Ilmoitukset
Naantalin Työväenyhdistyksen  kokous pidetään  valtuuston maanantaisia kokouksia edeltävänä sunnuntaina klo 18.00   Naantalin Työväentalolla (Kaivokatu 20)   
 Seuraava kokous 9.9.2012
 
Kaupunginvaltuuston seuraava 2012 kokouspäivä on 10.9.2012 

Yhteinen Naantali -tiedote

Kirjoituksia



Katso Saaristo-Naantalin kunnallisvaaliehdokkaat

Ilkka Kantola - Klikkaa ja Osallistu!

Naantalin ty�v�enyhdistys 110 vuotta

Etusivu

 

AIEMMAT TIEDOTTEET 2009
« TAMMI HELMI MAALIS HUHTI TOUKO KESÄ HEINÄ ELO SYYS LOKA MARRAS JOULU »
 

Uusi idänpolitiikka on nimeltään elvytystä

Kun hallitus vihdoin on ymmärtänyt tai ainakin väittää vihdoin käsittäneensä, mitä vaati heiltä maa, on elvytys valjastettu poliittisiin tarkoituksiin. Rahat itään!  Katsokaa aikaisempia aiheeseen liittyviä kirjoituksi
 Kuuluista periaate Nimby (not in my Backyards) on kääntynyt atohy (all to our homeyards). Mutta tulihan Poikkoon 300.000 ja ihan tarpeeseen. Juho Savokin lausui totuuden sanan, kun kokoomuslaisia ministereitä ei täältä ole, toteamalla, että tuntuu siltä, ettei maakunnasta ole yhtään ministeriä, vaikka Hyssälä ja Wallin siellä ovat.

Elvytykseen liitettiin sitten asiaan kuulumattomia vaalitäkyjä: vähimmäiseläke ja indeksisidonnaisuus sosiaalietuisuuksiin. Rahoituksen ammottava aukko suurenee ja kaikesta päätellen enrgian hinta tule Suomessa nousemaan huimasti, kun energivaeroilla kustannetaan kaikki asiat. Kela-maksu poistuu kaikilta ja se on tietenkin oiken, mutta sen maksattamisesta yrityksillä ei tule mitään ainakaan tämän hallituksen aikana ja siksi se onkin siirretty seuraavan murheiksi.

Lasit huurteessa Obaman aikakauteen.

Talouskriisin pohjaa ei ole vielä nähty. Helppoa ratkaisua ei ole, mutta kekkostelua emme enää tarvitse, otsikoi Suomen Kuvalehti

Vastuullista politiikka on valmistautuminen laman jälkeiseen aikaan. Velkaantuminen on silloin pysäytettävä ja otettava  vastaan ikääntyvän väestön haasteet. Paavo Lipponen

 

Kyllästyttääkö strategia?

Naantalin kaupungin strategia on starttaamassa. Virkamiesvalmistelussa nähdään asia hallinnollisena prosessina. Se on strategian laadinnan tarpeellinen ja välttämätön osa mutta ei riittävä. Strategipaperit ovat yleensä hienosti kirjoitettuja ja hyvälle paperille painettuja sekä useasti niin yleispäteviä, ettei niistä löydy särmää ei edes kohtaa, johon koskea. Virkamiesvalmistelu välttää kärjistyksiä ja yksimielisyyden saavuttaminen johtaa helposti erimielisyyksien maton alle lakaisemiseen.

Nykyinen käytännön kunnallishallinto on tehokkuuteen vedoten muuntunut entistä enemmän virkamiesjohtoiseksi toiminnaksi. Tilanne voi olla julkisten palveluiden kannalta hyväksyttävissä vain silloin, kun delegointi on tapahtunut tietoisesti ja valvotusti siten, että valtuusto kuntalaisten valitsemana elimenä todella tietää, mitä tehdään ja miten. Jotta näin voisi olla, tulee strategiatyöskentelyn keskeiseksi osaksi kuulua valtuuston osallistuminen strategian laadintaan ja tietenkin ennen kaikkea sen lopulliseen hyväksymiseen. Valtuuston kautta prosessiin tulee sen tärkeä julkisuusnäkökulma mukaan.

Monesti keskustellaan asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä. Ajatus on yhteisöllisyyden lisäämisen kannalta kannatettava. Myös asukkaiden tieto-taito-kapasiteetti olisi hyvä saada mukaan kehitystyöhön. Nykyisenä Internet-aikana tämä mahdollisuus on tarjottavissa avaamalla kaupungin sivuille strategiapalsta samaan malliin kuin siellä oli kuntaliitosasia.  Tähän liittyy pieni riski, että strategiatyössä saa huomion jokin yksityiskohta eikä kokonaisuuden käsittely saa riittävästi huomiota osakseen. Tämän vaaran torjuminen kuuluu edustukselliselle valtuustolle, jolta on edellytettävä vastuullisuutta asioiden tasapainoisessa käsittelyssä.

Valtuusto saa strategia-asian pöydälleen 9.2.2009 istunnossa. Tuolloin käydään -toivottavasti jäntevä- lähetekeskustelu. Ryhmät ovat avainasemassa. Niiden ei tietenkään tarvitse kerrata vaaliohjelmiaan, mutta panopisteitä on syytä etsiä.
Yksittäiset valtuutetut voivat tässä yhteydessä tuoda kortensa kekoon muiden maisteltavaksi. Myöhemmissä vaiheissa seminaareissa ja lautakunnissa voidaan sitten asioihin paneutua virkakunnan kanssa yhdessä. Näin projekti sitten jatkuu ja lopputulokseen olisi syytä päästä mahdollisimman nopeasti, sillä aika strateginen muuttuja. Ulkoisen maailman turbulenssi tuntuu ja vaikuttaa. Se on otettava huomioon ja jätettävä omaan arvoonsa. On valmistauduttava olosuhteiden muutoksiin, mutta ei pidä antaa niiden hämärtää kaukonäköä.

Ps. Kaupunginjohtajan alla olevaehdotus  tuli ylläolevan kirjoituksen jälkeen

Kaupunginvaltuusto käy 9.2.2009 kokouksessaan strategiaprosessia koskevan lähetekeskustelun.  Tarkoituksena on, että eri poliittisten ryhmien edustajat tuovat esiin keskeisiä näkökulmia, jotka tulevat arvioitavaksi strategiaprosessissa.  Kaupunginvaltuuston osallistuu myöhemmin prosessiin valmistelumateriaalin pohjalta seminaarityöskentelyllä ja lopuksi hyväksymällä strategian.
Ryhmäpuheenvuoroissa tulisi lähetyskeskustelun luonteen mukaisesti kiinnittää huomioita prosessia ohjaaviin keskeisiin linjauksiin.  Näiden osalta toivotaan tarkasteltavan erityisesti seuraavia asioita:

1        Strategiaprosessille asetettavia tavoitteita ja itse prosessia

2        Strategian aikaperspektiiviä

3        Strategian muotoa ja laajuutta sekä suhdetta perustoimintaan ja muutostarpeisiin

4        Kaupungin yleisiä kasvutavoitteita

5        Kuntaliitoksen vaikutusten huomioon ottamista

6        Kuntaliitoksen yhteydessä toteutettuja palvelurakenteen uudistuksia (erityisesti sosiaali- ja terveystoimen yhdistäminen) ja tulevia palvelurakenteen uudistamistarpeita

7        Yleisen taloudellisen tilanteen vaikutusten huomioon ottamista

 Käytettävien puheenvuorojen lisäksi ryhmät voivat jättää näkemyksiään myös kirjallisesti.  Nämä voivat sisältää myös mahdollisia yksityiskohtaisempia  kannanottoja, joiden toivotaan tulevan esiin valmistelussa.

 

 

 

Pääoman liukkaat niskat on ongelma

 Kyllä Hessu on ottanut kantaa oikeaan asiaan. Päivittäin saadaan kuulla tuutin täydeltä lomautuksista ja irtisanomisista. Näyttää siltä että tilanne pahenee. Näin niiden heijastus tulee näkymään ajan myötä yhteiskuntarakenteemme palveluissa. Maanhallituksella on myös oma vastuunsa maan asioiden hoidosta ja siellä on edustus myös "kokoomuslainen työväenpulue". Tähän miinaan monet meidänkin äänestäjät ovat menneet. Kyllä Ay-liike on tehnyt tehtävänsä, mutta ääni ei mene perille EK:n suuntaa. SANONTA ON KELLÄ RAHAT SILLÄ VALTA  Eki Rantanen

Mikko, millä keinoin saamme pääoman maksamaan oikeudenmukaisen osuuden yhteisistä kustannuksista? Vielä äskettäin olit sitä mieltä, että pääomaveroprosentin korotuksesta seuraa pääoman maasta karkaaminen ja "laillinen" veronkierto. Se, että kunta saisi osansa pääomatuloista, ei lisäisi pääoman maksamaa osuutta, joten se ei voi vastaus. Hessu Aalto

Vielä lähemmässä menneisyydessä olin sitä mieltä, että ammattitaitoinen henkilökunta on ratkaisevassa roolissa. Siksi olen pitänyt palkkaveron alentamista kohtuullisena eli pääomaveron ja palkkaveron välisen kuilun pienentäminen on ollut perusteltua  myös siksi, että pääomia näytti olevan tarjolla yllin kyllin. Nythän tilanna on dramaattisesti muuttunut.

 Aikoinaan, kun pääomaverokantaa laskettiin 1990-luvun laman aikoinan oli sille perusteensa, joista yksi oli pääomien maahan saaminen ja täällä pysyminen. Toinen oli verokertymä, joka kasvoi järjestelmän muuttuessa. Nyt on vaan käynyt niin, että lähes jokainen muutos viime aikoinan on lisännyt verottomia etuisuuksia ja viimeinen Kela-maksun poisto merkitsee yhden pääomavaltaisuuteen perustuvan maksun poistumista.
Olin ehkä naivi, kun totesin pääomallakin olevan aihetta olla isänmaallinen ja osallistua talkoisiin. Mutta siihen suuntaan on meidän pakko yrittää. Palkansaajien kestokyvyllä on rajansa ja ympärsitö yms. välilliset verot ovat nekin viime kädessä kuluttaja-palkansaajan kukkarosta pois. Pidetään me palkansaajan puolta, kyllä hallitus huolehtii muista.

Joo, pidetään palkansaajien puolta ja myös lasten ja muiden puolustuskyvyttömien ettei mopo karkaa kokonaan Hessu

 

Työväenpuolue ja hyvinvointiyhteiskunta

Heikki Aalto kysyy kirjoituksessaan: Onko Suomi enää hyvinvointivaltio. Hän tunnistaa lastenpahoinvoinitia ja miettii ay-liikkeen ja puolueen asemaa asian hoidossa mm:ssa seuraavasti.
"Tiedän kyllä, että nämä vapaamatkustajat ovat joskus juuri niitä lähiöiden syrjäytyneitä, joiden puolesta haluan Sdp:hen toimivan. Silti on liikaa vaatia, että ay- liike toimisi ”hajottajiensa” puolustajana. Sen sijaan poliittiselta työväenliikkeeltä sopii odottaa kelkasta pudonneiden vähäosaisten puolustamista. Nämä ovat vaikeita yhteiskunnallisia ja poliittisia kysymyksiä, joihin ainakaan minulla ei ole valmiita vastauksia."
Lukekaa koko juttu.Omasta puolesta toistan aiheeseen liittyvän kannaottoni:

Kaikkein huonoimmassa asemassa olevien asian hoitaminen ei edunvalvonta-asia. Edunvalvojia ei ole, kun edunsaajat eli useimmat köyhät eivät edes äänestä. Heidän asiansa on eettis-poliittinen - puoluepoliittinen -  asia. Se on inhimillinen ongelma; Se on tahdon ja rahan asia.
Hyvät ihmiset tavalliset palkansaajat tämän ymmärtävät, mutta näitä kustannuksia ei voi vierittää enää vain palkansaajien harteille. Näihin talkoisiin tarvitaan niitä, joilla on toimeentulon lisäksi turvana myös pääomia. Pääomankin on kannettava vastuuta yhteiskunnasta, joka on heille niin paljon antanut. Se on isänmaallista.
  

Raikku muistuttaa toden ja tarun välisestä ristiriidasta:

Puheenjohtaja kirjoittaa niin kuin vain demari voi ajatuksensa kertoa, mutta yksi asia kuitenkin unohtui  . Mikä puolue onkaan se työväenpuolue? Nyt kannattaisi rummuttaa sitäkin

 

Yllättäen ja pyytämättä ilmiö Turussa

Yllättäen esiin noussut Turun toriparkki repii demarien valtuutettuja

TURKU. Turussa vuosia kiistelty Kauppatorin pysäköintilaitoshanke repii Sdp:n valtuustoryhmää

Yllä on pari lainausta samasta Hesarin Toriparkkiuutisesta: Vuosia kiistelty Kauppatorin pysäköintihanke nousee siis yllättäen esiin!

 

Kela-maksun poistaminen on ???

Kepu haluaa kompensoida Kela-maksun poiston veronkorotuksilla tai uusilla maksuilla. Myös demareiden puolelta on kuulunut soraääniä, sillä maksu poistettaisin vain yksityisiltä työnantajilta, joten kilpailuasetelma kääntyisi ulkoistamistapauksissa niiden kilpailueduksi.

Kela-maksu on ainutlaatuinen maksu, sillä se on korkeampi pääomavaltaisilla aloilla seuraavalla tavalla:

Työnantajan kansaneläkemaksun II maksuluokkaan 3,098 prosenttia kuuluu liiketoimintaa harjoittava yksityinen työnantaja, joka on velvollinen suorittamaan valtiolle tuloveroa, sekä tuloverolain (1535/1992) 4 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu liiketoimintaa harjoittava elinkeinoyhtymä, jos poistojen määrä on yli 50500 euroa ja samalla vähintään 10 ja enintään 30 prosenttia maksetuista palkoista. Liiketoimintaa harjoittava yksityinen työnantaja ja liiketoimintaa harjoittava elinkeinoyhtymä kuuluvat III maksuluokkaan 3,998 prosenttia., jos poistojen määrä on yli 50500 euroa ja samalla yli 30 prosenttia maksetuista palkoista. Muut yksityiset työnantajat kuuluvat I maksuluokkaan  0,898 prosenttia. Muilla työnantajilla kansaneläkemaksun suuruus on 1,948 prosenttia.

