Ilmoitukset
Naantalin Työväenyhdistyksen  kokous pidetään  valtuuston maanantaisia kokouksia edeltävänä sunnuntaina klo 18.00   Naantalin Työväentalolla (Kaivokatu 20)   
 Seuraava kokous 9.9.2012
 
Kaupunginvaltuuston seuraava 2012 kokouspäivä on 10.9.2012 

Yhteinen Naantali -tiedote

Kirjoituksia



Katso Saaristo-Naantalin kunnallisvaaliehdokkaat

Ilkka Kantola - Klikkaa ja Osallistu!

Naantalin ty�v�enyhdistys 110 vuotta

Etusivu

 

AIEMMAT TIEDOTTEET 2009
« TAMMI HELMI MAALIS HUHTI TOUKO KESÄ HEINÄ ELO SYYS LOKA MARRAS JOULU »
 

Ruotsissa pahempi tilanne Kalevalan päivänä

Suomen talouden hyytyminen on jopa vähäistä verrattuna tärkeään vientimaahan Ruotsiin. Maan bruttokansantuote pieneni viime vuoden lopussa peräti 4,9 prosenttia loka–joulukuuhun 2007 verrattuna. Kausivaihtelusta oikaistu supistuminen edelliseen vuosineljännekseen oli 2,4 prosenttia. Koko vuonna bruttokansantuote pieneni maan tilastokeskuksen mukaan 0,2 prosenttia.
Talouskasvun jäädytti yksityisen kulutuksen 3,3 prosentin supistuminen. Ruotsalaiset vähensivät erityisesti autojen ja polttoaineiden ostoja. Ruotsalaisten yritysten investoinnit supistuivat 1,2 prosenttia, mikä oli yksityisen kulutuksen rinnalla toinen tärkeä tekijä talouden kutistumisessa. Eniten investoinnit vähenivät rakennusalalla, joka perinteisesti reagoi erittäin herkästi suhdannevaihteluihin. Ennakoitua heikomman talouskehityksen takia Ruotsin kruunu heikkeni alimmilleen moneen vuoteen. Yhdellä eurolla sai perjantaina enimmillään 11,49 kruunua. PETRI SAJARI

Olemme tottuneet siihen, että Ruotsin lyöminen tuottaa mielihyvää. Mutta talous taantumassa ei ole mikään maaottelu. Kerran maaottelutappion surkeissa tunnelmissa Pekka Tiilikainen lohdutti, että ”hävittiin me Talvisotakin, mutta kyllä me selviämme”. Se oli huono vertaus, lapsellinen urheiluhenkinen.
Jyrki Katainen puhui, kun vihdoin tajusi taantuman tulleen, Talvisodasta, jonka henkeä tietenkin perään kuulutti. Paavo Lipponen ojensi häntä sanomalla, että kyse on Harmagedonista. Lipposta ei tietenkään ymmärretty, eikä hänen sanomaansa siitä, että kyse on koko maailmaa koskevasta kamppailusta, jossa ei ole yhtä rintamaa eikä yhtä vastustajaa.

 

Siksi siis Suomi, joka on virallisesti ajautunut taantumasta lamaan, ei saa Ruotsin huonosta menestyksestä lohtua vaan päinvastoin: Se lisää meidän tuskaamme. Halpa kruunu aiheuttaa kilpailuhaittaa puunjalostuksessa, Mutta Naantaliakin tämä Ruotsin lama vaikuttaa ainakin kahdella tavalla: Finlinkin liikenne on laskussa ja todennäköisesti Muumimaailmassakin nähdänn vähemmän svenskataalaavia.

Kuten vanhastaan muistamme Ronald Reaganin viisauden: Taantuma on silloin, kun naapuri jää työttömäksi ja se muuttuu lamaksi, jos itse tulee irtisanotuksi. Nyt siis ollaan lamassa niin Ruotsissa kuin Suomessakin. Ja se koskee meitä ihan konkreettisesti täällä lintukodossakin, kuten veroennusteista tiedämme. 

Hyvää Onnin ja Kalevalan päivää  pääministeri Matti Vanhaselle:
Suosta  ei nousta voimalla vaan viisaudella.

   Akseli Gallen-Kallelan
 

 

 

 

 

Paremminkin voisi olla

Kokoomuksen kannatuksen kasvu taittunut oli Ylen uutisten otsikko. Se oli mielipidetiedustelun ehkä merkittävin anti, mutta kyllä sen häämästyttävin sisältö on demareiden surkea menestys : Pääopposition kannatus laskee ja se on nyt  Honkaliiton jälkimaininkitasoilla. Ei Hyvältä näytä. Tämä on uskottavuudenpuutteen kysymys. Vakuuttavuus puuttu ja kyllä siihen on syynä, että selkeää viestiä ei ole eikä sitä saada perille.

 

Kristoffer-sali kommentti

Olen ollut kulttuurilautakunnassa mukana päättämässä ja valmistelemassa kyseistä peruskorjausta, joten en puutu sen tarpeellisuuteen sen enempää, varsinkin koska remontin tarpeellisuudesta ja välttämättömyydestä ei kellään liene epäselvyyttä. Viittaan vain esim. Leena Salon ansiokkaisiin perusteluihin sekä sivuillamme, että Rannikkoseudussa 27.3.2009. Ainoa järkevä tapa on toimia alkuperäisen suunnitelman mukaan,Naantalilaisen kulttuuriväen tarpeiden mukaisesti.
 
Haluankin puuttua asiaan myös kansantaloudelliselta aspektilta.  Mielestäni on lamaa/taantumaa ruokkivaa politiikkaa kun lähdetään perumaan jo sovittuja (korjaus)investointeja, tällöin annetaan julkisuuteen täysin vääriä signaaleja.Kannattaa muistaa kaikenlaisen rakentamisen hyvin moneen suuntaan ulottuvat positiiviset impulssit ja tunnetut heijastusvaikutukset. Tuntuu kuin nyt painettaisiin paniikkinappulaa. Näin ei pidä toimia, vaan investoida ja rakentaa hallitusti suunnitelmien mukaan, jotta ei ajauduta 90-luvun laman kaltaiseen ”kaikki-seis-tilanteeseen”.  Eli tällainen signaali on vääränsuuntainen ja huomattavan lyhytnäköinen.
 
Lama tai taantuma on itse itseään ruokkiva kehä jos kaikki toimijat, niin yksityinen kuin julkinen kulutus, lyövät jarrut kiinni. Tämä on  psykologiaa suurelta osin, tai kuten ajoittain tuntuu, massahysteriaa. Jokainen vastaavanlainen päätös vain sysää taantuman kulmakerrointa jyrkemmäksi.
 
Tässä taitaakin olla selvä yhteys Vanhasen hallituksen ”elvytys”politiikkaan, joka keskittyy verojen ja työnantajamaksujen kevennyksiin, eikä niinkään julkisen sektorin kulutus- ja investointikysynnän lisäämiseen.
Esim. Nobelisti-taloustieteilijä Paul Krugman suosittaa voimakkaasti julkisen sektorin kysynnän elvyttämistä, koska sillä on selvästi parempi vaikutus työllisyyteen, eikä se rasita valtiontaloutta läheskään niin paljon kuin esim. veronkevennykset.
 
No, tulihan hypättyä sujuvalla loikalla kunnallistaloudesta valtiontalouteen, mutta toisaalta: samassa veneessä kuitenkin…Jari Koivunen

 

 

Eikö olisi aika panna Katainen tilille julkisen sektorin poukkoilevasta palkkapolitiikasta

Työllisyystilastot eivät vielä näytä kaikkein pahimpia lukujaan, mutta suunta on selvä: Alaspäin.

Hallitus on ähkäillyt asioita ja päätynyt esittämään eläkeiän korotusta pitkällä siirtymäkaudella. Siitä ay-liike ei le tykännyt ja niinpä Jutta Urpilainen aamutelkkarissa totesi, että tässä on tämä ylimielisen hallituksen keppilinja, jossa on taas unohdettu kolmikantainen valmistelu. Jutta oli varmaan oikeassa todetessaan, ettei eläkeiän nosto pidennä työssäoloaikaa, vaan kysymys on työssä jaksamisesta ja siitä, että työnantajat pitävät ihmiset töissä. Mitään ratkaisua akuutin ongelmaan ei siitä ei synnyt.

Alkoholiveron arvioitu kymmenen prosentin korotus sen sijaan vaikuttaa ainakin niille n. neljännekselle kotitaloudelle, jotka arvelevat tilanteen muutoinkin  huononevan lähiaikoina.

 

Kuntapuolella ollaan huolestuneita tilanteesta ja niinpä Kuntaliitto arvioikin seuraavaa:

 

 

 

Hallituksen puolelta ehdotetaan yhteisöveron osuuden kasvua ja kiinteistöveron korotusmahdollisuutta. 0.5 miljardia yhteisöveroon tarkoittaisi kuntien osuuden kasvattamista 50 prosentilla 22 prosentista 33 prosenttiin. Kiinteistöveron tuotto on 850 miljoonaa. Toisen 0.5 miljardin saaminen edellyttäisi siis kiinteistöverojen nostoa 60 prosentilla. Tämäkin muutos vaikuttaa vasta ensi vuonna, ellei sitten ryhdytä poikkeusjärjestelyihin esimerkiksi korottamalla lailla jälkikäteen viime syksynä vahvistettuja maksuperusteita. Pääomavero-osuuden suuntaamista kunnille on tältä hallitukselta turha toivoa, vaikka sieltä löytyis 0.5 miljardia perustellusti. 

 

20 suurimman kunnan on tehtävä tuottavuusohjelma. Tässä on Paras-hankeelle uusi suunta. Joko nyt Turun kaupungin viisaille valkenee, että jotain täytyy tehdä omissa nurkissa eikä vaan haukkua naapureita omista ongelmista.

 

Jyrki Katainen osti vaalivoiton viime kuntavaaleissa tasa-arvotupotempulla. Se oli häikäilemätöntä  härskiyttä. Tämä sama Katainen ja koko hallitus, joka siis innosti julkisen sektorin palkkajohtajaksi, vaatii nyt maltillisuutta eli matalia korotuksia valtionosuuksien noston ehdoksi.

Enempää epäjohdonmukaisuutta on mahdotonta nähdä poliittisessa toiminnassa.
Missä on poliittinen vastuu? Ei tietenkään missään, kun ei edes opposition johtajat osaa kysyä sen perään.
Muutoinkin - Juttaa hyvä - seuraapa Martti Korhosen selkeitä verotuslinjoja, joissa muistetaan, että varallisuusveron poisto, pääomatulojen alhainen verotus ja metsäveroalennukset tulevat nyt kansalaisten maksettavaksi nousevien kunnallisverojen kautta.  

 

 

Kuntien verotulot pienenevät tänä vuonna arviolta noin 500 miljoonaa euroa yhteisöveron romahtaessa. Kustannukset pysyvät kuitenkin yhä korkealla tasolla ja lisäävät kuntien menoja yhteensä noin 1500 miljoonaa euroa. Tästä syntyvä noin kahden miljardin euron rahoitusaseman heikkeneminen vastaa kuntaveron korottamista yli kahdella prosenttiyksiköllä. Ilman valtion lisäpanosta kuntien verotus uhkaa kiristyä merkittävästi.
 

