Yhteinen Naantali -tiedote

• 2011/1
• 2010/2
• 2010/1
• 2009/3
• 2009/2
• 2009/1
• 2008/3
• 2008/2
• 2008/1

• Etusivu
• Ajankohtaista
• Kirjoituksia
• Kunnallisvaalit 2008
• Esittely
• Johtokunta
• Liity jäseneksi!
• Valtuustoryhmä
• Luottamushenkilöt
• Linkit
• Palaute

VG-62 juhli

 Naantalin Työväensäätiö onnitteli  tällä kirjeellä:

Presidenttivisa jatkuu

Edellinen kysymys kuului: Kultarannan julkisivua valaistiin paljon myöhemmin  ja kysymys kuulu: Milloin?

Vuonna 1993 Naantali täytti 550 vuotta. Kesä oli myös Mauno ja Tellervo Koiviston viimeinen Kultarannan isäntäparina. Hanski ja Piipun kaveri olivat  oikeassa. Tuolloin juhlapäivänä kunniaksi Kultarannan linna valaistiin.

Tuskin siihen nytkään - nuuka mieshän Manu on aina ollut - paljon yli 500 kynttilän tehoja käytetään. Lahja oli hieno. Eleenä erinomainen tunnustus Naantalille. Kun siihen sitten muistamme,  että Koivistot  järjestivät Kaarle Kustaan ja Silvian Kultaranta vierailun yhteyteen visiitin Naantaliin.

Se vierailu oli mielenkiintoinen ja mieleen on jäänyt tietenkin tekemäni töppäykset. 
Protokolla ja ennakkojärjestelyt menivät mönkään ja marssimme ihan väärässä järjestyksessä. laiturilta kirkkoon ja Rantalaan. Jossakin vaiheessa otettiin kuvia, joissa seisoin keskellä kuningas vasemmalla ja Koivisto oikealla puolellani. Kaikki väärin. Valitettavasti omaan arkistooni ei ole jäänyt kuvaa, josta sain moittivaa palautetta korkea-arvoiselta upseerimieheltä. Muistan kyllä huomanneeni tilanteen, mutta Koivisto huitaisi sillä suurella kädellään: ”kyllä se tästä”. Siinä sitä sitten oltiin.

Aika ei ollut niin dramaattinen, kuin 500-vuotisjuhlien aikana sodan kesänä. Tosin tuolloin elettiin syvän laman aikaa. Naantalikin oli kokenut vakavan taloudellisen takaiskun vuonna 1992  Nesteen verotulojen romahdettua. Jälkeenpäin arvioiden olimme silloin 1993 käännepisteessä,  ja siitä alkoi pitkä 15 vuoden nousujohteinen kausi. 

Mutta nyt hypätään menneeseen ja muistellaan, että UKK oli seuraamassa Naantalin urheilukentällä haamumailia. Se oli suuri tapaus yleisöäkin  6.000 henkeä. Vähemmän katsojia oli toisessa erikoistilaisuudessa, nimittäin silloin kun Sylvi Kekkonen opetteli minillään ajamaan Naantalin urheilukentällä.

Uusi kysymys kuuluukin: Kenelle Sylvi Kekkonen lahjoitti Englannista lahjaksi saamansa minin?  

Pamilaiset tukevat Haavistoa

Alempana DAGEN EFTER otsikon alla tuli vilkasta keskustelua. Arja ei siedä, että häntä pidettäisiin väärin pelaajan ja siksi hän selvittää omaa ja Pam:n kantaa samaan tyyliin kuin puheenjohtaja Ann Selin, joka  Demarissa  sanoo, "että ehdotin ( Pamin) hallituksessa , että tuetaan Pekka Haavistoa. Päätös tuesta tehtiin aivan yksimilelisesti." Tutustu myös Arjan kommenttiin alempaan Dagen efter kohdassa.

Presidenttivisa jatkuu

Edelline  kysymys kuului: Mitä muuta kauasnäkyvää  Tarja Halonen muutti  Kultarannassa ?

Hena vastasi taidenäyttelyt, joita kahtena vuotena on ollut Ja josta TP toivoi pysyvää perinnettä. Näyttely näkyy kauemmaksi kaikissa ulottuvuuksissa.
 Hanski vastasi myös oikein Juhannuskokko siirtyi aalloille.

Raino Puottula kirjoitti vuonna 1982  Yhteinen Naantali lehteen hienon artikkelin: Suomen toinen hallituskaupunki ja KULTARANNAN KESÄVIERAAT. Siitä kirjoitussarjasta on ollut paljon iloa ja tähänkin visaan sieltä on löytynyt kysymyksiä ja vastauksia. Lauri Kr. Relanderia ei ole taidettu mainita kysymysten yhteydessä, joten Reissu Lassen muistamme nykyisin niin tutusta yhteydestä nimittäin lehtimiesten hampaissa olosta.
Urho Vilpitön Toivolan pakinoinnista Turun Sanomissa Raino Puottula kirjoittaa:

Kultarannan julkisivua valaistiin paljon myöhemmin  ja kysymys kuulu: Milloin?

Kuntarakenne on meidän asia

Tietenkin puoluehallituksen sopii pohtia kantojaan, mutta voisi olla hyvä myös ennen sitä  kuulla, mitä meidän kentällä olevien rauhaan kuuluu. Ennakkoviestinä sanomme, että me edellytämme, että kuntalaisten ääni paina tässä asiassa emmekä kerta kaikkiaan usko, että sen paremmin tutkittu puhumattakaan luuloteltu viisaus muuttaa sitä tosiasiaa, että ihmiset itse tietävät  ja vaikeivat tietäisikään , niin heillä on oikeus sanoa, mitä he parhaana pitävät. 

Sauli Niinistön kannanottojen  perustella. Hän ei ollut innostunut hallituksen kunatarakennenjutusta kun taas puolestaan hän piti pääomaveron korotusta aiheellisena.
Ehdotaisinkin, että nyt otettaisiin käyttöön kunnallinen pääomavero, joka koskisi kaikkia pääomatuloja siis myös niitä, jotka ovat verottomia. Pääomatulon kunnallisvero voisi olla puolet työtulojen veroprosentista. esim Naantalissa 17.75/2 = 8.875 prosenttia. Maalaiskuntien tukemiseksi olisi säädettävä, että maa ja metsätalouteen liittyvä pääomantulon kunnallisvero menisi kuntaan, jossa maa sijaitsee. 
Juuri nyt, kun kuntarakenteista ja talouden kehysriihen viiden miljardin aukko ovat samaan aikaan käsittelyssä, olisi asia tuotava selkeänä esityksenä, vihdoinkin ja se on ajettava läpi Vvm:n virkamiesten tulevasta vastustuksesta huolimatta.

Sauli Niinistö on käynyt Eero Sutisen "koulua"

Viimeinen julkinen tv-väittely paremminkin keskustelu päättyi eilen. Pääosin samoilla linjoilla herrasmiehet olivat puheissaan, mutta taustalla oli sekä erisorttista kannattajakuntaa, että tiettyjä tunnistettavia eroja. Ne liittyvät puoluetaustoihin paljolti, vaikka molemmat ovatkin niitä työntäneet syrjään. Pekka Haavisto ymmärsi tuotantoa jopa taloudellista kasvua ja Sauli Niinistö piti taas verotusta oikeana tasapainotuskeinona.  

Paavo Lipponen kummitteli keskustelussa. Mieleni pahoitin kohdassa, jossa Sauli Niinistö ilmoitti ei saaneensa Lipposelta mitään ja Pekka Haavistokin  sanoi ei tarvinneensa Lipposen apua hienoihin kansainvälisiin virkoihin. Molemmat näyttivät unohtaneen, että viimeksi presidentinvaalin ensimmäisellä kierroksella molemmat saivat olla rauhassa Paavon leveän selän takan, kun kyse oli EU:sta ja eurosta. Väyrysen ja Soinin hyökkäykset torjui Paavo ja tässä sitä ollaan.

Olen henkilökohtaisesti sanonut, että minulle ei ole mitään vaikeuksia tukea homoa, sen sijaan vihreys on hankalampi. Trauman sain esimerkiksi jätteenpolttolaitoksen vastustamisesta, johon ei ollut mitään asiallisia perusteita. Vihreiden tapa moittia muita ja muiden motiiveja on ärsyttävää.

Sauli Niinistön kannattajien homofobiassa on vastenmielisiä piirteitä. Ja tietenkin pelkona on, nouseeko Kokoomuksen  menestys päähän niin paljon, ettei Suomen hallitus sitä kestä.  

Henkilövaalista on kysymys ja tällä kerralla on niin, että tunnen Sauli Niinistön paremmin. En ole hänen kaverinsa, mutta ihan hyvä tuttava. Olen häneltä tuonut terveisiäkin Naantaliin Sutisen Epalle. Nimittäin  Eduskunnan kahvilassa kahden kesken istuessamme, Sauli Niinistö  kertoi opiskelleensa lakia, mutta juristiksi hän tuli kihlakunnantuomari Eero Sutisen ja Hovioikeuden presidentti Touko Kososen koulussa.
Eero Sutinen on oikeistolainen, mutta oikeudenmukainen ja luotettava. Kaikki merkit viittaavat , että Sauli Niinistö on samankaltainen.

Trendi näyttäisi vievän 60 - 40 lopputulokseen.

Ylen viimeinen gallup näyttää tältä.

Yksinkertainen arvio lopputuloksesta voisi perustua otaksumaan, että en osaa sanoa äänestäjät käyttäytyisivät samoin kuin toisen kierroksen uudet / lisä kannattajat gallupin mukaisesti.
Niinistön kannatus on noussut 25 prosenttiyksikköä 37 prosentista 62 ja Haaviston vastaavasti 19,2 prosenttiyksikköä  18,8 prosentista 38 prosenttiin. Jos samassa suhteessa jaetaan 23 prosentin ei osaa sanoa kannatus tulisi Niinistön lopulliseksi luvuksi 60 ja Haaviston 40 prosenttia.
Mutta politiikka ei ole matematiikkaa eikä logiikkaa, vaan se ihmisten monimutkaisen, mutta yksinkertaisen päätöksenteon mukaista. Äänestäminen siis ratkaisee lopulliset luvut, mutta ei lopputulosta, sillä niin ennakolta arvattavasti käyttäydymme.

Presidenttivisa jatkuu

Nopeat Naantalin tuntijat olivat taas oikeilla jäljillä. Hanski ensimmäisen'ä ja Hakrintie toisena ja täsmällisempänä ja Eki täydentävänä kolmantena.

Sellainen oli maanpään tapa. Mitäköhän tästä sanoisivat joka päivä uutisissa esiintyvät  tämän päivän valtionsyyttäjät?Aikoinaan  pidettiin hyvänä, kun valtion varoja säästettiin!