Nyt siis viimeinenkin pääomaa rasittava maksu poistuu ja tuo 800 miljoona euroa tietenkin kerätään palkansaaja-kuluttajalta ehkä viime kädessä kunnallisverona. Mutta maksun poisto on ehto työeläkejärjestelylle ja työttömyysturvan jatkolla työmarkkinaosapuolten sopimuksen mukaisesti,  kuten edellisen SATA-kirjoituksen yhteydessää Lauri Ihalainen kertoi.

 

SATA-komitealle satikutia ja kiitosta Ihalaiselle

Mikä SATA-komitea? Mistä lyheenys tulee? tiedusteli soittaja

Joudun vastaamaan: "En tiedä". Komitea- hankerekisteristä voit lukea, että kyseessä on Sosiaaliturvan uudistamiskomitea , jonka lyhenne SATA-komitea, jota ei selitetä.
Alkukirjan S viittaa varmaankin Sosiaali- ja T turvaan  Sotu ja Sita on käytössä ja siksi omaperäinen sata ei ole 100, kun ei rekisterissä ole ruotsalaista käännöstä hundra eikä  lyhennys sanasta sata-a kun ei löydy  regn-käännöstäkään.  
Kyseessä on hyvän hallituksen hienojen ideoiden käännöspaikka "Neulansilmä vasempaan  ja sata- a oikeaan"!

Komitean vliraporttia on hämmästelty: Ihasteltu ja kauhisteltu. Hyvän kokonaiskuvan saa Hesarin pääkirjoitussivun kannaotoista. Lainaan tähän pääkirjoittan näkemyksiä ja vieraskynän varessa olleen Lauri Ihalaisen kannanottoja.

Sata-komitea katsoi viisaaksi nostaa näistä ryhmistä (köyhät mr) kansaneläkkeen varassa elävät ja lapsiperheet eniten apua tarvitseviksi ryhmiksi. Kansaneläkkeen varassa eläville on luvassa takuueläke, joka lisää heidän käytettävissä olevia tulojaan 50–100 euroa kuukaudessa riippuen siitä, päättävätkö poliitikot takuueläkkeen määräksi 600 vai 700 euroa kuukaudessa.

Lapsiperheille luvataan lisää tukea sitomalla lapsilisät ja kotihoidon tuki kuluttajahintaindeksiin. Korotuksen saavat automaattisesti kaikki lapsiperheet riippumatta siitä, mikä on perheen tulotaso.

 Sata-komitea ei kuitenkaan lähde täyttämään sitä kuoppaa, jonne toimeentulotuen perusosan ja työmarkkinatuen varassa elävät ovat tuupertuneet. Toimeentulotuen ostovoima on heikentynyt viimeisten viidentoista vuoden aikana lähes kolmanneksen ja työmarkkinatuen sekä peruspäivärahan noin neljänneksen.

Sosiaaliturvan uudistajat jakavat välimietinnössään kaikkein köyhimmät väestönosat pelastettaviin ja niihin, joiden toimeentulon parantamisesta ei kanneta huolta. Häviäjien joukkoon jäävät toimeentulotuen varassa elävät ja työmarkkinatuen tai peruspäivärahan saajat. Heitä on yhteensä yli satatuhatta. Lainaus HS:n  pääkirjoituksesta

 

”Olisi tärkeää, että vaivalla ja luottamuksella rakennettu sosiaalipaketti pysyy koossa myös poliittisessa käsittelyssä”, kirjoittaa Hesarin samalla sivuilla Lauri Ihalainen vieraskynällä ja hän näkee asiat hieman toisesta palkansaajan näkökulmasta.

 

Työmarkkinajärjestöjen viime viikolla saavuttama neuvottelutulos sosiaalipoliittisesta paketista eli niin sanotusta sosiaalituposta on kokonaisuudessaan vastuullinen. Se varmistaa, että eläkkeet pystytään rahoittamaan ja työttömien toimeentulo turvaamaan myös tulevaisuudessa.

Ratkaisun ehkä kauaskantoisin osa oli työeläkkeiden rahoittamiseksi tehty pitkän aikavälin ohjelma. Elinkeinoelämän piirissä on säännöllisin väliajoin vaadittu, että työnantajan eläkemaksulle on säädettävä enimmäismäärä tai maksu on jäädytettävä.

Jos näin olisi tehty, olisi ennen pitkää jouduttu keskustelemaan eläkkeiden tuntuvista leikkauksista.

Kun eläkkeiden rahoitus nyt varmistettiin pidemmäksi ajaksi, asiasta ei tarvitse enää vuosittain kinastella.

Sovitun ohjelman mukaan työeläkemaksut nousevat vuosina 2011–2014 yhteensä 1,6 prosenttia. Vastuullinen ohjelma tekee oikeutta myös yhä pienemmille nuorille ikäluokille, joiden työeläkemaksu ei tulevaisuudessa nouse rytinällä.

Sosiaalipakettia koskevien neuvottelujen lähtökohtana olivat hallituksen piiristä kantautuneet tiedot, joiden mukaan työnantajan Kela-maksu aiottiin poistaa osana elvytystoimia. Maksun poistaminen kuuluu hallituksen toimivaltaan, joten työmarkkinajärjestöt eivät siitä sovi.

Neuvotteluissa lähdettiin myös siitä, että koko neuvottelupaketti raukeaa, jos työnantajan Kela-maksu ei poistu.

 

Tässä sitä taas ollaan vastakkainasettelussa eikä vastakkain ole työ ja pääoma vaan työntekijät ja perustuvan varassa elävät työttömät ja muut toimeentuloturvan varassa elävät köyhät. Miten tässä näin aina käykään?
Selitys on  historiallinen: Maanviljelijät vastaan työläiset. Kepu vastaan Sdp. 
Työntekijät ovat aina joutuneet suoraan tai välillisesti hoitamaan oman toimeentulonsa myös eläkkeet ja sosiaaliturvan.
Sen sijaan valtio on kantanut vastuun maanviljeliöiden toimeentulosta. Tähän on liittynyt kansaneläkeläisten eli työeläkkeitä saamattomien eläkkeet ja sosiaaliturvan hoitaminen. Myöskin työttömyyden kustannukset huonoilla työllisyysalueilla itä- ja pohjois-suomessa on ollut julkisen puolen vastuulla.

Viime aikoina on entistä enemmän verojen ja maksujen karttumisen vastuu jäänyt vain palkansaaja-kuluttajan niskoille. Ei siten ole ihme, jos ay-väen solidaarisuus ei tahdo ulottua pitkälle oman jäsenistön ulkopuolelle varsinkin, kun pääomatulonsaajat ja muut rikkaat ovat saalistaneet entistä julkeammin. 

Kaikkein huonoimmassa asemassa olevien asian hoitaminen ei edunvalvonta-asia. Edunvalvojia ei ole, kun edunsaajat eli useimmat köyhät eivät edes äänestä. Heidän asiansa on eettis-poliittinen - puoluepoliittinen -  asia. Se on inhimillinen ongelma; Se on tahdon ja rahan asia.
Hyvät ihmiset tavalliset palkansaajat tämän ymmärtävät, mutta näitä kustannuksia ei voi vierittää enää vain palkansaajien harteille. Näihin talkoisiin tarvitaan niitä, joilla on toimeentulon lisäksi turvana myös pääomia. Pääomankin on kannettava vastuuta yhteiskunnasta, joka on heille niin paljon antanut. Se on isänmaallista.  

 

Pankeille pelimerkkejä ja Kelamaksu valtiolle

Eilinen päivä oli suurta kilpailu isoilla asioilla: Rahapolitiikan elvytystä ja Satakomitean ideoiden esittelyä.

Pankit saavat, jos haluavat pääomalainaa melko reippaalla korolla ja muutoin siedettävillä ehdoilla. Uhkia valtion sekaantumisesta niiden toimintaa on ja johtajien pitää pysyä kohtuudessa. Veikkaan, että tämä muoto ei juuri tule käyttöön oloissamme. Neljän miljardin lisäys pankkien omissa pääomissa voisi lisätä lainantoa 4 / 0.08= 50 miljardia euroa. Jotta lainojen koroilla pystyy maksamaan pääomalainan koron täytyy marginaalin tuottaa 10  prosenttia 4 miljardille eli 400 miljoonaa eli 0.8 prosenttia 50 miljardin lainasummalla . Marginaali tuntuu korkealta totuttuihin nähden ja se on samaa luokkaa kuin mitä valtion takaus maksaa.   

Pankkien lainojen takaaminen aina 50 miljardiin asti on varmaan käyttökelpoinen lisä ja siitä on hyötyäkin.  Marginaalia takaus vaatii yhden prosentin verran eli hieman enemmän kuin pääomalaina. Mutta riippumattomuus ja pakko on tämän järjestelyn vetonaula.

Näillä toimilla pitäisi olla mahdollista saada pankkien järjestely korkeintaan 0.2 prosentilla lisättynä lainoja runsaan yhden prosentin marginaalilla. Mielenkiinnolla jäämme seuraamaan, miten käytäntö toimii. Tuliko tästä vain pankkien kannattavuuden pönkitystä vai ulottuuko vaikutus rahoitusta tarvitseviin yrityksiin.
Toinen huolen aihe on se onko lainoille todellista kysyntää eli nähdäänkö sellaisia kohteita, joiden tuotto riittää lainan maksuun. Ellei niitä löydy on tämä järjestely tyhjä kirjain. Tai jos kohteet kaatuvat ja aiheuttavat luottotappioita, voi valtion eli veronmaksjaien piikki kasvaa yli äyräittensä.

Kelamaksun poisto

Kelamaksun poisto on kiva asia yrityksille. Niiden työvoimaan kohdistuvat kustannukset vähenevät ja kansa tietenkin itse hoitaa rahat muiden verojen muodossa. Kelamaksua on kerätty yrityksiltä porrastettuna niiden pääomavaltaisuuden mukaan eli työvoimavaltaiset alat ovat maksaneet vähemmän. Tätä voi pitää siis yhtenä keinona suosia pääomaa työn ja kulutuksen verotuksen kustannuksella. Se, että samassa yhteydessä turvataan työeläkejärjestelmän johtoasema ja maksun korotukset jaetaan työntekijän ja työnantajan kesken tasan on varmaankin siedettävää ay-likeen kannalta kun samalla työttömyysturvasta on voitu kolmikannassa sopia. Periaatteessa tämä on kuitenkin vallinneen linjan jatkamista eli pääoman suosintaa ja valtion alijäämän kasvattamista.

 

Vainottujen uhrien muistopäivä: Obama ei saisi edes yrittää!

Presidentti Barack Obaman elvytysohjelman tehoon liittyy varsinkin Euroopassa turhaa optimismia, Merrill Lynchin ekonomisti David Rosenberg sanoo.
- Uskomme, että S&P 500 -indeksi laskee vielä 20 prosenttia nykytasosta. USA:n asuntojen hinnat putoavat 15 prosenttia lisää, Rosenberg ennustaa.
Juuri Euroopasta palannut Rosenberg ihmettelee, kuinka toiveikkaasti Obaman elvytykseen suhtaudutaan.
- Euroopassa uskotaan, että Obaman politiikka selättää taantuman, finanssikriisin ja deflaatiouhan. Obamaa verrataan Franklin Delano Rooseveltiin, vaikka todellisuus on ihan muuta: vuosia kestäneen New Dealin jälkeen USA:n työttömyys oli yhä 15 prosenttia 1930-luvun lopulla, Rosenberg kommentoi. Lainaus Kauppalehdestä

Merrill Lynch on yksi vaikeuksiin joutunut ja vaikeuksiin maailmaa johdattanut Bank of American syliin ajautunut investointipankki, jonka tarinat otettiin todesta.
Tulee mieleen tarina isästä joka kyseli poikansa avannosta pelastaneelta kiittämättä ja vihaisena: ”Mis meijän pojan pipo on?  

Vaalipäivänä paljastui, että valkoisista amerikkalaisista lopulta vain pieni enemmistö, 55 prosenttia, äänesti McCainia. Sen sijaan tummaihoisista 95 prosenttia äänesti Obamaa. Jos valkoiset äänestäjät olisivat vastaavalla tavalla suosineet omaa etnisyyttään edustavaa ehdokasta, media olisi kutsunut sitä räikeäksi rasismiksi.

Obama itse ei ole pelannut rotukortilla vaan on kerännyt suosiota ennen kaikkea liberaaleilla vaalilupauksillaan. Hän lupasi muun muassa, että Yhdysvallat vetäytyy Irakista 16 kuukaudessa ja sulkee Guantánamon vankileirin.

Juuri tällaiset lupaukset voivat aiheuttaa karuja pettymyksiä. Jo esivaalit voitettuaan Obama korjasi, että Irakista vetäytymistä täytyy ehkä lykätä. Guantánamon leiriä ollaan kyllä sulkemassa, mutta kukaan ei tunnu tietävän, mitä vangeille tehdään.

-       Kansainvälisten konfliktien ohella Obama saa hoidettavakseen Yhdysvaltain talouslaman. Jo nyt on selvää, että hänkään ei pysty vähentämään maansa velkaantumista vaan kasvattaa elvytyksen nimissä budjettivajetta. Yleensä demokraattipresidenttien oletetaan toimivan päinvastoin.

Obama on ensimmäisinä päivinään presidenttinä antanut nopeaan tahtiin liberaaleja ilahduttavia eettisiä julistuksia ja tehnyt kauniita päätöksiä, jotka tässä vaiheessa kuitenkin ovat lähinnä periaatteellisia. Vasta aika näyttää, kestävätkö periaatepäätökset todellisuutta ja saako Obaman messiaaniset mitat saavuttanut mediakuva katetta.
SAMPO TERHO Kirjoittaja on mediatutkija Maanpuolustuskorkeakoulussa.

