Ilmoitukset
Naantalin Työväenyhdistyksen  kokous pidetään  valtuuston maanantaisia kokouksia edeltävänä sunnuntaina klo 18.00   Naantalin Työväentalolla (Kaivokatu 20)   
 Seuraava kokous 9.9.2012
 
Kaupunginvaltuuston seuraava 2012 kokouspäivä on 10.9.2012 

Yhteinen Naantali -tiedote

Kirjoituksia



Katso Saaristo-Naantalin kunnallisvaaliehdokkaat

Ilkka Kantola - Klikkaa ja Osallistu!

Naantalin ty�v�enyhdistys 110 vuotta

Etusivu

 

AIEMMAT TIEDOTTEET 2009
« TAMMI HELMI MAALIS HUHTI TOUKO KESÄ HEINÄ ELO SYYS LOKA MARRAS JOULU »
 

Fiksuja ei leuhkoja

Mieluusti Naantalin Työväenyhdistys on tukenut ehdokkaita, fiksuja sellaisia. Superlatiivit omasta suusta maistuvat huonosti. 
Vähän olemme siinnä ottaneet huomioon senkin, miten ehdokkaat suhtautuvat Naantaliin. Pilvi Torsti piipahti täällä eikä ensimmäistä kertaa. Lasten kanssa Muumimaailman on must, on ollut ja tulee olemaan. Hyvin Pilvi pärjäili kriittisen rantaparlamentin kanssa.

Ulpu Iivari, joka jaksaa kantaa huolta yhteisistä asioista ennen muita, oli Pilvin mukana. Siinnä yhteistyössä tohtorillinen  tieto vahvistuu poliittisella viisaudella.

Kaypä testaamassa europarlamenttivalmiuksiasia  
http://www.haluatkoeuroparlamentaarikoksi.com/

Lasse Lehtinen on lausunut nuoresta Niko Kortesta näilläkin sivuilla olleen Hanna Isbomin suuhun panemani arvion.

 

 

 

Eurooppa tarvitsee lääkäriä

Pitkän poliittisen kokemuksen ansiosta Ilkka Taipaleelta löytyy näkemystä laajoista asiakokonaisuuksista.
Laman seurauksena sosiaali- ja terveyspolitiikka saa Euroopassa aivan uudenlaisen merkityksen. Tällä alalla Ilkka on spesialisti.
Eurooppa tarvitsee myös kaltaisteni juoppojen ja hullujen puolesta puhujan, tässä työssä Ilkka Taipale on vertaansa vailla, siksi äänestän häntä.Terv Hessu Aalto 


 

Palkansaajan asialla

Eu-vaalien tulos SDP:n kannalta ratkaistaan sillä, kuinka hyvin innostetaan ihmisiä äänestämään.
Olemme julkaisseet YouTubessa varsin selkeän version siitä, miksi palkansaajan kannattaa äänestää näissä vaaleissa.
 
 
Kuusiminuuttisen videon lataaminen saattaa kestää hitaammalla yhteydellä noin minuutin, mutta katsominen takuulla kannattaa. 
Välitä viesti eteenpäin – tehdään yhdessä vaalivoitto SDP:lle!
Terveisin Reijo Paanasen tukiryhmä
 

 

 

 

Niko on niitä miehiä

  • Niko Korte on niitä miehiä, joista päättäjät on tehty.
  • Millainen ihminen on sitten hyvä päättäjä Euroopassa?
  • Hyvä meppi on sellainen, joka on avoin ja utelias. Hän saa yhteyden niin omiin valitsijoihin kuin toisiin meppeihinkin.
  • Ja näitä ominaisuuksia Nikossa on yllin kyllin.”

    Nikon nettisivuilta www.nikokorte.com,  voi lukea enemmän linjauksista. Hanna Isbom
     
 
 
 

Pitkä purjehdus

Merenkulkuneuvos Gunnar Eklund syntyi 11 vuotta nelimastoparkki Pamirin vesillelaskun jälkeen vuonna 1916.  Pamirilla hän kiersi Kap Hornin niemen. Hän lausui TS:n Jamie Niemiselle kaphornareiden viimeisen tapaamisen yhteydessä: 
Työskentely purjelaivalla on niin erilaista. Purjelaivassa jokaisen on vastattava tekemisistään, ja hallittava tilanteet säästä riippumatta. Kasvattava aspekti olisi hyvä olla olemassa perinteen säilyttämisessä.