Vauhtia alamäkeen

USA:ssa sukelletaan ja niin Nokiamme perässä.  Alhaisimmat pörssinoteeraukset sitten 1997 on nähty eikä edes niiden uskota olevan pohjalukemia.

Kapitalismin kehdossa käydään kiistaa suurpankkien kansallistamisesta  ja Suomessa Talvisodan henkeä takaa ajava Jyrki  Katainen veikkaa 4.4 prosentin BKT pudotusta siitä huolimatta, että Neuvostoliitto ei voi kahteen kertaan hajota.

Suomalaiset ulkoministeri Aleksanteri Suuren johdolla  kiukuttelevat, että meitä eivät suuret europolaiset maat halua taloustalkoisiin, vaikka meillä Euroopan paras finanssiministeri ja vaikka Suomen pankkikriisistä on niin paljon opiksi otettavaa.

Nyt Nokia saa potkia vapaasti eli antaa mennä kun alamäki ees! Nokia on varmaankin ylivertaisuuden sfäärissä ollessaan  hevostellut ja nyt uskalletaan potut maksaa pottuina ainakin Hesarissa. Sellaista elämä on. Katso lehtikatsaus liitteestä  

 

 

Kristoffer-salinäytelmän käsikirjoitus uusiksi

Ennen Kristofer-salin uutta käsittelyä edellisellä viikolla muistelin menneitä puheita ja lainasin aikoinani esittämiäni epäilyksiä, jotka näyttävät toteutuvan myös luottamushenkilöiden osalta. Samat vannojat ovat muuttamassa kantaansa kylmäverisen rauhallisesti. Kertaan vielä edellisen kirjoituksen johtopäätösosaa.

Elvytyksestä puhutaan, mutta käytännössä ei toimita sen hengen mukaisesti.
Tässä hyvä esimerkki: Kohde on välttämättömyys ja kysymys on vain korjauksen ajankohdasta. Niin eikö juuri näitä kohteita nyt kaivata?
Kun asiaan vielä liittää näköpiirissä olevan taantuman ja mahdollisen laman inhimilliset seuraukset, näyttää teatterin iskukyvyn ylläpitäminen viisaalta. Talouden taantumaa voi valaista kulttuurin valolla.
Hommassa haiskahtaa taas kerran poliittisen päättäjän ja virkamieskunnan keskinäinen eriseuraisuus. Kun Kristoffer-salin  on noussut meidän poliittisen vaatimuksemme seurauksena toteutettavien joukkoon,  ei siihen haluta suhtautua vakavasti, vaan sitä kohtaan tunnetaan suoranaista vastenmielisyyttä ja niinpä kapuloita rattaisiin näyttää löytyvän milloin milläkin verukkeella.
Tämä on siis myös demokratian kannalta periaatteellinen kysymys. Sen minkä valtuusto on päättänyt, sitä ei virkamieskunta voi vesittää.
Vai onko tämä prologi eli esinäytös tulevasta hallintokulttuurista?

Arveluni oli virheellinen. Kysymys ei olekaan virkamiesten ja luottamushenkilöiden välisestä kisasta, vaan taustalla on porvarillinen tahtopolitiikka. Kaupunginhallitus jätti toistamiseen pöydälle Kristoffer-salin peruskorjauksen. Virkamiesten esitys oli, että parasta olisi siirtää se toteutettavaksi yhdessä Kalevaniemen koulun remontin yhteydessä ensivuonna tai joskus myöhemmin.
Kokoomus yrittää löytää hankkeen jakamisesta ratkaisua ja perustelee kantaansa heikentyneellä taloustilanteella. Keskustallakin näyttää olevan ymmärrystä tätä ajattelua kohtaan. Tätä jakamista virkamiehet sentään pitävät ryhdikkäästi huonoimpaan vaihtoehtona.

Sosialidemokraatit Hannu Aallon suulla esittivät, että hanke toteutetaan yhdessä vaiheessa ja mahdollisimman nopeasti. Siitä hyötyvät käyttäjät eniten. Kahteen osaan jakaminen  haittaa  tietenkin kahtena vuotena käyttöä ja on myös kalliimpaa jopa kymmenen prosenttia, jos asiantuntijoihin on uskomista.

Edesmennyt valtuusto on monella suulla sitoutunut toteuttamaan hankeen vuonna 2009. Kaikkien kauniit ponsinikkareiden puheet olivat siis vaalitemppuilua. Lapsellista poliittista teatteria, jossa ei ole muuta ideaa kuin mielivallan näyttöä vallankäytössä.

 

 

 

 

 

 

Varsinais-Suomen liitto paperitiikerikö?

Paperiliiton entinen ja edesmennyt puheenjohtaja Veikko Ahtola voimiensa tunnossa vähätteli: SAK on kolme kirjainta ja konttori. Varsinais-Suomen liitto on vähän samanlainen suuruus. Sillä on satajäseninen valtuusto ja 19 jäsenen hallitus ja työntekijöitä liitossa on 60.

Kuntien maksuosuudet ovat kuluvana vuonna  3.5  ja  toimintamenot  5.8 , joista henkilöstömenot 3.6 miljoona euroa . Naantalin toimintamenot ovat 110 miljoonaa euroa, josta henkilöstömenot 47 miljoonaa euroa. Naantalin yleisen sektorin menot ovat nekin 7.2 miljoonaa ja henkilöstömenot 3.4 miljoonaa euroa. Siitä saa käsityksen taloudellisen perustan kapaeudesta ja tätä taustaa vastaan on helppo arvata, että suuri ja mahtava Turun kaupunki katselee korkeuksista alaviistoon maakunnan kuntaliittoa.

Kaavoitusvaltaa on

Maakuntaliitolla on maakuntakaavan osalta vahva päätöksentekovalta huolimatta suhteellisen vähäisistä resursseista.
Ja näyttää taas kerran siltä, että vain saaristoa koskeva yksityiskohta eli kiinteäyhteys Paraisilta Nauvoon on julkisuutta kiinnostava hanke. Siellä asuu pieni kantaväestö, mutta siellä lomailee monen hyväosaiset ja kiireelliset kansalaiset. 

Asian ennakkouutisoinnista on RKP-vetoinen radio ja lehdistö pitänyt huolta. Sankaritekoja yritetään tehdä asiasta, joka maksaa pitkälti yli 100 miljoonaa ja jonka toteuttamiseen ei näköpiirissä ole resursseja. Vihreiden Katri Sarlunkin innostui puolustamaan ainakin 50 metriä korkeaa siltaa saaristoon. Siinnä sitä maisemaa suojellaan.  

 

ÅU ihmettelee, mistä tunneli yllättäen tulee esille, vaikka hyvin tietää, että se on liiton aikaisemman kannan mukainen vaihtoehto kiinteälle yhteydelle. Vaikka arvaan tulevani saariston viholliseksi, niin sanon, että joku tolkku pitäisi olla kerjätessäkin, ja jotain oikeutta pitäsis harjoittaa julkisessa rahoituksessa. Meillä on teitä ja Elsaa jonossa ennen siltaa satojen miljoonien edestä, joten silta ei koske minun ikäluokkani aikaa.

Olen kaikissa olosuhteissa ja kaikkialla puolustanut saaristolaisten oikeuksiua, mutta jalat pitää olla maassa ja lautat vesillä. Tuulentupien rakentaminen siltojen muodossa olisi väärä signaali. Ja kaiken riskinä olisi lauttayhteyksien kehittämisen estyminen siltaa odoteltaessa. Siksi olen ollut ja koko SDP- ryhmä on ollut sillä kannalla, että lautat pikaisesti elvytysrahoilla kuntoon, niin että kantaväestön yhteydet saadaan toimimaan.
Jos ylimääräistä fyrkkaa löytyy, pannaan se matkailullisten ominaisuuksien lisäämiseen.  

 

Turun Sanomat uutisoi maakuntahallituksen käsittelyä hieman erikoisesti. Olin siellä paikalla minäkin nimimerkillä Mikko Grönholm, mutta en oikein ymmärrä, mistä lehti sai päähänsä, että kaavaesitys, joka koskee Turun ja Salon seutuja lukuun ottamatta koko maakuntaa menisi lausuntokierrokselle ja nähtäväksi vain Turunmaalle. Loppu osa alla olevassa lainauksessa on oikein.

Maakuntahallituksen lauttayhteyden puolesta puhuva ehdotus lähtee maaliskuun puolivälissä kuukaudeksi lausuntokierrokselle ja nähtäväksi Länsi-Turunmaahan.
Kaikki osalliset saavat jättää kaavaehdotuksesta kirjallisen muistutuksen, ja ne käsitellään maakuntahallituksessa kesän ja alkusyksyn aikana.
Maakuntavaltuusto hyväksynee lopullisen kaavan syyskokouksessaan. Sen jälkeen kaavaehdotus matkaa vielä ympäristöministeriön vahvistettavaksi.

 

 

Sorros on pahanilmanlintu vai totuudenpuhuja

Suursijoittaja George Soros pitää rahoitusmarkkinoiden kriisiä pahempana kuin 1930-luvun lamaa. Hänen mukaansa taantuma syvenee edelleen eri puolilla maailmaa.
 Sorosin mielestä investointipankki Lehman Brothersin konkurssi oli käännekohta, jonka jälkeen koko järjestelmä sortui.
- Finanssijärjestelmä on elvytyksen varassa. Eikä ole merkkiäkään siitä, että olisimme edes lähellä pohjan saavuttamista, Soros arvioi puheessaan Columbian yliopistossa New Yorkissa.
 Yhdysvaltain keskuspankin entinen pääjohtaja Paul Volcker hämmästeli puolestaan sitä, että tuotanto supistuu useissa muissa teollisuusmaissa jo nopeammin kuin Yhdysvalloissa.
- En muista aikaa, jolloin tilanne olisi heikentynyt näin vauhdikkaasti ja yhtenäisesti kaikkialla maailmassa, hän sanoi samassa tilaisuudessa.
 Volcker on nykyisin presidentti Barack Obaman talousneuvonantaja.

STT:n uutinen pistää miettimään, että mistä tavallinen tallaaja saisi tietää totuuden. Ja vastaus on: Ei mistään. Sillä luultavasti kaikki ovat yhtä ulkona ja paras arvaaja on paras tietäjä. Erkki Liikasen puheet heiluttavat euroa, mutta Euroopan parhaan finanssiministerin ääntä ei kuuntele kukaan.

 

Sdp:n uusi nousu alkoi sököpöydästä

 Kansanedustaja Antti Vuolanne (sd) on eduskunnan uusin sökömestari.
"Alkakoon Sdp:n uusi nousu vaikka pokeripöydästä", Vuolanne sanoi RAY:n kasinolla voittonsa jälkeen.
Pöydällä lojui pelimerkkejä monien tuhansien arvosta, mutta kaikki oli leikkirahaa. Vuolanne kukisti loppupeleissä vanhat mestarit Valto Kosken (sd) ja Raimo Vistbackan (perus).
"Hyvä, että heidät voi tulkita työmiehiksi edes täällä", Vistbacka sanoi demarivastustajistaan. Hänen mielestään sökö on ilmeisesti demarilaji. Mies on väärässä, koska sököhän on koko kansan peli.