 

Perusteettomia yleistyksiä ja tarkoituksenhakuista selittelyä löytyi yllä olevasta Hesarin artikkelista. Hätä on hirveä: Ei saa - ei voi tapahtua, että musta mies toisi maailman rauhaa tai hyvinvointia raudan ja brutaalin realismin tilalle. Valkoisen suomalaisen sisältä paistaa mustaa sielu.
 

Kuntien verot alas yhteisöverot edellä ja kunnallisverot perässä

Verotuksen ankeuden kokonaiskuva alkaa hahmottua kuntasektorilla. Tällä palstalla kirjoittelin viime viikolla mutu-tuntumalla seuraavaa:

Itsestään selvää on, että verojen korotuksilta ei vältytä. Jos nyt ei uskalleta luopua edes  ruoan alv-veroalesta,  ja kun ei voida valtion tulenveroja nostaa, niin mistä rahat valtion elvytykseen? Vastauksenkin vanhastaan tiedän: Energiasta ja muista ympäristöveroista tietenkin.
Totta kai sekin kolahtaa viime kädessä kotitalouksille eikä niillä määrällisesti kuitenkaan pystytä tasapainoa saavuttamaan. Ja niin tässä tulee käymään, että kunnat joutuvat budjettirakenteensa siis pakkotasapainon vuoksi veron korotusten tielle. Ne verot purevat kaikkia. Ne verot vievät ostovoimaa tai työvoimaa. Syöksykierteen rakentamien on meneillään ja ensi vuosi tulee olemaan rajua rientoa kuntasektorilla

Kannustetaan Kiviniemeä

Nyt ilokseni huomaan, että kuntarakenneasioissa kyseenalaista mainetta saavuttanut ministeri Mari Kiviniemi esitteli kuntia helpottavia ideoita. Tosin niitä ei ole siunattu valtionvarainministeriön kulmahuoneessa Jyrki Kataisen toimesta. Toivotaan, että Keskustan ahdinko terästää ministeriä pitämään puoliaan.

Kiviniemi esittää, että kunnat saisivat yhteisverosta nykyistä suuremman osuuden eli kunnan prosenttiosuutta 22.05 prosenttia nostettaisiin.
Se olisi hyvin tarpeen, kun tämän hetken arvion mukaan  yhteisövero tulee laskemaanviime viime vuoden 7.2 miljardista 40 prosenttia  4.3 miljardiin euroon. Kuntien osuus vastaavasti laskee 0.63 miljardia  1.580 miljardista 950 miljardiin euroon.

Naantalin tilanne tiukkenee

Tämä merkitsee esimerkiksi Naantalin olosuhteissa lasku tulisi olemaan 3.4  miljoonaa euroa, ja marraskuun arvioon - siis budjetin perusteiden mukaiseen nähden - vähennys on 2.7 miljoonaa euroa,  johon myöhemmin saamme kompensaatiota veron tasauksen kautta niin paljon, että nettolasku jää ”vain ” 1.6 miljardia tasolle eli kunnallisveroksi muutettuna vaikutus olisi ½ prosentin tasoa. Niin on muuttunut maailma suuntaan, josta kaupunginjohtaja Timo Kvist  varoitteli.
Tästä kokonaisuudesta saa tarkemman käsityksen vilkaisemalla liitteenä olevaa kamreeri Juha Heinosen taulukkoa.

Tätä tuskaa ei vähennä se, että koko maan kunnallisveron kertymä näyttäisi pysyvän viime vuoden tasolla eli kasvua ei olisi ollenkaan.
Viime vuoden 2008 alusta on kuntien verotuloennuste pudonnut 18.4 miljardista tämän päiväiseen  tasoon 17.0 miljardiin eli 7.6 prosenttia ja viime vuoden verokertymään nähden verotulot vähenevät 0.5 miljardia eli 2.3 prosenttia.  sellainen on suunta tänä vuonna. Ja riento sen kun kiihtyy ensi vuonna  ellei ihmeitä tapahdu.

Meidän alennusprosentimme tulee olemaan selvästi suurempi. Ei Naantalilla ole vakituista hätää, mutta hyvin toimiva kunnallishallinto kallistaa korvansa tiedoille ja miettii tilnateen aiheuttamia toimenpiteitä mieleuummin vähän ennen kuin liian myöhään. 

 

Lukiokäenpojista maksu ja satamayhtiö, sanoo Mikko Pukkinen

Olen tällä palstalla arvostellut Turkua yhteistyöideoiden puutteesta. Erityisen huonoina olen pitänyt yksioikoisia esityksiä kuntaliitoksista. Myöskään ideaa maksaa kuntallisveroa asuinkunnan lisäksi työssäkäyntipaikkakunnalle pidin provokatiivisena. Kaupunginjohtaja Mikko Pukkinen Paras-hankkeen yhteydessä ei kaikella vakavuudella paneutunut yhteistyön kehittämiskuvioihin, vaan puhui uudestaan ja uudestaan rakennekysymyksistä.

Aamun TS:n pääuutinen oli Mikko Pukkisen haastattelu, jossa hän esittää, että Turku alkaa periä lukiokäenpojilta eli vieraalla paikkakunnalta tulevien oppilaiden kunnilta lukiokorvausta. Tämä ei ole lainasäädännön mukaista, mutta tämän asian selvittäminen on perusteltua. Helsingin seudulla  jo toimitaan näin. Siinnä joutuvat muiden kuntien lukiot ja niille rahaa jakavat miettimään myös, miten pitää oppilaistaan kiinni. Se on laatu- ja määräkysymys. Mutta tällaiseen yhteistyöhön Turun seudulla on totuttava .

Satama-yhtiö pelotta naantalilaisia

Pukkinen ehdottaa myös Turun ja Naantalin yhteistä satamayhtiötä. Vaikka tiedän olevani ehkä ainut naantalilainen, sanon, että ehdotus vaikutti harkinnanarvoiselta. Hänen ajatuksensa oli jonkinmoinen energiapuolelta tuttu Mankala- yhtiö, joka jakaisi tuottoja teho-osuuksien mukaan.
Oma ehdotukseni on ollut yhtiö, joka maksaisi vuokraa  vuokraamistaan maa-alueista ja rakenteista kunnille saman verran kuin niiden nykyinen tuotto on.
Mutta nämä ovat teoreettisia pohdintoja, sillä ihmisillä on vain yksi oikea käsitys:
Oma satama on paras satama.

 

Uusi puheenjohtaja SDP:lle

Aamurähmät silmistä lähtivät, kun luin sähköpostiviestin, jonka otsikkona oli

SDP:lle uusi puheenjohtaja - Jouko Skinnari.

Suunnutai-iltainen lähetys oli korjattu ja kömmähdykseksi havaittu. Lähetin Skinnarille sähköpostin ja kehuin, että Jokkella draaman tajua.
Mutta onko sitä Eero Heinäluomalla, kun hän ilmoittaa pyrkivänsä puolueen johtoon varapuheenjohtajaksi nyt, kun puoluekokouksesta on kulunut seitsemän kuukautaa ja hänen luopumisilmoitusestaan vajaa vuosi.
"Ei  ei pojat sotaa tällä tavalla käydä", taisi vanha kapteeni Tuntemattomassa sanoa.

Kokoomus ajelee kaksilla kärryille menestykseen. Sauli Niinistö arvosteleen elvytystä varmaankin ihan aidon kamreerin hätää tuntien. Nykyinen puhemies saa puhua mistä asiasta  mitä vaan, eikä kukaan perään hauku. Toista oli Paavo Lipposen aikana, jolloin rohkeat lehtimiehet pitivät puhemiehelle sopimattomanan lausua mielipiteitä mistään asiasta.

 

Obaman satu on rehellisempi kuin finanssi-illuusiot

Suuri sadunkertoja:
Barack Obama on mestarillinen puhuja, joka käyttää saarnamiesten klassisia retoriikan Suuri sadunkertojakeinoja.

Hesarin otsikoita Obaman puheiden arviosta. Kirjoittaja Juhanna Torkki opettaa puhetaitoa. Hän on koulutukseltaan teologi.
Hän tuntee uskonnollisen saarnaamisen taidon ja varmaan on nähnyt sen voiman. Voisi jopa kuvitella, että hän uskoo sanan voimaan. Sanan joka lähtee uskosta.

Hänen analyysinsä ja johtopäätöksensä ja jutun otsikointi kuvavalinta mukaan lukien  viittaavat sen sijaan siihen, että hän ei usko uskoon yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja vilpittömään asiansa ajamiseen. Hän näkee mestaripuhuja Barak Obaman  taiturimaisena kansan villitsijänä, joka tarjoaa satua ihmisille tämän päivän kurjuuden keskelle.  Näennäisestä akateemisesta  viattomuudesta huolimatta Torkin sanomalla on kova ydin, jonka pahana tarkoituksena  on viedä uskottavuus siltä, johon ihmisten toivo rakentuu eli Obaman todelliseen muutoksen haluun. Tämän torkkilaisen kyynisen näkemyksen voitolla päätyminen voi viedä sen pienen mahdollisuuden löytää sellainen yhteinen sosiaalisuuden pääoma, jonka varaan voitaisiin rakentaa uutta käännettä.
Ehkä epäilykseni Torkin tämä päiväisen Hesarin kirjoituksen tarkoituksesta tulle esille alla olevasta kirjoituksen loppuosasta.

Uskonnolliseen julistukseen sisältyy eräs sudenkuoppa. Jos puhuja kuvaa helvettini paremmin kuin minä itse ja jos hän kuvaa taivaan ihanammin kuin itse osaisin, ajattelen automaattisesti, että hänellä on myös avaimet sinne pääsemiseksi. Mutta siitä ei usein ole mitään takeita.

Obaman tarinassa on taivas ja helvetti, mutta miten kuulija voi varmistua, että sanomaa seuraamalla todella pääsee helvetistä taivaaseen? Se taitaa olla uskon asia.

Eikä se välttämättä edes kiinnosta meitä. Meitä kiinnostaa saada arkeemme muutama uusi elämys. Lapset televisioiden ääreen, alkaa Obaman satutunti!

 

 

En voi olla muistamatta tässä yhteydessä erästä pikkutytön tokaisua presidenttiehdokas  Riitta Uosukaisesta: "Onko tuo täti satua vai totta". Vaalit osoittivat silloin, että epäilys oli herännyt muillekin. Sen sijaan Obama voitti epäilijät, enkä usko hänen tehneen sitä pelkillä puheilla. Hänellä oli Bushin petaamaa pohjaa, mutta hänellä oli niin monta kynnystä ylitettävänä, että pelkällä puheella ei niistä selvitä. Siis otetaan hänen satu vähän vakavammin. Hänen satunsa ei kuitenkaan ole sellaista petosta, josta monet sijoittajat ovat saaneet karsaasti kärsiä ihemeellisessä finnanssi-illuusioiden maailmassa.
 

Naantalille mainetta maailmalla - halvalla

Asia jota en häpeä, on puolueen jäsenyys, mutta kun joutuu tilanteisiin joissa kysytään asioita joihin en osaa vastata, on kiusallinen. "Luonnollinen henkilö", eli veronmaksaja kysyi viimeksi eilen, keilahallilla minulta. "Maksetank Korean viulusoitot kans naantalilaiste verorahoist ja menek sinne oikkenki suur delekaatto sitä kuuntelema. Ei ainaska mul ol tullu eres tarjoust mil kaks pääsis yhre hinnal?" Suuri kamarimusiikin ystävä, eli Pj. osannee tähänkin pulmaan vastata jotta voin tiedon välittää. Näistä kysymyksistä riippuu demarien kannatus isoilakin osin."Raikku".

Raikku kuuluu siihen kunnioitettavaan joukkoon, joka kantaa murheita muidenkin puolesta. Me demarit olemme yleensä vastuussa kaikista, muidenkin tekosista ja usein jopa vähemmistössä ollessamme kannamme porvarillisen enemmistön syntien taakkaa. Se on yksi osa solidaarisuudestamme.
Tässä kyseenä olevassa tapauksessa ei ole aihetta huoleen. Saamani tiedon mukaan vilut maksavat korealaiset isännät. Idea käyttää Naantalin Musiikkijuhlia markkinoinnissa lähtee Naantali konseptista ja meidän perusesiintyjistämme Arton Noraksen porukasta, joilla nimeä ja vetovoimaa. Siitä voimme olla vain tyytyväisiä.
Delegaatiota ei ole menossa. Toivottavasti kuitenkin, että osaava ja ahkera toiminnanjohtaja Tiina Tunturi käy paikan päällä hoitamassa asioitamme ja suhteitamme. Hän kyllä tienaa matkarahansa.
Vastaan tähän tietoja tarkistamatta ja muistutan, että valtuuskunnan puheenjohtaja ei vastaa Musiikkijuhlien operatiivista vielä vähemmän taiteellisista asioista. Siksi rohkenen sanoa, että Musiikkijuhlat ovat olleet Naantalille hintansa väärtti. mr.

 

Uskon ja toivon

Liian monet epäilevät Barak Obaman onnistumisen mahdollisuuksia. Joko kyynisyyttään tai ennakkoluuloisuuttaan.  Vaikeuksia ei tule puuttumaan ja pettymyksiä pikaisesta käänteestä tullaan kokemaan. Mutta kyllä hän kuulostaa uskottavalta enkä epäile hänen vilpittömyyttään,  en edes kykyjä. Jotenkin lapsellisesti, - vaikka Obama toivoi USA:n siitä pääsevän -  toivon, että Amerikka nousisi taas niin taloudessa kuin arvoissakin ei yksinvaltiaaksi vaan kumppaniksi, veturiksi ja auttajaksi kuten maailmansotien ja niistä nousun aikana on tapahtunut. Se näyttää olevan ainakin amerikkalaisten äänestäjien enemmistön tahto.

        Barack Obama pitämässä virkaanastujaispuhettaan tuoreena presidenttinä.

Barak Obama sanoi: Meidän haasteet ovat uusia. Meidän menetelmät toimia voivat olla uusia, mutta arvot, joista menetyksemme riippuu ovat vanhoja: Kova työ ja rehellisyys, rohkeus ja reilu peli avomieleisyys ja uteliaisuus sekä luotettavuus ja isänmaallisuus.