Pikku uutisen mukaisesta asiasta on puhuttu kaikkien presidentinvaalien yhteydessä. Muistan aikoinani asiaa ihmetellessäni saaneeni selityksen Veikko Vennamolta: Presidentin palkkio pidetään ennalta päätettynä ja verottomana presidentin riippumattomuuden takaamiseksi. Siksi palkkio määritetään etukäteen koko kaudeksi ja se määrätään verottomaksi, jotta lainsäädäntö ja bufettivaltaa käyttävä hallitus ja eduskunta voisi painostaa presidenttiä. Ainakin muodollisesti näin on oikein, mutta samalla helppo ymmärtää niitä, jotka pitävät tätä yhdenvertaisuuden vastaisena.
Presidenttiehdokkaiden esityksiä pidän ensisijassa populistisina. Esimerkkiä pitää osoittaa ja se on oikein. Yllä kerrottu saunan rakentaminen ja myöhemminkin esimerkkiä osoitettiin siten, että presidentti Urho Kekkonen edellytti uudelleen valinnalle ehdoksi, ettei hänen palkkioitaan nosteta. So what? 

Presidentin virka on tärkeä ja meillä on tapana jotenkin rahallisella korvauksella osoittaa tehtävän merkitystä. 160.000 verottomana on palkansaajan kannalta katsottuna ”ruhtinaallinena”, mutta pääomatulon ja verottoman osinkotulon saajien kannalta korkeintaan kohtalainen. Nokian hallituksen puheenjohtja hakkaa pressan nettotuloissa kirkkakasti. 

Presidentin pitää olla riippumaton ja  korvauksen pitää sitä tukea ja siksi sitä ei kannata  kadehtia; "työväen presidentti" on palkkionsa anasainnut.

Panin merkille, että  Sauli Niinistö sanoi MTV:ssä suoraan, että erityisesti pääomaveroja voisi nostaa. Se oli selvää puhetta, vaikka asia ei presidentille kuulukaan niin toivoisi Kokoomuksen korvan olevan herkempi aiheelle. Huomattava on, että Niinistöllä itsellään on melkoisesti sijoitusomaisuutta. 

Mutta sitten uuteen kysymykseen: Viimeisen todellisen työväenpresidentin aikana presidentti sai uuden ja tällä kerralla instituution oman veneen. Tarja Halonen ei sitä kehunut ja  siitä puhetta piisasi. Mutta tapahtui muitakin muutoksia: Esimerkiksi kynttilöitä sytytettiin Hirshiman muistoksi elokuussa.

Uusi kysymys kuuluu: Mitä muuta kauasnäkyvää  Tarja Halonen muutti  Kultarannassa 

Presidenttivisa jatkuu

Edellinen kysymys kuului:Miten Koivisto-nimi liittyy pysyvästi presidentin kesäasuntoon, ?

Hakrintieltä tuli taas oikea vastaus, Koivisto nimisestä tilasta on kysymys.Kirjoitin nimen  aluksi väärin ja Koivihto ja se japaniksi  tarkoittaa jotain armasta tai vastaavaa, kertoivat sikäläiset ystäväni.  Nimi kuulosti hyvältä heidän korvissaan.

Ja Kultaranta elää muinakin aikoina. Aikaisemmin sieltä myytiin uloskin esim. joulukukkia. Kalastusta siellä on harjoitettu ja muistan Uolevi Raaden jopa kertoneen, että kyse ei olisikaan Kultarannasta vaan gulstrandista, joka viittaisi noutanvetopaikkaan. Nytkin vakituinen väki, kuten kuvasta näkyy,  pitää verkkoja kesät ja talvet.

Terävää Aaltoliikettä kaivataan

Alempana tällä palstala Barosson   Euroopan nuorisotyöttömyyskartan  ja tämän  elinkeinoelämän raporttin viesti puhuttelee  aiheuttaen syyllisyyden tunnetta; Tiedämme, että  paikallisesti olisi tehtävää,  mutta  olemme liian kankeita ja laiskojakin -byrokraattisia. Tiedän, että joillekin nämä asiat ovat tärkeitä, niin tärkeitä, että myös aktivitettia löytyy. Vähintä yleiseltä kannalta on tietää asiantila ja ymmärtää, että aikaa ei voida hukata.

 Teen poliittisesti arveluttavan, mutta uskon kuitenkin mielestäni oikean ehdotuksen: Meidän olisi asetettava pieni nopean toiminnan työryhmä puheenjohtajana Taija Terä (kok) ja jäsenenä Heikki Aalto (sd) tekemään oman harkintansa mukaisia  ehdotuksia toimenpiteistä.

Taija Terä on aktiivinen ja aikaan saava. Hän ei pelkää haasteita. Ei häntä aina oikein jaksa ymmärtää, mutta näissä ihmisyyden asioissa häneltä ei rohkeutta puutu. Sos-lapsikylän vaativa työ lisää entisestään hänen tuntemustaan yhteiskuntamme vaikempien asioiden hoitajana.
Heikki Aalto on oman tiensä kulkija ja pohtiva toimija. Hänkin tietää elämän kirjosta aika paljon vähää enemmän. Epäilevä tahtoihminen, joka auttaa.

Naantalin ystävä on poissa

Naantalin uskollinen ystävä ja tukijamme pääjohtaja  Jaakko Pajula on kuollut 83 vuoden ikäisenä. Kiitollisena muistamme hänen suuriarvoisen apunsa, joka tuli  silloin, kun hätä oli suurin.. Lue kirjoitus Mahtava maalaispoika

Nuorten työttömyyden synkät luvut ja Eurooppa

Suomi on Ruotsia parempi on pieni lohtu tässä kokonaisuudessa. Kauppataseluvutkin jopa Suomessa synkkenevät.  Näissä olosuhteissa haetaan irti kierteestä.
On jopa mielenkiintoisia uusia  liittoutumia . Lue lisää  tästä

Mistä tunnet sä ystävän

Alempana tällä palstalla Dagen efter otsikon alla käydään innokasta keskustelua Sauli Niinistön suhtautumisesta lakkoihin ja varsinkin laittomiin sellaisiin. Käykää katsomassa.

Kerro kaverisi, niin kerron mikä olet, on yksi tapa tunnistaa ihmisten ominaisuuksia. 

Julkkispuolella Pekka  Haaviston ja Sauli  Niinistön kampailussa on selviä jakolinjoja: Taiteilijat tukevat Haavistoa Talous ja urheilijat Niinistöä. Tästä voi tehdä myös sellaisen jaon, että Haavisto saa ymmärrystä pehmeämmältä ja taiteellisimmilta tahoilta, kun taas Niinistö ymmärtävät kilpailevat menestyjät, joille ominaista on erittäin hyvät taloudelliset edut.

Merkittäviä linjaeroja on myös siinä, että Haavistolla taitaa olla mediassa paljon toimittajatukijoita, kun taas mediaomistajat ovat muiden varakkaiden rintamassa Niinistön kannalla.

Realismin ja utopian ulottuvuudet

Ensimmäisellä kierroksella muistelimme, että Niinistö oli nihkeä E18 tielle, joka sitten Lipposen avulla saatiin vihdoinkin aikaan. Tällä rintamalla taitaa Haavisto kuulua siihen porukkaa, joka rakentamista vastusti näkyvimmin. Ydinvoimassa ja energiapolitiikassa taitaa olla myös yksi erottava tekijä. Onko tässä kysymys realismin ja utopian ulottuvuuksista eli Niinistö realisti ja Haavisto utopisti. Tai toinen onko kyse konservatismista ja liberaalisuudesta. Jossa Niinistö on edustaa vanhoillisuutta ja Haavisto uudistusmielisyyttä.

Suomen suurten ja vaikeiden aikojen presidenttien leimallinen ominaisuus oli  ”maantieteelle emme  voi mitään”  inhorealismi ja samalla linjoilla jatkoivat aika pitkälti vielä Mauno Koivisto ja Martti Ahtisaari. Tarja Halonen otti selviä irtiottoja ja melko reippaita kannanottoja, mutta on pitäytynyt melko vanhakantaisella linjalla erityisesti Venäjä-suhteissa. Tarja Halosen ilme Toomas Hendrik Ilveksen Venäjän presidentinvaalikommentiin oli eilisissä uutisissa paljon puhuva.

Paavo Lipponen liputti Pekka Haaviston näkemysten puolesta. Vaikka hän ei eritellytkään, mistä näkemyksistä oli kyse, niin ainakin yhden realistisen alueen voi tunnistaa, nimittäin EU:n tuleva suunta. Siinä Haavisto on integraatiomyönteisempi.

Kun Erkki Tuomiojankin on antanut ymmärtää, että hän tällä kierroksella kannattaa Haavistoa, niin nyt  sellainen ihme näyttää tapahtuneen, että Tuomioja ja Lipponen kannattavat samaa henkilöä.

Ps. Nelosen ja HS:n presidenttipelissä lopussa kysyttiin ehdokkailta, että missä näitte toisiinsa nähdeen eroja:
Niinistö epäili Haaviston näkemystä talouskasvusta ja puolestaan Haavisto Niinistön linjaa globaaleissa ihmisoikeuskysymyksissä.

Gallupissa nähtiin, että Niinistöä vieroksutaan vähemmän kuin Haavistoa ja toisaalta epävarmuutta sekä niiden keskuudessa, jotka joutuvat valitsemaan kahdeesta pahasta tai kahdesta hyvästä. Presidenttiä  ei siis gallupluvuilla 64-36 prosenteilla ole vielä valittu.

Presidenttivisa jatkuu

Edellinen kysymys kuului: Millä tavalla Kordelin säätiö on liittynyt Kultarantaan myöhemmin.

Taas tuli oikeita vastauksia ja Taija oli nopein ja jätti Piipun kaverit.

Vastaukset tulivat nopeasti. Kuvassa Kordelin säätiön edustajat presidenttiparin ja taiteilijan kanssa.

Seuraavan kysymyksen aihe tuli tästä:
Kaisu Koivisto on   sukunimikaima presidentti Mauno Koivistolle. Mutta
Miten Koivisto-nimi liittyy pysyvästi presidentin kesäasuntoon, ?

Presidenttivisa jatkuu

Entinen  päivän kysymys kuului: Mitä muuta yhteistä Niinistöllä on Koiviston ja Ahtisaaren kanssa?

Pari vastausta tuli. Kaikki ovat yliopiston kunniatohtoreita : Koivisto jo Suomen Pankin pääjohtajana 1970-luvulta Ahtisaari vuodelta 1995 ja Niinistö viiime vuodelta, jolloin Koivisto promovoitiin myös kunniatohtoriksi. Hän on siis Turun Yliopiston kolminkertainen tohtori.
Mutta varsinaisesti Naantaliin liittyen - vaikka se ei olut ehtona ollutkaan – kysymyksessä tarkoitin  Naantalin Musiikkijuhlien valtuuskunnan jäsenyyttä. Piipun kaverin vastaus toi toivotun tuloksen. Onnittelut molemmille  tieteen ja taiteen tuntijalla. 