 Sellaista on uutisointi Suomen suurimmassa lehdessä. Kaaos-teoriaa kuvaillaan useasti siten, että perhosen siiven isku viidakossa voi aiheutaa lumimyrskyn Suomessa. Politiiikan ilmastossa on ehkä suoremmat yhteydet ja jonkinlaista sököä: nokitusta ja bluffia on politiikkakin vain sillä erolla, että kansa aina silloin tällöin pääsee katsomaan kortit. Loputtomasti ei voi kortteja jättää näyttämättä.

Kokoomuksen puheenjohtaja linjasi, että Suomi tarvitsee lisää maahanmuuttajia ja avointa keskustelua aiheesta, mutta paikallisesti avoimesti pompotetaan kysymystä eikä tehdä elettäkään asian eteenpäin viemiseksi.
"Mitään en vihaa enemmän kuin rasisteja ja maahanmuuttajia", sanoo sisukas suomalainen, tähän päälle ja nauraa. Puheet ovat puheita ja bluffi se on mikä kannattaa.

 

 

Vastakkainasettelua Urpilaisen ja Kataisen 2019 visioissa

Urpilaisen Suomessa vahva valtio pitää huolen hyvinvoinnista
 
Sdp:n puheenjohtaja ei kavahda väitettä, että hänen edeltäjänsä Paavo Lipponen oli pääministerinä (1995–2003) uusliberalismin edistäjä.
"Uusliberalismi oli ajan henki, jossa sosiaalidemokraatitkin olivat osaltaan mukana", hän sanoo. "Mutta tehtäväni on katsoa eteenpäin. Näen, että uusliberalismi ei johda hyvään."
"Palvelujen takaama tasa-arvo on ykkösasia, ja sehän ei Suomessa nyt toimi. Ihmiset eivät saa palveluita samalla lailla tulotasostaan riippumatta. Kotioloista riippumatta pitäisi olla mahdollisuus hankkia koulutus ja menestyä."
Vahvan valtion Suomessa tulee veroalesta loppu. Urpilaisen hallitukset siirtävät "suurella verouudistuksella" verorasitusta työstä pääomaan ja ympäristöön, mutta kokonaisverotusta ne eivät helpota.

 

Katainen: Nyt oivalletaan, ettei valtio ole ratkaisu kaikkiin ongelmiin
Kataisen mukaan Suomessa on menty monta kymmentä vuotta kohti yhteiskuntaa, jossa välittämisen vastuun on katsottu kuuluvan valtiolle tai kunnalle.
"Nyt on tapahtumassa herääminen. Enää ei kuvitella, että lasten ylipaino tai yksin elävien vanhusten yksinäisyysongelma voidaan ratkaista pelkästään vahvistamalla valtion palveluita tai tulonsiirtoja."
Tämä kuulostaa vain toiselta tavalta sanoa, että tulevaisuudessa valtiolla ja kunnilla ei ole varaa huolehtia hyvinvointipalveluista, joten yksilöiden on otettava vastuuta itse.
"Sitä minä en tarkoita. Meidän pitää ymmärtää, että yksin julkisen vallan toimilla emme pysty luomaan hyvinvointia. Se vaatii perheiltä, naapureilta ja läheisiltä enemmän. Välittämisvastuuta ei voi ulkoistaa."

 

Selvää vastakkainasettelun henkeä ilmoilla Hesarin visiohaastattelussa. Nyt puhutaan ideologisin termein:
Politiikassakin näitä eroja näkyy tosin siten, että juuri nyt porvarihallituksen aikana valtion ote taloudessa on vahvasti kiristymässä eikä kovin vahvoja merkkejä ole, että kokoomus reivaisi valtio- ja kuntajohtoisesta linjasta käytännössä.

Näiden kannanottojen paradoksi on, että Urpilainen ottaa uusliberalismin taakan Lipposen niskaan. Siitä en pitänyt - siinnä oli vanha tuomiojalainen pukinsorkka-  eikä se ollut oikein. Lipposen aikana valtion talousasema vahvistui ja talouspolitiikkaa hallitsi kolmikanta.

Katainen ei suurin surminkaan muistuta Koomuksen talouspolitiikan ja talousliberalismin liitosta. Kolmannesta tietä puhuu Matti Vanhanen ja vihreästä taloudesta Jutta Urpilainen.

Tekopuoli sitten ratkaisee. Kun Jorma Ollila sanoo, että taantumaa kestää kaksi-kolme vuotta ja kun vain Nalle Wahlroos uskoo omien intressien tukemiseksi nopeaan nousuun, epäilen, että ensi vuosikymmenen loppupuolella kervistelemme valtion ja kuntien laman aikaisten laskujen maksamisessa ja silloin taas kysytään niitä, jotka huolehtivat taloudesta ja kaikkien kansalaisten kärryillä pysymisestä, oli sen toiminnan nimi  mikä tahansa, pitää sen  olla tehokasta, mutta yhteisvastuullista. Se ei voi olla pelkää taloutta, mutta se asettaa reunaehdot. Se ei voi olla piittaamattomuutta  rikkaiden eikä yhteiskunnalta tukea saavien toimesta.
Terveisiä pappatunturi Saariselältä - 24 Co

 

 

 

Kulttuuriväen puolesta

Kulttuurilautakunnan varapuheenjohtaja Leena Salo (sd), yksi keskeisin  Naantalin monipuolisista kulttuurin tekijöistä,  muistuttaa mistä Kristoffer-salin korjamisessa on kysymys:

 

Haluan puolestani henkilökohtaisesti ja edustamieni kulttuuritoimijoiden nimissä tuoda esille seuraavaa: määräraha remontin toteuttamiseen ajoittuu vuodelle 2009 siten, että remontti alkaisi toukokuussa ja päättyisi syys-lokakuussa ja sali olisi säätöjen ja testausten jälkeen käytettävissä viimeistään marraskuussa. Pääkäyttäjien kanssa tästä on jo sovittu, ja he ovat sopeuttaneet toimintansa sen mukaisesti. (Musiikkiopisto, Teatteri, Naantalin Opisto jne)
Toisaalta Naantalin kirkon holvien remontti alkaa tiettävästi näillä näkymin kesällä 2010 ja kestänee pääsiäisen tienoille 2011.
Silloin seurakuntasali ymmärtääkseni pyhitetään kirkoksi, eikä näin ollen ole samalla tavoin kuin nyt käytettävissä muihin (maallisiin) tapahtumiin.
 
Tarvitsemme siis silloin entistä kipeämmin Kristoffer-salia. Sen remontin lykkääminen esim. vuosille 2010-2011 saattaisi johtaa tilanteeseen, jossa sekä kirkko että Kr-sali ovat poissa käytöstä ja vain seurakuntakeskuksen sali  - siis kirkoksi pyhitetty sali – olisi käytössä. Eikä siellä tietysti voisi järjestää mitä tahansa tapahtumia.
 
Kristoffer-Sali korjattuna tarjoaisi sekä lapsille, nuorille että aikuisille kulttuurin tekijöille olosuhteet, jotka he ansaitsevat. Nykyiset olosuhteet saavat osan mahdollisista käyttäjistä sanomaan kiitos ei. Akustiikka, äänentoisto-, sähkö-, näyttämö- ja valaistustekniikka ovat kaikki kipeästi korjaamisen tarpeessa, samoin lattiamateriaali ja penkit. Projekti on käynnistysvalmis, suunnitelmat valmiina, toimijat ovat rytmittäneet omat tuotantonsa remonttia varten. Siirtämistä on näistä kaikista syistä mielestämme mahdoton ajatus. Kyllä kaupungissa täytyy olla yksi kaupunginkin juhliin soveltuva  kunnon sali – puolueettomalla maaperällä.
 
Kaupunginjohtajan esitys on herättänyt kovasti keskustelua, myös nettilehtemme kautta olemme saaneet palautetta ja omilta jäseniltämme on tullut palautetta, tässä muutamia niistä:
 
”Elvytyksen aikana ei ole syytä luopua mistään suunnitelluista kulttuurin tähtäävistä toiminnoista eikä rajoittaa tarjontamahdollisuuksia eli Kristoffer-Sali kuntoon ja toimimaan. ”
 
”Käsittämätöntä että jo myönnetty remontti voidaan siirtää noin vain hamaan tulevaisuuteen. Koetetaan saada asiat tärkeysjärjestykseen, kyllä olisi jo aika saada kulttuuriasioihinkin apua. Kovasti on surkeat monien kuorojenkin harjoittelu- ja esiintymistilat.”
 
”Asia on nyt ollut pöydällä jo niin kauan, että on aika lunastaa lupaukset. Tarve on todellinen ja tilanne huononee päivä päivältä. Naantalin teatteri ja musiikkiopisto ansaitsevat asianmukaiset tilat. Remontin siirto jälleen kerran viestiin kaupunginjohdon kulttuurinvastaisista asenteista ja prioriteettien eriarvoisuudesta. Emma-teatteriin kyllä rahaa riitti,  mutta se onkin eri juttu.”
 
 

Palautetta

Suvi säihkyy, media keksi taas kaiken: Suvi jatkoi kokoomuksen pölhöjulkisuutta Aamulehdessä ja mokasi kunnolla. Radiohaastatteluissa pitkin päivää ministeri esiintyi \"humoristina, jollaista suomalainen politiikka ei näköjään kestä\", mutta tulihan totuus viimein Ylen tv-uutisissa: \"En olisi uskonut että tästä tehdään otsikko..., asioista ei voi näköjään keskustella objektiivisesti\". Taasko  media vääristeli. \"Hei hölmöt, älkää uskoko mitä meistä kerrotaan, koko juttu on median keksintöä.\"  Aku A

 

Kyllä taas pahasti \"tökkii\" kun Kristoffer-salin peruskorjaukseen liittyvä lisämääräraha ollaan torpedoimassa. Mistä se viisaus löytyy kun vuoden 2010 talousarviota ollaan tekemässä. Mielestäni se hanke pitää toteuttaa tänä vuona kokonaisuudessaan. Tulee varmasti edullisemmaksi kun hanketta paloitellaan vuoteen 2010:n.Mikä tässä kaupungissa kuntalaisen kannalta tärkeää. Kyllä rahaa riitti yltäkyllin torin saneeraukseen, kun tarvittaisi kulttuuriin on kuin punainen vaate. Tietenkin torilla voi harrastaa ulkoilmateatteria, näyttelijätkin löytyisi kaupungintalolta. Eki Rantanen.

 

 Asiaa kirjoitat Ape, Heikki Aalto 30.01.2009 terveisin www.iki.fi/tapsan Tapsa Keskitalo

 

 

Tempputehtailun aika saisi olla jo ohi

Entisaikojen kuninkaat ryhtyivät sotimaan, kun kotimaan asiat alkoivat ahdistaa. Entinen Urho Kekkonen taas sanoi, että jos jotkut asiat maassa pitää olla rempallaan, olkoon se sisäpolitiikka. Entinen kuningasmielinen kokoomus kääntää kansan katseet ulkopolitiikkaan, kun pallo on hukassa talouspolitiikassa.
Luultavasti lapsellisen hauskaksi tarkoitettu mainos ei ollut huvittava, vaan naurettava. Jyrki Kataisen maailmanpyörä pyörii ylikierroksilla. Iken ja muiden remonttimiesten iloksi galleriaan on hyvien vanhojen aikojen iloksi nostettu yhteinen nimittäjä Ahti Karjalainen.
Vain yksi on joukosta poissa Sauli Niinistöä sillä ei näy!