 

 
 

Pavlovin koiramaista

Seppo Lehtinen Turun haukkui  Raimo Vahteran viimesunnuntaisen kolumnin seuraavasti:
Kun journalisti jää eläkkeelle, sen ei pitäisi oikeuttaa jatkossakaan unohtamaan kirjoituksistaan objektiivisuuden ja lähdekriittisyyden ihanteita. Entisen päätoimittajan Raimo Vahteran kirjoitus 11.1.2009 oli tarkoitushakuisuudessaan ylivertainen.
Vahtera onnistui kaatamaan kaikki Turun ongelmat Sdp:n niskoille. Moisesta vaikutusvallasta pitäisi ilmeisesti olla otettu. Mikäli Naantaliin asti ei ole kantautunut tietoa, voin kertoa, että Sdp on ollut viimeiset kolme kautta vasta toiseksi suurin valtuustopuolue Turussa, eikä sillä ole valtaa yksin hoitaa kaupungin asioita. Jos olisi, moni asia olisi tehty toisin.

 

Turun valtuustossa yhden kauden viihtyneen Antton Rönnholmin (sd) mukaan ”kaupungin toimintaa halvaannuttavat poikkeuksellisen pitkään institutionaaliseen muistiin piirtyneet kaunat ja ikiaikaiset feodaalihallintoa muistuttavat palvelija-isäntäsuhteet poliitikkojen ja patruunoiden välillä”.

Antton Rönnholm huomautti osuvasti myös Turun ja naapurikuntien yhteistyöstä. ”Turun hidalgojen rintarottingilla ja taskut tyhjinä harjoitettu uhkailupolitiikka kuntaliitoskysymyksissä ei toiminut eikä toimi.”

 

 

Yksinkertaien johtopäätös on, että Pavlovin koiralle erittyy sylkeä ja joillekin politiikassa mukana olijoille adrenaliinia muutamia nimiä mainittaessa.
Raimo oli lainannut Martti Havinia, Heikki Paloheimoa ja Antton Rönnholmia. Paloheimo ja Havin kritisoivat demareiden toimintaa Antton oli yleisemmällä tasolla seuraavissa lainauksissa
 

Naantalin tilanne maalla ja merellä

 "Uskon vahvistus" juttu oli hyvä näkökulma talouspoliittiseen keskusteluun. Voimmeko(Naantalin demarit) tehdä vastaavan arvion Naantalin kuntatalouden näkökulmasta? Tai voisiko sitä edellyttää Naantalin palkatulta johdolta? Hessu Aalto

Lisäsin edelliseen jutuun Naantalin lukuja. Velkamäärämme 1.330 nyt ja neljän vuoden kuluttua  2.300 euroa asukasta kohden on vaatimatonta menoa valtion lähtövelkaan 10.600 euroa / as  nähden.
Naantalin verotulo tullevat olemaan 60 miljoonan päälle, joten velkamäärämme verotuloihin nähden on jatkossakin alle konaisvelkamäärän eikä päin vastoin kuten valtiolla jossa lainaa on 54 miljonaan  ja verotulot 40 miljardia.
Tietenkin on muistettava, että  kansalainen NN kannalta on näitä kahta sektoria, kuntia ja valtiota tarkasteltava kokonaisuutena ja velanoton kokonaismäärään vaikuttaa yhteenlaskettu velkaantuminen.
Kaupungin strategian laatimisen yhteydessä - viimeistään -  perustellumpi arvio liikkumavarasta tulee tehdä.

Hienot jäät ja komeat kotkat

Jään vahvuus on n. 10 cm ja pinta melko luisteltava, mutta vaaroja ei sovi vähätellä. Railot Väskistä Keitilään ja Maskuun sekä Kailosta Kauroille ja Pöllönklopille ovat petollisia ja rannoilla on vettä ja murtumia !
Kotkat eivät syö kärpäsiä, mutta särkiä kylläkin. Kaksi  merikotkaa seisoskeli jäällä rauhallisina lähestyjää säikkymättä. Ovatko  kohta citykotkat ilonamme? 

 

Uskon vahvistusta luvuista

Esko Niskasen seuraajan seuraaja Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja Tuomas Pöysti  arvio, että valtiolla on varaa ottaa velkaa. Demarissa olleeseen juttuun hän oli ottanut mielenkiintoisen aikasarjan Suomen valtionvelasta

Vuosi

1920

1940

1950

1960

1970

1980

1990

2000

2005

2008

Velka €

3

28

228

269

706

3.027

9.899

63.436

60.044

54.926

% BKT

14.1

38.9

24.8

9.9

9.2

9.1

11.0

48.0

38.2

29.1

Suomi sai jo 1930 luvulla maineen hyvänä velanmaksajana. Sotaponnistelut rahoitettiin velalla, jotka aikaoinaan maksettiin ja niinpä Suomi valtiona on vähän velkaantunut  1950-1990 aikana,  jolloin hyvinvointivaltio rakennettiin. Raha valitolle ja kunnille kerättiin  verotuksella, joka toimi suhteellisen tehokkaasti reippaan inflaation aikana.

1990 luvun laman nosti velka-asteen lyhyessä ajassa yli nelinkertaiseksi. Suhteellinen velkaantuminen on sitten 2000-luvulla pudonnut ensisijaisesti BKT:n kasvun ansiosta, vaikka ei 10 miljardin euron velan lyhennystä sovikaan vähätellä. Velka tällä hetkellä on n.10.600 euroa / asukas. Naantalin kaupungin velkamäärä 24.4 miljonaan vastaa 1.330 euroa asukasta kohden ja se on nousemassa nelivuotiskaudella 40 miljonaan eli 2.300 €/as.   

Jos kaavamaisesti lähtisi siitä, että velkaa voidaan kasvattaa saman verran kuin sitä poismaksettu, olisi velanottokykymme n. 10 miljardia euroa eli n. (2.000 €/as). Jos taas arvioidaan, että suhteellinen velkaantuneisuus voisi nousta 2000 vuoden tasolle 48 prosenttiin, voitaisiin velkaa ottaa 30 miljardia (6.000 €/as) lisää. 
Valtion velan hoitokustannukset nousisivat tämän hetken 2.4 miljardista eurosta laskevalla korkokannalla 300 - 900 miljoona euroa. Valtion nykyisiin verotuloihin n.40 miljardiin tarvittaisiin 0.8 … 2.2 prosentin lisäys, jotta tasapaino säilyisi. Valtion verojen BKT osuus kasvaisi 0.2.. 0.5 prosenttia  eli tasolta 22.8 tasolle 23.0.. 23.3 prosenttia ja tällöin oltaisiin vielä vuoden 2000 tasosta 25.9 kymmenyksen alempana. kts alla olevaa taulukkoa julkisista tuloista.

Tätä optimismia voi kuitenkin haitata BKT:n lasku ja siitä aiheutuva verotulojen ehtyminen, josta on jo merkkejä. Tietenkin myös työttömyyden kustannukset nostavat julkisia menoja. Mutta marginaalia näyttäisi olevan eikä siis järkevää elvytystä voi pitää uhkarohkeana. Harkintaa nyt kuitenkin vaaditaan, ettei anneta poliittisten irtopisteiden keruun tylsyttää toimenpiteiden tehoa.

Hesarissa haastattelemat  neljä talousprofessoria kannattivat velkaelvytystä ja suhtautuivat verolevytykseen epäillen vastoin rikaan viisaan Björn Wahlroosin päin vastaisia käsityksiä. Palvelujen alv-alennus voisi olla työllisyyden kannalta oikea ratkaisu. Kaikki olivat myöskin pikaisen toiminnan kannalla. Näissä oloissa siis ruoan alv-alesta luopuminen olisi järkevää.kts mielelipiteitä liitteessä

 

Kaikki tietenkin riippuu siitä, miten tämä mammuttimainen komplisoitu maailma käyttäytyy.
Oikein vastauksen hakeminen on vähän kuin pilkkijöiden liikkuminen alkutalven jäillä.

Saalista pitää yrittää etsiä ja sen saaminen on tuurista kiinni ja pahimmillaan etsiessä voi saada myös kylmän kyvyn ja joutua hypotermiaan eli deflaatioon.

 

 

 

Niin maailma tukehtuu ja me siinnä mukana

Teollisuusmaat tukehtuvat velkoihinsa, arvellee World Economic  Forumin riskiraportti. Alijäämät kasvavat huimasti ja velka lisääntyy, kun veroja ei uskalleta taantuman aikana kulutuskysynnän tyrehtymisen pelossa korottaa.

Seuraako tästä, että löysän markkinavapauden tilalle tulee velkavankeus. Mitkä tahot silloin määräävät tahdin. Siirtyykö valta kasaantuneelle pääomalle. Edustavatko sitä epädemokraattiset öljyntuottajamaat ja tai  BRIC ryhmä (Brasil, Russia, India, China), joita on hävyttömästi kutsuttu myös (Big, Rich, Imperialistic, Counties) suuriksi, rikkaiksi ja imperialistisiksi maiksi.

Kiina, jolla  on potentiaalia monessa suhteessa, ja jossa on valalla yksipuoluejärjestelmä, jonka ideologiaan on ainakin joskus kuulunut maailman vallankumous, on avainasemassa. Se on tällä hetkellä vahvasti riippuvainen tavaranviennistä teollistuneisiin maihin. Kiina ja USA ovat toisistaan riippuvaisia, pakkoavioiliitossa. Tietenkin me toivomme ja minulla taipumusta uskoakin, että tämä keskinäinen riippuvuus merkitsee yhteistyötä ongelmien ratkaisemiseksi.

Maailman suurimpia ongelmat ovat tietenkin taloudelliset. Mutta niiden ratkaisemiseen liittyy ihan yksinkertaisia poliittisia vaikeuksia. Maat voivat joten kuten ymmärtää tilanteen ja sen vaatimat toimenpiteet. Mutta miten osataan  myydä asia omille kansalaisille?  

Tämä sama vaikeus on kaikkialla: Politiikassa tiedetään mitä pitäisi tehdä, mutta ei tiedetä , miten se myydään omalle väelle. Luulen, että tällä hetkellä Suomessa Matti Vanhanen on tämän hankaluuden kanssa tekemisissä. Hän ymmärtää, että pitää elvyttää, mutta miten saada asialle omien kannatus. Yksinkertainen vastaus tulee menneestä: Rahaa jaetaan maakuntiin aluepoliittisin perustein. Tuleeko tästä enemmän haittaa kuin hyötyä, on vaikea tietää.

Itsestään selvää on, että verojen korotuksilta ei vältytä. Jos nyt ei uskalleta luopua edes  ruoan alv-veroalesta,  ja kun ei voida valtion tulenveroja nostaa, niin mistä rahat valtion elvytykseen? Vastauksenkin vanhastaan tiedän: Energiasta ja muista ympäristöveroista  tietenkin.
Totta kai sekin kolahtaa viime kädessä kotitalouksille eikä niillä määrällisesti  kuitenkaan pystytä tasapainoa saavuttamaan. ja niin tässä tulee käymään, että kunnat joutuvat budjettirakenteensa siis pakkotasapainon vuoksi veron korotusten tielle. Ne verot purevat kaikkia. Ne verot vievät ostovoimaa tai  työvoimaa. Syöksykierteen rakentamien on meneillään ja ensi vuosi tulee olemaan rajua rientoa kuntasektorilla.       

 

Onko Nesteen ahneus Naantalin hankkeen esteenä?

Eiliseen, alla lainattuun  Kauppalehden juttuun sopivaa jatkoa löytyi samasta lehdestä. Vtj. Jarmo Honkamaa kertoi Nesteen tekevän jättisäästöt ulkomaisissa bioinvestoinneissa taantuman johdosta: On rakennuttajan markkinat.

Samassa jutussa kerrottiin, että Neste tavoittele investoinneilla 20 prosentin sijoitetun pääoman tuottoa. Kun vierasta pääomaa eli lainaa irtoaa 5 % korolla ja jos vierasta pääomaa sijoitetaan 70 prosenttia hankkeen kokonaiskustannuksista, tulee hankkeen  oman pääoman tuotto olemaan 55 %. Kun näin hienosti asiat näyttävät olevan, on ymmärrettävää, että Naantalin dieselhanke ei keskinäisessä kannattavuuskilpailussa pärjää. Mutta kysymys kuuluukin, eikö näissä oloissa ja näin hienojen hankkeiden yhtiöllä ole edellytykset sijoittaa Naantalin, vaikkakin vain 10 prosentin pääoman tuotto-odotuksin. Se olisi kansallisen öljy-yhtiön isänmaallinen velvollisuus.

Jos hanke tökkii omien pääomien pienuuteen, niin se on korjattavissa korottamalla osakepääomaa.valtio enemmistöosakkaana voisi tehdä 200 miljoonan euron lisäsijoituksen, joka kaksinkertaistuisi jos 50-50 yhtiön muut osakkaat  osallistuisivat  antiin. Jos taas eivät tulisi mukaan nousisi valtion omistusosuus, joka olisi sekä oikein, että valtion kannalta viisasta.

 

Kauppalehti räväytti - taas

Kauppalehden etusivulla viitataan sisäsivun artikkeliin, jossa arvioidaan yritysten tulostavoitteiden uudelleenasettelun vaikutuksia työllistämiskykyyn. Yksinkertaisesti on lähdetty siitä, että hyvin menestyvät yritykset tyytyisivät kymmenen (10) tuottoon vallinnen 16 prosentin sijasta. Tällöin palkanmaksuun vapautuisi 10 miljardia euroa, jolla voisi työllistää 240.000 henkeä. Metson toimitusjohtaja Jorma Eloranta (sd?) kommentoi varoittamalla vastakkainasettelusta.

Annan suuren arvon tämänkin näkökohdan esille tuomiselle. Tilanteet vaihtelevat ja  tietenkin on todellista lomautuksen jopa irtisanomisen tarvetta, kun kysyntä loppuu  ja kun tulokset menevät pakkaselle.
Mutta kyllä tuottotaso vaatimus saisi olla myös joustava ajatellen esimerkiksi investointikynnyksiä ja osinkotuloja. Vastakkainasettelun aika on ollut ohi silloin, kun ei ole ollut oikein kritisoida  tuloerojen  kasvua  tai omistajat ovat omaisuuksien  kahmintaa. Nyt ei taaskaan saa vaatia pääomalta solidaarisuutta, vaan mukisematta  pitäisi työntekijöiden  ja yhteiskunnan kantaa rikkaitten taakkaa. Rikkaan kerjäämisellä ei ole mitään rajaa.