Kulttuurin tullaan uudelleen. Tiedetään, että Risto Ryti yhtenä Alfred Kordelinin testamentin toimenpanija ei ohjannut Kultarantaa Naantalin kaupungille museoksi vainajan tahdosta huolimatta.
Tämä vääryys taisi koitua lopuksi iloksemme. Tosin Rytillä oli toinen vähän kannaltamme vaarallisempi hanke eli vaihtaa Kultaranta Vanajan kartanoon sen sodan aikana tilan silloisen saksalaisen omistajan kanssa. Onneksi ehdotus ei mennyt läpi. Vanajan kartano tunnettiin monet vuodet Sirola opistona, kun saksalainen omaisuus siirtyi Neuvostoliiton ohjaamana paikallisille tovereille.

Mutta varsinainen kysymys kuuluukin: Millä tavalla Kordelin säätiö on liittynyt Kultarantaan myöhemmin.

Kaupunki kiskoo!

Vuokratonttien määrä on esitetyn arvauksen mukaisesti  300-400 vuokratonttia. Uusi tontteja ollaan myymässä tai vuokraamassa ja hintoja on jatkuvasti hissattu ylöspäin.  
Naantalin tonttien vuokratason määräävä korkotaso on lyöty lukkoon aikana, jolloin markkinakorko aivan toisella tasolla siis lähempänä nykyistä vuokrausprosenttia. Kun uusia tontteja vuokrataan, käytetään tätä korkeaa korkoprosenttia, vaikka silloin aikoinaan markkinakorkotaso on ollut lähellä käytettyjä tasoja.

Kaupunki on korkotasollaan maan johtava tarkoitan siis vuokran korkeudessa vuokratonttien hinnoittelussa.  Kaupunki harjoittaa kiinteistökehitysliiketoimintaa tai raaemmin sanottuna kiinteistökeinottelua asunnontarvitsijoiden kustannuksella. Sosiaalista tämä ei ole eikä tällä tueta kaupungin kasvua eikä työllisyyttä näinä hanakalina aikoina.
Kaupunginhallituksessa sd-ryhmä esittikin asian uutta valmistelua eli palautusta, joka ei saanut tukea porvarilliselta puolelta ja näin Naantalissa jatketaan huippukovalla hinnoittelulla, jota myös kiskonnaksi kutsutaan.  

Kirkastuvaa

Marraskuussa vielä pelättiin henkilöstömenojen nousevan. Saamme odottaa lopullisia lukuja toiveikkaissa merkeissä, mutta ikävä kyllä vähän sekavin miettein: Mihin voi luottaa ja miten luottamushenkilöt voivat tehdä oikeita päätöksiä esimerkiksi budettia laadittaessa? Tarkastuslautakunnalla on töitä tiedossa.

Tarkoituksenmukaisuuttako?

 Eilisessä Hesarissa kerrottiin mileipidekyselystä, jolla oli  ulkomailla asuvien suomalaisten miellipiteitä Suomea koskeviin kysymyksiin.
Kuvassa siniset palkit kertovat gallupin tuloksen eli esim 61,5 prosenttia pitää ihmisoikeusksien edistämistä yhtenä kolmesta tärkeimmästä asiasta.

Samaa asiaa on kysytty presidenttiehdokkailta. Kuvasta näkyy, että Sauli Niinistö on kolmessa valinnassa samoilla kannoilla vastaajien enemmistön kanssa.
Pekka Haavisto sensijaan on yksilöllisempi. Erityisesti huomio kiintyy  vastaus pariin: viennin edistäminen ja ja vapaan kaupan edistäminen ja siihen, että ihmisoikeudet hänen listastaan puuttuvat.

Tästä vastauksesta voisi tehdä johtopäätöksen, että Niinistöä kiinnostavat ihmisoikeus- ja ympäristökysymykset, kun taas Haavisto on kaupallis-taloudellisesti orientoitunut.
Yleinen käsitys lienee päinvastainen, joten miten tämä selitetään? Yksi selitys voisiolla vaalitilanne: Molemmat ehdokkaat pyrkivät kalastelemaan peruskannattajakuntansa ulkopuolelta eli vastaavat tarkoituksenmukaisesti. Luulen, että tätä vastauskokonaisuutta käsitellään vielä tulevissa tenteissä.

Dagen efter

Vaalien jälkeinen tunnelma on aina uusi ilmiö. Vaikka omaan kokemusmaailmaani mahtuu jo monenlaista, on tämä tilanne uusi.
Henkilökohtaisesti koen raskaana - en niinkään sitä, että vaalit menivät ennakkoon arvioidusti -  , vaan sen, että   Paavo Lipposen saama kannatus  oli kohtuuttoman alhainen. Tiedän, etteivät vaalit ole tutkintoarvostelu eikä oikeuden tuomio, vaan kansan kaikki valtiaan satunaisen harkinnan tulos. Ja pulinat pois, kuten Johannes Virolainen vuonna 1983 pudotessa eduskunnasta lausui, on oivallinen suhtautumisohje, niin kuiten haluan sanoa, että tilanteessa aika paljon samaa kuin Virolaisen tapauksessa, kun  hän IPU:n siis Parlamenttien välisen maailman laajuisen järjestön puheenjohtajana jäi valitsematta Suomen eduskuntaan.

Kokoomus on saamassa pitkään toivomansa hyvityksen ja varmaan tällä kerralla monelle keskustalaisellekin on helpotus päästä äänestämään Niinistöä Väyrysen sijasta. Historian juoksussa tätä voi pitää jopa hyväksyttävänä.

Demareille on asetelmassa on pari hankalaa ulottuvuutta:  Ensinnäkin kolmen demaripresidentin kausi  oli hieno saavutus ja sen loppuminen aiheuttaa haikeutta. Ja toiseksi mitä nyt?   

On niitä, joille tämä on tyhjän lipun paikka. Mutta eihän se ole kansavaltaa, joten sitä ei pohdita enemmän.

Tiedämme jo galluppien perusteella, että kannattajakuntamme oli jakautunut Lipposen lisäksi melko tasaisesti Niinistön ja Haaviston välillä.

Löytyykö sitten valintaa helpottavia asiakysymyksiä, on ensimmäinen asetelmasta syntyvä ajatus. 

• Ulkopolitiikassa toinen tuntee taloutta toinen kehitysmaita. Veäjällä on Niinistön veljespuolue vallassa ja Haavisto on riippumaton. Läheisyydellä on painoa, mutta mihin suuntaan, on henkilökohtaista.
• Ehdokkaiden suhtautumine euro-asiaan on saman suuntainen, eikä helpota valintaa sen paremmin euro-asioihin myönteisesti kuin kielteisesti suhtautuvien valintaa.
• Työntekijöiden oikeuksiin ja julkisen kontra yksityisen työn suosinnan suhteen ovat ehdokkaat taitaneet olla aika pitkälti samoilla linjoilla, porvarillisesti ajattelevia kumpainenkin.
• Energiapolitiikasta ja ympäristökysymyksistä voi löytyä erottavia tekijöitä. Mutta myös niisä joukomme ovat monimielisiä.
  

Ratkaisu kääntyy helposti tunne puolelle ja sieläkin Ihmisluonnon nurjalle puolelle. Kysysymys siitä, että kumman kannattajien menestystä on vaikeampi sietää?
 Kokoomuslaiset ovat tottuneita herran asemaan, mutta kyllä sieltäkin ilmarinta aika äkkiä pullistaa. Ammattilaiset sen osaavat peittää, mutta muille tuottaa vaikeuksia.
Vihreille, joista Pekka Haavisto ulkoisesti tekee poikkeuksen, on tapana taas olla muita ihmisiä  -ja käytän tarkoituksella väärää vertailumuotoa -, hyvempiä ihmisiä. Heidän  näkökulmansa on yläviistosta alaspäin ja se ärsyttää.

Ja ihan oma lukunsa on tämä puolisokysymys. Hienoa, että suomalaiset jo tällä astelemalla osoittivat suvaitsevaisuutta ja näyttivät ulkopuolisille, että änkyröinti oli ohimenevä ilmiö.
Muuta kyllä tällä asialla on merkitystä, vaikka  ei ratkaisevaa. Haaviston sanoin; Hänen homous on pienempi este kuin vihreys.

Tämä on henkilövaali ja niinpä myös valinta on henkilökohtainen. Ja on se meille sosialidemokraateille ihan oikein, että joudumme ajattelemaan!

Kirjotituksia palstalla on yksi analyysin tapainen juttu; Suksi ei luista

Presidenttivisa jatkuu

Edellinen kysymys kuului: Mitä ainutlaatuista oli Mauno Koiviston toiselle kaudelle siirtymisessä?

Tämän palstan viisasten kerhon jäsenet vastasivat taas oiken kuten kysymyskohdasta voitte varmistaa.
Hakrintie oli nopemapi kuin Katinhäntä.

Tämä ratkaistu kysymys tuli mieleeni, kun keskustelin aiheesta presidentti Mauno Koiviston kanssa menneellä viikolla. Samassa yhteydessä kerroin useiden yhteisten tuttaviemme  havainnon  Tellervo Koivistolle, että voimissaan on hänen sarkastinen sana-arkkunsa: Iltasanomien kommentissa hän lausui Maukkansa puolesta, että ei näissä olosuhteissa häntä enää kaduta presidentin valtaoikeuksien menetys. Se oli pientä piikkiä eikä pahantahtoisuutta, pystyin hymystä päättelemään.
Presidentti itse ei ollut tykännyt Tarja Haloseen kohdistetusta yliolkaisesta tyylistä. Hänestä siinä mentiin yli kohtuuden. Taisi muuten Sauli Niinistökin eilen  puhua nurkkaan Halosen ahdistamisesta.

No päivän kysymys nousi mieleen, kun Mauno Koivisto sanoi ei muistavansa miksi luovuttiin tuosta 1988 mallista. Se hänen mielestään olisi olut käyttökelpoinen. Itse taisin mainita että virta vie, eli kun johonkin suuntaan on menty, niin sinne sitten mennään eli tarkoitin kansan vaalin yleistä suosiota. Ja sitten on vielä henkilökohtainen asenteeni:, Valitsijamiesvaalit ovat kankkumainen ja raskas operaatio erityisesti kansanedustajille, sillä ne se vaativat melkein eduskuntavaalien tapaista kampanjointia.

Ja tähän tämän vaalin asetelmaan: Pekka Haavistoa ja Tarja Halosta yhdisttä monikin tekijä. Yksi selvä yhteinen ominaisuus heillä on; Kumpikaan ei ole ollut sotaväessä. Sen sijaan Mauno Koivisto, Martti Ahtisaari ja Sauli Niinistö ovat taas olleet asevelvollisia

Mutta sitten päivän kysymys: Mitä muuta yhteistä Niinistöllä on Koiviston ja Ahtisaaren kanssa?

