vaihe. Vastuu siirtyy virkamiehille. Kaupunginjohtajan vastuu on jakamaton. Hän johtaa prosessia selvitys- ja myöhemmin järjestelytoimikunnan alaisuudessa.
Nyt hänellä on oivallinen mahdollisuus paneutua hallinnon sisältökysymyksiin.  Nyt otetaan otetaan Timo Kvistista mittaa. Tähän asti on riittänyt hallinnon normalisointi ja perussuoritus. Nyt edessä on  sekä näytön paikka että rytmin muutos. Onnistuminen on hänen käsissään ja hänellä on apunaan nyt erityisesti Rymättylän taustaltaan monipuolinen kunnanjohtaja Kauko Kangas.

Kuntarakenne oli Pa Ra S hankeen RA osuus ja nyt painopiste palvelujen eli PA:n kohhdalla. Siinnä taas on  ratkaisevaa, miten saadaan henkilökunta peliin mukaan. Tällä hetkellä ongelmia on tuottanut se, että asiat ovat tulleet julki epätahtisesti. Huhuihin perustuva tiedonvälitys harvoin palvelee parhaiten totuutta. Sellainen luo epävarmuutta ja siitä on päästävä.

Kuntien epätaisaisia suorituksia on arvosteltu. Pääministeri Matti Vanhanen väläytti tänään, että valtionosuuksien jaossa tulisi ottaa tehokkuuserot huomioon. Hän tarkoitti arvatenkin, että tehokkaille maksetaan enemmän eikä päinvastoin, kuten nyt on tapana ollut. Jos tämä tarina on tosi, tulle kuntamaailama kokemaan kummia. Meidän on täällä Saaristo-Naantalissa näytettävä, että sellainen järjestely sopii meille. Siinnä on yhteistä pohjaa tehdä hyviä uudistuksia. Ja aivan samalla tavalla, kuin valtio esittää kuntia kohdeltavan, voisi tässä yhteydessä ottaa harkittavaksi, että hyvistä tuloksista palkittaisiin myös kunnan sisällä!

Sosialidemokratian nykyinen heikkous on tilapäisilmiö

Tohtoritoveri ja SDP:n lukenein  mies Erkki Tuomioja kirja-arvosteli HS:ssä 23.9.2007 amerikkalaisen politologin Sheri Bermanin kirjan The Primacy of Politics (Poliitkan johtoasema / etusija).
Mielenkiintoinen kertomus siitä, miksi kolmekymmentäluvulla vain Ruotsissa verattuna Italiaan, Itävaltaan, Ranskaan ja  Saksaan sosialidemokratia pystyi johtoasemaan, kun taas muualla se ei kyenneyt vastustamaan totalitaarisuutta tunnetuin seurauksin.

Ruotsalaiset demarien Hjalmar Brantingin, Pehr Albin Hansonin  ja Ernst Wigforssin toimesta heittäytyivät valtiolliseen yhteistyöhön ja tekivät lehmän kaupat silloisen maalaisliiton kanssa kansakunnan pelastamiseksi lamasta. Näin puolue sai vuosikymmeniksi johtoaseman, jota se käytti kansankodin rakentamiseksi. Menestys oli siedettävää kaikille: Wallenbergit tunsivat olonsa ja omaisuutensa turvatuksi, medelsvenson sai volvonsa ja sosiaalista riitti rahaa  eikä kenkkumaisia hommia tarvinnut tehdä, sillä ne hoituivat suomalaisten ja muiden siirtolaisten toimesta. On siinäkin vähän antauduttu jaloimmista linjoista. Puhumattakaan sodanaikaisesta yhteistyöstä natsien kanssa tuholaisten sotatarviketeollisuuden turvaamiseksi.

Heikkous on tilapäisilmiö otsikossa on Tuomiojan kädestä Tottako vai toivoa? 
Hän on omassa arviossaan  tyytyväinen, kun kirjoittaja ei noteeraa Tony Blairin kolmatta tietä ratkaisuna , vaan katsoo sen olevan  antautumista markkinoiden ylivallalle. Ekin  mielestä  kirja vahvistaa sosialidemokratian itseymmärrystä ja itsetuntoa, vaikkei kerrokaan miten Suomessa ja Ruotsissa päästäisiin takaisiin johtoasemaaan.

Kun kirjan sisältöä ei tunne tarkemmin, ja kun taas Tuomiojan Ekin tuntee, ei välttämättä asia ole näin yksiselitteinen. Meillä kaikilla on taipumusta ymmärtää asiat omia ennakkoasenteita vahvistaen.
Totta on tietenkin, että rajattoman markkinatalouden tuhot ovat ilmeiset tällä hetkelläkin pelottavia näköaloja on likaakin tarjolla. Ihmistä ei saisia alistaa toisten välikappaleeksi ja siksi markkinoille on asetettava rajat.

Ruotsalaiset onnistuivat kesyttämisessä luovan tuhon jälkeisissä olosuhteissa eli 1930-luvun laman syövereistä noustaessa. Mutta miten saavuttaa politiikan johtoasema olosuhteissa, kun taloudessa menee lujaa? Onko sosialidemokratian odotettava tulevaa markkinatalouden itseohjautuvan katastrofin jälkeistä aikaa? Mutta onko meillä silloin asemia, josta noustaan johtoon vai onko tilanne sellainen, kuin kirjassa kuvatuissa Euroopan maissa 1930-luvulla oli; fasismi korjasi sadon.
Mikä olisi suomalaisten vastaus tänään? Koetaanko täällä syylliseksi markkinatalouden ahneus, vaiko esimerkiksi yksinkertaisesti EU? Olisiko voittaja sisään päin kääntyvä impivaaralaisuus ja protektionismi? Paavo Väyrynen tai Timo Soini ?
Blairin kolmas tie oli ainoa keino kaataa konservatiivit. Marginaalisoituminen oli jo alkanut ja olisiko työväenpuolueella tänään brittien keskuudessa mitään sanottavaa ilman Blairin vaalivoittoja? 