 

Metsäjänis (Lepus timidus)

                      

Mikä ero on metsäjäniksellä ja rusakolla?
Kysyttiin kun Torikadun pupu kuvaan astui
Googlaamalla eka vastaukseksi tuli 
Pikku Kakkosen vikkelät tassut

 

Muistakaa Matti Vehmasta Salorannassa käydessänne

 

 

 

 

 

Matti Vehmasen kanssa aloittelin kunnallista vaikuttamista Kiinteistö- ja rakennuslautakunnassa 40 vuotta sitten. Tulimme Matin kanssa nimetyksi kaupungingeodeetti Arto Leinosen lisäksi virkistysaluetoimikuntaan, jonka tehtävänä oli etsiä virkistysalueeksi sopivia paikkoja saariston suunnasta.
Annoimme toimikunnalle tehtävän mukaisen  nimen:  Vat  69. Enteellinen nimikaima oli kuuluisa nautintoaine, joka ensimmäisenä whiskynä myytiin  Port-viini pulloissa.

Kävimme ahkerasti puheenjohtajaksi valitun Matin pikaveneellä saaristossa sekä oman tietämyksen että vinkkien perusteella kyselemässä saaristolaisten myyntihaluja. Se oli virallista harrastusta hyvän asian puolesta. Intomme voitti muiden epäilyt. Välillä asiat näyttivät luistavan vanhempien omistajien kanssa, mutta nuorempien kuvaan tullessa kiinnostus sammutettiin.

Salorannan alue kuitenkin tarttui tuolloin haaviin.  Siinnä oli sellainen episodi, että meidän sopiman hinnan 154.000 ? markan  päälle tuli Valmetin korotettu tarjous 160.000?  ja jouduimme sitoutumaan myyjille, että kaupunki muuttaa valmiiksi päätettyä hintaa samaan tasoon. Taisimme rohkeasti väittää ostavamme alueen itse, ellei kaupunki korotukseen suostu. Ikävä kyllä kaupunki suostui, sillä  viime vuonna  alueeseen aikoinaan kuulunut  saari vaihtoi omistajaa  160.000 euron hinnalla.

Matti Vehmanen oli Rymättylässä syntynyt autoilija - soran toimittaja - ei kuitenkaan keisari. Alkujaan 1965  Mäkisen Aarren liberaaleihin vetämälle yrittäjä-Matille ei varmaankaan ollut haittaa vaikka ei ratkaisevaa hyötyäkään luottamustehtävistään valtuustossa ja lautakunnissa kasvavassa kaupungissa.
Olemukseltaan jykevän miesmäinen Matti oli ystävällinen ja leppoisakin. Hänessä oli sellaista vanhan ajan luottamusmiesmäisyyttä: Kunnioitusta virkaherroja kohtaan ja  velvollisuudentuntoa yhteisen hyvän puolesta toimimiseksi. Virkistysalueiden hankinta sai hänen toiminnastaan pysyvän muistomerkin. Omien intressien ajaminen kaupungin edun jälkeen kohtuudella on ymmärrettävää ja sallittavaa. Matti Vehmanen on tämän vaativan toimintamallin hienompia edustajia, joiden poismeno tuntuu menetykseltä niin yleiseltä kuin yksityiseltä kannalta ajateltuna.

 

 

Pupu pensaassa tai ...

Rusakko on yleinen Naantalin puutarhoissa.

Mutta Naantalilla  on pitkät perinteet poliittisena luontokaupunkina. Täällä voi Alikadulla juosta kettu vastaan melkein yhtä usein kuin repolaisia tapaa iltaisin. 

Paljon on niitäkin joilla menee pupu pöksyyn ja monet pistävät pään pensaaseen jäniksen tavoin. Naantalin luostari-idean äiti Pyhä Birgittakin nimitteli, että kuningas Mauno Eerikinpojalla on jäniksen sydän.


Mutta, että Stor-Vallin pihalla on oikea metsäjänis on uutinen, jonka  todeksi näyttää Hannes Tuokon talvinen kuva puutarhasta.

 

Viisautta on tietää, miten vähän tietää, Sokrates

Itsellinen tuo toivoa ja positiivista draivia se, että kriisin luonne ja sen suraukset pystytään hahmottelemaan kohtuullisen hyvin Jyrki Katainen

 Kauppalehti oli valinnut sattumalta  Sokrateksen viisauden uudistuneen lehden mainosslogaaniksi.
Jyrki Katainen ei viime syksynä nähnyt merkkejä taantumasta ja irvisteli 1990-luvun lamaan viittaajille: ”Ettei Neuvostoliitto voi kahteen kertaan kaatua”. Muutama viikko sitten hän epäili, että tästä voi nyt tulla pahempi kuin 1990-luvn lama oli.
Ja nyt hän vaatimattomasti hän pystyy hahmottamaan kriisin ja sen seuraukset kohtuullisen hyvin.
Talousjournalismimme on hampaatonta. Valitettavasti myöskään sosialidemokraateilta ei välähdyksiä tahdo löytyä. Puolueessa pantiin toivo unelmaan nuoruuden voimasta.

Toistaiseksi porvarien paras "liittolainen" on ollut tosiasia, että haastaja ei ole saanut rivejään kootuksi – ei edes laman kolkutellessa. Sdp:n kannatusluku uhkaa pian alkaa ykkösellä. Vastaavaa on aiemmin nähty vain 1950- ja 1960-lukujen puoluehajaannuksen aikana.

 Mediakaan ei nähtävästi pidä Sdp:tä todellisena haastajana. Tämä saattaa paradoksaalisesti johtua jopa siitä, että puolueen katsotaan yrittävän jopa liikaa sopeutua oletettuihin trendeihin. Koko johtoportaan dramaattinen nuorennus, unelmaprojekti tai verkkosukat on koettu vain paniikkinappulan painamiseksi.

Jos on haettu blairismin kaltaista "uutta vasemmistoa", asetelma ei ole rohkaiseva. Tony Blairin menestystä Britanniassa selitti aikanaan väsyminen oikeiston pitkään hallituskauteen. Suomessa Sdp on yhä monien silmissä juuri se liike, johon ihmiset ovat väsyneet.

Nyt vetoa on oikealla. Siihen, kuinka kauan veto kestää ja kuinka pitkäksi aikaa oikeistoon aikanaan väsytään, vaikuttavat monet tekijät. Vieraskynäilevä Vesa Vares HS:ssä

 

Vesa Vares ei ole olenkaan väärässä. Sdp on oppositiossakin vastuussa.
Pieneltä osaltaan Sdp ja valta yhdistyvät presidentin henkilön kautta, sillä kansan silmissä presidentti on korkein päättäjä.
Sdp:n  idea on ollut hyvinvointiyhteiskunta, jota kukaan ei vastusta, mutta jonka viat luetaan Sdp:n syyksi.
Yrittäjiä ja omistajia suosinut politiikka on kasvattanut tuloeroja. Se on ollut porvarillisten puolueiden ansio, mutta Sdp:n vika.
Työmarkkinoilla Sdp on ollut maltillisuuden ja palkkojen korotusten vastustaja niin vasemmistoliittolaisten duunareiden kuin porvarillisten toimihenkilöiden mielestä.

Kokoomus on ainakin periaatteessa Suomen markkinatalousmyönteisin puolue, joka suhtautuu maailman kaupan vapautukseen eli globalisaatioon myönteisimmin. Kokoomusta ei kuitenkaan kukaan syytä finanssikriisin aiheuttajaksi.. Hallituksessakin on avoimesti kehitelty keinoja julkisen sektorin painoarvon lisäämiskeksi talouselämässä. Valtio ryhtyy käymään aktiivista kauppaa omaisuudellaan tällä kertaa ostajana. Kokoomuksen siirtoväessä olevat  edustaja Iiro Viinanen ja puolueen taktinen reservi Sauli Niinistö ovat niittäneet mainetta järjestelmän vääryyksien kritisoinnilla.

Tilanne näyttää hankalalta Sdp:n kannalta. Epätoivo nousee puseroon ja paniikkiin ajautuminen vain pahentaa tilannetta. Pitää uskaltaa olla oma itsensä. Kriittisesti on arvioitava toimintamalleja, mutta aatteelliseen perustaan on luotettava. ”Viel´ uusi päivä kaiken muuttaa voi”, sanoi runoilija. Hahmotan tulevaisuutta yhtä rohkeasti kuin Katainen ja veikkaan, että vielä tulee aika, jolloin julkinen rahanjako tulee tiensä päähän ihan USA:n malliin. Silloin mykypäättäjät punnitaan ja keveiksi havaitaan.

 

 

Lautakunnan jäsenet ilmoittakoot itse ja vapaaehtoisesti

Palautetta lautakuntien jäsenten sidonnaisuuksista. Mielestäni jokaisen lautakunnan pitäisi ottaa tämä asia ykköskohdakseen, ensimmäisessä kokouksessaan. Kirjata asia käsitellyksi pöytäkirjaan, ja jatkaa seuraavat neljä vuotta työtään. Rehellisesti eespäin, niinkuin kaikki työ, mitä tehdään. Jos sidonnaisuudet muuttuvat, kirjataan nekin aikanaan tiedoksi. Jääviys-asiat pitää olla kaikilla lautakunnassa olevilla hallussa. Tämänkokoisessa kylässä jääviys on äkkiäkin iholla, vai mitä? tervaisin, 'nimimerkillä' 'Lasse Lastu'

 

”Turun poliittinen kulttuuri on, hmm outo”

Otsikko on lainaus Turun sanomien Raimo Vahteran koluminin otsikosta, joka taas oli lainaus Antton Rönholmin blogista.

Antton Rönnholm huomautti osuvasti myös Turun ja naapurikuntien yhteistyöstä:"Turun hidalgojen rintarottingilla ja taskut tyhjinä harjoitettu uhkailupolitiikka kuntaliitoskysymyksissä ei toiminut eikä toimi."
Näin minäkin sen näen.
Turun kunnallispolitiikassa pitäisi katsoa peiliin. Sieltä muutoksen eväät löytyvät, jos löytyvät. Tähän asti katse on ollut liian usein peruutuspeilissä

Yllä lainattu Raimon kirjoituksen loppussa on paljon perää. Joistakin ennusmerkeistä vosi päätellä, että mitään suurta muutosta ei ole odotettavissa. Sääntö näyttää olevan, että mitä huonommin itsellä menee, sitä enemmän muilta halutaan ottaa. Muutoin tuntuu, että Turun tilanteeseen sopii alla oleva viisaus  melkoisen osuvasti

 Valo häämöttää - eli kuten kunon sotamies Svejk kai sanoi: "Koskaa ei mene niin, ettei menisi mitenkään". Yhdyn hänen näkemykseensä. Kirjoitti lohduttavasti Hans Kronlöf kaarinalainen valtiotieteilijä ja toveri talouden näkymistä.

 

Miksi ei lautakuntien jäsenet joudu ilmoittamaan sidonnaisuuksistaan?

Joka päivä jotakin. Hanskille se kuuma taita olla sitä ennakoivaa!
Evoluutiost mää en tiärä mittä, enkä Akateemistaka,ku mul oh tämä saha ja höylä vaa. Päivän kysymys kuitenkin. Miksi vain valtuutetuilta kysytään mainosrahoista, eikä välitetä mitään mihin lautakuntien jäsenet on sidoksissa? Lautakunnathan päättää nykyisin isoistakin asioista! Onko kyseinen toimenpide tullut eduskunnan vaalien seurauksena kuntiin?  Raikku

Kyllä näitä selvityksiä on joutunut tekemään aikasemminkin. Nyt Timo Kallin (kesk ) viimevuotisesta haastattelusta lähti liikkeelle  asian vatvominen, joka toi esille puutteita ilmoituksissa. Kehittyvien Maakuntien tuki herätti varmasti eniten kummastusta ja epäilyjä, että lahjoituksilla yritetään "ostaa" suopeutta eli rumasti sanottuna kyseessä olisi korruptio. Sen vuoksi rajoja kiristettiin esimerkiksi siten, että yksityisten tai yritysten nimet on julkistettava, jos tuki on enemmän kuin 1.000 euroa, kun se markka-aikana oli 10.000 markaa.
Raikun arvio siitä, että lautakunnissa tehdään suuria taloudellisia päätöksiä, ja että siellä pitäisi olla velvollisuus ilmoittaa sidonnaisuuksista on varmaan enemmän kuin perusteltu

 

 

Aikamme Evoluutiota ja alkemiaa

Charles Darwinin kehittämä evoluutioteoria eli kehitysoppi on nykyään vallalla oleva käsitys nykyisten lajien syntymekanismista. Darwinin kirjaa Lajien synty (1859) pidetään käännekohtana kehitysopin synnylle.

Alkemia on muinainen, alkemistien harjoittama oppi, jonka tarkoituksena oli valmistaa kultaa vähemmän jaloista metalleista tai saada aikaan ns. viisasten kivi, jolla voitiin saavuttaa ikuinen elämä. Myös kiinalaiset alkemistit uskoivat alkemistien luomien eliksiirien voivan tuottaa kuolemattomuuden. Myöhemmän eurooppalaisen alkemian edustajat käsittivät alkemistiset prosessit myös vertauskuvallisiksi kertomuksiksi henkisestä kehittymisestä.

 Yhden esimerkin muuttuneesta ilmapiiristä antoi New York Timesin tunnettu kolumnisti, kirjailija Thomas L. Friedman joulukolumnissaan. Hänen iskulauseensa on selkeä: meidän on aika kengittää Yhdysvallat uudestaan. Friedman arvosteli voimakkaasti maan perusrakenteiden rappeutumista ja vaati suurta kansallista käännettä.