Hyväntekeväisyydestä

Naantalin ensimmäiset Rotaryt  eli Trapissa keskiviikkoisin kokoontuvat leikillisesti yhden veljen käyttämän nimityksen mukaiset   Toimen Pojat järjestivät Sataman jätkien konsertin tukeakseen hyväntekeväisyyttä, maailman laajuista polion vastaista kampanjaa.
Mukavaa oli ja väkeäkin paikalla lähes parisataa. Bill Gates säätiöineen oli luvannut hankkeelle 350 miljoonaa, jos Rotaryt saavat kasaan 250 miljoonaa. se tarkoittaisi miljardilta kehittyneen maailman ihmiseltä 0.25 USD nokkaa kohden eli Naantalista olisi pitänyt saada kasaan. 5.000 USD. Nyt siitä tuli kolmannes. Siis hyvä saavutus.

Tilaisuus kirvoitti jotkut miettimään, että tästä pitäisi saada traditio ja että Tapsa Salmelan sanoin Naantalin Musiikkitaloa eli matkustajaterminaalia voisi hyödyntää useamminkin. Läsnäolijat siis yleisö tietenkin kannattavat tätä, mutta jaksavatko talkootaiteilijat? Se on nimittäin aika paljon pyydetty. Ja sitten vielä järjestelyt vaativat osaavaa ja toimivaa organisoitumista ja Routamaan Hessun joukkoja. Mutta kannustusta tulee!

Tilaisuudessa rotaryvaikuttaja vitsaili, että roundtablet keräävät rahaa muilta ja käyttävät omaksi iloksi laionsit keräävät muilta ja käyttävät muiden hyväksi ja rotaryt keräävät toisiltaan ja käyttävät rahat yhdessä.
Nyt oli toinen idea eli hyväntekeväisyys, joka on kaukana heistä ja meistä. Tästä kaikesta mieleen nousi kysymys:

Tarvitaanko hyväntekeväisyyttä?

Aihetta käsiteltiin  mielenkiintoisella tavalla   FT:ssä  20.1.2012. Nimittäin  Bill Clinton kirjoitti puhuttelevalla  otsikolla  Charity needs capitalism to solve the world’s problems (Hyväntekeväisyys tarvitsee kapitalismia ratkaisemaan maailman ongelmat  
Lue referaatti ja kommentti  tästä.

Presidenttivisa jatkuu

Edellinen kysymys kuului, missä alla Mauno Koiviston kuvaama keittiökohtaus tapahatui?

 Ilmeisesti juuri tältä matkalta muistan, että menin keittiöön norkoilemaan , missä naisväki paistoi räiskäleitä. Naiset sanoivat, että jos poika laulat, saat yhden. Minä aloin laulaa: ”Kun meren aallot pauhaa ja tuuli vaikeroi… ” Silloin äidin eno tuli sisään sisälle keittiöön ja sanoi: ” Voi poika, kun laulat syntistä laulua".

Ei edes maajussin ystävältä tullut vastausta. Annan Koiviston kertoa:

”Minä halusuin kuitenkin Mälsälässä osallistua myös talon töihin. Puu putosi minun polveni päälle sillä tavalla, että vasen jalka tuli vallan hervottomaksi. Seuraavana päivänä tultiin sitten kotiin takaisin sillä tavalla, että isä työnsi kumpaakin kelkkaa yhtä aikaa: Kelkat olivat ns. tandemissa. Matka kulki Naantaliin aukon yli Naantaliin ja sieltä Raisioon kautta Turkuun. Uskon, että isä oli väsynyt kun päästiin Turkuun.”

Mauno Koivisto oli monessa suhteessa poikkeuksellinen presidentti. Hän on ainoa ellei - Mannerheimia oteta lukuun - sotaan osallistunut presidenteistämme. Mutta on muutakin muista poikeavaa.

Uusi kysymys kuuluukin Mitä ainutlaatuista oli Mauno Koiviston toiselle kaudelle siirtymisessä?

Mikael Jungner luopuu puoluesihteerin paikasta

Mikaelin hieno ja vetoava kirje puolueväelle päättyi yllä lainatulla tavalla.
Nyt spekuloidaan, että tekikö hän välttämättömyydestä hyveen, vai oliko hän sanansa mittainen mies?
Monissa sodissa huonon menestyksen ovat joutuneet kantamaan kenraalit eivät useinkaan kuninkaat. Meilläkin puolueessa tätä traditiota on ollut ja on. Syitä on monia:
perimmäinen solidaarisuus, vaihtoehtojen puute, huonot kokemukset ja linjariitojen pelko.

Yksilöt ovat merkittäviä menestyksen tekijöinä. Tiedän, että Jutta Urpilainen  häviää vetovoimaisuudessa Jyrki Kataiselle, tänään. Mutta miten on huomenna. Sitä emme tiedä. Ja siksi näillä perusteilla valintaa ei pidä tehdä. Kepun Mari Kiviniemen  epäonnistumien on tästä hyvä esimerkki. 

Paavo Lipposen puheenjohtajuuskausi oli nykyvalossa menestyskausi Sdp:lle. Mutta ennen sitä hän hävisi Ulpu Iivarille puoluesihteerin pestin ja Pertti Paasiolle puheenjohtajan paikan, kun taas Tarja Halonen hävisi Paavolle puheenjohtajan paikan, mutta tuli kahteen kertaan valituksi presidentiksi.
Arvioni, että Paavo menestyi puheenjohtajana ja pääministerinä tekojensa ja ajatusten ei persoonansa ansiosta. Kukaan tuskin väittää, että ulkoinen koreus ja vetovoima olisivat nostaneet Tarja Halosen presidentiksi. Hänenkin kohdalla sisältö ratkaisi.

Siksi nyt on keskityttävä sisältöön. Monet merkit puhuvat sen puolesta, että Jutta voi hyvinkin onnistua hallituksessa. Mutta ei yksin. Siihen tarvitsee yhtenäisen ja solidaarisen  tiimin.

Presidenttivisa jatkuu

Edellinen  kysymys kuului: Mistä tapahtumasta, joka liittää Koiviston taustaltaan Naantaliin tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta?

Edellisen kysymyksen tuli vastaus Hakrintieltä. Se oli lähellä oikeaa.  Mauno Koiviston tiedon mukaan hänen isänsä lähti 1903 rengiksi Merimaskuun, tai niin kuin sanonta kuului ”merimaihin”. …Vuonna 1907 isäni muutti Naantaliin ja vuonna 1912 Turkuun.

Ja uusi kysymys kuuluu, missä tämä tapahtui?

Ilmeisesti juuri tältä matkalta muistan, että menin keittiöön norkoilemaan , missä naisväki paistoi räiskäleitä. Naiset sanoivat, että jos poika laulat, saat yhden. Minä aloin laulaa: ”Kun meren aallot pauhaa ja tuuli vaikeroi… ”Silloin äidin eno tuli sisään sisälle keittiöön ja sanoi: ” Voi poika, kun laulat syntistä laulua.

Niinistö tulossa Kultarantaan

Yllä on Naantalin tulos.

Onnittelemme muita erityisesti Sauli Niinistöä ja Kokoomusta. Myös Vihreät ja erityisesti Pekka Haavistoa, joka nousee haastajaksi. Myös Paavo Väyrysen ja Keskustan tulos oli hieno.

Meidän Sdp:n ja Paavo Lipposen tulos oli heikko eikä siinä ole muuta hyvää kuin se, että siitä voi vain nousta.
Paavo Lipponen teki vaalikamppailusta asiallisen ja voimme tässä vaiheessa todeta, että Suomen ulkopolitiikka ja EU-linja tuli selväksi.    

Todellista hyväntekeväisyyttä

 otti ennakkolähdön  Naantalin Seurakuntakeskuksessa.

Leena Litzen huomenna 70 vuotta täyttävä monipuolinen musiikin osaaja ja tekijä oli toivonut, että hänen tasavuosia muistetaan konsertilla, jonka tuotto lahjoitettiin yhteisvastuukeräykseen, joka alkaa 5.2. eli kahden viikon kuluttua.
Päivänsankari oli suunnitellut ja harjoittanut ohjelmiston. Hän myös juonsi tilaisuuden. Mietteillä hän sitoi musiikin ja johdatteli teemoihin, ja silloin tällöin lausuttiin myös runojen säkeitä.  Ja sitten keski-iältään yli 80-vuotiaat  Ruonaset tuolijumppasivat Presidentin kanssa  kahville Helsinkiin.
Ohjelmassa oli uutta ja mitä sopivinta esiintyville ikaihmisten kuoroille, joten kokonaisuus oli nautittavaa kuunneltavaa.

Anna sydän Avara oli onnistunut motto konsertille, jonka aikana monta kertaa tuli mieleen harrastustoiminnan suuri merkitys. Naantalin Eläkeläiset ilmaisivat suuren kiitollisuuden juhlinnan kohteelle. Eikä ihme, sillä heidän keskiviikkotilaisuudet keskellä arkea ovat juhlaa näiden esiintyjien ja erityisesti tuon energisen päivänsankarin ansiosta.
Esiintyjiä oli 50 henkeä ja yleisöä 300 ja tunnelma erinomainen.
Meillä kaikilla ja Naantalin kaupungilla on myös lukemattomien säästyvien  eurojen vuoksi aivan erityinen syy kiittää näitä harrastajia ja enne muuta heidän lahjakasta vetäjää, jonka elinvoima säteilee.
Onnea Leena Litzen.

Presidenttivisa jatkuu

Edellinen  kysymys kuului: mainitse Koiviston kaksi presidenttisarjan pituusennätystä?

Hanskin veikkaus ei tällä kerralla osunut oikeaan sillä Koivisto II eli 1001 päivää Kun taas
 Paavo Lipposella kaksoisjohto vielä samalla tuloksella 1464 päivää, sillä hallitukset toimivat

Lipponen I 15.4.1999 - 17.4.2003 ja Lipponen II 15.4.1999 - 17.4.2003.
Suomen Pankin pääjohtajana taas Risto Ryti on ylivoimainen 1924-1943 ja 1944-1945 eli yhteensä

yli 20 vuotta, kun Koiviston kausi alkoi 1967 ja päättyi 1982.

Mauno Koivisto on elänyt pisimpään ja ollut myös kauemmin naimisissa
kuin vertailuryhmä eli presidentit. Koivistolla on hyvät edellytykset pitää ykköspaikkoja vielä kauan. Nykyisistä ehdokkaista potentiaalisimpia ykköspaikan viejiä noin tilastojen valossa voisivat olla Paavot Lipponen pituudessa ja ehkä iässäkin sekä  Väyrynen taas iässä ja avioliittovuosissa. Mutta kisaan mukaan pääseminen ei ole ihan helppoa.

Uusi kysymys kuuluu: Mistä tapahtumasta, joka liittää Koiviston taustaltaan Naantaliin tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta?

Äänestäminen Naantalissa

Vaalipäivän äänestyspaikat Naantalissa ovat seuraavat:

Äänestystoimitus alkaa vaalipäivänä kello 9.00 ja jatkuu yhtäjaksoisesti kello 20.00 saakka.