Kysymyksiä on vaikka kuinka paljon ja oikeat vastaukset ovat arvailujen varassa. Otammeko liian suuren riskin kansalaisten hyvinvoinnin kannalta, ellemme yritä tässä ja nyt viitoittaa tietä viisampaan suuntaan. Voimmeko tehdä sen vain ylivertaisella tiedolla kansan parhaasta vai tarvitsemmeko siihen myös tällä hetkellä hyvinvoivien kansalisten tuen, joka ehkä edellyttää myös periksi antamista ja vuorovaikutusyhteyttä ihan tavallisiin taalaajiin.

Lahjoitetaanko rahasampo Turulle?

Turun Sanomat teki jutun Turun ja Naantalin satamien yhdistämisestä. Siinnä turkulaiset jatkoivat Paasion Pertin viitoittamaa tietä kohti yhdistettyä satamaa. Naantalin satamajohtaja ja satamavalvoja eivät ajatuksesta tykkää. Timo Kvist taiteili vähän diplomaattisemmin ja Naantalin lähes ainoaksi toisin ajattelijaksi leimattiin ihan aiheesta Mikko Rönnholm.
Naantalilaisten on syytä olla varuillaan, sillä yhteistyössä ja varsinkin liittymisessä on omat sudenkuppansa. Eikä kokemuksetkaan ole alalla parhaat mahdolliset, joten epäilyksiin on aihetta.

Toisaalta on niinkin, että eihän tästä oman satamankaan tulevaisuudesta voi ihan varma olla. Ja siksi olisi asiallista nostaa kissa pöydälle ja vilkaista ensinnäkin sataman toiminnan ja tulojen rakenteeseen. Mahdollisuuksia ja uhkia tavataan myös arvioida tällaisissa yhteyksissä. Ja juuri nyt sataman korjausinvestointien miljoonat  antavat ajattelemisen aihetta. Teollisuusataman puolella on sitten Nesteenkin jätti-investoinnin vaikutukset selvittämättä.

Joskus on esiin nostettu fiksulta tuntuva tasapainoinen malli, jossa sataman kaupungeille tulevat tulot taattaisiin käyttöomaisuuden vuokrilla. Maa-alueista ja rakenteistä maksettaisiin nykyisten kaupunkien nettotulojen mukaista vuokraa. Sataman operatiivinen johto annettaisiin  kaupunkien omistamalla satamayhtiölle, joka jakaisi osinkoa, jos se onnistuu vuokranmaksujen ja muiden kustannusten jälkeen tekemään voittoa. Näin saataisiin perustulot varmistettua kunnilla ilman valtion veroja ja toiminta organisoitua yritysmäisesti. Sataman palveluthan eivät ole kuntalaisille kohdeistettuja, joten toiminnan taloudellinen tulos on asetettava keskeiseksi tavoitteeksi.
Naantalin kohdalla eritysajattelua vaati tässä tapauksessa teollisuusataman luonne palvella paikkakunnan yrityksiä.
Kuntatalouden kannalta tällainen malli olisi selkeä: Vuokratulot tulisivat kassaan eikä investoinneista olisi murhetta.  Vaikka demokratia on jalo asia, on kuitenkin vaikea uskoa, että kunnallinen lautakunta on paras malli liikennebusineksen hoitoon.

SDP tallaa paikoillaan ihan omaa tyhmyyttään

SDP ei saa otetta. Sitä melskataan ihan turhaan, sillä tasa-arvotupo puhuisi itse puolestaan. Oikeastaan sen poliittinen voima vaan heikkenee, kun Heinäluoma siitä puhuu. Pelkään, että se hämärtää, mistä on kysymys ja kenen on vastuu.

Yksitysipuolen työnantajat kauhistuvat kuntapuolen menoa ja taitaa Etelärannassakin käydä mielessä, että oliko sittenkään näinä aikoina viisasta lähteä liittokohtaiselle tielle. Mutta sitä saa, mitä tilaa.

Vielä kunnissakin ihmetellään, mutta ei vielä. "Kyllä tämän kanssa pärjätään", sano Timo Kvist. Mitä muuta voisikaan kokoomuksen uskollinen soturi ja suurimman korotuksen saava sanoa, sillä tasa-arvotupon suurimmat voittajia olivat kuntien suurpalkkaset  lääkärit etunenässä. Ikävät kunnallis- ja kansantalouden tosiasiat tulevat esiin aikaisintaan ensi vuonna ja kunnallisvaaleihin asti niistä vaietaan. Palkankorotuksen juhannus ja joulurahoineen kasvattavat kuntien jopa verotuloja niin rottinkirintoja saa taas kaupungintalolla katsella. 

Poliittinen toivo on Toivon tekijöissä eli kokoomuksen nuorissa leijonissa, jotka ehtivät kyllä vielä uhoonsa sotkeutua. Sen kansakin huomaa eikä kauan kestäkään, jos vain demarien nokkamiehet malttavat pitää naamansa peruslukemilla, nöyrästi.