 

Hyvää Ystävänpäivää

Naantalin lukion vanhat tanssivat hienosti perjantaina 13 pnä Ystävän päivän aattona. Hieno perinne, joka täyttää katsomon ääriään myöden. Ulos lähtiessämme emme välttyneet kuulemasta raitista ilmaa haukkaamassa olleiden miesten ihmettelevää kehumista jotenkin seuraavaan tyyliin: "Olisivat ohjaajat ansainneet ainakin tuplalahjat. Tuollaisen esityksen aikaansaaminen ei ponnistuksitta onnistu". Ulla  Sipponen ja Veijo Wahlsten eivät parempaa tunnustusta voisi saada. Hienoa yhteisöllisyyttä osoittavat myös kaikki mukana olevat nuoret yhteensä 102 tanssijaa.

 

Uusi verotieto on aina entistä huonompi

Nyt ollaan tilanteessa, jolloin jokainen uusi tieto on huononnus. Verotuksen arviot, joista tälläkin palstalla on puhuttu aikasemmin, alkavat muuttua yleiseksi tiedoksi. Vuoden sisällä arviot ovat pudonneet 9.3 prosenttia kuten alla olevasta kaavisota voi nähdä ja tämä merkitsee yli 5 miljardin lovea kuntakenttään! 


 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Näköpiirissä olevat vuodet näyttäisivät ilman toimenpiteitä merkitsevän Naantalissakin voittovarojen hupenemista. Alla olevassa ylemmässä kamreeri Juha Heinosen laatimassa taulukossa on tämänhetkinen arvio ja alempana olevassa budjetin laatimisin perustana ollut.  Koko  tiedosto on liitteenä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Taulukon mukaiset verotuloennusteen seurauksena taloussuunnitelmassa olevat tuloslaskelmat näyttävät  punaista eli alijäämiä syntyy :

Tulosennuste: v. 2009 - 2.1M€ ; 2010 -2.5 M€ ; 2011 +0.7 M€ ja 2012  -2.2 M€ ; Yhteensä - 6.1 M€

Naantalin  hyvät taloudelliset vuodet ovat kerryttäneet kaupungin omia pääomia niin, että vuoden 2007 lopussa kaupungin taseessa oli peruspääoman 41,3 miljardin euron lisäksi 39,2 miljoonaan euroa kertyneitä voittovaroja

Voittovarat pienenisivät  6.1 miljoonaa ja  taseessa ne laskisivat 39.2 miljoonasta   33.5 miljonaan euroon  eli 15.6 prosenttia.

Mistään katastrofista eikä edes kriisistä näiden lukujen valossa vielä ole kysymys.
Näkymät ovat nykyterminologin mukaan kuitenkin sumuiset. Epävarmuus riivaa.
Huono työllisyyskehitys tietenkin lisää sosiaalipuolen kustannuksia ja vähentää verotuloja. Joten tässä ennustettu kehitys voi vielä osoittautua optimistiseksi. Päätöksentekijöitä tullaan tarvitsemaan.

 

Epilogi vai Prologi Kristoffer-salin korjaamisesta

Tulevan maanantain kaupunginhallituksen asialistalla on Naantalin poliittisen teatterin näytelmän epilogi eli jälkinäytös. Varsinainen näytös oli viime vuoden maaliskuussa. Alla on lainaus tämän palstan selostuksesta.

Teatterisali valtuustossa ja valtuustosali teatterina

Kristoffer-salin yksi merkittävimmistä käyttäjistä on Naantalin vireä amatööriteatteri.
Sen edustajien oli kannattanut tulla katsomaan rekrytointi mielessä valtuustonäytelmää, jonka juoni yksinkertaisuudessaan oli se, että pitää ottaa Kristoffersalin  rahat pois tämän vuoden budjetista ja siirtää käsittely myöhemmäksi eli seuraavan taloussuunnitelmakauden asiaksi. Mikä tietenkin tarkoittaa toteutuksen tapahtuvan mahdollisesti vuoteen 2012 mennessä.
Näin kuuluva kaupunginhallituksen esitys tuli tosiasiassa valtuuston päätökseksi. Siihen kuitenkin vihreiden nk. kulttuuripersoonaa
Jarkko Kanerva esitti lisäyksen, että tavoitteena on, että sali on valmis syksyyn 2009 mennessä. Niin on jos siltä näyttää, on tämän poliittisen tempun nimi. 
Siinnä oli tietenkin tarkoituksellinen hämäys, joka johtui yksinkertaisesti siitä, että Kanervan ja häntä kannattaneen kepun
Heini Jalkasen tarkoitus on luoda kuvaa, että he ovat nopean toteutuksen kannalla , vaikka eivät hyväksyneetkään Jaana Malmikaren sitä tarkoittavaa selkeää  sosialidemokraattien esitystä.
Toivotaan, että tämä temppuilu johtaa siihen, että sali kuitenkin korjataan asianmukaiseen kuntoon nopeasti. Epävarmuus kuitenkin  säilyy, sillä päätös tullaan tekemään tulevien Saaristo-Naantali vaalien jälkeen ja silloin taas on monta syytä arvioida asiaa uudelleen - voi vaikka löytyä joku tärkeä urheilukohde ehkä ihan muusta kunnan kolkasta?

Pahan aavistukset näyttävät nousevan pintaan ja niinpä kaupunginjohtajan esitys kuuluu seuraavasti: 

Muuttuneen taloudellisen tilanteen vuoksi kaupunginhallitus ei tule kuluvana vuonna osoittamaan hankkeelle lisärahoitusta, vaan hankkeen rahoitus käsitellään vuoden 2010 talousarvion laatimisen yhteydessä. Asia saatetaan kaupunginvaltuuston tietoon osavuosiraportoinnin yhteydessä.
Kaupunginhallitus tulee lähiaikoina arvioimaan, onko talousarviossa muita sellaisia hankkeita, joiden aikataulua voidaan vielä uudelleen arvioida.
 

Elvytyksestä puhutaan, mutta käytännössä ei toimita sen hengen mukaisesti.
Tässä hyvä esimerkki. Kohde on välttämättömyys ja kysymys on vain korjauksen ajankohdasta. Niin eikö juuri näitä kohteita nyt kaivata?
Kun asiaan vielä  liittää näköpiirissä olevan taantuman ja mahdollisen laman inhimilliset seuraukset, näyttää teatterin iskukyvyn ylläpitäminen viisaalta. Talouden taantumaa voi valista kulttuurin valolla.

Hommassa haiskahtaa taas kerran poliittisen päättäjän ja virkamieskunnan keskinäinen eriseuraisuus. Kun Kristoffer-salin  on noussut meidän poliittisen vaatimuksemme seurauksena toteutettavien joukkoon,  ei siihen haluta suhtautua vakavasti, vaan sitä kohtaan tunnetaan suoranaista vastenmielisyyttä ja niinpä kapuloita rattaisiin näyttää löytyvän milloin milläkin verukkeella.
Tämä on siis myös demokratian kannalta periaatteellinen kysymys. Sen minkä valtuusto on päättänyt, sitä ei virkamieskunta voi vesittää.
Vai onko tämä prologi eli esinäytös tulevasta hallintokultuurista?

 

 

Kokoomus on kuin kosmetiikkatuote: Mainostaminen on tärkeintä

Entiset kuninkaat ryhtyivät sotimaan, kun sisäiset asiat olivat sekaisin. Nykyiset entiset kuningasmieliset ryhtyvät puhumaan ulkopolitiikasta, kun talouden pasmat ovat sekaisin ja tyylitajun puute on yleisesti tiedossa.. Koomuksen hauskan lapselliset ulkopolitiikkamainokset ovat yksinkertaisesti naurettavia.
Siksi merkillepantavaa on, että niissä ei esiinny Sauli Niinistön kuvaa. Remonntimiesten ystävä Ahti Karjalainen siellää komeilee.

 

Eläköön paviaanit, alas demarit!

Menestyksessä on sama ongelma kuin viinassa: se nousee päähän. Ja menestyksestään humaltuneelle käy aivan samoin kuin kännit ottaneelle. Hän ei itse edes huomaa, milloin sopivan käyttäytymisen raja on ylitetty.

Anteeksipyynnöt on noteerattu, mutta siitä huolimatta Antti Blåfield Hesarin merkintöjä palstalla yllä olevan otsikon alla jatkaa :

Valtiovarainministerin ja opetusministerin puheet nostavat kuitenkin esiin asioita, jotka kannattaa kirjata ylös.
Jos Terijoen hallitus olisi päässyt Helsinkiin valtioneuvoston linnaan, Suomessa olisi siitä enteenpäin toimittu kuten Katainen kolumnissaan toivoo opposition toimivan: kaikkien tulee tukea hyvää hallitusta.
 Jos tuntee kansanvaltaisen työväenliikkeen historiaa, ymmärtää, että pelkkä katkeruus ja kateus eivät ole olleet tämän poliittisen liikkeen lähtökohtia.
Raskaista tappioistaan huolimatta kansanvaltaisen työväenliikkeen miehet seisoivat rinta rinnan porvariston ja talonpoikien kanssa siinä todellisessa talvisodassa. Näin oli myös sotien jälkeisissä sisäpoliittisissa nujakoissa, kun tapeltiin siitä, kuuluiko Suomi Neuvostoliiton vaikutuspiiriin vai sittenkin enemmän länteen.
Missä tässä toiminnassa ilmenevät katkeruus ja kateus?
Ilman kansanvaltaisen työväenliikkeen yhteistyökykyä ja voimaa Suomi ei olisi tänään niin vauras maa kuin se on.
Näiden ihmisten valintojen ja uhrausten ansiosta Henna Virkkunen voi tänään nakella niskojaan ja sanoa: "Meillä ei olla kateellisia siitä, jos kaveri menestyy."

 

Jutta Urpilainen näyttää jopa epäilevän, kuten tälläkin palstalla on esitetty, että kyse on tarkoituksellisesta ja harkitusta toiminnasta, jossa anteeksipyyntökin on vain osa mielikuvapolitiikasta, johon myös Blåfieldin jutun loppukin viittaa.

Kokoomus on voittanut jo useat vaalit sekoittamalla ja hämmentämällä poliittisia käsitteitä.
Milloin se on ollut työväenpuolue, milloin julistanut, että vastakkainasettelun aika on ohi. Yhtenä hetkenä puolueelle kasvaa korvat, ja toisena hetkenä julistetaan toivoa kuin herätysteltassa.
Tässä karusellissa saattavat Korkeasaaren paviaanit ja köyhien asia mennä helposti sekaisin – puhumattakaan historian niin monista yksityiskohdista.

 

 

 

 

Valtiokin saa olla kova omistaja

Ruotsin valtio toimii kuten pitääkin Nordea jutussa. Lisätään valtion osakepääomia, niin muutkin tulevat perässä Nallen Sampo etunenässä.  
Suomen valtio voisi samaa menetelmää käyttää vahvistaakseen asemiaan esimerkiksi Nesteessä ja Fortumissa.  Jos yksityinen puoli ei ole kiinnostunut, niin sittenpähän valtion vaikutusmahdollisuudet lisääntyvät eikä tarvitse aina ruikuttaa, että ei voida.