Varaudu todistamaan henkilöllisyytesi äänestäessäsi.
Äänestysaluekartat Kanta-Naantali ja Saaristo alueet .

Sinä päätät

Paavo Lipponen kirjoittaa

Koko kirjoitus on luettavissa tästä

Presidenttivisa jatkuu

Edellinen  kysymys kuului: Mistä oli kysymys, kun kirjassaan Korsimo Kekkosen mies kirjoittaa Sakari Virkkunen:
 ”Tilanne oli kiusallinen. Karvetti oli tehnyt virheen, että oli hän oli todistajien läsnä ollessa  korottanut ääntään presidentille. Seurauksena oli usean vuoden jääkausi vanhojen ystävien välillä.”

Hanski taas oli tiedoissa ensimmäinen ja oikeassa vaalirahoituksestahan oli kysymys.

Vuorineuvos Kivivuori yhdessä Korsimon kanssa keräsivät varoja Maaseudun Tuki Säätiölle presidentivaaleja varten. Toimitusjohtaja oli unohtanut kertoa asiasta hallitukselle ja hallituksen puheenjohtaja Einari Karvetti on kertonut, että Kivivuori asiasta kysyttäessä leuhkasti sanoi, että käykää  kysymys tuolta Kultarannasta. Ja niin Karvetti tekikin ja sanoi poistuneensa hyvästejä sanomatta.

Maajussin ystävän kommentti meni väärälle osastolle ja liittyi sekin kyllä oikealla tavalla  Karvettiin, mutta ei tähän tapahtumaan. Karvetti ei hyväksynyt Maalaisliiton nimen vaihdosta ja kerrotaan, että hän ei hyväksynyt Keskustapuolueen kunniajäsenyyttä, kun ei ole koskaan sellaisessa puolueessa ollutkaan. 

Urho Kekkonen oli pitkä mies, marsalkka Mannerheimia on aina pidetty muita päätä pidempänä, mutta reaalimaailmassa pisin Suomen presidenteistä on ollut Mauno Koivisto. Mauno Koivistolla on muihin presidentteihin verrattuna muitakain   pituusennätyksiä.

Ja uusi kysymys kuuluu: mainitse Koiviston kaksi presidenttisarjan pituusennätystä?

Koiviston dialektiikka nostaa länteen asemoitunutta Lipposta

Vaalikeskusteluun heitetty Mauno Koiviston pommi sai vipinää: Mielenkiintoista oli seurata reaktioita. Koivistoa arvostetaan ja näin ollen häntä mielellään myötäiltiin. Fundeeraus on ollut Koiviston tavaramerkki. Matti Kurjensaari kuvasi häntä pääministerinä, että puhuu ikään kuin ajattelisi ääneen. Koiviston kannanotoista poimin tämän kohdan:

On ajateltavissa, että historian kuluessa lainsäädännössä etsitään dialektisesti tasapainoa presidenttivaltaisen ja parlamentaarisen järjestelmän välillä. Yleisesti ottaen lähtökohtani on ollut, että parlamentarisminkin oloissa presidentillä tulisi olla aidosti valtaa, mutta sitä tulisi osata käyttää säästeliäästi. Hyvin toimivassa systeemissä presidentti on potentiaalinen eikä aktuaalinen voimavara.

Presidentti Koiviston lausuntoja ei selitellä, mutta näen tässä sellaisen historiallisen lähtökohdan, että Urho Kekkosen ajan presidenttivaltaisuuteen haluttiin muutosta sen epäterveiden epäparlamentaaristen muotojen vuoksi, joista esimerkiksi eduskunnan hajottamista käytettiin liikaa puhumattakaan siitä syvälle menneestä idänkaupan mahtimiehen asemasta. Myös pitkä 25-vuotinen kausi ei ollut enää toimiva ja toiseksi valitsijamiesvaalissakin oli paljon hämärää pahimpana esimerkkinä vuoden 1956 vaalien osto ja myyntiliiketoiminta sekä mustien hevosten mahdollisuus.

Tähän epäterveeseen asetelmaan syntyi antiteesinä kausien rajoitus kahteen, suora kansanvaali ja perustuslain muutokset, joissa sittenmin on menty Koiviston kausia syvemmälle.
Tuo tämänpäiväinen uusi Koiviston dialektinen lähestymistapa on voinut saada virikettä viime hallituskaudelta, jolloin henki oli vähän sellainen,  että presidenttiä voi käsitellä ihan miten tahansa ja  ulkoministereitäkin vaihdetaan puolueen puheenjohtajan päätöksellä. Ne eivät olleet asiallisia tapahtumia.

Hallituksen muodostuksessa on selkeä lähtökohta, että suurin puolue avaa neuvottelut, mutta on myös itsestään selvää, että rajansa kaikella eli kuinka pitkään se oikeus on olemassa. Kyllä kesällä oltiin jo yhdennentoista hetken kohdalla ajatelleen esimerkiksi Euro-asioita.
Kun nyt sitten mahdollisessa ulkopolitiikan kärhämässä eduskunnalla on ratkaisijan rooli, voi se ehkä rajoittaa jossakin kärjistyneessä tilanteessa päätöksentekoa ja voi myös estää todellisten neuvottelujen käyntiä esimerkiksi naapurimaiden kanssa. Näinkin huonossa tapauksessa voi käydä.

Mielenkiintoista, erittäin mielenkiintoista, mutta Sakari joraa, niin kuin soitetaan eli tällä valiosäännöllä tuleva presidentti pelaa.

 Tämä fundeeraus ja esiin nostetut heikkoudet  toi mieleeni, että juuri nyt tarvitaan viisasta presidenttiä, joka osaa toimia vaikeissa olosuhteissa kokemuksensa ja omien voimavarojensa mukaisesti niin, että valtiosäännön heikkoudet eivät ole esteenä järkevälle politiikalle.
Synteesi siis tämä tarkastelu ja käydyt keskustelut nostavat Paavo Lipposen omaan ykkösluokkaansa.
Kunhan kansa vaan tämän ymmärtäisi.

Pätkääkään en kadu

Minä odotan edelleen sunnuntaina yllätystä, vaikka järki sanoo toiselle kierrokselle pelin menetetyksi. Tosin kantansa ilmoittaneita on todella paljon.

Olen pettynyt puolueväkeen. Jäsenäänestyksessä Paavo oli selvä ykkönen. Millä perusteella puoluevaltuusto olisi voinut valita toisen ehdokkaan? Hurraa huudoin hänet nimettiin ehdokkaaksi, mutta oltiinko kuitenkaan tosissaan mukana? Oltiinko mukana varmuuden vuoksi, jos kuitenkin menestyisi?

Facebookissa esim. ainoa listoillani oleva nimekäs demari, joka painaa vaalityötä täysillä on Tarja Filatov,puoluesihteeri hyvänä kakkosena. Liisa jaakonsaari ja Maria Guzenina-Richardson ihan kohtalaisesti. Tuomioja ei tietenkään yhtään, eikä tuo toinen pappi, mihinkään sitoutunut isä Mitro.

Paikallisista Ilkka Kantola jonkin verran, Katja Taimela ja eeva-Johanna Eloranta onnettoman kevyesti, Heli Paasio ei tietenkään oikeastaan mitenkään.

Elämäni ensimmäisen kerran tuin taloudellisesti, joskin vaatimattomalla summalla, jotain ehdokasta vaaleissa, koska uskoin ja uskon edelleen tämän ehdokkaan pätevyyteen, kokemukseen ja hyvyyteen ihmisenä, vaikka sanaakaan en ole hänen kanssaan keskustellut. Pätkääkään en kadu. Jää muisto, että loppuun asti seisoin rintamassa parhaan ehdokkaan puolesta.

-Kimmo Aho-

Presidenttivisa jatkuu

Kuka naantalitaustainen henkilö oli  Urho Kekkosen lähellä vielä presidentin viimeisinäkin aikoina?, oli edellinen kysymys !

Oikeita vastauksia siis  tuli useita  ja tällä  kerralla nopein oli  Johpa. Onneksi olkoon. Kyösti Kallion aivoinfarktista tuli mieleen maineikas neurologian professori Erkki Kivalo

Erkki Kivalo (vuoteen 1935 Mittler) syntyi 4.8.1920 Naantalissa. Hänen vanhempansa olivat kaupunginkamreeri Pontus Rudolf Fredrik Kivalo (vuoteen 1935 Mittler) ja Anna Maria Helle (aik. Hellman, nimenmuutos 1906). Erkki Kivalo kuoli 6.6.2009 Helsingissä 88 vuoden ikäisenä.

Oppikouluvuosinaan hän osallistui partiojärjestön, suojeluskunnan poikaosaston sekä Oppikoulujen Karjalaseuran ja Isänmaallisen Kansanliikkeen (IKL) nuorisojärjestön toimintaan.

Naantalilaiset ”isänmaalliset” ikätoverit ihmettelivät Erkin myöhäisempiä vaiheita, joista Arno Forsiuksen kirjoituksessa kerrotaan seuraavaa:

Kivalo tutustui presidentti Urho Kekkoseen vuonna 1970 tämän puolison sairastumisen yhteydessä. Sen jälkeen Kekkonen käytti Kivaloa usein terveydenhuollon ja lääketieteen asiantuntijana sekä yleisissä että yksityisissä terveydenhuollon ongelmissa. Aikaisemmin puolueettomana esiintynyt Kivalo liittyi myös 1970-luvun alkupuolella Keskustapuolueeseen. Hänen periaatteenaan oli siitä huolimatta, että terveydenhuollon asioita ei pidä sitoa puoluepolitiikkaan. Kun pääjohtaja Leo Noro oli eroamassa virastaan vuonna 1977, Kekkonen ilmoitti haluavansa Kivalon hänen seuraajakseen. Asia hoidettiinkin niin, että Kivalo nimitettiin Lääkintöhallituksen pääjohtajaksi 1.1.1978 alkaen. Näin Kivalon nimitystä voidaan pitää taustaltaan poliittisena. Hän siirtyi pääjohtajan virasta eläkkeelle elokuun lopussa 1983.

Tiedetään, että Erkki Kivalo kutsuttiin kesällä 1981 elokuussa paikalle arvioimaan Urho Kekkosen kuntoa ennen Islannin matkaa. Lääkärilläkään ei tainnut olla rohkeutta kertoa potilaana olevalle voimamiehelle ikävää totuutta ja niinpä presidentti Urho Kekkosen terveydentila paljastui vasteenmieleisellä tavalla julkisuuteen tulleina kuvina.

Mutta Urho Kekkosen pitkäaikaisin naantalilainen ystävä oli Einari Karvetti.

Kirjassaan Korsimo Kekkosen mies kirjoittaa Sakari Virkkunen:
 ”Tilanne oli kiusallinen. Karvetti oli tehnyt virheen, että oli hän oli todistajien läsnä ollessa  korottanut ääntään presidentille. Seurauksena oli usean vuoden jääkausi vanhojen ystävien välillä.”