Quo Vadis SDP, Tärkeintä on asenne

Maailman uhat on järjestyksessä

Entinen työnantajani Fortum oli järjestänyt suuren päivän suurelle päämäärälle otsikolla Tulevaisuuden näkijät 2007.
Seminaari pidettiin Keilaniemessä 18.9. ja juontjana oli suomenruotsalainen, tietenkin, uutisvuodeon ankkuri Peter Nyman. Pääteemoina olivat Kasvu, tulevaisuus ja ilmastonmuutos. Ilmastonmuutos oli siis ilmiönä pääroolissa. Ohjelma oli rakennettu mielenkiintoisesti jopa dialektiikan sääntöjä noudatellen. Oli teesejä antiteesejä ja synteesiäkin. Tilaisuus oli laatuaaan ensimmäinen ja se tapahtui viestintäpäällikön vaihdoksen jälkeen, vaikkakaan ei varmaankaan siitä syystä. Fortum uskaltautui siis vähän avautumaan ja ottamaan osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Ehkä optio-ongelmien siilipuolustuksen hedelmättömyys on paljastunut yhtiön johdolle nyt , kun sen saa itse keksiä.

Konsernijohtaja Björn Wahlroos, toimitusjohtaja Mikael Liliuksen moni kymmenvuotinen tuttu, ankkalammikon poikia kumpikin, oli elementissään ja otti yleisönsä. Loistava esiintyjä ja retoriikan mestari ilman kolminkertaisia toistoja.
Hän tietenkin epäili, kun ei ole itse keksinyt, ilmastonmuutoksen merkitystä uhkana. Hän listasikin het alkuun oman maailaman uhat listajärjestyksen:

1. Islamilainen fundamenttalismi
2. Afrikan köyhyys
3. Ilmaston muutos ja eurooppalainen sosialidemokratia.

Ihan täsmälleen näin hän sanoi. Vahva rinnastus hyväksyttiin, suurimmalle osalle se muutui varmaan tulevaisuuden totuudeksi.
Luonnon ylikuormitus johtuu markkinoiden puutteesta: Niitähän ei kukaan omista. Kun  ei niitä kukaan omista, niin ei niistä myöskään kukaan kanna huolta!  Varmemmaksi vakuudeksi Nalle viittasi  kommunismin luonnon pilaamisen maailmanennätyksiä tehneeseen  Neuvostoliitoon. Joku yksinkertainen sosialidemokraatti voisi väittää, että Nallenkin mainitsemille ongelmille on kaksi syytä demokratian ja ihmisoikeuksien puute niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin arvioiden. Ja argumentina ovat kommunistisen diktatuurin Neuvostoliiton saasteet, fundametaalinen islamilaisuuden epädemokraattisuus ja Afrikan maiden korruptoituneisuus.
Pikku lisäyksityiskohtana katsottakoon nyt saaristomme vesiä. Nehän ovat yksityistä omaisuutta eikä niistä kyllä ole omistajien toimesta kovin hyvää huolta ole osattu pitää eli asia linee jonkin verran  monimutkaisempi mekanismiltaan. Omistaminen ei takaa sen paremmin tietoa  kuin viisauttakaan.

Kaikelle on siis saatava hinta ja toimivat markkinat. Siis ilma ja meret on myytävä. Nallen idea olisi, että näiden käytön oikeuksien myynti olisi annettava maailmanlaajuiselle toimijalle, ei kuitnkaan  huonosti toimivalle YK:lle, vaan uudelle säätiölle. Säätiööle tulisi valita jumalainen asiamies. Sellainen taitava tiede- ja rahamies! Ja niinpä monen mieleen tulikin, että puhuja tarkoitti itseään? Hän on ennekin osannut  myydä ilmaa!

Markkinamekanismin mukaanotto on ihan perustelutua ja päästökauppa on sen suuntainen toimenpide.  Se on vielä kokeiluvaiheessa ja vaati kehittämistä. Ihmisten hyväntahtoisuuden varaan ei voida rakentaa kestävää kehitystä. Taloudellisen perusrakenteen tulee sitä ohjata ja pakottaa ympäristön kannalta kestäviin valintoihin. Tähän tarkoitukseen oikeuksien myyminen on toistaiseksi paras esiin tuotu idea. Tätä mieltä oli myös isäntänä toiminut Lilius, joka toivoi aiheellisesti yhtäläisiä sääntöjä kaikille pelissä mukana oleville tahoille.
Mitään hiilivuotoja eli teräksen tuotannon viemistä vapaiden päästöjen maihin ei saisi sallia, esitti Ruukin toimitusjohtaja Sakari Tamminen.
Talousjohtja Juha Laaksonen uskoi eettisten pelisääntöjen tulevan kaikille pidempään mukanan oleville  yrityksille välttämättömyydeksi. Fortumkin on hänen mielestään ennen muuta pitkän tähtäyksen projekti siitä syystä, että omistajina ovat  Suomenm valtion lisäksi ensisijassa eläkesäätiöitäSuomesta, muusta Euroopasta ja  USA:sta.

Journalismin rooli ilmastonmuutoksessa oli Sanoma konsernin Eija Ailasmaan aiheena. Siinnä puhuttiin yksilön vastuusta ja lehdistön roolista sen herättäjänä. Lähdistö on tunnistanut ja tunnustanut ongelman, mutta ei ottanut muutoksen tekemistä missioksi, koska siinnä voi mennä myös metsään eli tällä kertaa pellolle, kuten polttoaineiden biohuuma on osoittanut. Sen sijaan kyllä asenteilla saadaan aikaan suoraan ja välillisesti, oli hänen vähän anti-Nallemainen linjansa.