Wallenbergitkin omissa nurkissaan pienemmillä osuuksilla toimivat aivan samoin, eikä pörssietiikka yhtään töki. Valtion pitää toimia omistajana omien taloudellisten intressien turvaamiskeksi pitkällä tähtäimellä, sillä tulee aika sellainenkin, että omistuksen arvonnousut tarvittaisiin yhteiseen hyvään. Vain tällä menetelmällä saataisiin yksityinen pääoma edes pieneltä osaltaan talkoisiin. Nykyisin pääomapuoli on surutta heittänyt ongelmat valtion syliin ja vielä kaikken kukkuraksi taakan kantajan osuutta halutaan vaan lisätä.   

 

Ensimmäinen näytös ja pääosan esittäjä puuttuivat

Sotasyyllisyysoikeudenkäyntien jälkipuinti jatkuu. Korkein oikeus ei nähnyt mahdollisuuksia kajota oikeuden päätöksiin nykyisen lainsäädännön puitteissa. Nyt selvitetään, mitä voidaan tehdä ja mitä ja miten kaikki tapahtui. Kyse on kunnian palautuksesta muodollisesti, sillä tosiasiallisesti tuomitut eivät Suomen kansan enemmistön silmissä koskaan menettäneetkään sitä. Arvelen, että sodan jälkeiset kiihkeät mutta vilpittömät  - sellaisiakin oli - kommunistit viimeistään Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen  ymmärtävät oikeudenkäyntien poliittisen tarkoituksenmukaisuuden.


Aamutelkkarissa  professori Henrik Meinander toivoi poliitikkojen pysyvän erossa selvityksistä, jotta historiallinen totuus pystyttäisiin selvittämään. Hän arveli, etteivät syytetyt kertoneet oikeudessa kaikkea asiaan kuuluvaa. Tässä kohdassa korvaani särähti. Eivät varmankaan kertoneet, sillä hehän olivat syytettyjä ja toiseksi heitä tuomittiin jälkeenpäin laaditun lain mukaisesti. Korvieni särähdys johtui siitä, että helposti näin luodaan kuvaa epäluotettavista ihmisistä, josta ei ollut kyse, vaan puolustuksesta. Tämä olisi ollut paikallaan sanoa.

Meinanderin luonnehdinta oikeudenkäynnistä näytelmänä, josta puuttui ensimmäinen näytös eli Talvisota ja pääosan esittäjä eli  Mannerheim, osui naulankantan.

 

 

Ruusuja Riitalle

KIRKOLLINEN INFORMAATIO Naantalin kirkkovaltuusto ja neovosto lopettivat toimintansa vuoden alusta. Olemme muodostetussa seurakuntayhtymässä Rymättylän ja Merimaskun kanssa. Seurakunnat jatkavat seurakuntaneuvostoina toiminnallisella puolella. Naantalin seurakuntaneuvoston puheenjohtana toimii kirkkoherra Jyrki Rautiainen. Varapuheenjohtajaksi valittiin Riitta Alho ruusuryhmästä. ONNEA RIITAN VALINNALLE, esittää Eki Rantanen 

 

Nimikkovanhemmat

Koulumaailmaa: Hessu Aallon kertomukset vanhemmista ovat liiankin tuttua tarinaa nykymaailman menosta - ähhäh... siis fiiliksistä & draivista, kun vanhemmilla rokkaa! Tätähän työyhteisöjen konsultit ja puliveivarit lipattaa: \"any way, jos jengillä ei oo duunis rock´n rollia päivin öin nite´n day, bisnes kusee ja duunit loppuu hei! Syrjäytyneitä (tai tarkemmin sanottuna sosiaalisen turvallisuuden kannalta häirittyjä) ovat usein myös sosioekonomisella profiililla kivasti rokkaavien perheiden lapset. Ikävä kyllä rokkibiisit ovat kolmen minuutin mittaisia, ja noita kolmen minuutin perheitä näyttäisi ilmestyvän aina viisi lisää kun yksi luhistuu. Hesarin Nyt-liitteessä oli lohkaisu koulujen nimikkopoliisisuunnitelmasta: \"...ja pian saadaan kouluille nimikko-opettajatkin\". Tämä liittyi hyvällä havainnolla turvallisen luokkasysteemin hajoamiseen - ainakin Turussa yläkoulua käyvän nuorimman poikani luokanvalvojan mukaan heidän luokallaan on 15 opettajaa, mutta erillistä luokanvalvojan tuntia ei enää tunneta, vaikka kärjistyvät koulukäytösongelmat sitä opettajien mielestä edellyttäisivät. Hesarin juontoa voi jatkaa Hessun tematiikasta: mitäs jos saataisiin koululaisille vielä joskus omat nimikkovanhemmatkin? aku aittokallio
 

Naantalin valtuusto ottaa otetta

Naantalin valtuusto siirtyi päiväjärjestykseen. Loput valtuuston valittavat paikat täytettiin ja tehtiin päätöksiä viime vuoden ylityksistä. Tarkastuslautakunta ehdotti, että kaupungin tilintarkastus pidetään Audiatorin ja Eero Pekosen kokeneissa käsissä. Tarkempia tietoja valtuuston asioista löytyy kaupungin päätöksentekosivuilta.

Kylpylän kaavajärjestelyt ja sopimukset saattoivat asiat lailliselle tolalle. Naantalin kaupunkia ei ainakaan voi syyttää joustamattomuudesta. Jarkko Kanerva vihr. toivoi, että tällainen meno toistu. Ei hän väärässä ollut, mutta tässäkin tapauksessa on taas sellainen kunnallishallinnon erikoispiirre, että kaupunginhallituksen käsittelystä on asian korjaus lähtenyt liikkeelle ja vielä lopuksi Hannu Aalto  tarkkaavaisena löysi jalankulkukäytävän läpikulun sallivan sopimuskohdan puutteen, jonka korjausehdotuksen kaupunginjohtaja otti nimiinsä. Huonoimmassa tapauksessa olisi voinut syntyä kiistaa kulkuoikeudesta, eli siitä, että kevyen liikenteen väylä on kakkien käytettävissä myös kylpylän ja sen laivan välissä.
Epäkiitollista hommaa valvoa asukkaiden etua: Jos asiat menevät kuntoon ei nimiä papereissa näy. Jos taas ongelmia olisi syntynyt, ei olisi epäilystäkään siitä, että syypäitä olisivat kelvottomat poliitikot

Turvallisuussuunnitelma

Naantalissa turvallisuuskysymys  nostettiin esille ennen nykyisen yleisen käytännön voimaantuloa. Turvallisuus on laajakysymys ja koskee kaikkia ja  kaikkialla, puhui Sirpa Hagsberg ja esitti, että asukkaiden aloitteellisuus otetaan käyttöön. Lauri Laine toivoi, että sellainen helppo luukku aktiivisuudelle löytyisi, ja että kaikki, joita asia koskee ottaisivat asian omakseen. Entinen palopäällikkö muistutti ennaltaehkäisyn merkityksestä. Hänellä taitaa olla kokemusta siitä, minkälaista jälkeä palokunta saa aikaan.
Rauno Vänttinen toivoi, että  pidettäisiin vanhempaa väkeä kunnossa kuntosaleja tarjoamalla , ettei vahinkoja sattuisi .Mika Rattilainen kd ihmetteli, että olka ja kyynärsauvojen tupeiksi on valittu kova ja liukas muovi pitävämmän kumiseoksen sijasta. Hän on  kirjoittanut aiheesta , mutta häntä ei kuultu. Toivottavasti Jussi Kylämäkilä uutena luutana hoitaa homman.

Strategia

Lähetekeskustelu käynnisti strategiaprosessin. Kaupunginsuunnittelujaosto ja hallitus eivät tyytyneet virkamiesten ehdotuksiin tehdä strategiaa vain viraston lähtökohdista. Lähetekeskustelu oli jäntevää ja huippuasiallista. Varmaan taloudellinen tilanne oli vähän jokaisen takaraivossa. Keskustelusta voisi päätellä, että prosessista tulee yhteistyöhenkinen. Sirpa Hagsbergin  puheenvuoro ja Sdp:n tavoitteet löytyvät liitteestä.

Masku kummittelee

Masku oli puheissa esillä. Yleinen  epäilys Maskun hallituksen ideaa - liittyä Naantaliin  kohtaan oli vallalla, eikä suurta innostusta ollut siitä yksinkertaisesta syystä, että kunnan poukkoileva linja ei oikein ole vaakuuttanut. Vain Maskun demareilla on puhtaat paperit tässä tapahtumasarjassa.
Kepulandia eli Mynämäen Nousiaisten suunta  sai sitten Maskun valtuuston tuen äänin 24-18. Jos oli matka Naantaliin maantieteellisesti pitkä, niin kyllä se tulee olemaan  hankalaa Mynämäkeen monelle maskulaisella kaupunkiseudun asukkaalle.
Raisiohan olisi yhteyksien kannalta luontevin liittymissuunta. Jos kunnat suostuisivat jakaantumaan olisi logistisesti luonnollisin ratkaisu, jossa Vt 8 suunta menisi  Raisioon ja Kustavintien suunta Naantaliin. Mutta viisaus on sen verran kallista, ettei sitä tällaisiin tarkoituksiin tuhlata.
Omaa napaamme ahtaasti ajatellen  maskulaiset tekivät naantalilaisille palveluksen.

 

 

Ay-liike ja syrjäytyneet

Sähköiskuja: On keskusteltu ay-liikkeestä ja syrjäytyneistä; ay-liike ei voi toimia sen ulkopuolelle jääneiden ihmisten edunvalvojana (ilmeisesti oli Mikon näkemys) ja syrjäytyneet kärsivät oikeistopolitiikasta (taisi olla Hessun kirjoitus) Ay-liike ei siis voi tehdä mitään vähäosaisimpien hyväksi, ehkä näin onkin - mutta millä oikeudella se säälimättä yhteiskuntamme heikoimpia kurmottaa? SAK hoiti juuri valtakuntaamme ns. sosiaalitupon työantajapuolen kanssa. Siinä määriteltiin peruspäiväraha- ja työmarkkinatukiporukan yhteiskunnallinen umpikuja ikään kuin lopullisesti siunatuksi - hoitakoot sossu ja diakonia terminaalihoidon, miten pystyy. Ihmettelen 1) ettei yhtäkään demaria kiinnosta, että merkittäviä sosiaalipoliittisia ratkaisuja tehdään lainsäädännön ulkopuolisin(= työväenliikkeen ajaman demokraattisen järjestelmämme ulkopuolisin keinoin). Pienenä kärjistyksenä: sattuu hyvin erään toisen tällä sivulla käydyn keskusteluteeman ajankohtaan: Saksan kansallissosialistien työväenpolitiikka perustui isojen etujärjestöjen korporatiivisiin sopimuksiin, ei demokraattiseen lainsäädäntöön. Laillisuusyhteiskunta - miettikäämme, mitä se oikeastaan sosiaalipolitiikassa tarkoittaa? Ihmettelen 2) ettei yhdenkään demarin omatuntoa vieläkään kolkuta. Demarit olivat pitkään hallituksessa ja olisivat voineet tehdä jotain SAK:n taas kerran kabinettisopimuksillaan sementoimalle työmarkkinatuki-systeemille, joka on luultavasti amerikkalaistakin sosiaaliturvaa nöyryyttävämpi, kerrannaisseuraamuksiltaan lapsiperheitä hajottava. Työmarkkinatuki on rakenteellisesti syrjäytymistä kiihdyttävä systeemi. Pidetäänkö tietokilpailu? Kuinka moni työssä käyvä palkansaajademari edes tietää, miten työmarkkinatuki toimii? Minkä vuoksi se kalvaa perheet taloudellisesti, sosiaalisesti ja psyykkisesti hajalle, jos vain toinenkin vanhemmista joutuu tuohon rotanloukkuun? Kyllä demareista on tullut pikkuisen itseensä tyytyväisiä pullanössöjä. T. Aku Aittokallio