Uusi kysymys kuuluu: Mistä oli kysymys ?

Jaahas

Vaalisirkuksen aikana on tarjoiltu myös viihdettä ja keskusteltu sosiaalisesta mediasta. Monet ovat sillä kannalla, että nimettömiä kirjoituksia ei saisi julkistaa. Tällä palstalla niitä on esiintynyt ja tulee esiintymään silloin kun tiedämme täällä toimituksessa syyn ja tarkoituksen. Tärkeintä on, ettei esiinnytä loukkaavasti tai tahdittomasti.
Yllä oleva kirjoitus on ajankuvana paljon puhuva.

Presidenttivisa jatkuu

Mutta mitä urheilulajia Kyösti  Kallio Kultarannassa harrasti? oli edellinen kysymys. 

Jukka taas tiesi, että tietenkin tennistä. Ja pelitoveritkin olivat ei ihan heti mieleen tulevia. Pekka Ruola, kulttuuurin monitaitaja  lähetti pienen viestin aiheeseen ja Luononmaahan liityen:

Tästä siirrytäänkin seuraavaan kysymykseen:

Kuka naantalitaustainen henkilö oli  Urho Kekkosen lähellä vielä presidentin viimeisinäkin aikoina?

Yhteinen Naantali 1/2012 on ilmestynyt

Patriootti ilman palkintoa

Presidenttivaalitenttejä seuratessa ei  voi välttyä tarkoituksenmukaisuuden läpitunkevasta linjasta. Kysymysten esittäminen sen paljastaa: Niinistöltä kysyvät ovat kuin lentopallon passarit kun taas Lipposen asema on kuin vastapuolen hakkerin sijoitetutun pallon torjuntaa.

Lipposen Ylen aamutentti alkoi kysymyksellä, pitääkö Suomen  lisätä  panoksiaan Euroopan väliaikaiseen vakausrahastoon? ”Ehkä sitäkin joudutaan harkitsemaan”, joutuu asiat tunteva Lipponen vastaamaan.
Niinistöltä kysytään:  Mitä mieltä olette herrojen lisäeläke yms.  etuisuuksista? Niinistö pääsee vastaamaan ”En voi hyväksyä ahneutta.”

Ulkopuolinen kysyjä Johanna Korhonen ( Kepu vihreät jne.) kysyi: Miksi hyväksyitte Kreikan Emu-jäsenyyden, vaikka tiedettiin, että se ei täyttänyt kriteerejä. Lipponen joutuu vastaamaan, että se oli suurten tahto.
 Lenita Airisto esitelmöi pitkään Sauli Niinistön kampanjan hienoudesta ja kysyi, miten selittäisitte suomalaisille globaalin talouden toimintaa. Niinistö pääsee kiittämään kauniista kysymyksestä ja selittää, että vaikeaa on osoittaa yleisten hyötyjen etuja paikallisten ongelmien aiheuttamia haittoja suuremmiksi.

Paavo Lipponen oli Suomen vastuuta kantava pelastaja aikoinaan ja on sitä jopa puheissaan edelleenkin. Hänen tuulensuojassaan ovat kasvaneet niin nykyinen kuin tuleva presidentti.
Paavo Lipposen kohtalo näyttää olevan Väinö Tannerin kaltainen.  Patriootti ilman palkintoa.

Presidenttivisa jatkuu

Kuka presidenteistämme on yhteiskunnallisen uransa alkanut mm. kuntansa tie- ja ojituslautakunnan puheenjohtajana?

Kyösti Kallio luonnollisesti. Hän. Maajussin ystävä saa uuden Paavo Lipposkirjan, kunhan tulet sen Työväntalollta hakemaan.  

Maalaisliiton Kyösti Kallio syrjäytti vuonna 1937  kokoomuksen  P.E Svinhuvudin, joka  oli mestari ampuja ja harrasti sitä vielä yli 70 vuotiaana Kultarannassa.

Mutta mitä urheilulajia Kyösti  Kallio Kultarannassa harrasti?

Presidenttivisa jatkuu

Edellinen  kysymys kuului:Naantalissa vieraillui Neuvostoliittoa suuremman maan presidenttii:
Mikä maa , mikä vuosi, kuka Naantalista oli paikalla?

Jiāng Zémín  (yksink.: 江泽民, s. 17. elokuuta 1926) Kiinan kansantasavallan presidentti 1993-2003 vieraili Suomessa ja Kultarannssa ja oli presidentti Martti Ahtisaaren tarjoamalla Ukko Pekka lounaalla . Läsnä olivat valtuuston puheenjohtajat Urpo Alho Naantalista  ja Pekka Ruola Turusta. Voitto meni Pekalle, kuten edellisen kysymyksen kommenteista voitte päätellä.

Timo Roosin ehdottama uusi kysymys kuuluu:

1. Kuka presidenteistämme on voittanut rahapalkintoja hiihto-, koelypsy-, ja sianhoitokilpailuista?

2. Kuka presidenteistämme on yhteiskunnallisen uransa alkanut mm. kuntansa tie- ja ojituslautakunnan puheenjohtajana?

Työväenliike on joukkoliikettä

Edellinen kysymys kuului: Kenen kunniaksi Paaavo Nylanderin kutsussa mainittu lounas tarjottiin syyskuussa 1961?

Hanski oli taas oikeassa, Brežnev täällä kävi

Leonid Iljitš Brežnev  (1906-1982.) pitkäaikaisin pääsihteeri Stalinin jälkeen 1966-1982. Presidenttinä hän oli 1960-1964 ja 1977-1982. Vierailu tapahtui maailman noottikriisin aattona vain kuukautta ennen Suomen saamaa Neuvostoliiton  noottia, johon liittyen on ollut paljon   spekulaatioita sen tarkoitusperistä.
Kansa puhui peloista  huolimatta leikillisesti Urho Kekkosen Novosibirskin matkalla tulleen sahatuksi silmään niin, että Honka-liitto Suomessa kaatui.
Tapahtumilla oli dramaattinen vaikutus presidentin vaaliin ja pitkään sen jälkeen Suomen politiikkaan ja erityisesti presidentin asemaan. Se näkyy vieläkin esim. Veli Junttila kirjoituksessa  tänään TS:ssä

Valitsijamiesvaleissa tammikuun 15.–16. päivinä äänestysprosentti oli 81,5, mikä oli kaikkien aikojen ennätys valtiollisissa vaaleissa.
Urho Kekkosen kannattajat olivat pelänneet alhaista äänestysintoa, mikä saattaisi tuoda maahan jopa vasemmistolaisen presidentin. Kekkonen sai kuitenkin äänivyöryn, pelkästään hänen oma vaaliliitto sai 44,3 prosenttia äänistä ja 145 valitsijamiestä. Muista porvarillisista vaaliliitoista oli odotettavissa huomattavasti lisää kannatusta lopullisessa 300 valitsijamiehen suorittamassa vaalissa.
Sosiaalidemokraattiselle liikkeelle vaalitulos oli katastrofi. Sdp:n Rafael Paasio sai vain 36 ja Tpsl:n Emil Skog kaksi valitsijamiestä. Skdl:n menestys oli paljon parempi, Paavo Aition taakse saatiin 63 valitsijamiestä.
Juhani Suomen mukaan Sdp:ssä oli uhottu jopa Paasion noususta presidentiksi. Nyt puolue menettikin yli 200 000 kannattajaa Kekkosen leiriin. Kekkosen äänestäjät Sdp:ssä olivat ilmeisesti vanhempaa väkeä ja naisia.

Sodan muistoissa elänyt kansa oli peloissaan ja vaalitulos oli sen mukainen. Kaikki Junttilan lainaamat Juhani Suomen arviot ovat pelkkää soopaa. Rafael Paasio uhrautui vaaliin demokratian nimissä hyvin tietäen mahdottoman tehtävänsä. Mutta se oli kunniakasta, sillä Honkaliiton toinen pääpuolue oli ensimmäisenä hypännyt sammutetuin lyhdyin Kekkosen taakse.

Leonid Brežnev vierailua muistellessaan Paavo Aitio kertoili, että kun hän alustavasti oli puhunut  tulevasta vierailusta Wärtsilän Turun telakan johdolle, olivat herrat pitäneet sitä turhanpäiväisenä ajanhaaskuuna. Sellainen lounas on siis Naantalissa syöty.  

Ja nyt uusi kysymys:Naantalissa vieraillui Neuvostoliittoa suuremman maan presidenttii:
Mikä maa , mikä vuosi, kuka Naantalista oli paikalla?

Presidenttivisa jatkuu

Ja edellinen kysymys kuului: Mannerheim vietti Kultarannassa tiettävästi vain yhden iltapäivän. Risto Ryti viikon ja kysymys kuuluu koska?

Vastauksia tuli hyvin ja ajankohtien arvailu alko Ukko Pekan sillan vihkimisestä ja päättyi Naantalin 500-vuotisjuhliin 1943 elokuuhun. Oikean vastauksen antoivat Jukka ja Hanski ja armoton aika ratkaisi tällä kerralla Hanskin hyväksi hänen vastaus tuli 14.35 ja Jukan 15.36. Jukalle kiitos syventävästä tiedosta, mutta palataan myöhemmin aihepiiriin. Palkintoja voi noutaa osoiteesta  Kaivokatu 20 ilmoittamalla tulosta etukäteen!

Seuraava kysymys onkin sitten Jokeri: Ohessa on hieno dokumentti. Kiitos ja terveiset Paavolle.

Uusi kysymys kuuluu: Kenen kunniaksi lounas tarjottiin?

Alla olevan Raimo Vahteran kommentin johdosta tarkennan, että Jukan ja Hanskin vastaukset näkyvät kommentteina alempana tällä palstalla. Kertaan tähän Jukan hyvän vastuksen perusteluineen:

"Marsalkka Mannerheim kävi Kultarannassa ainakin kaksi kertaa, ensimmäisen kerran 27.8.1940, jolloin hän kävi tervehtimässä presidentti Kalliota ja toisen kerran 18.8.1945, jolloin hänellä oli neuvottelu pääministeri Paasikiven kanssa. Presidentti Ryti oli Kultarannassa Naantalin kaupungin 500- vuotisjuhlien yhteydessä elokuussa 1943."

Joten vastaus kysymykseen ”Naantalin 500-vuotisjuhlien aikana” ei ollut väärä.

Tuosta kerrasta Edwin Linkomies , silloinen pääministeri kirjoittaa muistelmissaan :

”Olin myös Naantalin kaupungin 600-vuotisjuhlassa elokuun lopulla 1943. Itse juhla oli varsin vaatimaton, vaikka valtionpäämiehen läsnäolo antoi sille loistoa. Kaupungin tarjoama juhlapäivällinen oli aivan ainoalaatuinen sikäli, että tilaisuus oli sodan aikana ainoa, jossa esiinnyttiin hännystakissa kaikkine kunniamerkkeineen. Asuin silloinkin Kultarannassa ja olin ottanut silloin 13-vuotiaan tyttäreni mukaan.”