Esko Aho esitelmöi innovativisuuden merkityksestä. Pitää teknologiakehityksen rinnalle saada sovelluksiin ja kuluttajien tarpeisiin perustuvia innovaatioita. Emme me Suomessa kuitenkaan pysty pelkän huippuosaamiseen perustuvalla linjalla pärjäämään; Meitä liian vähän. Mutta toisaalta meidän maame on sopivan kokoinen viiden miljoonan asukkaan koekenttä, Telekomminikaation  avaaminen kilpailulle loi edellytykset alan loistavalle kehitykselle eli Nokialle. Samalla hän ihmetteli, että miksi  terveydenhuollossa ei päästä 70-luvulta tähän päivään? Muistettakoon nyt kuitenkin, että telepuolella oli myös kansallista yhteistyötä valtion Posti-Telen toimiessa avuliaana koekenttänä suomalaisille kännykän kehittäjille. Nykyoloissa se ei enää kävisi.

Jätehuoltoyhteistyön monet kasvot

Turun valtuusto päätti, että Turun Seudun Jätehuollolle ei anneta oikeutta hoitaa asioita tehokkaimmalla tavalla, kuten se tekee ympärsitökunnissa, eli kilpailuttamalla jätteenkuljetus alueittain. Turku jää jätteenkuljettajien hallitsemaan järjestelmään, joka perustuu jo nyt lähes yksityiseen eli L&T:n monopoliiin, sillä yli 70 prosenttia jätteen keräilystä on sen hallussa.
Tätä perusteltiin kunnallisen monopolin pelolla. Tässä tosiaan sutta pakoon juostessa tulee karhu vastaan eikä se ole verokarhu, vaan yksityinen  Moolokin kita!
Muutama viikko sitten puhuttiin Turussakin yleviä yhteistyöstä ja nyt taas näytetätään turkulaisen rämettyneen vallankäytön todelliset kasvot. Piittamaattomuus yleisestä ja kuntalaisten edusta jää ideologian ja pelin politiikan jalkoihin. Vaikka laskelmin on osoitettu maksujen kunnan järjestelmässä laskevan, niin se ei vaakakupissa painanut. 
Ja kansa maksaa, mutta onneksi tässä tapauksessa vain Turussa.

Valtuuston kokous siirtyy asioiden vähäisyyden vuoksi

Naantalin kaupunginvaltuusto saa vetää henkeä, sillä seuraava kokous on vasta 15.10.2007 eikä ensi manantaina. Valmistelu ei tuottanut asioita, joten kokous siirrettiin sen vuoksi.
Onko valtuusto delegoinut liikaa vai menikö suuria asioita viime kokouksessa kuntaliitoksen varjossa vähemmällä huomiolla? Molemmat syyt ovat olemassa. Valtuuston pitäisi voida käsitellä asioita kokonaisuuksina muinakin kuin taloussuunnitelmien teon yhteyessä. Tästä valmistelu ei tykkää, koska siitä on ylimääräistä vaivaa. Mieluummin tehdään ajattelmattomia esityksiä kunnanosaliitoksista. No turhaan ei tietenkään pidä päättäjiä vaivata.

NTY:n yleinen kokous siirretään yllä mainitusta syystä pidettäväksi 14.10.2007.

Voi näitä aikoja ..

Kauppalehti otsikoi eilen etusivullaan:

Hän on kuulunut Itä-Saksan tunnustamiskomiteaan SAK:n nuorena lakimiehenä ja osallistunut muutamaan kokoukseen vuosina 1970-1972. Sellainen syntinen.No tunnustaminen tapahtui sitten muutaman vuoden päästä ja kuten tiedämme DDR:n loru loppui Berliinin muuriin. Siksi toiseksi ei tämä mikään salaisuus ole ollut, vaan se on ollut ihan Hannu Lehtilän kirjasta luettavissa juuri siinnä mitassa kuin asia aihetta antaa. Koko maailama ja Suomi siinnä sivussa on tulisilla hiiillä talouden epävarmuuden kummitellessa ja Kauppalehti tonkii tunkioita?

Kalevi Kivistö oli eilisen  TV1:n ajankohtaistoimituksen mukaan susi lammasten vaatteissa. Hänkin oli puhunut kauniisti ystävyydestä ja Neuvostoliitosta dokumentoidusti auf deutsch.  Kohteliaisuuksia lausutaan isännille ja vieraille, sen tiedämme kaikki. Mutta teot ratkaisevat ja ne Kivistön kohdalla ovat toista maata eli isänmaata.
Tiedämme, että kolmen kovan K.oon (kepulaisten, kommunistien ja Kekkosen) yritys kaataa Koiviston hallitus keväällä 1981 päättyi näyttävään Koiviston Katajanokan haastatteluun. Mutta sen taustalla oli Kalevi Kivistön lojaalisuus Koivistoa kohtaan siitäkin huolimatta, että Aarne Saarinen lörpötteli Kekkosen kanssa käytyjen  keskustelujen sisällöstä todennäköisesti tarkoituksella julkisuuteen. Kivistön selkärankaisuus viitoitti tietä Koivistolle  tehden samalla mahdottomaksi  KGB:n juonet saada Suomen presidentiksi heidän suosikkinsa Ahti Karjalainen.

Naantalin Eläkeläiset voimissaan ja Varsinais-Suomessa vauhtia!

Naantalin Eläkeläiset pyysivät kvpj:ltä kuntaliitoksesta selvitystä. Heidän tarinatuokiossa oli Urheilutalon sali täynnä. Virilliä voimaa. Sellaista ohjelmaa oli kuullun perusteella tarjolla, että niiden avulla pidetään kunnalliset palvelutarpeet pienenä. Ihan erinomainen asia. Vanhempi väki ei todellakaan näytä rasitteelta, vaikka elämän ehtoota vietetäänkin pidempään.