 

Natsimainen korporatismi ja neuvostoliittolainen ay-liike olivat Das Ding an sich - asia sinänsä. Niillä ei ollut mitään tekemistä järjestäytymisvapauteen perustuvan suomalaisen ay-liikkeen kanssa
Akun nostamaa surkeimmassa asemassa olevien työttömyysturvasta ja muista vastaavista sosiaalituista olemme keskustelleet aikaisemmin. Akun kritiikkiin on aihetta, mutta osoite on väärä. Tasavallan hallitus vastaa politiikasta. Ongelmasta kirjoitin 29.1.2009 seuraavasti:

Kaikkein huonoimmassa asemassa olevien asian hoitaminen ei ole edunvalvonta-asia. Edunvalvojia ei ole, kun edunsaajat eli useimmat köyhät eivät edes äänestä. Heidän asiansa on eettis-poliittinen - puoluepoliittinen -  asia. Se on inhimillinen ongelma; Se on tahdon ja rahan asia.
Hyvät ihmiset tavalliset palkansaajat tämän ymmärtävät, mutta näitä kustannuksia ei voi vierittää enää vain palkansaajien harteille. Näihin talkoisiin tarvitaan niitä, joilla on toimeentulon lisäksi turvana myös pääomia. Pääomankin on kannettava vastuuta yhteiskunnasta, joka on heille niin paljon antanut. Se on isänmaallista. 

 

 

Käännös vasempaan päin

Kokoomuksen suosion salaisuus voi olla oikeisto-oppien hylkääminen taantuman keskellä.

Unto Hämäläinen helsingin sanomat
Kokoomussympatioista tunnetun Unto Hämäläisen pitää ihmetellä yllä olevin otsikon kolumnissaan ääneen, miksei vasemmisto muistuta kokomusta vaalilupauksistaan

 

 

Katainen vakuuttaa, ettei julkisia menoja leikata, vaan talousongelmia hoidetaan ottamalla rutkasti lisää lainaa. Vaalien aikana se oli aivan mahdoton ajatus. Ei olisi enää suuri yllätys, jos vielä verojakin jouduttaisiin korottamaan.
 
Kokoomus on vallassa, mutta jämäkkää oikeistolaisuutta ei hallituksen politiikassa paljon näy. EU:ssa on päädytty siihen, että tätä taantumaa torjutaan elvytyksillä, ei leikkauksilla. Oikealta, keskeltä ja vasemmalta huudetaankin valtiota apuun, vaikka se oli vaaleissa kokoomukselle kirosana.
Kummallista on se, ettei kukaan – edes vasemmisto – muistuta kokoomusta sen vaalilupauksista ja vaadi oikeistoa tarjoamaan omia talousoppejaan. Päinvastoin: vasemmalla ollaan tyytyväisiä, että oikeisto on oppinsa unohtanut. Jotain liikuttavaa on siinä, että vasemmisto on lähes adoptoinut Niinistön. Myös Vapaavuorta kiitellään kovasti, jos hän vain pystyy hommaamaan lisää ja lisää valtion rahaa rakentamiseen.
 
Julkista taloutta kasvatetaan ottamalla lainaa estoitta. Ei se mitään myrkkyä ole markkinaliberalismille, kunhan ei koroteta pääoman ja hyvätuloisten veroja. Parempiosaosaiset ihmiset tämän politiikan ymmärtävät, sillä huonoimpana mahdollisena vaihtoehtona voitaisiin ajautua deflaatioon, jonka seurauksena omaisuusarvot voisivat romahtaa ja velkavipuiset sijoittajat joutuisivat ahdinkoon.
Ei myöskään pidä väheksyä globaalin ongelmien synnyttämiä levottomuuksia. Niiden seurauksena voisi syntyä sisäisiä vastakkainasetteluja. Selvältä jo näyttää, että elvytyksestä ei ole apua kaikkein köyhimmille ja Afrikka voi olla läntiselle maailmalle jo riittävän hankala puhumattakaan siitä, että Kiina muuttaisi linjaansa.
 
Tällä kaikella yritän sanoa, että pääoma ja työnantajapiirit ymmärtävät yhteisymmärryspolitiikan päälle taas yksinkertaisesti siitä syytä, että se on heille paras näköpiirissä oleva vaihtoehto ja kokoomuksen varsinaisen kaannatuksen ydin ei ole luokkakantaisessa oikeistossa, vaan itseään vähän fiinimpänä väkenä pitävässä epäpoliiyttisessa palkannauttijakunnassa, jotka sietävät ajatuksen menestyksestä, jota he toivovat kokoomuksen avulla saavansa.
 

Aallon Hessu on aktiivinen keskustelija - taitava väittelijä.

Hessu on säilyttänyt  jo nuoruudessa omaksutun  dialektiikan  idean. Dialektiikaan kuuluu väitteen vastaväite. Ja eilisessä keskustelussa vastaväite Hessun vastaväitteelle löytyy väitteestä, johon hän vastaväitteensä esitti. Eli Se löytyy siitä kirjoituksesta, jota hän opponoi.
 
No mikä on menestystä, on tietenkin kysymys sinänsä? Onko se vain kultaa ja kunniaa, vai riittääkö siihen se, mitä Isä Meidän rukouksen  jokapäiväisen leivän pyytämiseen kuuluu eli hyvä elämä kaikkine tarpeineen. Tässä katsannossa voi olla tulkintaeroja ja julkisuus tietenkin ruokkii tätä kultaraamista kuvaa, kun sen sijaan me pidämme menestyneenä kouluista suoriutuneita, itsellisiä ammatti-ihmisiä, joiden elämä on harmonista ja rakkautta ruokkivaa.
 

Katkeria emme ole, mutta emme menestystäkään ihaile

Kirjoitukseni sai kaksi vähän erilaista vastinetta. Pistän ne tähän tulojärjestyksessä.

Tunnustaudun yhdeksi, jonka korvaan särähti vaalislogaanimme : "enemmän menestyneitä ja vähemmän syrjäytyneitä". Tavoite syrjäytyneiden vähentämisestä on tietenkin helppo hyväksyä. Sen sijaan menestymisen voimakas esiintuominen edustaa mielessäni juuri sitä väärän arvomaailman ruokkimista, jonka seurauksena elämme talouskriisissä.
Yritän selventää tätä väitettäni sekä opettajan kertomalla arjen esimerkillä Naantalista että talousnobelistin ajatuksilla.
Naantalilainen opettaja: "menestyvät vanhemmat tuovat ekaluokkalaisensa aamuseitsemältä koulun pihalle, vaikka koulu alkaisi vasta yhdeksältä, kymmeneltä. Samoin pienet alakoululaiset saattavat odotella tuntikausia koulun pihalla odotellen noutajaa." Opettaja jatkaa: "kun soitamme päivällä lapsen sairastumisesta(kuumetta 39 astetta) vanhemmille töihin, vastaus voi hyvinkin olla, että haemme lapsemme sitten viideltä töitten jälkeen."
Tuntuu siltä, että menestyksen mittarit: City-maasturi ja ison omakotitalon hankinta menee lasten etujen edelle. Tällaisia menestyjiä en halua Naantaliin lisää.
Nobel-palkittu amerikkalainen taloustieteilijä Paul Krugman antaa ymmärtää tällaisen arvomaailman olevan tiensä päässä ja että meneillään oleva kriisi on osoitus kulttuurisesta muutoksesta, jonka seurauksena ihmiset eivät enää uskoisi talouden ensisijaiseen tärkeyteen. Krugman toteaa myös, että ne ihmiset, jotka vakuuttivat meille, että yksityinen voiton tavoittelu johtaa aina hyvään tulokseen, ovat olleet vakavalla tavalla väärässä.
Ehkä nobelin taloustieteen palkinnon voittaja onkin vain kateellinen Sorosille ja muille menestyneille pörssikeinottelijoille.
Oman havaintoni mukaan, yhteiskunnallisen tasa-arvon vaatiminen, on kautta aikain leimattu kateudeksi joidenkin toimesta.
Päinvastoin kuin Mikko, olen huomannut, ettei ihmisten suinkaan ole helppo kestää kanssaihmisten elämän kurjuutta vaan on helpompi lakaista ongelmat maton alle näkymättömäksi. Ihmisten loppuun palaminen, lisääntyneet mielenterveys- ja päihdeongelmat sekä niistä aiheutuneet lasten huostaanottojen räjähdysmäinen kasvu ovat ahdistavia asioita. Mutta muutos vaatii niiden esille tuomista.
Jospa meidän demarien ongelma onkin se, että olemme ikääntyviä, hyvin toimeentulevia ihmisiä, jotka emme halua nähdä, elämämme ehtoossa, enää ympärillämme olevaa kurjuutta.
Kokoomus on kierrättänyt sekä valtakunnallisesti että paikallisesti johtotehtäviään. Jospa siellä sen takia onkin parempi "tatsi" ihmisten arkeen.
- Hessu A. -

 

Ei kai SDP ole katkerien ihmisten puolue. Kyllä kateellisia ollaan, jos joku tovereista menestyy ja menee politiikassa eteenpäin. Kokoomuksen kannatuksen kasvuun on heillä on nuoria naisia ja miehiä poliittisilla avainpaikoilla kuten ministereinä. He ovat hyvin koulutettuja ja ulospäin suuntautuvia. Se mikä on politiikan taso se onkin jo toinen asia. Nuoret menevät virran mukana.
 Kyllä meilläkin on nuori puheenjohtaja Jutta, mutta  siitä huolimatta ei  näytä  siltä tunkua  olevan  meidän piireihin. Meillä on vanhoja perinteitä ehkä vähän luutuneitakin. Poliittisesti mennään eteenpäin pitkäntien kautta. Onko se hyvä sitä voisi miettiä tulevaisuuttakin ajatellen. Sanonta, kun selkäs käännät niin kintaat varastetaan. Eki Rantanen.
 
 

Nyt SDP on katkerien puolue

Haastattelussa Virkkunen pohtii myös kokoomuksen suosion syitä.
"Meillä on hyvä yhteistyön ja eteenpäin menemisen henki. Se erottaa kokoomusta ja vasemmistopuolueita. En tiedä, onko se ikävästi sanottu, mutta Sdp ja vasemmistoliitto ovat sellaisia katkerien ihmisten puolueita. Ei hyväksytä sitä, että toiset ihmiset menestyvät. Meillä ei olla kateellisia siitä, jos kaveri menestyy. Voidaan auttaa vahvoja yksilöitä menemään eteenpäin. He vetävät muita mukanaan."  