 

Hänet tuntemaan oppineet tietävät, että hän oli itse omaksunut ohjenuorakseen purjelaivalla opitun vastuuntunnon ja kyvyn toimia olosuhteiden vaatimalla tavalla. Hän oli myös oppinut haistamaan tuulia niin, että nykytermein sanottaisiin, että hän oli kaukokatseinen visionääri jo  pari vuotta Pamirin haaksirikon jälkeen vuonna 1959, kun hänen terveydellisistä syistä maihin jäätyään perusti Vikinglinjen Ab:n ja aloitti Itämeren ensimmäisen autolauttaliikenteen.

Viking linjasta kehittyi Vikin Line kansan suussa ketsuplain. Punalaivat kuljettivat kansaa kympillä, eikä neuvoksia ilmaiseksi, kuten niiden valkoiset kilpailijat, ja  jotka  nyttemin ovat siirtyneet  virolaisen Tallinkin  omistukseen.

Viking Linen perustaja varustamoista on jäljellä vain aluksi vähäisin Eklundin perustama SF-Line, joka on pörssissä Viking Linen nimellä. Heiveröinen SF-Line nousi merenkulun ja laivatilausten mutkikkaassa aallokossa määrätietoisten ja tarkkojen Eklundien johtamana suurten sukujen yhtiöiden kaatuessa Suomen merkittävimmäksi matkustajalauttavarustamoksi.

Me naantalilaiset muistamme Gunnar Eklundia kiitollisuudella. Teimme yhteistyötä monilla rintamilla. Gunna Eklund oli Naantalin ystävä. 1970- 1980 luvun vaihteen telakkateollisuuden tilauspuutteen laukaisijana toimivat SF:n linen tilaukset: Rosella ja Turella. Vähän oikaisten mutkia voimme sanoa, että niiden laivojen tilaukset  sovittiin Naantalin Vanhankodista soitetussa ministeri Eero Rantalan ja toimitusjohtaja Gunnar Eklundin välisessä puhelussa.

Jos Eklundit olisivat yksin voineet päättää 1990-luvun laman jälkeisestä suunnasta, seilaisi täältä todennäköisesti ahvenanmaalainen Raumalla Finyardsilla rakennettu  ropax-kalusto. Ehkä Naantalin onneksi, mutta suomalaisten tappioksi, Vikingin muut omistajat tarjosivat  italialaisille mahdollisuuden  tulle näille vesille Finlinkin muodossa  ja Finlinesin ja kautta.

Gunnar Eklundin pitkä maallinen purjehdus on takana ja määränpäähän hän pääsi yli 92 vuoden ikäisenä. Hän pystyi täysipainoiseen työhön aika ajoin häiritsevistä sairauksista huolimatta pitämällä itsensä niin fyysisesti kuin henkisesti vireänä. Gunnar Eklundin ryhdikäs lähes ylvään aristokraattinen olemus johdatti helposti luulemaan häntä ahvenanmaalaiseksi kultalusikka kerhoon kuuluvaksi. Päin vastoi hän nosti monen vähväkisemmän ahvenanmaalaisen hyviin toimeentulevien joukoon  tienaamalla paljon rahaa osakkeenomistajilleen. Suhteellisen vaatimattomasta maalaistaustasta lähteneenä hän raivasi oman tiensä osaavana, erittäin ahkerana ja peräänantamattomana.  Monien mahtavien oman arvonsa ylikorostavien joukossa se ei ollut yksinkertaista. Hän joutui olemaan muita kekseliäämpi jopa ovela. Hemliga (salaperäinen)  Gunnar  lempinimi kertoo, että hän osasi varjella aikeensa. Tässä kohdin tulee mieleen Mauno Koivisto, joka politiikassa noudatti samaa viisautta olla paljastamatta omia todellisia pyrkimyksiä, jotta niitä ei siitä syystä ymmärretty vastustaa.

 


Meidän keittiössä Gunnar Eklundia luonnehditaan huumorintajuiseksi herrasmieheksi, joka halusi oman suomenkielen taidon puutteensa korjata ohjaamalla lapsensa Suomen kielen saloihin  pirkanmaalaisessa maalaismaisemassa.

 

 

Omenapuut kukkivat tänä keväänä vahvan miehen
ja hienon ihmisen muistoksi.