Tytär  sittemmin kansanedustajakollegani Sinikka Karhuvaara  muisteli monesti tuota tapahtumaa.

Onko paras ehdokas hyvä presidentti ?

Vaaligallupit näyttävät huonoilta. Lipposen Paavon kannatus on alhainen. Kansa kaikki valtias vastaa edustajien siis otoksen välityksellä  galluppeihin. Niiden tulosta ei voi epäillä, mutta syitä voi miettiä ja ennen vaalia on aika puhua ja puhutella. Ajattelmistakin voi hyvällä syyllä suositella. Siksi tärkeästä tapahtumasta on kysymys.

Tuskin kukaan on immuuni yleiselle mielipiteelle, virran vietäväksi tai riemumarssin soittokuntaan kuuluminen on helpompaa; sehän hauskaa, sankari melkein itsekin tunnelmaa on vaikea vastustaa. Kokoomus on aina osannut vetää ihmisiä puoleensa ajatuksella, että täällä on muutakin parempaa väkeä.
Mutta on perustellusti väitetty, että analogiaa olisi  Mauno Koiviston nousussa ja Sauli Niinistön ilmiössä. Kyseessä on käännekohta. Koivisto haluttiin Kekkosen ajan loppumisen symboliksi ja Niinistö 30 vuoden ja kolmen demarin tilalle.
Muissakin ehdokkaissa on vetovoimatekijöitä, ikä, ulkomuoto ja sanomisen taito voivat olla houkuttelevia. Siis ajatuksella, että tuohan olisi oikein arvokas, näyttävä tai vaikkapa kiva presidenttinä.

Mutta on valitsijalle myös oikeus miettiä, mistä perimmiltään on kysymys. Tästä ajattelun mallista lainaan ystävääni Timo Roosia:

Olen täällä meidän Lipposen vaalitoimistolla ollut, sieltä tulin hetki sitten nytkin. Olen pyytänyt ihmisiä jo viimeistään tässä vaiheessa unohtamaan ajatuksen parhaasta ehdokkaasta ja näin olemme päässeet yhdessä miettimään ja yhdessä etsimään parasta presidenttiä. Kyllä niissä tuumissa on Lipposeen päädytty. Yleensä ovat ymmärtäneet, että ei paras ehdokas suinkaan olisi paras presidentti.

AAA

Suomi säilytti ratingin kolmessa A:ssa. Saksa, Hollanti ja Luxenbug ei ole huono seura. Mutta

Olli Rehn piti S&P:n päätöstä alentaa esim Ranskan jaItävallan luokitusta  ristiriitaisena, kun siinä ei otettu huomioon jo päätettyjä talouskuritoimia. 

Virkkusen kuntakartta perjantaina 13 pnä tammikuuta

Suomen Kuvalehti julkaisi salaisena pidetyn Virkkusen kartan. Mieletön esitys, joka tuottaa vain pahaa mieltä. Konsipiratiivinen mieleni saoo, ettei kukaan voi näin järjetöntä esittää, joten ennakojulkistuksessa voisi olla sellainen taktinen idea, että pamautetaan pöytään kauhakartta, jotta myöhemmin vähän lievempi saataisiin helpommin  myytyä.

Sankareita

Tänne toimitukseen tuli oheinen kirjoituksenpätkä ja pyydettiin arvaamaan kuka on kirjoittaja? Arvasin oikein POK. Varmaa tietoa tietenkin. Ajankohdan määritys siis 15 vuoden takainen tapahtuma eli vuoden 1997 alku herättä pienen kysymyksen? Mutta aika rientäää.  "Sankareita kaikki melkein jokainen" sopii tähänkin tarinaan. Tarinat myyvät. 

Presidenttivisa jatkuu

Presidenttivisan edellinen kysymys kuului: Presidentin vaaleissa ehdokkaina on ollut monia, mutta mainitse kolme iältään vanhinta ehdolla ollutta ?

Vastauksissa tulivat kaikki kolme, mutta ei kenellekään kaikki oikein. Kisan voittaja on Jukka Viljanen, joka erehtyi vain kolmella kuukaudella: Urho kekkonen oli 77 ja 4 kk vuonna 1978 kun taas Mannerheim oli 77 ja 2 kk vuonna 1944.
Oikea vastaus oli siis J.K. Paasikivi, 85v , K.J. Ståhlberg, 81v ja Urho Kekkonen 77 v.

Ja uusi kysymys kuuluu: Mannerheim vietti Kultarannassa tiettävästi vain yhden iltapäivän. Risto Ryti viikon ja kysymys kuuluu koska?

Elämän ilo oli Lauran lahja

Johto on hereillä, entä me jäsenet?

 Puheenjohtaja ja puoluesihteeri ovat täysillä mukana, kuten kuvasta näkyy.
Puheenjohtajalla on vastuu Suomen valtion ja Euroopankin asioista. Se vie aikaa.
Puoluesihteeri on pannut asemansa likoon Paavon puolesta.
Me puolueen jäsenet Paavon ehdokkaaksi äänestimme
ja nyt katsomme miten äijän käy.
Herätys !

Vippaa mulle viitonen

Kysymykseen miten kirjoitan numeron viisi, vastaan kuvan avulla: Ensin pystysakara, sitten oikealta kaartaen puolisoikio ja sitten ylä poikkiviiva ja lopuksoi piste alareunaan.

Sauli Niinistö esiintyi eilen TV:ssä edukseen eikä se ollut vaikeaa, koska toimittajat olivat hyvin, hyvin ymmärtäväisiä.Saulin oli helppo jatkaa tyylinsä mukaisesti monisanaisesti jopa leppoisasti ja huumorintajuaan esiin tuoden.
 
Laittomien lakkojen sakottamiskysymys on ollut vaikea kaksijakoinen kysymys Sdp:llekin : Laittomuutta ei tietenkään pidä suosia, ja varmaan sakot tältä kannalta ovat hyväksyttävissä tai sanotankoon,  että olivat menneinä vuosina, kun työvoima oli niukkuustekijä ja kun lakkoja käytettiin politiikan välineenä.

Tilanne on täysin muuttunut viimeisen neljännesvuosisadan aikana työnanatajan eduksi.  Duunari on taas heittopussina oli sitten kyse haalari- tai kaulusporukasta. 
Saulin vastauksesta voi päätellä,  että työnteon todellisuus ja luokkasuhteet näyttäytyvät hänelle vain työnantaja-yrittäjänäkökulmasta.

Ahkera, mutta isänmaallinen

Presidenttivisa jatkuu

Eilen kysyttiin näiden sanojen lausujaa ”En minä ole ymmärtänyt lasten kasvatusta, eikä minulla ole ollut siihen aikaakaan.” ?
Näin sanoi ainakin Suomen ensimmäinen presidentti K. J. Ståhlberg vuonna 1919. Hän oli jäänyt leskeksi vuonna 1917 ja hänellä oli kuusi lasta.

Vastauksina tulivat Esko Aho, Paavo Väyrynen, Timo Soini, J.K. Paasikivi ja Väinö Tanner.
Pekka Hjeltin vastaus oli lähinnä oikeaa ajallisesti ja asiallisesti, joten ensimmäinen palkinto hänelle tästä vaikeasta kysymyksestä.

Uusi kysymys kuulu: Presidentin vaaleissa ehdokkaina on ollut monia, mutta mainitse kolme iältään vanhinta ehdolla ollutta ?

Suomen kansa valitsee tasavallan presidentin perustuslain mukaan

Ihmeiden aika ei sittenkään ole ohi

Sain soiton kaveriltani, joka oli saanut puolestaan soiton yllättyneeltä kaukolämpöasiakkaalta, joka oli ollut kuuntelemassa alustustani Turun seudun energiarataisusta Naantalin eläkeläisten tilaisuudessa loppusyksystä. Soittaja oli silloin epäillyt, että heittämäni vinkki siitä, että kaukolämmmön hinta laskee, oli vain joulunaluslämmittelyä., mutta sitten hän oli asiasta lukenut Rannikkoseudusta ja saanut nyt viime vuoden laskun ja Turku Energian kirjeen. Ja totta se oli. "Kun olin ääneen epäilyni lausunut, niin päätin myös ääneen oikaista", oli soittaja sanonut, joka eri puoluetta edustavana halusi pysyä tuntemattomana.

Kiva on joskus kuulla tällaistakin. Merkittävästä asiasta on kysymys ja niinpä kotiin tultuani tarkistin asian ja homma taitaa olla suurin piirtein seuraavan näköinen:
 
Naantalin kaukolämmön energiamaksu alenee yli 30 prosenttia.

Naantalilaisille tulee yhteensä yli 2.5 miljoonan euron kustannusten lasku, joka on puolet enemmän kuin 0.5 prosentin veronkorotus

Naantalin vuoden 2012 suhteellisesti merkittävin muutos näkyy kaukolämpöasiakkaiden maksuissa: Naantalin kaukolämmön verollinen energiamaksu oli  vuoden 2011 viimeisessä laskussa  88,17 €/ MWh. Tämän vuoden ensimmäisessä Turku Energian laskussa luku tulee olemaan 61,75 €/MWh. Hinnan lasku on siis 26,42 €/MWh.
Tämä merkitsee 20 MWh vuodessa kuluttavalle yli 500 euron alennusta ja kerrostaloissakin asuville alennus on yli 200 euroa.

Presidenttivisa alkaa: Ensimmäinen kysymys tänään

Mihin sitoudutaan ja millä rahkeilla?

Naantalin kaupunginhallituksen yksimielinen päätös kuuluu yllä olevan mukaisesti.
Asia on ollut monesti esillä; Asiasta saa hyvän käsityksen, jos vaan jaksaa perehtyä  materiaaliin, joka  löytyy kaupungin sivuilta olevan linkin kautta http://aleksis.naantali.fi/poytakirjat/cgi/DREQUEST.PHP?page=meeting_frames

Selvitys sisältää paljon perustietoa, mutta myös  monia ideoita ja näkemyksiä. Keskusteluissa on raporttia kehuttu kiittäen hyväksyttäväksi. Aistia voi selvästi, että loppuraporttia pidetään suurena voittona liittyneiden kuntien kannalta. Melko varmasti tulemmme törmäämään jatkossa väitteisiin, että raportti olisi päätösasiakirja kaupungin tulevista toimista.

Päätösosan jälkimmäinen osa tarkentaa, että se on lähtökohta ja ohje .