Sain viestin päivänsankari Laila Huuhtasen (os. Vikala,Niuska, Katinhäntä)) välityksellä ystävältäni Aatto Hulkkoselta kertoa karhusta ja hirvestä:

Joka puolella tapahtuu. Saaristo  ja Salon seutu ovat rakenteellisesti valmiit. Muuallakin tapahtuu. Raisio on hyvä sellaisenaan ja se voi vielä tarjota palvelujaan muille isäntäkuntaperiaatteella. Turku on tässä vaiheessa yksin, mutta ei ilman kavereita, sillä yhteistoiminta tulee varmasti lisääntymään joka taholla. Turun asema vahvistuu sen hyvän ulkoisen maineen ja perinteisen kaupunkimaisuuden avulla, kunhan vaan itseluottamus saadan kohdalleen ja  muiden nokittaminen unohdetaan! Näyttää siis ihan hyvältä.

Putinin asiallako puoluetoveri Häkämies?

Saksalainen rautakansleri Bismarck taisi ideoidan komoistoiston sanomalla, että sota vaatii raha, rahaa ja rahaa.  Hyvä ja tehokas puhetehoste!

Russia, Russia, Russia

Venäjä on haaste, voi olla kolminkertainenkin. Suurempiakin kertoimia on käytetty: Sodanaikana suomalainen vastasi kymmentä ryssää, kun taas sodan jälkeen moskovalainen kuiskaus kuului tykin jyrähdyksenä Helsingissä.
Tapana on iät ajat  ollut, että Venäjältä on tuotu terveisiä luottomiesten välityksellä: Kekkonen ja muut K-linjalaiset tietenkin ja kommunistit etenkin antoivat vinkkejä suomalaisille tunnettuina sisäpiiriläisinä, paremmin asioista perillä olevina ystävinä. Tiedot syötettiin suomalisten tajuntaan tehokkaasti ja ne otettiin vakavasti. Niitä pidettiin tärkeinä maan turvallisuuden kannalta.

Putin osaa !

Venäjällä valta on vaihtunut, mutta tavat tuskin kovin paljon. Onko taas sisäpiirin tiedoista kysymys?  Kokoomuksella ja niin ollen myös Häkämiehellä, koska Niinistön presidentinvaalien aikaisia todistuksia ei ole aihetta epäillä, on puoluetason yhteydet Putiniin ja hänen puolueeseensa. Tapahtuiko tässä tuplaharhautus ihan salaisen palvelun huipputyyliin: Onko Washingtonin rohkealta neulanpistolta vaikuttavan viestin perimmäinen sisältö tarkoitettu suomalaisille: Venäjää ei ole syytä vähätellä, sitä on kuunneltava herkällä korvalla. Niinpä esimerkiksi Nato-linjauksissa ei sovi unohtaa naapurin kannanottoja. Suomalaisten syvän trauman tuntien tämä asetelma toimiin tietenkin Natoa vastaan, mikä lienee ollutkin Putinin tarkoitus.

Ruonan muuri ei vielä nousussa

Sosialidemokratiaa koottiin Lahteen

90 vuotta sitten Fellmanin kentälle

Kohta 90 vuotta  punakaartin pääjoukot  koottiin  Fellmanin kentälle. Suuri harhakuva oli lyöty maahan ja vallankumous yritettiin sananmukaisesti kuopata. Mutta väkivalta ei ollut ratkaisu. Ei Suomesta tullut yhden totuuden maata. Alistava pakkoisänmaallisuus ei riittänyt edes porvarilliselle puolelle. Yhteiskunnassa oli muitakin ulottuvuuksia. Oli erilaisia yhteiskuntaluokkia: Työväestöä, maalaisia, pikkuporvareita ja omistajia. Työväenliike nousi ja enemmistö valitsi sosialidemokratian, vähemmistön kääntyessä kommunisteiksi. Maalaisten enemmistö meni maalaisliittoon, isot tilalliset kokoomukseen. Kaupunkiporvariston vähemmistö löysi vapaamielisemmän edistyksen, mutta valtaosa ryhmittyi kokoomukseen tai sen oikealle puolelle.

1990-luvun luova tuho

Sosialidemokraattinen puolue hakee aika ajoin itseään. Luova tuho on käsite, jota liike-elämässä käytetään tapauksista, jolloin on kohdattu katastrofi ja päädytty konkurssiin tai muuhun ponnistuspohjana katoamiseen. Suomessa tällainen tapahtui 1990-luvulla. Esimerkiksi pankkimaailma pantiin uuteen uskoon. Työttömyys ja omaisuuden menetykset olivat arkipäivää. Siinnä rytäkässä vedettiin myös sosialidemokratia kölin alta. Puolueen puheenjohtaja Ulf Sundqvistista tehtiin pankkiromahduksen näkyvä syntipukki ja puolustuskyvytön E-osuuskauppaliike hävitettiin. Puolue joutui kokoamaan itsensä. Se tapahtui puoluekokouksessa demokraattisesti: Enemmistö edustajista äänesti Paavo Lipposen puheenjohtajaksi. Junttaryhmille ei jäänyt aikaa. Eikä kaikesta voinut käydä kauppaa. Paineen alla alistetussa asemassa sosialidemokratia toimii.

Puoluejohdon taktinen veto

 Taas joukot koottiin Lahteen puolueen johdon toimesta. Ulkopuoliset seuraajat arvioivat, että puheenjohtaja Eero Heinäluoman puhe ratkaisee hänen tulevaisuutensa. Tämän tietenkin tietää puheenjohtaja ja hänen avustajakaartinsa.
Tekstimuodossa puhe ei mitenkään hätkäyttänyt. Siinnä kerrottiin saavutuksista ja siinnä sanottiin se, mitä kuulijoiden arvioitiin haluavan kuulla. Ei mitään erikoista, voisi luonnehtia. Intohimoa, itseluottamusta ja iloa on vaikea lukemalla löytää. Puheen arvoituksellinen loppuhuipennus ei avautunut yksinkertaiselle lukijalle:

Loppuhuipennuksessa oli tärkeitä sanoja ja nimiä. Mitä muuta?
Katso Ilkka Kantolan sivuilta hänen Lahdessa pitämä puheensa: "Tarvitaan leipää ja sirkushuveja mutta myös sivistystä ja henkistä vapautta."