 

 

Arviointi ja arvot

Matti Rantasen avoimelle analyyttisyydelle annamme arvoa. Usein on niin, että naapurin aidan takaa näkee selvemmin, vähän samasta syystä kuin I-C omassa keittiövertauksessaan totesi. Matin arvioin merkitystä ei vähennä se, että hänellä on myös ollut mahdollisuus  katsella sosialidemokratian pihaa kotona vieraillessaan sisältä päin.

Olen Matin kanssa samaa mieltä eurovaalien pääasetelmasta: Vain Sdp:tä tai Kokoomusta äänestäessään valitsija tietää, että ääni vaikuttaa. Europarlamentti on konservatiivien ja demareiden pelikenttä.  Mutta vielä tärkeämpää on että äänestäjä tietää näitä puolueita kannattaessaan, mitä saa. Muiden puolueiden edustajat istuvat ryhmissä, joilla ei ole mitään tekemistä heidän täällä esittämien kannanottojen kanssa. Liberaaliryhmä, johon kepulaiset menevät on vankin maataloustukien vastustaja ja kovin liittovaltiolinjan kannattaja ja loput on sekalaista seurakuntaa. Mielikuvat ja todellisuus ovat pahasti sekaisin.

Matin mielipide on tyylikäs verrattuna Marjana Koskisen Annikka Lapintien tukemiseen. Voi olla monin varauksin, että Lapintie edustaisi sosialidemokraattien kanssa samanlaisia arvoja meppinä (Member of the Europaen Parliament)  eikä olisi Esko Seppäsen kaltainen änkyrä ja EU:n vastustaja. Tässä suhteessa kokoomuksen ja sosialidemokraattien suhtautumisero on peruslähtökohdaltaan samanlainen. Erot ovat EU:n sisällä käsiteltävissä asioissa, ei suhtautumisessa EU:n eikä rahaliiton jäsenyyteen.

Matin lähtökohta oli myönteinen ja Liisa Jaakonsaaren ehdokkuutta tukeva. Tästä hienosta piirteestä huolimatta rohkenen sanoa, että olen ollut pettynyt alueemme euroedustaja Ville Itälän populistiseen politiikan tekotapaan. Suomen maatalouspolitiikan ja suurten kysymysten koplaaminen ja Venäjän kiristäminen kassaputkiasiassa on turkulaista alatyyliä. Perustuslakiasiantuntijan ja entisen oikeusministerin Strasbourgin istuntojen vähentämisvaatimus on EU:n perustamissopimuksen vastainen ja mahdoton toteuttaa ja siksi sen esittäminen ikään kuin vakavana asiana oli pelkkää sumutusta ja viitta todellisen osaamisen puutteeseen. Kaiken kukkuraksi velkualaisille esitetty vetoomus olla liittymättä Naantaliin vetoamalla EU:hun liittymisen huonoihin kokemuksiin oli alittamaton limbo.  

 

 

 

Siksi Liisa

Olen aivan samaa mieltä Ilkka-Christian Björklundin kanssa. Vaikka oma puoluekantani onkin hiukan toisenlainen, niin Liisa Jaakonsaari on ehdottomasti suurimpia poliittisia idoleitani. Lämpimästi omassa lähipiirissänikin olen Liisan puolesta puhunut, sillä käytännössä EU-vaaleissa ei kannata äänestää kuin SDP:tä tai Kokoomusta, jos tahtoo edustajan joka todella voi vaikuttaa EU-päätöksenteossa. Ainoa negatiivinen asia on, että mistä löytyisi Liisan tyylinen oman linjansa kulkija paikkaamaan edes osan Liisan jättämästä tyhjiöstä Suomen päivänpolitiikasta Jaakonsaaren siirtyessä Eurooppalaiseen päätöksenteon keskiöön. Matti Rantanen
 

Miksi Liisa

Sanotaan, että jos on ollut töissä ravintolan keittiössä, ruoka ei aina salin puolella maistu. Kun näet tietää, miten sopat syntyvät. Sen verran olen politiikan kulisseissa vieraillut, että vertaus tulee mieleen. Mutta Liisan keitokset olen kokemukseni perusteella aina valmis ahmimaan, ja suosittelen muillekin.