Olen tavannut Henna Virkkusen maakuntavierailun  aikana  viime kesänä. Tuleva ministeri teki nk. mukavan ihmisen vaikutuksen. Jo silloin maakuntaliiton väki tiesi, että kyseessä on tuleva tähti. Ja oikeassa olivat. Hän julkisuutensa on ylitsevuotavaa ja yllä olevan lainauksen toimittanut poliittisen journalismin tähti Unto Hämäläinen kehuu Virkkusta estoitta.

En tiedä, onko ikävästi sanottu, aprikoi Virkkunen ja lataa rajusti, että Sdp olisi katkerien ihmisten puolue ja että he kokoomuslaiset olisivat keskinäisen solidaarisuuden puolue, jossa kateuden synti on tuntematonta.
Tässä on sekä perää, että tilanteen tuomaa. Nimittäin oppositiossa oleminen aiheuttaa pettymystä ja hallituspuolueiden uhoa on melko hankalaa sietää. Arvelen, että Hennankin maailman kuvaan vääjäämätön  oppositiokokemus tulee aikanaan jättämään jälkensä. Ministeriön salongista eduskunnan lattioille on hirmuinen matka. Se on alamäkeä.

Lainaan mielelläni itseäni: Ihminen on sellainen olio, että hän kestää käsittämättömän hyvin kanssaihmisten vastoinkäymisiä. Ja totean, että kyllä meilläkin Naantalin sosialidemokraattien keskuudessa on käyty keskustelua meidän vaalislogaanista , jossa ilmoitimme tavoitteeksemme, että Naantalissa olisi enemmän menestyviä ja vähemmän syrjäytyneitä. Tuo menestyjään viittaaminen särähti joidenkin korviin.
No mikä on menestystä, on tietenkin kysymys sinänsä? Onko se vain kultaa ja kunniaa, vai riittääkö siihen se, mitä Isä Meidän rukouksen  jokapäiväisen leivän pyytämiseen kuuluu eli hyvä elämä kaikkine tarpeineen. Tässä katsannossa voi olla tulkintaeroja ja julkisuus tietenkin ruokkii tätä kultaraamista kuvaa, kun sen sijaan me pidämme menestyneenä kouluista suoriutuneita, itsellisiä ammatti-ihmisiä, joiden elämä on harmonista ja rakkautta ruokkivaa.

Raadolliseen maailmaan ja politiikan menestykseen mennäkseni uskon, että Henna Virkkusen kuvaus vetää ihmisiä ja kannattajia kokoomukseen. Se on onnistunutta markkinointia ja siinnä käytetään voittajien vaunuun nousemisen ideaa taitavasti hyväksi. Kokoomuksessa on johtajakoulutus, johon otetaan nuoria. Tietääkseni Naantalin kokoomuksen  Matti Rantanen on tällainen valittu. Ja kyllä se tulosta tuo.

Kokoomuksen poliittisen toiminnan hyvänä puolena on se, että kokoomuksen valinta ei katkaise uraa muihin suuntiin niin helposti kuin vasemmistolaisille käy. Liike-elämä ei kavahda Pia Nora Kauppia, vaan päinvastoin hänet nostetaan jalustalle. Poliittinen osallistuminen on meriitti, kun demarius on tahra tai jopa luonteen piirteen heikkous, sillä Henna Virkkunen ei suinkaan yksin liitä katkeruutta vasemmistopoliitikon luonteen kuvaan.

Olen sen verran katkera, että epäilen Henna Virkkusen haastattelun olevan harkittua kokoomuksen mielipidevaikuttamista, joka on pehmeämpi jatke maanpetturuuteen ja fasismiin liittyviin loukkauksiin, joilla demareista halutaan tehdä epäilyttäviä luusereita, häviöön tuomittuja. Kuka sellaiseen seuraan haluaisi ja kuka sellaiselle porukalle äänensä antaisi.

 

 

Vaihteeksi fasisteja

Lööppi Nykypäivän etusivulle:

Fasistit ovat demareiden aateveljiä, väittää uusi kirja.
Kaivattu kolmas tie vei umpikujaan.

Sisäsivulta löytyy taas alempi  otsikko, joka perustuu Eero Iloniemen kirja-arvosteluun: Jonah Goldberg: Liberal Fascism.
Kirjoittaja herkuttelee aiheella.
Kokoomuksen hautomo tuottaa: Eilen demarit  olivat maanpetturi-kommunisteja ja tänään fasistien aateveljiä.

Sosialidemokratia ei ole hairahtanut näihin ääriliikkeisiin, vaan taistellut niitä vastaan kaikkialla eturintamassa: 30-luvulla Lapuan liikettä, Talvisodassa puna-armeijaa ja sodan jälkeen työpaikoilla kommunisteja vastaan.
Hyvinvointiyhteiskunnan holhouksesta innokkaasti puhuvat kokoomuslaiset käyttävät terveyspalveluja innokkaasti ja eikä kukaan enää puhu lahjakkuuksia latistavasta peruskoulusta. Sellainen umpikuja.
Vääriä väittämiä ja valheita toistamalla saadaan ne muutumaan mielikuvissa totuuksiksi. 

Jari Koivunen kirjoittaa myös aiheesta kirjoituksia sivuilla   

 

Rankkoja päätöksiä:Andre irtisanotaan

         

 

Jokainen kivi kannatta kääntää!

Nesteen kylmä suihku on otettu maakunnassa vastaan, kun muutakaan ei voida. Maakunnan pää-äänenkannattaja Turun Sanomat on johdonmukaisesti puolustanut maakunnan intressejä. Kun lukee tarkaan uutisointia, löytyy sieltä merkittäviä huomioita. Keskitisleet ovat Nesteen syömähammas eli juuri diesel, jota Naantaliin suunniteltiin. Toimitusjohtaja on kuitenkin tyly Turun Sanomien haastattelussa:

- Meidän on pidettävä huolta kassavirrasta ja kannattavuudesta. Tässä tilanteessa emme näe minkäänlaista mahdollisuutta jatkaa Naantalin hanketta, ilmoitti Neste Oilin uusi toimitusjohtaja Matti Lievonen vedoten yhtiön muihin suuriin investointeihin ja maailmantalouden heikkenemiseen..
Lievonen huomautti kuitenkin, että suunnitelmat ovat käytettävissä, jos investointiedellytykset muuttuvat joskus paremmiksi.
- Seuraavien vuosien aikana me emme laajennusta pysty tekemään, hän kertoi ja huomautti, että Naantalin jalostamolla on nykyiselläänkin tärkeä rooli yhtiön tuotannossa

Sellaisiakin ääniä kuulee, että joku luulee Nesteen pelin olevan taktiikkaa. En tunne toimitusjohtaja Matti Lievosta, mutta ei väite tunnu uskottavalta. Pahemminkin pelkään, että hänen maailmastaan  Raahesta ja paperiteolisuudesta ja Kiinasta katsonu Naantalin juttu ei ehkä hetkauta.
Mutta ovatko kovat otteet tarpeellisia ja eikö olisi viisampaan yrittää yhteisin ponnistuksin alueen väen kanssa viedä asioita eteenpäin. Onko viisasta julistaa peli pelatuksi ennen kuin se on edes kunnolla alkanut. 
Lainaan tähän alle Jukka Vehmasen sattuvaa kommentia. Tietenkin nimeni mainitseminen on kivaa, mutta se ei ole jutun keskeisin sisältö. Se on kivien kääntämisessä:

Naantalin kaupunginvaltuuston puheenjohtajan ja Turun seudun maakaasu ja energiatuotanto Oy:n toimitusjohtajan Mikko Rönnholmin (sd) mielestä Naantalin laajennushankkeen toteuttaminen olisi näissä oloissa kansallisen öljy-yhtiön isänmaallinen velvollisuus. Neste panee investointirahansa kuitenkin ulkomaille.
Blogikirjoituksessa asiaa pohtinut Rönnholm on ehdottanut, että jos hanke tökkii yhtiön omien pääomien pienuuteen, asia on korjattavissa korottamalla osakepääomaa. Sitä kautta yhtiöön ja hankkeeseen voitaisiin sijoittaa lisää valtion rahaa.
Kun Nesteellä näyttää Naantalin jalostamon kehittämistuumailuissa jääneen sormi suuhun, jokainen kivi kannattaa Varsinais-Suomessa kääntää ja huutaa vaikka valtiota apuun.
Muistettakoon Neste Oilin varatoimitusjohtajan Jarmo Honkamaan toteamus (TS 17.12.2007), että Naantalin jalostamolle on sen pienen koon vuoksi tehtävä jotain. Honkamaa myönsi samassa yhteydessä, että laajennuksen peruuntuminen voisi olla Naantalin jalostamon toiminnan jatkumisen kannalta kohtalokasta.

Toiset tiedot jalostamon suunnalta kertovat, että paremmin ei ole mennyt koskaan. Kaikki tavoitteet on saavutettu ja ennätyksiä on tehty. Onko käsillä sellainen paradoksi, että Naantalin investoinnin esteenä on jalostamon tehokas toiminta. Pieni ja virkeä Naantalin jalostamo, jonka vahvin voimavara on osaava henkilökunta, kuten paikkallisjohtaja Risto Rinne  jo 25 vuotta sitten kirjoitti, ei tarvitse "tukea".

 

Kylmää suihkua Nesteen suunnalta

Nesteen toiminta oli korkeasta jalostusmarginaalista johtuen hyvinkin kannattavaa, MUTTA
Toimintavuoden tulos: Tulos ennen veroja 129 M€ kun viime vuonna oltiin 763 M€ eli pudotusta 83 prosenttia. Tällä on viiveellä vaikutusta Naantalin yhteisöverojen jako-osuuteen eli ennakkoarviot synkistyvät. Näyttää myös siltä, että viimeisen neljänneksen toiminnallinen tulos vaihteli rajusti Öljynjalostuksen vertailukelpoinen liikevoitto oli 131 miljoonaa euroa (85 milj.), Uusiutuvien polttoaineiden -10 miljoonaa euroa (3milj.), Erikoistuotteiden -6 miljoonaa euroa (2 milj.), Öljyn vähittäismyynnin -5 miljoonaa euroa (10 milj.) ja Shippingin 3 miljoonaa euroa (-4 milj.).

Mutta se toinen suuri MUTTA kuluu tiedotteessa seuraavasti:

- Naantalin vetykrakkerin suunnittelukustannukset, 19 miljoonaa euroa, alaskirjattiin.
Hukkuva tarttuu oljenkorteen, sanotaan. Mitätön toive on, että tämä olisi johdon vaihdokseen kuuluvaa tarkoituksenmukaista varovaisuutta. Toinen viisaus varottavasti sanoo, että kun asia pitkittyy, se mutkistuu. Ja nyt on käymässä juuri näin. Elvytyspaketin ensimmäinen osa meni ja yhtiön johdon asenteesta johtuen on todettava, että maakunnan voimakas ja yksituumainen tuki ei auta ellei autettavalla ole autettavaksi tulevan halua. Omistusministeri Jyri Häkämies on selvästi sanonut, että omistaja ei voi pakottaa pörssiyhtiötä.