Kyse ei hänen mukaansa ole vain finanssiromahduksesta, vaan maa on syvissä vaikeuksissa. "Tiedemiehet ja insinöörit suunnittelivat monimutkaisia rahoitusinstrumentteja, joilla tehdään rahaa rahasta – sen sijaan että he suunnittelisivat autoja, puhelimia, tietokoneita, opetusvälineitä, Internet-ohjelmia ja terveydenhoitotarvikkeita, jotka kaikki voisivat parantaa miljoonien ihmisten elämää ja tuottavuutta", Friedman kirjoitti. Olli Kivinen

 

Kylmää ja kuumaa

  Kuuma on ja aurinkoa pisaa.
hanski

Kylmää oli ja meni

 

LISÄÄ NÄKEMYSTÄ PALKANSAAJAN ARVIOINTIKYKYYN ja KUNNAN PALKOLLISTEN ASEMAAN

Suomalaisten palkansaajien arviointikyky ei ole syy tähän taloudelliseen tilanteeseen. Vaan se on maailmanlaajuinen, joka heijastuu meidän vientiteollisuuteen ja sitä kautta yritysten toimintaan. Kun voimassa olevaa tes-sopimusta neuvoteltiin palkansaajapuolella oli tahtoa,  että tehtäisiin TUPO tähän maahan. Työantajille tämä malli ei käynyt vaan ajoivat sopimus-alakohtaisia palkkaratkaisuja. Ja jakoivat maksimaalisia palkkaratkaisuja. Nyt "itketään" miten kalliita ovat työntekijöiden kulut. Näin vastuuntutuntuntoisia ovat työnantajat tässä maassa. Maan hallitus Vanhasen johdolla antoi täyden tukensa myös ratkaisulle. Joka heijastuu myös julkisella puolella, sillä erolla siellä ei lomauteta henkilöstöä. Toivottavasti ei! Näin eläkeläinen ajattelee. Sanonta on kyllä työmies on palkkansa ansainnut. Erkki Rantanen

 

JHL ei ole kauhu tai mörkö. Mutta jos käy kuten Turussa, että valtuustossa (ja sitä kautta ?)sosialidemokraattien edustus painottuu oleellisesti JHL- ja järjestötaustoihin, se tarkoittaa että välitön yhteys yksityissektorin työntekijöiden ja toimihenkilöiden arkeen on katkennut. Tällainen edustajien taustapainotus ruokkii helposti itseään, sisällöllinen toiminta ja sosiaalinen havaintokyky yksipuolistuu. Jos ruohonjuuritaso yksipuolistuu, mitäpä minkäänlainen puoleen johto tekee, paitsi ottaa kaikkialta haukut vastaan. Hessu Aalto sanoo, että 10 % työllisistä toimii kolmannella sektorilla. Moderni puolue perehdyttäisi itsensä tällaiseenkin todellisuuteen ja ideoisi reippaita johtopäätöksiä. Aku Aittokallio

 

Yrittäjien provokaatio 

Eräs tuohtunut naantalilainen kiikutti nähtäväkseni Kaupunkiuutiset, jossa Naantalin Yrittäjien puheenjohtaja vaati lainsäädäntöä rajoittamaan kunnan palveluksessa olevien määrää valtuustossa. ”Sehän on ihmisoikeuksien vastaista”, sanoi hän ja jatkoi ”Eikö valtuuston puheenjohtajan ole syytä kirjoittaa asiasta.”
”Kirjoitus on tietenkin provosoivaa politiikkaa ja oman jäsenistön tarpeisiin menevää. Eikä provosoiduta”, vastasin, mutta  onhan asialla tietenkin periaatteellista merkitystä.
Sivusta katsottuna työnantajansa asioista päättäminen voi herättää epäilyksiä vääristymisestä. Siksi on todettava ensinnäkin, että jäävissä asemassa oleva ei saa osallistua päättämiseen.  Toisaalta korrektisti toimivat luottamushenkilöt eivät sekaannu omien asioiden käsittelyyn, vaikka siihen ei muodollista estettä olisikaan. Mitään vakavia ristiriitoja en ole havainnut käytännössä.

Oman ja yleisen edun sekaantumista voi ilmetä muissakin yhteyksissä. Näitäkin tapauksia koskee jääviyssääntö henkilökohtaisella tasolla. Sen sijaan yrittäjätaustainen henkilö saa ottaa päätöksissä yrittäjien etuja  huomioon, Hän voi kannatta esimerkiksi julkisen palvelun yksityistämistä.  Lapsiperheellinen saa päättää päivähoidon maksuista. Oman urheiluseuran edunvalvonta on yleistä. Tällaiset oman porukan suosimiset eivät ole laittomia.   

Kuten huomaamme koko yhteisistä asioista päättäminen koskee lähes aina  joitakin mukana olevia. Päätöksenteko on kilpailevien intressien sovittamista.

Kunnallinen demokratia lähtee siitä, että yhteisistä asioista päätetään yhdessä. Kun kaikkien kuntalaisten kokousten pitämien ei ole mahdollista, on päädytty edustukselliseen demokratiaan, jossa vaaleilla valitut käyttävät kaikille kuuluvaa vaaltaa. Ajatuksena on, että tällä tavalla saadaan asukkaiden edustajien kautta tuotua eri näkökohdat -kilpaileva intressitkin - esille.

Mahdottomalta tässä yhteydessä tuntuu ajatus, että Naantalissa vietäisiin äänioikeus sadoilta  kunnan palveluksessa olevilta asukkailta. Se ei olisi enää demokraattista eikä se täyttäisi kansalaisten yhdenvertaisten oikeuksien vaatimusta.  

Vaaleissa on kansalaisilla oikeus valita vapaasti. Kunnan palveluksessa olevia äänioikeutettuja on 1/20 osa äänioikeutetuista. Jos kunnan palveluksissa olevia on valtuustossa kolmannes, saavat he suurimman osan äänistä muilta kuin kunnan palveluksessa olevilta. Eli sitä saa mitä äänestää. vastuu tilanteesta on äänestäjillä.

Naantalin terveyskeskuksen naisten komea vaalitulos sai Urpo Lehtimäen kirjoittamaan. Vastoin hänen johtopäätöksiään tulkitsen tulosta suurena luottamuslauseena terveyskeskukselle ja sen henkilökunnalle. Terveyskeskuksen henkilökunnan menestyksetä voi päätellä myös, ettei yksityistämistä tarvita Naantalin terveydenhuollossa.  

 

 

 

Palkansaajaa on turha syyllistää

Aallon Hessu vastaa laajemmin  palkansaajan asemaa koskeviin Akun väitteisiin.   Hän muistuttaa, että valtionvarainministeriön johtajaopit ovat Varpaisjärven nuorkauppakamarista kotoisin. Kannattaa luke koko kirjoitus, jonka lopussa on Akun täsmennys.
 

JHL.n syyllistäminen on yksipuolista ja monissa pienyrityksissä työntekijä on ahtaalla hyvinäkin aikoina. Ei hurahdeta median luomien trendien perässä hiihtämään!

Aku kirvoitti kieliä ja nosti sormia näppäimille. Raikku toivottaa onnea nimipäiväsankarille ja kirjoittaa:

Aku on oikeassa.Demarit ajaa niitten asiaa, jotka ei käy äänestämässä ja siksi meidät kaikki yhdistetään näihin vähäosaisiin. Asia on hoidettava eikä vähäosaisia saa unohtaa. Pitää vaan löytää toinen tie. JHL:lään kuuluvaa pidetään jotenkin kauhuna päätöksenteossa, päättäjä joka päätää omista asioistaan. Akavan jäsentä ei kuitenkaan aseteta samaan kastiin, vaikka opettaja kuitenkin koulussa päättää isoistakin raahaa käytettävistä asioista, etenkin koulun rehtorit. JHL:län jäsen useimmiten vain lapioi. Menneisyyttä muistaen voin vielä todeta demareitten nousun joskus ennenkin alkaneen Naantalista. Uusia asenteita esiin tuomalla se onnistuu taaskin!  Raikku

Työnsä vuoksi nimettömänä pysyttelevä soittaja muistuttii, että kyllä sitä työntekijän  riistoa ja väärinkäytöstä tapahtuu pientenkin yksitysyrittäjien toimesta. Hankalia ja vaikeita ihmisiä tahtoo yrittäjien keskuudessa olla, eikä heidän kanssa työskentely ole lähelläkään ideaalia väristä riippumatta.

Se koira ärähtää mihin kalikka kalahtaa
Naantalin demarien valtuustoryhmän ainoana tympeänä JHLläisenä täytyy reagoida Akun kommentteihin.

Monesti se mikä tänään on trendikästä, voi huomenna olla tympeätä ja konservatiivista. Myös 80- luvun lopulla, kun meno oli hulvatonta, fundamentalistinen markkinaliberalismi sai temmattua mukaansa varsinkin median. Vallalla oli ”dynaaminen” ilmapiiri raikkaine vapaudentunteineen ja uskoineen amerikkalaisen unelman toteutumisesta myös Suomessa. Mitä siitä seurasi? Sama kuin vuonna 2008: Katastrofi. Pitääkö demareiden taas lähteä jälkijunassa vanhentuneiden ja osin median luomien trendien perässä hiihtämään. Jopa Nobelin taloustieteen palkinnonsaaja(en muista äijän nimeä) on lehtitietojen mukaan sitä mieltä, että tämä talouskriisi nostaa ihmisten arkielämän arvoiksi muun kuin rahanpalvomisen.

Tutkimusten mukaan Suomalaiset arvostavat (tympeiden JHLläisten tuottamia) julkisia palveluita. Kokoomuksen pyrkimyksenä on tänään niin, kuin ennenkin yksityistää nämä palvelut bisneksenteon kohteeksi, koska heidän mielestään sillä tavalla nämä voidaan tuottaa tehokkaammin ja paremmin. Muistikuvani mukaan Naantali kokeili 90- luvulla mm. vanhusten dementiakotia yksityisenä bisneksenä, mutta se karahti kiville niin kuin myös monet yksityiset päiväkodit Naantalissa ja muuallakin.

Jos yhteistyö kokoomuksen kanssa tarkoittaa hyvinvointiyhteiskunnan purkamista ja sellaisen Suomen luomista, jossa jokainen on oman onnensa seppä, sellaiseen ainakaan ei kannata lähteä.

Demareiden politiikkaa on menneinä vuosina ollut vaikeata erottaa kokoomuksen harjoittamasta politiikasta ja siitä on seurannut äänestysprosentin laskeminen demareiden vahvoilla kannatusalueilla lähiöissä. Kilpailemalla ”trendikkyydestä” kokoomuksen kanssa, kisaillaan vaaleissa siitä kummalla on prosentin- parin suurempi kannatus. Profiloitumalla omanlaisensa humaanin ja sosiaalisen yhteiskuntapolitiikan toteuttajana, demarit eivät rämpisi parinkammenprosentin kannatusluvuissa vaan liikuttaisiin yleiseurooppalaisissa luvuissa. Tämä politiikka vaatii Keynesiläistä suhdannepolitiikkaa ja jonkun asteista säätelytaloutta, joka on todellista yhteisöllisyyttä eikä hyväosaisten leikkiä. On tietenkin yhteisöllisyyttä sekin, että jaetaan leipää sitä jonottaville, mutta todellista yhteisöllisyyttä on se, että pidämme huolen, ettei näitä jonoja synny. Hessu Aalto

 

Millainen maailma on sellainen, jossa lapset pelkäävät taivasta?

Nobelistii Martti Ahtisaaren sanoma: Rauha on tahdon asia melkein vielä soi korvissa, kun jo raketit ja pommit alkoivat ulvoa Lähi-idässä juuri siellä, mihin Mara sanoillaan viittasi.

Uuden Vuoden surutulitus oli alkanut ja se jatkuu maahyökkäyksenä. Sotilasasiantuntija arvio, että Israelilaisten tehtävä on mahdoton viimeaikaisen kokemuksen valossa:
Tšetšeniaan yritettiin ottaa 1990-luvulla venäläisten toimesta haltuun monilla epäonnistuneilla yrityksillä. Putinin aikana homma hoidettiin kovakouraisesti ja ilmoitettiin, että pääkaupunki Grozny tuhottaan asukkaineen. Kaupunki on raunioina. Sodan seurauksena lähes 5000 venäläistä kaatui tšetšeeninsissejä vieläkin  enemmän, mutta siviiliuhreja syntyi  ainakin  10.000, todennäköisesti paljon enemmän jopa  200.000 uhrin määrästä on puhuttu. Sodan  seurauksena alueelta  tuli yli 200.000 pakolaista.

Tämä siis kertoo, mitä kaupunkisota tietää. Nykyisten uhrien 600 siviilin ja kuuden israelilaisen, joista  neljä omien ampumana, on vähäinen alku tulevalle sodalle ja sen uhreille.
Taistelujen  ”voittaminen” on raakaa kolmannen valtakunnan ja venäläisten mallin mukaista totaalista sotaakin hirveämpää tuhoamista. 
Tuhoamistaistelujen muodostamassa sodassa ei tule koskaan olemaan voittajaa. Sellainen sota ei ole järjen eikä tahdon asia. Se on heikkoutta ja ajautumista, Kun ei muita keinoja haluta nähdä, tartutaan väkivaltaan  uskontoa verukkeena käyttäen. Tarttuvaan miekkaan on hukuttu ja hukutaan. Siksi ainoa tie on tulitauon ja rauhan tie, kuten Hesarin Heikki Aittokoski  kolumnissaan kirjoittaa: Lopettakaa

Kehäpäätelmään on helppo jäädä jumiin: ovat aina sotineet, tulevat aina sotimaan, sotikoot siis sotaansa.
Sitten on hetkiä, jolloin kehä murtuu. Pitäisi olla kivisydän pystyäkseen seuraamaan suojattomien sivullisten kärsimyksiä noin vain.
Etenkin lapsien. Uutistoimisto AP kertoi maanantaina yhdellä virkkeellä kahdesta lapsesta, jotka kävelivät Gazan kaupungissa kadun yli. He eivät katsoneet vasemmalle eivätkä oikealle vaan ylös. Millainen maailma on sellainen, jossa lapset pelkäävät taivasta?