Vakavasti puhuen: kun on läheltä katsonut erilaisten pyrkijöiden heikkouksia ja vahvuuksia, sitä käy aika kriittiseksi, kun pitäisi päättää, kenet kelpuuttaisi omaksi edustajakseen europarlamenttiin. EU-parlamentin merkitys kasvaa kaiken aikaa, ja mielellään soisi, että ainakin se oma edustaja osaa pitää Suomen puolta ja vaikuttaa siihen, että Eurooppa kehittyisi parempaan suuntaan. Liisalla, jos kellä, on tähän erinomaiset eväät. Hän osaa asiat, on ahkera, ja uskaltaa toimia.

Liisa on sosialidemokraattinen uudistaja, jonka katse ei ole nauliintunut peruutuspeiliin.  Liisalla on lämmin sosiaalinen mieli, mutta hän osaa myös ottaa huomioon kylmät faktat. Niihin törmää europarlamentissakin, oli kyse sitten taloudesta tai turvallisuuspolitiikan ehdoista. Liisa on vahva vaikuttaja, jonka valinta lisäisi suomalaisten meppien painoarvoa parlamentissa, ja sen sosialistiryhmässä, jossa sielläkin taidetaan vääntää kättä tulevaisuuden suunnasta.
Sanon suoraan, että tunsin helpotusta, kun Liisa lupasi asettua ehdolle. Nyt ei enää tarvitse pähkäillä, ketä tässä oikein pitäisi äänestää. Luulenpa, että samoin ajattelee aika moni muukin, eri puolilla Suomea.
Ilkka-Christian Björklund

 

 

 

 

Huomenna on monta mahdollisuutta ja muutama hyvä

Tunnen Pilvin, tunnen Europarlamentin siksi äänestän huomenna Pilviä 181. Ulpu Iivari

Muitakin hyviä ehdotuksia saa esittää, kunhan perustelee!

 

Avartaa

Pieni viivähdys vieraissa tyhjentää tämän toimituksen. Mutta avartaa se näkymää, tuo matkustaminen. Menemättä työhön liittyviin kysymyksiin niin totean, että kyllä vanhaa voi jäljitelläkin, kuten kuvasta näkee. Suomalainen ahdas tulkinta tahtoo olla, että vain selvästi uusi - ympäristöön sopiva - on sallittua. Arkkitehtien puhdasoppisuus johtaa helposti mustan ja harmaan sävyn vaihteluun vaatetuksessa, kun muuta ei uskalla kritiikin pelossa tehdä. Sama näkyy töissä. Rohkeutta ja suvaitevaisuutta on lupa toivoa. Se vasta on luovuutta, kun uskaltaa rikkoa pyhiä sääntöjä, jotka ovat joidenkin ihan itse keksimiä. 

 

Helatorstaita

 

 

Pelinpolitiikkaa

Politiikka on peliä. Useasti väitetään ja siihen saadaan myös vahvistusta. Kolme  esimerkkiä, joista  Pari vakavmpaa aluksi: 

  • Arkkipiispa Leo sanoo, että politiikka perustuu tarpeeseen ei totuuteen. Siksi Mitro ei voi jatkaa pappina. Toinen valtiokirkkomme on arveluttavalla tiellä. Ortodoksien hymistelylle on pantava piste.
  • Loppuun käytettyjen työllisyysrahojen järjestelystä tuli kuma peruna. Tarja Filatov työllisyysasioiden asiantuntijana tietää, että tarve on 200 miljoonaa  ja välitön. Mutta kun hallitus ei ole sitä hokannut. Siksi ei voida lisätalousarvioita antaa, vaan rahat raapitaan muualta ikään kuin todistaen, että homma olisi hoidossa. Uskokoon ken tahtatoo.

Tiistaina aamupäivällä oli varmuus, että puuttuvat miljoonat löytyvät eri ministeriöistä. Lisäbudjettia ei kuitenkaan ole tarkoitus antaa työttömyysrahojen vuoksi.
Esimerkiksi työ- ja elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen totesi eduskunnan kyselytunnilla torstaina 7.5., että tarve olisi tänä vuonna noin 60 miljoonaa euroa. Useat ministerit ovat vakuutelleet, että raha kyllä jostakin kaivetaan.
Valtiovarainministeri Jyrki Katainen lupasi sunnuntaina STT:n haastattelussa useita kymmeniä miljoonia euroja lisää työllisyysmäärärahaa. Katainen sanoi, että lisärahat kohdennettaisiin työllisyyskoulutukseen ja nuorten harjoittelupaikkoihin. Rahat siirrettäisiin muista määrärahoista.
Lisäbudjetin hallitus aikoo antaa vasta elokuussa.  yle

Pieni - naurettavan hauska - sarjaan kuuluva juttu on Naantalin sitoutumattomien jälkiherännäisyys. Valtuusto yksimileisesti päätti talousasioista viime kokouksessa. Nyt herrat Juho ja Dennis monisanaisesti vastustavat kevätjuhlia. Sillä lailla.