Turun seudun energiapalettia on ajateltava nyt näiden tosiasioiden valossa. Tuntuu aika uhkarohkealta ajatella, että takaisimme riittävän kaasunkulutuksen rakentamalla koko seudun perusenergiahuollon maakaasun varaan. Se on liikaa vaadittu. Onneksi Fortum on tehnyt päätöksen pitää Naantalin laitokset käytössä vuoteen 2020 asti. Joten meillä ei ole sellaista vakituista hätää. Nyt pidämme tuon pienen oljenkorren mielessä, mutta valmistaudumme myös muihin vaihtoehtoihin.

Jätteestä energiaa tulisi saada alueelle ja sitten on katsottava mihin muihin toimiin valmistaudumme. Turun seudulla on ollut hyvä yhteistyö kaukolämmön tuotannon järjestelyissä. 30 vuotta sitten perustettu Turun Seudun Kaukolämmön on siirtänyt suuresta laitoksesta energiaa Raisioon, Kaarinaan, Naantaliin ja tietenkin Turkuun. Kuntien ja teollisen kumppanin yhteistyö on ollut hyödyllistä ja toivottavasti sama henki siivittää tulevia ratkaisuja. 

 

Yli vai alle 20 prosentin ja leikkaukset vai inflaatio?

Mielipidemittaukset eivät ole pelkkää hupia. Kyllä ne  kertovat  ihmisten mielipiteistä. Virhemarginaalista aina puhutaan, mutta näin samaan päiväänn sattuneet kaksi gallupia kertovat myös ehkä systemaattisesta erosta. Hesarin Suomen Gallupin tulos SDP:lle oli 21.6 %ja Taloustutkimuksen Ylen luku oli 19.9 %. Kyllä visuaalisuudella on merkitystä ja tarkoitan, että 20 prosentin rajapyykki on kova juttu, vaikka kysessä on vain luku.

Tämä ei ole jutun pointti eikä sekään ole, että näihin reagoidaan. Mutta se on, että pystyy toimimaan gallupeista huolimatta. Selkeästi ja johdonmukaisesti tehdään tulosta. SDP:n on lisättävä raeaktionopeutta. SDP:n on haastettava. Nyt tilanne on sellainen, että Katainen elvyttää ja jakaa rahaa ja Niinistö moittii vastuuttomuudesta. Aina ropiseen samaan laariin.

Asian ymmärtää hyvin, kun seuraa uutisointia Eduskunnan avajaisista. Olen alle kopioinut Ylen uutisoinnin. Pressa on pressa muodon vuoksi, mutta kukkulaa hallitsee jo kruunaamaton kunkku.
Leikkaukset vai inflaatio on mielenkiintoinen väittämä: Kumpi on taivas kumpi helvetti ja miksi. Nyt pitäisi toimittajien kysyä Kataiselta, miten on. Mutta kukaan ei ymmärrä.

Niinistö on huolissaan velanotosta

Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö (kok.) kuvasi valtiopäivien avajaispuheessaan taloustilannetta erittäin synkkään sävyyn. Hänen mukaansa nyt on edetty mittoihin, joissa elvytys tulee vielä vaatimaan korjaustoimen korjaustointa.

-Velaksi on helppo elää, toinen aihe on takaisinmaksu. Keinoina ovat vain kovat menoleikkaukset tai raju inflaatio, Niinistö sanoo.

Hän muistutti, että valtiot lainaavat elvytyksen nimissä arviolta 50 miljardia euroa viikossa ja useat ovat lisäksi sitoutuneet kantokykyynsä nähden tähititieteellisiin takausvaltuuksiin.

-Mitään tälläistä ei ole aiemmin koettu, Niinistö toteaa.

YLE Uutiset

 

 

 

Vanha ja viisas ei ole pikku vanha eikä Vanhanen

Professori Markus Jäntti on ehdottanut palvelujen arvonlisäveron tilapäistä alentamista elvytyskeinona. eivätkö juuri palvelut työllistä tehokkaasti?
”Se on äärimmäisen kallis elvytystapa. Ihmiset käyttävät valtaosaa palveluista muutenkin”,    vastaa Matti Vanhanen Talouselämä lehden haastattelussa.

Ruokaa syödään joka päivä tarpeeseen. Ruokatuotteiden ALV-alennus on Vanhasen ajatusta seuraten kalleinta mahdollista elvytystä. eli  

"Eniten minua harmittaa se, että velkaannumme turhan takia" Saman haastattelun otsikkoon lainattu Vanhasen toinen viisaus.

 

Hintojen nostolla tuottoa

Kuntavaalien kuuma peruna Naantalin Energia on taas päättäjien käsissä. Esityslistatietojen mukaan viime vuosi myynnin suhteen meni vähän miinukselle ja siirron volyymitkaan eivät kasvanet,  joten tulos ei ole odotusten mukainen. Onneksi kuitenkin käänne on menossa parampaan suuntaan. No olihan siihen todella aihettakin.

Yhtiöllä on uusi toimitusjohtaja ja hallitukseenkin tullee pieniä muutoksia. Tehostamistoimiakin tehdään,  silti sosialidemokraattien tavoite 0.5 miljoonan euron tuotosta Turun hinnoilla jää haaveeksi. Hyvässä uskossa tehty päätös perustui yhtiön informaatioon. Nyt yhtiön johtokaan ei siihen ennakkolupauksistaan  huolimatta enää usko. Kaupunginkamreerin ideaa hinnannostoilla tuottoa perustellaan - kuten ennakkon arvata saattoi - sillä, että kun uudet Naantalin alueet joutuvat maksamaan kovempia siirtohintoja Fortumille, niin miksi sitten vanhojen naantalilaisten pitäisi päästä halvalla.

Vähän surkuhupaisia piirteitä tähän tapaukseen liittyy: Kaupunginjohtaja joutuu tekemään likaisen työn. Ensin hänet haukutaan halpoja tuotteita myyvän kaupungin kultakaivoksen myyntiehdotuksesta ja yleisen projektikäytännön mukaisesti häntä tullaan syyttämään maksujen nostamisesta. Sellainen tapaus.

 

 

Toivotaan

Islannin tuore demari pääministeri sanoi hallituksensa toiminnan perustuvan uusille yhteiskunnallisille arvoille. Tätä samaako tarkoitti Nobelin taloustieteen palkinnon saaja todetessaan, että päälle käyvän laman seurauksena, muut kuin rahaan liittyvät arvot nousevat kukoistukseen? Hessu
 

Raision Tehtaiden perustamisen historiassa ajankohtaista mielenkiintoa.

TS:ssä oli tänään  ekonomi, Raisio Yhtymän eläkkeellä oleva tiedotuspäällikkö Jarkko Heino lyhyt historiikkikirjoitus. Hän käsitteli  Suomen viljahuoltoa ja varsinaissuomalaisten viljelijöiden roolia Suomen elintarvikehuollossa. Itsenäisyyden alkuaikoina meidän alueemme ei saanut sille kuuluvaa asemaa ei valtion, eikä osuustoimintaliikkeiden puolelta. Täkäläisiä viljelijöitä kismitti, että Valtion Viljavaraston ostoehtojen mukaan nimittäin viljan hinta laskettiin toimitettuna rahtivapaasti Riihimäelle tai Viipuriin. Myös Vaasa oli merkittävä myllypaikkakunta Oulun ohella. Jotain tuttua tämän päivän asetelmaan nähden voi tunnistaa tuosta tilanteesta.

Innokas hankeen puuhamies oli Varsinais-Suomen Maataloustuottajain Liiton sihteeri, Mietoisissa syntynyt Kustaa Eino Kivivuori. Viljelijöiden oma Oy Vehnä Ab perustettiin 70 vuotta sitten 3.2.1939 Turussa. Paikkaa myllylle haettiin Turun seudulta. Heino kirjoittaa prosessista  ja yhtiön alkutaipaleesta  seuraavasti:

Turun kaupunki tarjosi tulevaa myllyä varten vuokramaata, 5 000 neliömetrin tonttia läheltä Turun linnaa paikalta, missä nyt sijaitsee niin sanottu Linnan kiinteistö. Oy Shell Ab oli isännöinyt aluetta ennen Pansion öljysataman valmistumista. Isäntien mielestä kuitenkin vain omalle pohjalle rakennettu voisi olla kestävää.

Naantalin sataman tuntumasta olisi ollut tontti ostettavissa, mutta johtokunta piti aluetta myllyn rakentamiseen sopimattomana. Päätöstä voi hieman ihmetellä, sillä samalle paikalle Valtion Viljavarasto ryhtyi vuonna 1957 rakentamaan suuria siilovarastojaan.

Lopulta päädyttiin Raisioon, jossa Pirilän tilasta oli ostettavissa sopiva maa-alue. Satamaa ei tosin ollut, mutta oli rautatie ja myöhemmin tärkeiksi käyvät maantieyhteydet.

Oy Vehnä Ab ja sen mukana Raisio-yhtymä perustettiin rauhan vuosien iltahämärässä. Onneksi perustajat eivät vielä tienneet, kuinka kovat ajat olivat edessä. Jos oli osakepääoman kerääminen jo tuottanut vaikeuksia, paljon suuremman haasteen toi 30. marraskuuta 1939 alkanut talvisota sekä sitä seurannut jatkosota. Sodat merkitsivät valtavaa ongelmaa rakennustarvikkeiden ja koneiden saamisessa. Rakennusmiehetkin olivat rintamalla.

Mylly kuitenkin valmistui ja saatiin käyntiin syksyllä 1942. Karjalan myllyt oli menetetty eikä markkinointiongelmia ollut. Jakelusta huolehti kansanhuoltoministeriö.

 Heino askarruttaa kysymys, miksi ei tultu Naantaliin syväväylän päätepisteeseen. Olen saman kysymyksen esittänyt kohta 40 vuotta sitten sitten pellervolaisen talouden mahtimiehelle Naantalin maalaiskunnan entiselle kansanedustajalle maanviljelysneuvos ja silloiselle Naantalin valtuustokollegalle  Einari Karvetille. Hän piti Raisiota tie- ja rautatieyhteyden kannalta parempana. Muistettakoon, että rautatie tuli Naantalin satamaan vasta sodan jälkeen 1946  ja että maantiekään ei ollut kovin hyvä kaikkine Akin mutkineen. Mutta mielenkiintoisinta oli Karvetin näkemys siitä, että hänen mielestään olisi ollut tuhlausta käyttää syväsataman rantaa tuohon tarkoitukseen. Hänen mielestään alue oli säästettävä vieläkin tärkeämpää käyttöä varten.

Minulla ei ole aiheesta muistikuvaani vahvempaa dokumenttia enkä tietenkään voi tietää, oliko ajatus Karvetin alkuperäinen vai myöhemmin syntynyt. Tapaus kuitenkin kertoo, että asioilla on kausikantoisia seurauksia ja tänään ainakin voimme olla tyytyväisiä siitä, että Raisiossa on maakunnan elintarvikesampo Raisio Yhtymä ja Naantalin satamassa merkittävää muuta teollisuutta. Luultavasti naapureihinsa tyytymättömällä Turullekin kävi tässä tapauksessa paremmin, kun myllyä ei satamaan perustettu.