Ei unohdeta taloudellisen perustan merkitystä

Mieli tekee vielä jatkaa näistä perimmäisitä kysymyksistä. Kun puolue perustettiin, oli  taustalla filosofia ja talousteoria: Ihminen piti vapauttaa tuontovälineen osasta ja summittainen kapitalismi tuhlailevan talousjärjestelmänä tuli korvata suunnitelmallisella yhteisomistuksella, jonka avulla uskottiin saavutettavan parhaat määrälliset taloudelliset tulokset. Ja sitten uskottiin, että määrä muuttu laaduksi. Ja sitä kuvailtiin olosuhteiden parantumisena ja jonkin sorttisena hyvinvointiyhteiskuntana: Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, 8-tunnintyöpäivä, koulu kaikille, sairausvakuutus yms. sisälsi Forssan ohjelma.

Tuolloin oltiin varmoja, että oikeudenmukaisuus ja enemmistössä olevien köyhien aseman parantaminen johtaisi myös kansantalouden suotuisaan kasvuun. Ja tietenkin päin vastoin, koska demokratiassa enemmistö eli silloiset köyhät määräisivät suunnan.

Nyt puolue näyttää puheissaan unohtaneen tämän taloudellisen kasvun tarkoituksensa, vaikka käytännössä hallitusvastuussa sen puolesta toimitaankin. Puheissa on jäljellä vain oikeudenmukaisuus, solidaarisuus ja köyhän auttaminen. Ne ovat jaloja humaaneja ja/ tai kristillisiä periaateita. Ne ovat yksilön linjanvetoja, joihin joukkiliikkeen retoriikka puri silloin, kun enemmistö tunsi niiden palvelevan heidän luokkaetujaan. Hyvistä jaloista asioista ei pidä lopettaa puhumista, mutta jos köyhien avustamisessa aiotaan menestyä, on myös tunnustettava taloudellisen perustan ratkaiseva merkitys. Hyvän taloudellisen tuloksen saavat aikaan tämän päivän työtätekevät, mutta köyhyys ei ei ole heidän tunnusmerkistöään, onneksi. Mutta heidän työmotivaatio tulee säilyttää ja heidän kanssa on käytävä keskustelua siitä, että heidänkin asema on siedettävämpi, jos köyhilläkin menee kohtuullisemmin. Siksi on tähän ihan hyvä lainata Antton Rönnholmin kesäkuun blogi-sivulta seuraava kysymyksen asettelu:

Viimeiset kurjet - Sibeliusta naantalilaisvoimin ja taas tuli tuhatvuotta elinikää lisää.

Kahdeksatta "Kun hämärtää" kultturitapahtumaa ei suosinut Hän, joka säät ja ilmat säätää. Vetta satoi ja maailma oli, kuin arkkitehdin puku harmaan musta Mutta ei se haitannut.

1000 vuotta elinikää!

Tapahtuma sattui nyt samaan aikaan, kun telkkarissa on ihmisten elämäntapoihin ruvettu kiinnittämään huomiota. Julkkikset edellä ja me muut perässä tiedämme, että viittä vaille 85 vuotta on keskimäärin saavutettavissa näillä eväillä. Mutta tämä ei ollut se "pointti", vaan se, että kysymyslistalla oli kolme kohtaa, jotka liittyvät omaehtoisiin kultuuriharrastuksiin ja kulttuurin kulutukseen. Muuttamalla vastauksia näissä kohdissa huomaa, että helposti harrastusten parissa toimiminen ja tilaisuuksiin osallistuminen tuo jopa vuoden lisää odotettavissa olevaan ikään. Niin että satapäinen kultturin harrastajien siis esiintyjien joukko ja heitä kuulemaan tullut monisatapäinen yleisö yhdessä lisäsivät yhteenlaskien elinkäänsä ainakin 1000 vuodella. Ja parasta tässä on, että iloa pursuvista esityksista näkee, että myös elämän laatu on parempaa. Kulttuurilla on tietenkin laadullista vaikutusta elämään, mutta nyt siis myös mitattavissa olevaa arvoa!

Ei liikaa nuotteja

Esitys kokonaisuus oli taas erilainen, ja vaikka siinnä olikin paljon kertausta, niin kyllä se maistui.
50 vuotta sitten kuollut Jaen Sibelius antoi Mikko Kuitusen suulla muille säveltäjille ohjeen panna vain tarpelliset nuotit sävellyksiin. Mozart elokuvasta on mieleen jäänet  keisarin kysymys mestarilta: "Eikö tässä ole liika nuotteja? Mestari soitti kohdan läpi ja sanoi -muistaakseni-, että "kyllä kaikkia tarvitaan". Niin Sibeliuskin sanoi omista teoksistaan,  että hänellä ei ole turhia nuotteja. Se siitä asiasta.

Naantalin Laulajat on elämänsä kunnossa

Naantalin Laulajat on ikätoverini. Sitä on joutunut kuulemaan Naantalin erilaisissa tilaisuuksissa. Se oli usein pakkopullaa. Kuulijan vastaanottokyky oli varmaan syy N:o 1. Mutta kyllä sekakuoro varustettuna muutamalla solistiksi itseää luulevalla diivalla on kauhistus!
Ilo on siksi suuri, kun voi todeta, että kuoroa kuuntelee huvikseen. Siinnä on voimaan ja henkeä. Sillä on omaa mukaansa tempaavaa ohjelmistoa. Se on viihdettä, josta nautitaan puolin ja toisin. Kuoron myy konsettitaltiointia ja se on vielä kuuntelemaatta. Suosittelen sen hankkimista siitä huolimatta.