 

 

Elvytystä turkulaisittain, hyvä yritys tehdä jotain

Mauri Pekkarista kaivattiin

Turun kaupunki järjesti elvytysseminaarin, jonka vetonaulaksi oli saatu ministeri Mauri Pekkarinen, joka valitettavasti ei päässytkään tulemaan migreenikohtauksen vuoksi paikalle. Migreenistä kärsivät älykkäät ihmiset, väitetään. Pekkarinen on ahkera, hyvin substanssin hallitseva tahtopoliitikko, jota eivät virkamiehet komentele. Näistä syistä johtuen hänellä on kilpailijoiden joukossa kadehtijoita ja vihamiehiäkin. Hänen saaminen puhujaksi on lohen kalstukseen verrattavaa. Kannatta yrittä, vaikka ei saalista saisikaan.

Maakaasusta ei siis uutta

Mielellään olisimme halunneet kuulla hänen kantansa Turun seudun maakaasukysymykseen. Hän on bio- ja turve-energian vankkumaton kannattaja ja hän on antanut koviakin hiiltä ja maakaasua syrjiviä lausuntoja; Hiiltä ei vuoden 2020 jälkeen enää sallittaisi kaupunkien lämmön lähteenä ja maakaasun veroa ollaan nostamassa reippaasti jo vuoden 2011 alusta. Näihin kysymyksiin ei luonnollisestikaan Turun tilaisuudessa päästy käsiksi.

Turun kaupungin toimia selvittelivät Aleksi Randell ja Mikko Pukkinen. Mitään uusia avauksia ei nyt ollut tarjolla. Pukkinen nosti esille kysymyksen kuntien velkaantumisesta eli pidetäänkö sitä sallittuna lamaolosuhteissa vai tuliko valtion kantaa velallisen taakka julkisella puolella. Nykyinen kuntalaki edellyttää talouden tasapainottamista, joten jatkuvan velkaantumisen tie ei nykysäädöksin ole mahdollinen.

Työllisyyskoulutus rahoja heti

Tilaisuuden mielenkiintoinen yksityiskohta oli TE-keskuksen Kimmo Puolitaipaleen selväsanainen ilmoitus, että työllisyyskoulutusrahoja tarvitaan heti eikä syksyllä. Se oli kylmä suihku demareiden välikysymykseen  valmistautuville hallituspuolueiden edustajille. Sanansa vahvistukseksi hän pudotteli lukuja:
Varsinais-Suomen työttömyys on kasvanut vuodessa 2937 ja lomautettujen määrä 5241 hengellä. Turun lomautettujen määrä on kasvanut 335 %. Nuorten työttömyys on vuodessa kasvanut 73 prosenttia. Viime laman jäljet pelottavat eli nyt on toimittava ajoissa ja riittävillä panoksilla!

Telakat uivat syvällä

STX-Suomen Martin Landtman johtaja kertoi laivatislauksia on vielä maailmassa 500 mrdUSD arvosta ja  10.000 laivaa, joista puolelta puuttuu rahoitus ja joista 5-10 prosenttia on peruutettu.
Kontti- ja bulk-alusten ylikapasiteetti on jo 50 prosenttia. Telakkakapasiteettia on kaksinkertainen tarpeeseen nähden. Onneksi risteilijä- ja matkustaja-aluspuolella ei ole ihan yhtä synkkää. Amerikan toipuminen piristää sitten aikanaan näitä aloja ja nyt on kysymys vaan miten säilytämme laman yli osaamisen ja tekijät toimialalla.
Laivanrakennus on viimeisen 12 vuoden aikana tuonut Suomelle 15 miljardin euron vientitulot. Telakoiden 4.000 työntekijää yhdessä 21.000 alihankkijan kanssa ylläpitävät yhteiskunnaassa 70.000 työpaikkaa. Eli synkimmässä tapauksessa olisivat työllisyysvaikutukset hirmuiset. Nyt on jo tiedossa vääjäämättömästä 1.500 hengen lomautukset telakalle ja varmaankin 10.000 alihankkijan vastaavat. Ei hyvältä näytä.