Se on siis halinnollinen ohje siitä ja siitä tietenkin poikkeaminen edellyttää uutta valtuuston päätöstä.
Näin ollen tulevaan valtuuston päätökseen tulee suhtautua siten, että kysessä on enemmän kuin yksi suunnitelma muiden joukossa. Ehkäpä valtuuston olisi hallitusta selvemmin todettava päätöksen sitovuus erityisesti siksi, että suunnitelma on  laadittu ilman minkäänlaisia arvioita kustannuksista ja toteuttamisen muista edellytyksistä.
Vanhastaan tiedämme, että paperilla kaikki on mahdollista, mutta käytännössä on monia rajoituksia kuten raha ja ihmisten tahto. 

Kirjoituksia palstalla on Mikko Rönnholmin näkemys otsikolla  Suunnittelematta tekeminen on tyhmää, mutta pelkkien suuunitelman tekeminen ei ole viisasta. 

Temppu ja miten se tehdään

Anssi Miettinen Hesarissa tänään kirjoittaa ”Ei niin likainen kampanja” . siististi on menty eikä edellisten vaalien tyyppistä loanheittoa ole näkynyt. Mitä sanoikaan Iso kirja rikasta malkasta. Okieston likaisia temppuja ei tarvitse kampanjoijien tehdä, kun ne tulevat pyytämättä ja yllättäen Hesarin palstoilla, kuten selvää selvemmin on käynyt Loppiaisaattona Teija Sutisen panettellessa  Paavo Lipposta.

Miettinen kertaa menneitä muistelemalla,  että Tarja Halosta mustattiin väittämällä hänen ehdottaneen Suomen liittämistä Neuvostoliittoon ja  että Eskoa Ahoa nimitettiin kännykkäisäksi .  Esimerkiksi näitä vertaamalla huomaa huiman eron. Aivan erityisesti, kun muistaa, että Ahon kampanjan kärki oli suunnattu avoliittolaiseen yksinhuoltajaan. Toinen viittaa maanpetturuuteen toinen oli vastaus alle-vyön lyöntiin.

Miettisen juttu päättyy:

Aiempien vaalien kokemus osoittaa, että mustamaalarit ovat ryhtyneet tositoimiin vasta loppusuoralla ja toisella kierroksella, kun tunteet kuumenevat. Jos näin käy nyt, kohteeksi joutuu epäilemättä Niinistö, joka kilpakumppanien tai vastaehdokkaan pitäisi pudottaa. Politiikan monitoimimies Jussi Lähde arvioi, että peli voi vielä muuttua rumemmaksi, toisaalta siisti vaalitaisto on tehnyt hänestä optimistin.

"Luulen, että jokainen kampanjatoimisto ja ehdokas ymmärtävät, että heillä on siinä pelissä vain hävittävää." Hän jopa pohtii, ettei Niinistö joutuisikaan likaisten temppujen kohteeksi. "Niinistö on vähän kuin Katri Helena. Julkisesti kärsinyt ihminen, joita ei ole Suomessa ollut tapana höykyttää."

Tarja Haloseen kohdistetut lokakampanjat osoittavat, että oikeiston piirissä elää ”isäin henki” suhteessa vasemmistoon. Sosialidemokratian puolelta löydetyt kännykkäisä-heitot ovat siistiä ”sitä saa mitä tilaa ”tyyppiä.  

Nyt, kun Sauli Niinistöä arvostellaan puhutaan asiallisen kauniisti:  Niinistö on ei-suora eli hän on tarkoituksella koukeroinen.  Ja kun vähän moittivammin häntä kuvataan, puhutaan kamreerista eli ettei ymmärrä talouspolitiikan laajempia lainalaisuuksia eli yhteiskunnan toiminnan ydintä. Pyrkimyksenä on luodata hänen asenteita, toimintatapoja ja osaamista.

TS:n vaalipaneelissa eilen, kun kysymyksessä oli eriarvoisuus, pyöritti Niinistö asiaa seuraavasti:

 ”Yhteiskunnan eheys on äärettömän tärkeätä. Suomalaisten olisi tunnettava kuuluvansa samaan porukkaan. Hyväosaisten on syytä hetki miettiä sitä, jatkuuko hyvinvointi varmimmin siten, jos pahoinvointia ei olisi. Päättäjien on käytettävä verorahoja huolellisesti.”

Kaikki totta ja kaunista, mutta mitä tehdään, se jää epäselväksi. Jokainen saa tehdä omat johtopäätökset: Hyväosaisten pitää ajatella, mutta veroja ei saa korottaa, voisi olla hyväosaisen tulkinta.
Vähäosainen tuntee, että meitä autetaan eikä verorahoja käytetä kansanedustajien lentoihin.
Tietenkin kyseessä oli asia, joka ei ole presidentin määräysvallassa eikä päätettävänä.

Tarkoituksella TS:ssä ei huomattu, että kuka on E18 tien tekijä ja kuka sen repijä.

Hyveellinen halutaan valita ja joskus niin tapahtuu

Rohkeasti Paavo Lipponen aloitti kertomalla, että 12 vuotta sitten hänen luokseen tuli delegaatio puhumaan E 18 tien puolesta. Suunnitelmien mukaan se olisi valmistunut vuonna 2015, jos silloinkaan sillä valtionvarainministeriössä oli sellainen kamreeri, joka ei osannut erottaa investointeja ja käyttömenoja. Hän siis tietenkin Sauli Niinistö  on sittemmin tietä vihkiessä tunnustanut olleensa väärässä, täsmensi Paavo.
Asia itsessään on tärkeä, mutta se kertoo myös kyvystä ja sen puutteesta nähdä eteenpäin.
Asiaa alueen menestystekijänä painotti Lipponen vielä Turun Sanomien paneelissa, mutta sitä keskustelua ei haluttu jatkaa.

Toritapahtumassa Paavon arkielämään jopa siihen tossun alla olemiseen päästiin ja runojakin lausuttiin; Edith Södergrenin  Miten ihmeellinen tapahtui  sai Paavon tulkinnan.
Olen vaaliasetelmissa päätynyt siihen, että Paavolla ei ole sellaisia viiteryhmiä, kuin Halosella oli naiset, Zeta tai avoliitossa elävät. Nyt feministi Paavo löysi yhden suuren pienen itsestään ääntä pitämättömän vähemmistön – tohvelisankarit. Jos viesti vaan tästä menee perille, on vaalit pelastettu.

Kaikkien ehdokkaiden paneeli on vaikea juttu. Ja puolitoista tuntia ei pekkaa päälle paljon, mutta pitkä aika  paikalla seisoville, ja hyvin pitkä aika  jos ei kuule eikä näe.
 Vaikka kysymykset olivat asiallisia eikä pahempaa suosintaa tai syrjintää näkynyt, niin vähän odottavaksi tunnelma jäi.
Pidän arvossa Lipposen tyyliä pitäytyä presidentin asemassa ja aivan erityisesti arvostan hänen hallitusta tukevaa asennettaan. Edustuksellisen demokratian puolustaminen ei lämmitä, ovathan kansanedustajat ja valtuutetut median hampaissa ja kasan kuninkaan liittoa haikailevat myös tavalliset taavit.  Messiastakin  odotetaan. Kuka sitten sellaiselle arvoa antaisi, joka seisoo tukevasti molemmilla jaloilla suomalaisella maaperällä  ja haluaa kaiken kulkevan hyvässä oikeassa järjestyksessä.

Timo Soini oli tyhjillä letkautuksillaan hännän huippu eikä Sauli Niinistökään varovaisuudellaan vakuuttanut, Pekka Haavisto reaktiosta päätellen sai perille sanomaansa ja Paavo Väyrynen oli melkeinpä sympaattinen. Muut ehdokkaat käyttivät tilaisuutta muihin tarkoituksiin kuin presidentiksi pyrkimiseen.

Entistä selvempää on, että presidenttivaalissa on kysymys henkilöstä tarkemmin sanottuna siitä, mikä on hänen puoluekantansa. Tapaan jatkuvasti valistuneita kansalaisia, jotka kehuvat Paavo Lipposen ylivertaisuutta, mutta ei kuitenkaan voi häntä äänestää, sillä  puoluekanta ei käy,  ja kun kaiken lisäksi  on ollut jo niin monta demaria pressan paikalla. Mutta kaiketi tämäkin on demokratiaa ja voidaan tälläkin menetelmällä saada hyvä presidentti, jopa hyveellinen  kuten Lipponen Machiavellia siteeraten leukaili.

Pehmeiden arvojen kovaa kohtelua

Päivät ovat peräkkäin ja kosto elää.

Paavoa lyödään koko mediakentän leveydeltä. Iskut osuvat alle vyön kisassa, jossa vastustajan kädet on sidottu. Halpamaista, tympeää. Kun Paavo yritti pitää jöötä Eduskunnassa ja uskalsi vaatia medialtakin käytöstapoja ja kun se ei tehonnut hän uskalsi laatia sääntöjä ja vessanoven päivystäjät joutivat avointa tiedostustaa harrastamaan samaan malliin kuin muuallakin sivistyneissä maissa. 
Pahinta on uhmata toimituksen ideoita; Jos et osallistu meidän kävelyihin, niin kalpaten käy. Tämän saimme jo etukäteen kuulla ja tänään nähdä Hesarissa.

Jennkien pressavaalit tunnetaan siitä, että siellä on likaisten temppujen osastot ja kilpailevista ehdokkaista levitetään kielteisiä maksettuja ilmoituksia medioihin. Täällä sen tekee lehti muiden ehdokkaiden puolesta. Teija Sutisen jutusta ei kertakaikkiaan tunnista Paavoa. Kuva, joka hänestä väitetään kansalla olevan, on lehden itsensä luoma.
Halpahintaista. Menikö tämä jo överiksi, tuleeko kansan rekyyli. Se olis oikein ja kohtuullista!

Demarissa oli Lauri Ihalaisen viisi syytä äänestää numeroa viisi (5)

1. 1) Vastuunkantaja vaikeina aikoina
2. 2) Ulko- ja turvallisuuspoltiikan johtajuutta
3. 3) Kansanvallan ja parlamenttarismin kannattaja
4. 4) Arvopohjana oikeudenmukaisuus
5. 5) Työn ja Palkasaajieen asialla

Paavo Lipponen on Turun torilla launataina 7.1.2011 klo 9.30 - 10.30 ja sen jälkeen Turun Sanomien paneelissa Hansatorilla

Sanoisin, että hän on pysynyt kovin tunnistettavana. Konservatiivinen reformaattori. Kiireettömyydessä on ollut voimansa, siinä, että on malttia ja kykyä kuunnella, Se on hänelle hyvin luontaista, Mauno Koivisto määrittelee.

 Lainaukset kirjasta Raila Kinnunen: PAAVO LIPPONEN JÄRJELLÄ JA TUNTEELLA

Meillä on nyt muodissa Messiaan tavoittelun syndrooma.
On imagojohtajuus . Eli että sisällöt eivät ole enää ollenkaan tärkeitä,
vaan tärkeää on, että sanot ne oikeat sanat, käytät oikeata väriä, heti mediat kiittävät ja viestintäpsykologit lausuvat myönteistä.
Esitelmä Turussa 2004