Musiikki yhdistää

Näinä kuntaliitosaikoina on mukava nähdä Rymättylän kunnanvaltuuston puheenjohtaja Rannikon Laulumiehissä ja Merimaskun kolleega kirkon penkissä. Mikä paremmin voisi lisätä yhteisymmärrystä?

Askainen menee yhtenäisenä ja yksimielisenä kolmen kunnan liitokseen

Varsinais-Suomen vaakunan 450 vuotisjuhla ei ollutkaan turha tapahtuma?

Juhlan aiheet ovat keksijästä kiinni. Ja kyllä keksijöiltä ideoita löytyy, ajattelin kuullessani ensimmäisen kerran tämän päiväisestä vaakunajuhlasta.
Varsinais-Suomen ja Satakunnan liitot juhlivat nimittäin päivälleen 450 vuotta vanhaa yhteistä Juhanna Herttuan vaakunaa.
Tuolta ajankohdalta nähtiin Naantalin kirkossa Armonlaakson aarre niminen Harri Raittiin kirjoittama kirkkonäytelmä. Kelpo esitys, kuten palstalla on kerrottu. Mutta syvyyttä näytelmään ja tuohon aikaan sai, kun pääsi kuulemaan päivän juhlapuhujaa. Professori Matti Kling  veti perjantai-iltapäivänä Turun linnaan suuren joukon seuraamaan hänen vapaasti esittämää historilalista katsausta. Mikään yllätys ei ollut esityksen mielenkiintoisuus. Sali hiljeni.

Tuo renesanssi aika oli valtiollisen keskittymisen kovakouraista aikaa. Päitä putoili eri puolilla Eurooppaa. Valtiollinen veron keruu alkoi. Mutta aikaan kuuluivat myös ritarit ja juhlalliset menot, joihin V-S liiton vaakunan ritarikypärä ja liput viittaavat. Satakunta eli Pohjois Suomi sai karhunsa ja ehkä se oli viittaus kuninkaan julistukseen olla myös vandaalien kuningas. Kuullun perusteella voi myö tehdä sellaisen johtopäätöksen, että Varsinais-Suomen ja Satakunnan välinen raja on ja siihen viittaa aikasempi Turun ja Porin läänin nimikin. Siis molemmat osat on mainittava. Professori ei kertaillut ja toistanut moneen kertaan kuultua. Tietenkin voi olla kuulijankin sivystyksen vähäisyys  syynä syntyneeseen käsitykseen, mutta uskon esille tulleen myös uusia näkökulmia, mikä teki tilaisuudesta nautittavan ja antoisan. Maakuntajohtajat hoitivat hommansa ja nuorten naisten kolmiääniset maakuntalaulut oli piste i:n päälle.

Livonsaari-liitos uuteen harkintaan

Kaupunginjohtaja Timo Kvistin esitys ehdotuksen tekemisestä Livonsaaren liittämiseksi Saaristo- Naantaliin palautettiin kaupunginhallituksen yksimielisellä päätöksellä. Asia oli selvästi ennenaikainen ja harkitsematon, kuten täälläkin palstalla on todettu. Tyypillisesti asia, jossa hätäilemällä tulee vain yhden sorttisia kakaroita. Ihan väkisin tulevat mieleen vastaavat reaktiot Rymättylän kutkaliitosesityksen yhteydessä. Missähän oltaisiin, jos silloin olisi harkitsematta kokonaisuutta hötkyilty ja edetty Merimaskun kielteisen kannan kanssa. Taas kerran osoittautui, että pelkkä virkamiesjärki ei riitä.

Naantalin kruunu ja Merimaskun jalokivi

Merimaskun kh:n puheenjohtaja Anne Linja keksi mukavan vertauksen, jota varmaan voi laajentaa koskemaan kaikkiakin liittyviä timantteja. Symbolilla on oma merkityksensä, mutta toiminnalla vielä suurempi. Samuli Santalahti saman kunnan valtuuston puheenjohtajana oli käänteentekevä voima tässä järjen ja tunteen yhteistyössä. Merimaskun demareilla taas on monesta syystä hyvät lähtökohdat ongelmien ratkaisemiseen. Eliisa ja Seppo Ansamaa ovat hieno yhdistelmä tempperamenttia ja jalostunutta kokemusta.
Monisärmäinen jalokivi inhimilliselläkin puolella.

Viestintä on muotia ja siitä puhuminen kivaa

Viestintästrategia on ollut pöydällä ja sitä on työnnetty eteenpäin eikä pelkällä narulla. Yhteinen graaffinen ilme pitäisi saada ja siitä saa maksaa maltaita. Ja tietenkin viestinnästä vastaava henkilö?
Kaupunginhallitus osoitti viisautta ja merkitsi strategian vain tiedoksi ja soveltuvin osin käytetäväksi  erillisillä päätöksillä.
Viestittävää on tietenkin Saaristo-Naantalista niin paljon, että se vieköön huomion. Ja sitten on ihan pieni mutta tärkeä kysymys: Miten viestit menevät perille asukkailta virkakunnalla ja miten niihin regoidaan. Siitä pitäisi olla selvä käsitys ja sitä pitäisi valvoa.