Viking Linen tilauksesta pelastus - taas

Metalliliiton Jorma Järviö sanoi suomeksi suoraan, että nyt tarvitaan Viking Linen tilauksia. Mieleen tulee 1970-1980 luvun vaihteen kamppailut, jotka tuottivat työtä ja tuloksia. Saatiin Rosella ja Turella päänavaukseksi. Löytyykö nyt rahkeita samassa mitassa kuin tuolloin Eero Rantalan,sd ministerinä ollessa.

 

Kolmannen konkurssin jälkeen

Entinen edesmennyt esimieheni ja Naviren pääomistaja Rallu Sjöström aikoinaan synkkinä hetkinä tokaisi, että vasta kolmannen konkurssin jälkeen telakka kannattaa! Toivotaan, että hän oli väärässä, tai että joku konkurssi on jäänyt huomaamatta. Joka tapauksessa kilpailu tulee olemaan Kaukoidän telakoiden aikaansaamana kovaa. Ehkä korealaisomistus on tässä tilanteessa onneksi suomalaisille?

 

 

Kannatuksessa käänteen merkkejä , entä mitä taloudessa?

Keskustan:     2007:  23,1,      nyt 18,8 prosenttia.
Kokoomus:     2007: 22,3       nyt 23.0 prosenttia.
Sdp:               2007: 21,4       nyt 22,1 prosenttia.
Vasemmistol  2007:  8,8,       nyt   8,8 prosenttia.
Vihreät           2007:  8,5,       nyt   9,5 prosentti
KD                  2007:  4,9        nyt   4,3 prosenttia.
Rkp                2007:  4,6        nyt   4,5 prosenttia.
Persut            2007:  4,1        nyt   7,7 prosentti
*       Suomen Gallup teki Helsingin Sanomien toimeksiannosta tutkimuksen, jossa selvitettiin, mikä puolueiden kannatus olisi, jos nyt käytäisiin eduskuntakuntavaalit.

*       Ihmetellä pitää tätä kansan kovapäisyyttä. Keskusta nyt kantaa vastuun ja kokoomus hoitaa imagoa: Kokoomus puhuu ja Eurooppa kuuntelee. Kansan suussa on ollut sellainen luonnehdinta euroopanomistaja. Nyt tiedetään mitä se tarkoittaa. Sillä oli ennen vaaleja korvat, nyt sillä kasvotkin!

      Maailman  menossa on muutoksen tuulia ja jokerikysymys kuuluu: Onko käänne tapahtunut, tapahtumassa tai vasta tulossa?
Suomen poliittisesti merkit ovat hentoja
 , mutta mitä on maailmassa?
EKP vihailee, että ehkä ja OECD näyttää U-mallisia käyriä odotuksissa. Käänne ei vielä tarkoita - ikävä kyllä - helpotusta työllisyyteen eikä kuntatalouteen. Mutta toivossa olisi mukavampi elää
.

 

      

 

 

 

Asuntoasioista erilaisia näkemyksiä tai onko kyse vain ajoituksesta

- Jos oikein hyvä onni on, niin lasku pysähtyy tasapainoon, mikä on noin 10-15 prosenttia laskua hinnoissa. Jos käy, niin kuin yleensä käy, eli niiataan sinne toiselle puolelle tasapainoa, ennusteeni 20-30 prosentin laskusta voi toteutua.
Kiihtyneestä asuntokaupasta kertovia asunnonvälittäjiä Korpinen neuvoo kuuntelemaan kriitisellä korvalla. Kiinteistövälittäjät tekevät hänen mukaansa omaa bisnestä, eikä lasevilla markkinoilla kauppa käy.
- Se on yhtä luotettavaa tietoa kuin pörssivälittäjillä, jotka sanovat, että nyt on pohja, kaikki rahat pitää panna osakkeisiin. Osakekurssit ovat yrittäneet jo useampaa nousua tämän taantuman aikana ja nyt on taas käännytty alaspäin. Sikasyklin tutkija apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpinen

Tilastokeskuksen mukaan vanhojen kerros- ja rivitaloasuntojen hinnat laskivat tammi- maaliskuussa koko maassa 5,5 prosenttia vuotta aiempaan verrattuna. Pääkaupunkiseudulla laskua oli samana aikana 7,2 prosenttia.