 

Olemmeko julkishallinnon tympeänoloisia silmäätekeviä?

Aku Aittokallio antaa piiska kirjoituksia palstalla

Ihmiset haluavat iloa: toivoa, uskoa ja sitä kautta ehkäpä jopa talkoita. On älytön traditio, että oppositiossa täytyy vetää kauhunaamari päälle ja pelotella ihmisiä. Miksei oppositiossa voi herättää uutta myönteistä huomista. Vanhanaikainen politiikka teatraalisine valtapoliittisine asetelmineen on loppupalanut. Demareitten voima ei ole hallituksen arvostelussa, vaan oman elämänmyönteisen, sosiaalisen kuvan löytämisessä. Se ei vain kovin helposti löydy, kun demariedustajat kaikkialla ovat pääsääntöisesti erilaisten järjestöjen ja julkishallinnon tympeänoloisia silmäätekeviä. Luottamusta ei löydy, kun demareilla ei ole ihmisiä, jotka tulevat reippaan suorasti ihmisten parista, normaalista työelämästä. Ehkä Naantalissa asiat eivät ole näin huonosti. Demarivaltuutettujen kytköstä JHL:ään ei voi pitää vielä liian hankalana, toisin kuin Turussa, missä demareitten taustaimago on katastrofaalinen. Naantalissa voisi olla mahdollisuus arkitasolta nousevaan yhteistyöhön kokoomuksen kanssa. Kokoomuksesta löytyy tulevaisuudessa paljon palkansaajaperheiden ymmärrystä ja uudenlaista sosiaalisuutta. Demareitten on löydettävä palkansaajatason keskustelu yli puoluerajojen, kunnallistasolla tulevaisuus ei rakennu enää kauan vanhoihin puoluementaliteetteihin. Ihmiset eivät ole kiinnostuneita puolueista, vaan elämästä, kuka omastaan, kuka jopa toisten, yhteisestä.

 

Kritiikki sattuu, kun se osuu. Akun kohdalla ei voi edes puolustautua epäilemällä hänen motiivejaan ja pyrkimyksiään. Siksi niitä kannatta tutkailla ja tuhlata aikaa niiden miettimiseen. No tietenkin Akussa on lehtimiestä aika annos mutta myös unilukkarin tehtävä hänelle sopii.

En nyt tähänhätään jaksanut kaivaa  1980-luvun alun kannanottoani, jossa sanoin pienyrittäjän olevan sosialidemokraattisen sosialismin ihanne: Hän on itsenäinen eikä alistettu, hän ei riistä eikä tule riistetyksi, hän voi toteuttaa itseään ja nauttia työnsä jäljistä. Tähän yhteyteen liitin kuvauksen  Luotosen veljesten puutyöverstaasta esimerkkinä yhteisöstä, jossa vielä perheetkin asuivat samassa rivitalossa.
Ideaaleista on monta muunnosta ja väännöstä. Mutta ihmisen vapauttamisen kannalta ei paljon parempiakaan malleja ole. Kapitalistisesta luokkasuhteesta vapaalta julkiselta puolelta löytyy alistavaa mielivaltaa tai   toisella suunnalla pinnarimaista vastuuttomuutta.
Ja niinkin on, että pienyrittäjän ja palkansaajan luokka-asema on finanssikriisin pyörteissä samanlainen: Yksinään lastu laineilla. Vain julkisenvallan ja yhteistoiminnan keinoin voidaan jotenkin huolehtia Akun mainitsemista omasta, toisten ja yhteisestä elämämme edellytyksistä. 

 Ja vielä käytännön esimerkki kuvan muodossa talkoohengestä: Oma baana Naantalin Väinölän niemessä avojäällä loppiaisena 2009!

 

Katinhännän kauhukakakarat onnitteleva Neddaa

Nedda Kangasmäki  viettää synttäreitä. Hän on tehnyt näyttävän liikenaisen uran miehiseksi koetussa veneiden ja autojen maailmassa. Siinä eivät ole lasikatot olleet esteenä eikä siinä ole tarvittu tasa-arvotupoa  eikä sukupuolikiintiöitä. Onnittelemme!

Muistojen lokerosta kaivan Lappalaisten rannan.

Lappalaisten rannassa olivat vanhastaan eri osastot. Keskellä kohdassa, jossa nyt ovat raput ja laituri. oli Lasten ranta, sen itäpuolella Naisten ja länsipuolella Miesten sileäkallio.
Lasten rannasta siirryimme me Katinhännän kauhukakarat  uimaan opittuamme  Naisten rantaan terrorisoimaan leikeillämme rauhaa hakevia vihaisia tätejä  ja seuraa kaihtavia nuoria pareja. Olimme taistelleet oikeuksistamme rantaa valloittavia rikkaita kesävieraita eritoten Weinsteinien  juutalaisperhettä vastaan. Se ei ollut antisemitismiä, sillä Lappalaisten mäessä asuvat Saksit olivat ihan mukavia. Tyttäret ovat kuuluneet viime vuosiin asti Naantalissa vapaa-aikaansa viettävien tyylikkäiden eläkeläisten joukkoon. 

Mutta epäluuloja meillä oli vieraita kulttuureja  kohtaan  ja niinpä muistan elävästi hämmästyksemme, kun lasten rannalle ilmestyi äiti tyttärineen. Ääntä ja vilkasta toimintaa tuli siinnä mitassa, että huomasimme, ettei kyseessä ole ihan tavallinen tapaus. En muista puhuiko äiti tytöille italiaa, mutta kyllä se meille selvisi, että tummat tytöt eivät olleet tavallisia suomalaisia. Kiusoittelua harrastimme ja uskon, että se ei ollut rantaan tulleille ulkopaikkakuntalisille kivaa ja niinpä äiti joutui tyttäriään puolustamaan.
Häpeä tunnustaa, kuinka tyhmiä olimme!  Voin arvata, että mm:ssa nämä uimarantakokemukset ovat kasvattaneet Neddan sisaruksista puoliaan pitäviä naarastiikereitä, jotka lapsuusmuistoista huolimatta ovat valinneet asuinpaikakseen Naantalin.  

 

Kommentit

Matti Mäntylä
12.10.2010 klo 22:26
Kyllä olisi kerrottavaa (muisteltavaa) NETTAN ja BARBARAN (siskokset) vaiheista. Itse (Raision Pikku-Matti) tosin vähäsen heidän kanssaan tekemisissä (mm. Barbaran veneen kuljettajana) olleena enempi kuuntelijana. Oi niitä aikoja ! Nyt Neddan suruviestin kuulleena hiljennyn . . .
 

Saaristo-Naantalin Toivo

Valitettavasti taloudellinen toimintaympäristö on juuri nyt paljon synkempi kuin saatoimme aavistaa. Olemme tehneet taloussuunnitelmat mahdollisimman realistisesti, mutta on syytä varautua pahempaankin. Jaksan kuitenkin uskoa, että Naantali säilyttää kuntakentässä vahvan asemansa. 

 Kaupunginjohtaja tervehti yllä olevilla sanoilla naantalilaisia vuodenvaihteessa. Ihan vaan pikku yksityiskohtana kiinnitän huomiota sanavalintaan Timo Kvist jaksaa uskoa eikä toivoa. Tämä ei tietenkään tarkoita, että usko olisi mennyt Toivoon.

Velkualaiset palkitsivat viimeisen syntyneen velkualaisen. Ei huono idea. Naantali voisi osoittaa huomiota uudelle toivolle eli  Saaristo-Naantalin  ensimmäiselle vuoden 2009 puolella syntyneelle lapselle.

 

Iloista ja reipasta uutta vuotta!

Uusi vuosi, ja kuosi

hehkuva glamour, iloinen Jutta, mutta

leikistä tuli totista totta, jotta

kaikkille pinttyisi mieleen, kieleen

jos tarttuu politiikka, viitta

on oltava tuulipuku, nuku

poliitikko hapanta unta, äänestäjäkunta

myös uneen vaipuu, kaipuu

juhlaan ja irtiottoon, mottoon

ei sovi poliitikon,

iloton oltava on

 Iloista ja reipasta uutta vuotta!

                      Aku Aittokallio

 

 

Liitosalue ja Naantalin herääminen tapahtuu 1940-luvulla

Raikku viestittää kysyen: Hyvää loppuvuotta vaan kaikille ja työintoa, keillä sitä onkin. Numerot kertovat Naantalin kasvun, mutta siitä puuttui vuosi, jolloin liitosalue liitettiin Vanhaan Naantaliin. Merkittävä kasvu siihen aikaan.

Naantali alkoi tyhjästä ja kasvoi Naantalina vajaaseen 3.000 asukkaaseen ennen maalaiskunnan liitosta. ja liitoksen myötä  asukasluku kaksinkertaistui. Tämän vuoden lopussa olimme ylittäneet 14.000 asukkaan rajan.
Raikun mainitsema liitoshanke oli esillä jo 1920-luvulla. Silloin maalaiskunta oli taloudellisesti voimakkaampi ja pienen Naantalin ei katsottu tarvitsevan laajennusalueita satoihin vuosiin.
Vuonna 1943 Naantali vietti 500-vuotijuhlia Hugo Ehnqvistin johtaessa puhetta valtuustossa ja Lasse Kankaan ollessa tuore kaupunginjohtaja.
Tuolloin  kaupunki sai valtioneuvolta luvan liittää n. 40 hehtaarin alue Pappilan maista kaupunkiin. Varsinainen liitosvuosi oli 1944. Nykyiselle  V-kaupunginosalle vahvistettiin asemakaava vuonna 1947.
Vuonna 1940 Naantalin väkiluku oli 1.047  ja vuosikymmenen lopulla se oli noussut 1 938 eli väkiluku melkein kaksinkertaistui tuona aikana. Sota-aika oli käänteentekevä Naantalin kehityksen kannalta erityisesti syväväylän ja siihen liittyvän varastotoiminnan käyttöönoton johdosta. Naantali heräsi Ruususen unesta. 

 

Pelvotta aina päin vihollista ...

SDP täyttää ensivuonna 110 vuotta. Se on ollut merkittävä poliittinen voima ja pohjoismaisen sosialidemokratian idea hyvinvointivaltiosta ja hyvinvointiyhteiskunta on saanut laajaa kannatusta. Sitä pidetään suorastaan itsestään selvyytenä, kuten kansalaisten suhtautuminen esimerkiksi verokysymyksiin kertoo. Tästä taas seuraa, että hyvän mallin heikkoudet ovat kehittäjän syntejä. Ellei julkinen terveyskeskus toimi se ei ole porvarillisen hallituksen eikä oikeistolaisen kunnan valtuuston, vaan järjestelmän luojan -Sdp:n - vika.

Kokoomus täytti 90 vuotta. Se on ollut kuningaspuolue, se on ollut kansallinen puolue, se on ollut konservatiivinen puolue. Tänään se väittää olevansa työväenpuolue, talkoopuolue ja kansainvälinen puolue. Ei se ota markkinatalouden taakkaa kannettavakseen. Kokoomus on vain yksinkertaisesti päättänyt menestyä. Markkinataloudesta se on ottanut mallia ja soveltanut siellä käytössä olevia menetelmiä. Ulkoinen muutos on Nokian luokkaa: kumisaappaita eli kuninkaita ei ole, ja metsäteollisuutta eli kansallisuusaatetta ei ole kaapelia eli konservatiivisuutta ei ole, on vain “connecting people” eli ihmisten välistä yhteydenpitoa kännyköillä. On hienoa olla nokialainen, kokoomukseen kuulumisessa on hohtoa. Tässä analogiaa ja ajttelemisen aihetta

Kokoomuksen menestystä perustellaan taas mielipidemittausten tuloksiin viitaten onnistuneilla henkilövalinnalla. Tännän kokoomuksen tidostuspomottaren kanssa ukkomiehistyvä Sauli Niinistö on luotettavin, Jyrki Katainen on miellyttävin. Tässä missikisassa halutaan menestyä myös Sdp:ssä. Jutta Karin tytär Urpilaisen valinnan tärkein peruste oli henkilön profiili: Nuori nainen tuo vetovoimaa poliittisesti turvallisessa muodossa. Iltalehden Uuden Vuoden kuvissa Jutta pani itsensä likoon. Jari Koivunen ironisoi asetelmaa:

 ”Jutta Urpilaisesta tuli Glamour-kissa”. Pilke silmäkulmassa pakko hehkuttaa entisillä puheenjohtajillamme, miltäs olisi kuulostanut esim: Rafael Paasiosta tuli Glamour-kolli; Emil Skog ja puoluetoimikunta Rion yössä ;  katso kuumat uimapuku-uutuudet; osta uusi kultamegahyperSuosikki ;  jättijulisteessa Kalevi Sorsa ja Andy McCoy; tanssii tähtien kanssa finaalissa kuuma latino Paavo ”kanki” Lipponen.
PS. Johan tästä Iltalehden jutusta oli sitten ainakin Arja Alho ottanut nokkiinsa: Ottamatta kantaa puolesta tai vastaan, toteanpahan vain, että huumori(kin) sijansa saakoon …t.JK

Onko tämä oikeata rohkeutta, voimme kysyä. ylläolevan lainauksen kirjoittajan  linjana on ottaa se huumorina, karnevaaliaikaan kuuluvana.

Tämä ei kuitenkaan ole pointti siis se ydinkysymys. Ydinkysymys mielestäni on nyt: Onko meillä rohkeutta ottaa kantaa asioihin uudella tavalla. Kuten näemme, on kokoomus oivaltanut, että ihmisillä on tässä vapaan markkinatalouden huumassa halua hakeutua yhteisöllisyyden suuntaan. Juuri sinne missä meidän perusajatuksemme on ollut: Pöydän kantamiseen tarvitaan kahta ihmistä, pelkisti Tony Blair onnistuneesti. Nyt nähdään, että pankkien pelastamiseen tarvitaan kaikkia, valtiota holhousta ja valtiollistamista.
Vapaan markkinatalouden puolue kokoomus asetettava  vastuuseen: Katainen rakensi tasa-arvotuposta vaalivaltin, josta seurasi työnantajien kylmäverinen tupon kaataminen ja työmarkkinasotku. Nyt kasi vuotta myöhemmin Kataisen Uuden Vuoden viesti on maltillisen palkkakehityksen puolesta. Syyskuussa Katainen irvaile, ettei 1990-luvun lama voi toistua, kun Neuvostoliitto ei voi kaatua kahteen kertaan. Nyt hän viittaa, että tilanne voi olla edellistä lamaa pahempi  ja vaatii  Talvisodan henkeä vaikkei Neuvostoliitto ole olemassakaan. Siis joku tolkku pitäisi olla.