Markkinointi on sitten luku sinänsä. Sellainen yleisimagotemppuilu on tarpeetonta ja turhaa, kun asiat hoidetaan kunnolla. Tosiasioihin kutenkin pitkän päälle maine perustuu kuten allaolevasta tutkimusselotuksesta ilmenee. matkailu ja elinkeinotoimintaan perustuva markkinointi on sitten oma amattilaisuuden alue, jossa yrityksien näkökulma on painava..

Maksut ja kehittämisasiat esillä

Budjettiin liityy tietenkin aina maksut ja kehittämiskohteet. Niitä esiteltiin ja ihan hyvä onkin, ettäasioita käsitellään muina aikoina, kuin budjetti kiireiden keskellä. Kyllä on aihetta naantalissakin vähän tarkempaan toimintaan. Emme me niin hyviä ole, että kaiken pitää maksaa täällä rutkasti enemmän. Tuleva muutos saa olla näilläkin alueilla mahdollisuus!

Näyttää siltä, että Naantalin kaupunginhallituksella on otetta.

Turulla on hyvä ellei erinomainen maine

Otsikon teksti on suora lainaus suurten kaupunkien mainetutkimusesta, jossa Turku sijoittui kolmanneksi Helsingin ja Tampereen jälkeen. (Pekka Aula, Kimmo Vehkalahti, Topiantti Äikäs: Kaupunkimaine, Acta 193) 

Turku on perinteikäs kaupunki ja se näkyy ihmisten asenteissa Julkinen kuva, palvelut (ml yksityiset) sekä miljöö saavat hyviä ulkpuolisten arvioita. Heikolla puolella on taas innovativisuus ja vastuullisuus kun johtaminen kuuluu keskikastiin.

Mainetutkimus on mielenkiintoinen ja sen johtpäätökset ovat varteenotettavia:

Opimmeko tästä jotain? Sen varmaankin, että Turun maine ei tarvitse tekohenkitystä, mutta ei varmaankaan maineen tarpeetonta kolhimistakaan. Tähänkin kysymykseen kannatta meidän kaikkien kiinnittää huomiota tulevaisuutta rakenneltaessa. Tutkijat kuitenkin muistuttavat ettei tempuille van todellisille teoille rakennetaan maine pitkässä juoksussa.

Nyt mietitään ?

Tasavallan sinivihreä porvarihallitus on saanut loistostartin: Talouden kannalta eletään parasta mahdollista aikaa: Työttömyys on alhaalla, verotuloja kertyy ja Tero Pitkämäki on voittanut maailman mestaruuden.

Oppositio hakee itseään ontoilta tuntuvilla narinoilla köyhien unohtamisesta. Nuorten(SNK) puolelta kuuluu sentään ajatuksia, että pitäisi antaa hallituksen tehdä ja vasta tekojen jälkeen ryhtyä haukkumaan kulkevaa karavaania. On myös sanottu, että nyt olisi SDP:n aika etsiä omaa linjaansa. Kesän aikana on Demarissa ollutkin suhteellisen mielenkiintoista keskustelua, jossa on näkökulma vaihdellut siitä ensinnäkin, mitä kaikkea pahaa Lipposen hallitukset tekivät, ja toisessa ääripäässä on esillä ollut nimen vaihto ja luteiden lipusta häätäminen.
Ylhäältä johdettuna järjestetään puolueen toimesta puhdistautumisriitti Lahdessa tulevana viikonvaihteena. Taavi Tainiohan aikoinaan sanoi, että linjaristiriidoilta vältytään, kun toverit pysyvät erossa toistensa vaimoista. Eli linjaristiriitojen taustalla ovat henkilökysymykset. Niin varmaan on nytkin. Puoluejohto yrittää vahvistaa heikoksi käyneitä asemiaan keskusteluttamalla joukkoja asioista, aatteen perimmäisestä sisällöstä. 

Politiikka on aina väärä, jos Mauno Koivistoon on uskomista. Ja kun Koivistoon on päästy, niin on hyvä muistaa, että hänen kansansuosiotaan pidettiin järjenvastaisena ilmiönä ja se kupla piti puhkaista hänen toisen hallituksensa aikana. Toisin kävi ja vastauksenkin tiedämme, sillä kansa tietää. Koivistolla oli missio, Hänen tehtävä oli kääntää maa normaaleille raiteille Kekkosen jälkeen. se oli suurempi kysymys kuin sosiaaliturvauudistus.

Paavo Lipponen jyräsi maan lamasta nousuun. Hän uskoi eurooppalaisuuteen ja terveeseen markkinatalouteen. Hänellä oli missio ja se näkyi joskus jääräpäisyytenä, joka ei lainkaan kuulu kiltin melkeinpä lepsun miehen olemukseen. Mutta asioissa oltiin jämptejä ja tehtiin, niin kuin oikeaksi uskottiin. Aikalaistodistajana Erkki Tuomioja väittää, että paljon väärä tuli tehtyä. Mutta tehtiin viisastelijoista huolimatta, eikä kenellekään jäänyt epäselväksi Lipposen tahto ja vilpittömyys.

Sanotaan, että Eero Heinäluoma on Suomen paras kampanjaekspertti. Hänen substanssiosaaminenkaan ei ole huonoa. Siitä pitää huolen valtionvarainministeriössä suoritettu kansantalouden peruskurssi. Mutta näennäistieto ei korvaa missiota. Missio ei voi olla suurimman puolueen asema eikä oma paikka. Missiosta täytyy paistaa usko siihen mitä toivotaan. Ja pitää uskaltaa tehdä omia päätöksiä, eikä saa olla galluppien armoilla. Tunnerekisteritäkin pitää löytyä vaihtelevia sävyjä esimerkiksi kiukustua saa, jos osaa olla myös nöyrä.

Ensi vuoden puoluekokous on arvion ja valinnan paikka. Nyt mietitään.