Uusi kotimainen Sofia -pankki ennustaa, että muutaman vuoden kuluttua asuntomarkkinoilla syntyy täysin uusi tilanne.
Kun rakennusliikkeet ovat puolittamassa uusien asuntojen aloitusmäärän, niin markkinoille tulee hyvin vähän uutta tarjontaa.
Tilanne voi tällä hetkellä olla tasapainoinen, mutta kysynnän vilkastuessa tämä voi aiheuttaa pulmatilanteen.
- Vaarana nimittäin on, että mikäli hiljaiselo asuntotuotannossa jatkuu muutaman vuoden kysyntä räjähtää käsiin taantuman jälkeen, Sofia -pankin pääanalyytikko Kim Gorschelnik kirjoittaa Arvopaperi-lehden verkkosivustolle kirjoittamassaan

  - Ennusteemme mukaan uusien asuntojen hinnat laskisivat pääkaupunkiseudulla noin 5-15 prosenttia viime vuoden tasosta, Gorschelnik kirjoittaa.

 

 
 

Lylylle selvä voitto. Onnea!

SAK:n uudeksi puheenjohtajaksi valitaan Lauri Lyly. Valtuuston demariryhmä päätyi Lylyn kannalle äänin 49-31. Vastaehdokkaana oli Paperiliiton liittosihteeri Petri Vanhala. Käytännössä tämä tarkoittaa Lylyn voittoa myös valtuuston klo 13 alkavassa kokouksessa.

 

Museo 90 vuotta

Humpissa  avataan Naantlin Museo 90 v. näyttely  15.5. alkaen.

Itsenäisyysajan ensimmäinen Naantalin yhteiskoulun rehtori tri Ilmari Manninen pani alulle myös museotoiminnan Naantalissa ja kirjoitti vihkosen Lukuja vanhasta Naantalista. Hän aloitta kirjan lainaamalla kansantieteilijä M.A.  Castrenia:
Kansa, joka pysyy kylmänä esi-isiensä muistoille, saattaa vaaran hetkenä pettää isänmaansa ja kansa, joka niitä halveksii, halveksii myös maatansa ja on puolittain orjuuden oma,”

Näyttelyn teeman oli Juhlasta Juhlaan: Museojohtaja Anne Sjöström takana on 1970-luvun vapun juhlijoita ja  
tuttua lapsuuden maisemaa, Museon takapihaa. 
Se oli - ei kenekään maata - ja siellä me liikuimme - vanhaa kunnioittaen, mutta vapasti. Pihallamme asui museosta huolta pitävä rouva Ollilainen ja hänen likkeet olivat tiedossamme. 

Museo on ollut kaupungin hoidossa vuodesta 1980 alkaen. Niin se maailma on muutunut ja kaupungin tehtävät ovat lisääntyneet ei pakollisiin, mutta tarpeellisiin tehtäviin Mannisen viitoittamaan suuntaan.

Juhlasta juhlaan idea sisältää yksityistä ja  julkista juhlimista: Häitä, nimi- yms. päiviä, kylpylän rientoja ja Unikeon juhlintaa. Museossa näytillä olevassa kuvassa on Unikeko, mutta keitä muita kuvasta tunnistatte? Kertokaa ja taas hanasta kuohuaa!

 

Lyly vai Vanhala ?

Aamun TS:ssä kerrottiin, että SAK:n puheenjohtajapelin puntit ovat tasan. Yle uutisoi vähän laajemmin ja kaivoipa esille mustan hevosenkin.