Näihin asiohin puuttuminen ei  Jutta näytä Urpilaiselta onnistuvan: Pokka ei kestä ja syy on yksinkertainen. Me demarit - Jutta mukaan lukein - olemme valtion vankeja. Meidän asiantuntijamme ovat valtionvarainministeriön liekanarussa joko mahastaan tai mielestään kiinni. Me emme uskalla sanoa muuta kuin testattuja tyhmyyksiä, latteuksia tai itsestään selvyyksiä: ”Toisaalta jos  se niin tai sitten ei”, niin se ei sytytä, se ei kolahda. Siitä on nyt kysymys.
Viestini on nyt yksinkertaisuudessaan seuraava: 
 

Unohda Jutta viisaat miehet ja älykkäät naiset. Mieti asioita ihan itse. Sinulla ei ole mitään hävittävää

 

 

Vuoden vaihtumisen menot ja mietteet

Vanha Naantali 1443 > 1963  #  Naantali 1964 > 2008 # Saaristo Naantali 2009 >

Vanhan Naantalin muuttuminen Naantaliksi vuoden 1964 alussa maalaiskunta liittämällä  oli riehakas  tapahtua  Polliitinen muutos vasemmistoenemmistöksi näkyi joiden tovereiden uhona silloisen valtuuston puheenjohtajan  kokoomuksen Harri Airisen puheen päälle huutamisena. Se ei ollut fiksua, mutta polliittiset intohimot olivat silloin voimakkaat ja miestä väkevämpääkin käytettiin reippaammin.

Naantali vaihtui Saaristo Naantaliksi vanhalla torilla suhteellisen vähäisen joukon voimin. Mitään suurta historiallisen hetken tuntua ei ollut.  WG-brassiin musiikki soi mukavan svengaavasti. Kaikki paikalla olleet kuulivat ja mikä parasta musiikin monitaiturin Reino Kotaviidan Maamme-lauluun oli helppo yhtyä. Routamaan Hessun ilotulitus rannan suunnalta aloitti ja kaupungin Kuparivuorelta ammutut raketit  lopettivat  lyhyen, mutta hyvän makuisen tilaisuuden.

Valtuuston vpj Anita Saksi oli välilaskulla Naantalissa ja piti puheen rauhalliseen ei ani-maiseen tyyliin. Hän muisteli kaksi vuotta sitten pitämäänsä puhetta, jossa oli ehdottanut kuntien yhdistämistä jo silloin. Jamie Nieminenkin tämän TS:ssä tämän  pani  merkille.
Pari vuotta sitten tällä palstalla vertasin tarmokasta monitoiminaista Anitaa valkoiseksi varikseksi kutsuttuun Hella Wuolijokeen. Puhe toi omalla tavallaan vähän vahvistusta tähän suuntaan, sillä Hellakin aika ajoin muisteli vähän tarkoituksenmukaisesti. Varmaan Anita Saksi on ollut aloitteellinen ehkäpä jotain kuntaliitosasiasta puhunutkin, mutta siihen se sitten rajoittui, kuten mukana olevat paremmin kuin hyvin tietävät.
Muutoin puheessa käsiteltiin tasapuolisesti asioita ja niinpä saavutuksina mainittiin päivähoidon kuntalisä ja omaishoidon lisämaksu.

Raisiolaiset ottavat vastaan uutta Vuotta Itä-Siperian aikaan eli klo 19. Silloin lapsiperheetkin pääsevät mukaan, kertovat raisiolaiset. No uudelle kaupungille tuollainen järjestely sopii, mutta vanha Naantali ei voine helpolla traditioitaan muuttaa.  Vanha tori on oivallinen paikka, kuten Joulurauhanjulistuksen yhteydessä tuli mainittua.

Samaa mieltä oli opiskelukaverini  Ala-Hakulan Upi , joka Saksassa työssä olosta huolimatta on kuulunut Naantalin Uuden Vuoden  vastaanottajien  vakiokokoonpanoon yhdessä Suontilan Jussin kanssa.  Upi arveli, että uudelle torille vienti oli aikoinaan virhe ja se verotti kävijöiden määrää. Hän myös vetosi, että tilaisuutta pitäisi mainostaa paremmin, jotta kansalaiset ymmärtäisivät tulla.  Hän arveli, että minulla  olisi mahdollisuus tehdä jotain asian hyväksi ottaen huomioon nykyinen luottamustehtäväni.
Vaikka aiheesta vähättelin toimeenpanoasioissa valtuuston johdon merkitystä, olen Upin kanssa samaa mieltä, että kohentamisien varaa tiedottamisessa on. Traditioiden kunnioitus ei ehkä ole sivistystoimen virkanaisten prioriteetin kärjessä ja kun kaupungin toimeenpanovaltakaan ei tule paikalle, niin seurauksena on, että juhlamenojen vastaavaksi nousee vastuuntuntoinen Jari Virta. Hän on hoitanut yli kolmekymmentä vuotta iltavesperin ja tuonut   kovaäänislaitteet sekä huolehtinut ohjelmasta niin Uutena Vuotena kuin Juhannuksena. Tämä käytäntö voitaisiin vahvistaa ja antaa juhlamenojen johtajan  tehtävä Jarille. Uskon, että sillä tavalla laatu ja näkyvyys paranisivat  nopeimmin.

Kun nyt kuntaliitos on takana, ja kun jo tuli mainittua tässäkin yhteydessä pari Vanhan Naantalin historiaan  liittyvää nimeä. Upin isä Tiepiirin DI Lauri Ala-Hakula  oli monet vuodet valtuuston puheenjohtaja ja Jussin isä  yrittäjä Osmo Suontila  puolestaan  vt. kaupunginjohtaja silloin, kun Naantalin kaupunginjohtajaa sosialidemokraatti Lasse Kangasta erotettiin.
Heidän aikana ei porvarillisella puolella ollut puolueiden edustajia, oli vain yleisporvarillinen vaaliliitto. Pahanilkiset väittivät, että se johtui, ettei ollut kunnon puoluetta sen jälkeen, kun Isänmaallisen Kansanliike, IKL , oli lakkautettu. Hyväntahtoisemmat halusivat nähdä sen pikkupaikkakunnan epäpoliittisuutena.
Sen käänteisenä puolena oli asioiden henkilökohtaistuminen, joka johti syvään, koko kaupunkia jakavaan blokkiutumiseen. Sillä oli vaikutusta jopa kouluun ja lapsiin. Se oli raskasta aikaa ja olenkin sanonut, että sen kokemuksen seurauksena minusta tuli konsensus-hakuinen polittikaan tekijä:  
Yksi lähtökohta tälle kehitykselle oli hyvät suhteet Ala-Hakulan Urpoon ja Tapioon. Luostarin- ja Kristiinankadun kulmassa olevassa  Liisa ja  Lauri Ala-Hakulan kodissa  vieraanvaraisuus oli poikkeuksellisen reilua.  Laurin sylissä olen ohjastanut heidän kuuluisaa  olympiavuoden Taunusta silloin, kun auto oli harvinaisuus näillä nurkilla. Ärhäkän kovaäänisen miehen sisällä oli kiltti setä.

Presidentin sanomiset: Yhteiskunnan ja yksilöiden vastuut suurissa ja pienissä asioissa

 TP Tarja Halosen puhetta on pidetty arvojohtajalle sopivana: Siinnä käsiteltiin Gazaa, Ahtisaarta, maailman talousarkkitehtuuria ja suomalaista väkivaltaa. 
Kiinnitän huomiota yhteen puheen kohtaan: Väkivallan tekijöiden henkilökohtaisen vastuun korostaminen oli tärkeää tuoda esille, koska rikollisen käyttäytymisen selittäminen olosuhteilla antaa väärän signaalin.  Olosuhteita on siis parannettava aiheellisesti, mutta rikoksen tekemiseen liittyy järjestäytyneen yhteiskunnan sanktioseuraamus.

Pienempi juttu henkirikoksiin verrattuna on Uuden Vuoden paukuttelun aiheuttamat vahingot. Ilotulitteet tuottavat vammoja käyttäjille ja muille läsnäoleville. Sairaalatiedot kertovat liiallisista turhista uhreista. 

Vaarattomampi mutta yleisempi ongelma on roskaaminen.  Naantalin tavaramerkkejä kesäisin on ollut siisteys. Ansio kuuluu aamusta aloittaville siivouspartioiden "tyttöjen" tehokkuudelle. Talvisin eikä keskustan ulkopuolella tätä iloa meillä ei ole. Uuden Vuoden jälkeen monet paikat mm:ssa leikkikentät  ovat ilotulitteiden ja paukkujen jätöksiä tulvillaan. Pakkasen tullen ne jäätyvät ja  näky masentaa vielä lumien sulattua, sillä silloin roskat ovat uudelleen silmissämme.
On ehdotettu roskaamisen  sakottamista. Volvonta on vaikeaa ja siinnä on jo   
ylireagoinnin makua. Mutta onko niin, että yhteisen vastuun tunteminen syntyy vain pakosta määräyksin ja sanktioin. Mielenkiintoinen kysymys kodin, koulun ja yhteiskunnan kasvatus ja valvontavastuista. Tuskin suurimmat roskaajat kuuluvat vain yhteiskunnasta vieraantuneiden tai juoppojen  joukkoon. Tämä on yhteinen ja yleinen asia, joka koskee meitä kaikkia, sillä aika usein paukkupapereita levitellään ympäristöön ihan tavallisen perheen toimesta.
Olisko tässä talkootyön ideaa  tarjoaville mahdollisuus osoittaa yhteisöllisyyttä käytännön tekoina mainosten sijasta? 
 


 

 

Lääninhallitusten saattohoitojakso alkoi

Uuden Vuoden päivänä pidettiin toistaiseksi viimeiset maaherran vastaanottajaiset. Siviilijohtoiseen läänimalliin siirryttiin Rauno Saaren puheen mukaan jo 1600-luvun puolessa välissä. Maaherra muistutti kansalaisten oikeudesta saada oikeutta. Pitää olla jokin paikka, jossa väärinkohdeltu saa asiansa toimitettua; oikeusasiamiehet ja oikeuskanslerit eivät ehdi kaikkialle.
Säntillisenä virkamiehenä Rauski ei kertonut, ettei tässä uudistamisessa ole mitään järkeä ainakaan lääninhallitusten osalta. Ainut muutos tällä viranomaisvalvonta ja lupapuolella on, että Länsi-Suomen lääni jaetaan kahtia ja että Vaasa saa uusia tehtäviä.

Turulle tämä on menetys. Elinkeino ja infrapuolen valtionhallinnon yhdistäminen Satakuntaa ja Varsinais-Suomea koskevaksi on askel kohti entistä Turun ja Porin lääniä. Tällä paljon kohutulla operaatiolla saadaan viisi maaherran virkaa lopetettua, mutta samaan aikaan  saadaan parikymmentä maakunnallista johtajapaikkaa lisää. Vilpittömänä tarkoituksena on löytää sopivoituneita kepulais-kokoomuslaisia satraappeja palkintopaikoille. Tuottavuuden lisäämisohjelma tarkoittaa tuottavien tehtävien vähentämistä alapäästä  kasvattamalla johtajaporrasta.

Presidentin puolella

Politiikkakin puhuttiin, kun pitkästä aikaa tavattiin. Eeri Hyrkkö  (kesk) yksi isäntien isäntä ja pitkäaikainen Maakuntaliiton puheenjohtaja arveli, että hän joutuu äänestämään demareita, kun hänen puoluetoverit ovat riisumassa presidentiltä valtaa.
Itse ilmoitin olleeni aina parlamentarismin kannalla, mutta kansalaisten mielipidettä emme voi tässä ohittaa olan kohautuksella. Presidentin suoralla kansanvaalilla on suuri suosia, mistä johtuu sellainen  ihme, että tehtävään on voitu valita kolme demaria peräkkäin, vaikka eduskunnassa on selvä porvarienemmistö.  
Vakavampaa tässä systeemissä on se, että ihmisille syntyy väärä käsitys politiikan tekijöistä ja heidän vastuustaan.  Esimerkiksi Mauno Koiviston ajalle sattunut lama ja erityisesti valuuttakurssipolitiikka kaatuivat Koiviston niskaan, vaikka hänellä ei ollut mitään toimivaltaa asiassa. Epäilen, että presidentin äänestäminen laskee kiinnostusta muihin vaaleihin. Äänestämällä pressanvaalissa koetaan velvollisuuden tulleen  hoidetuksi ja hyväuskoiset ihmiset uskovat, että presidentti sitten viime kädessä voi kuitenkin olla heidän tukena; Henkisesti mennään kuninkaisiin tai lähetetään tsaarille manifesti, niin kyllä se siitä!  

 

Uuden Vuoden tervehdys a´la Japi

Japi Koivunen tervehtii meitä ääkkösittömällä ajanilmiöistä  seuraavasti:

Kyllä kai sitten tähän nykyaikaan ja lööppijournalismiin pitänee tottua, Iltalehtilööppi tänään 31.12.: "Jutta Urpilaisesta tuli Glamour-kissa". Pilke silmäkulmassa pakko hehkuttaa entisillä puheenjohtajillamme; miltäs olisi kuullostanut esim: - Rafael Paasiosta tuli glamour-kolli - Emil Skog ja puoluetoimikunta Rion yössä, katso kuumat uimapuku-uutuudet - osta uusi kultamegahyperSuosikki - jättijulisteessa Kalevi Sorsa ja Andy McCoy - Tanssii tähtien kanssa finaalissa kuuma latino Paavo "kanki" Lipponen Hyvää uuttavuotta :) !!