Kisa kuumeni viime viikolla, kun Vanhalaa kannattavat liittojohtajat, Kemianliiton Timo Vallittu etunenässä, haukkuivat joukolla Lylyn sekä kyvyttömäksi että liian vanhaksi puheenjohtajan tehtäävään.Myös metalliliiton Riku Aalto säesti tahollaan Lylyn kurmotusta.Vallittu ärähti lisäksi, ettei SAK:n keskustoimisto ole pysynyt kisassa sille kuuluvasti puolueettomana, vaan lähtenyt omilla junttaviesteillään tukemaan Lylyä.
SAK:n toimiston suunnasta vastailtiin syytöksiin siihen sävyyn, että jos viestejä on lähtenyt, niillä on pyritty vain hillitsemään ylikuumaksi käyvää kisaa.
Heinäluoma ei lähde
Miten nämä viime hetken rähinät sitten kisaan vaikuttavat?
Tiivistävät rivejä uskovat yhdet, kääntyvät itseään vastaan sanovat toiset ja kolmannet puhuvat sitten suoraan jo paniikkireaktioista.Ja kun rivit ovat sekaisin, kummittelevat SAK:n sisällä myös huhut puheenjohtajavaalin mustasta hevosesta. Tuo huhujen kummitus on ehdokkuudesta jo moneen kertaan kieltäytynyt kansanedustaja Eero Heinäluoma (sd.).Heinäluoma on itse viestittänyt, ettei halua hän osallistua keskusteluun SAK:n puheenjohtajasta millään tavalla ja ettei kukaan ole häntä mustaksi hevoseksi edes kysynyt. yle 13.5.2009

 

PAM:n hallituksen jäsen Arja Savolainen ei ymmärrä Lauri Lylyn vastaista toimintaa ja hän on menossa ratkaisemaan asiaa SAK:n valtuuston sd-ryhmään. Arja edustaa palvelusektoria ja hänellä on vahvaa kunnallista luottamushenkilötaustaa. Arjan arviointikykyyn voi luottaa.  Voimia vaan ja vähän onneea, niin kyllä se siitä!

Voisi olla ihan terveellistä tulevaisuutta ajatelle, että vahvat teollisuusliittojen edustajat kallistaisivat korvaansa SAK:n monipuolistamiselle. Elleivät itse sitä ymmärrä, niin se voi olla edessä ennen kuin huomaavatkaan.

 

Kukan päivää Naantalin Väskistä

 

Palakoot poroksi

TS: Turun kaupunkiseudun asukkaiden elämään vaikuttavia päätöksiä tehdään uudessa, ylikunnallisessa elimessä, jos Turun kaupunginjohtaja Mikko Pukkisen (kok) keskustelunavaus ottaa kunnolla tulta alleen.
Samaa toivon minä eli että Pukkisen  paperi palaa poroksi.Pekka Hj.

 

Hesarin toimittajalle lyhyt palaute

Huomenta Riitta Vainio

 

Olen ollut mukana kaikissa / useissa yhteistyökuvioissa Turun seudulla ja kysynkin mihin perustuu seuraava jutussa ollut käsitys:
 

Turun seudun yhteistyöongelmat tulivat ulkopuolisten asiantuntijoitten ruodittavaksi Turun kaupungin aloitteesta, kun se ei saanut ympäristökuntiaan innostumaan yhteistoiminnasta.

Tämä sama näkemys oli eilisessäkin Hesarissa.
Lyhyesti sanottuna asia päinvastoin. Turku on vähätellyt ja suorastaa ollut kielteinen yhteistyölle, kun sen yksiselitteinen ja ainoa tavoite on ollut kuntaliitokset.

Kun Paras-hankkeen mukainen  KPS-suunnitelma valmistui ja sen jatkosta kysyttiin: Vastasi valmistelusta muodollisesti vastannut Kj. Mikko Pukkinen: ”Sinne se pistetään hyllyyn riviin muiden suunnitelmien kanssa”. Ja heti samaan aikaan Turku teki ehdotuksen rakenneselvityksen aloittamiseksi eli mitään yhteistyötä, joka voisi korvat kuntaliitokset ei ole haluttu missään vaiheessa.

Kehyskunnissa uskotaan yhteistyöhön, mutta Turun tapa toimia ei ole ansainnut luottamusta; Turun omien asioiden hoitotapa ei ole vakuuttanut  eikä asennekaan ole innostanut. ”Taskut tyhjänä ja rinta rottingilla”, kuten Turun valtuuston jättänyt nuoren polven edustaja turkulaisuutta kuvasi, on hankala lähtökohta pienempien kumppaneiden kannalta.

terveisin

Mikko Rönnholm sd- Naantali

 

 

Sitä saa mitä tilaa

Kunhan putki ja pumput tulee valmiiksi, niin Turku saa sen mitä on halunnutkin. raikku
 

Koskaan et muuttua saa

Suomalaisuuden päivänä vietettävä Snellmanin päivä vuonna 2009  tullaan muistamaan Turun seudulla. Turun kaupungin sylttytehdas on syöttänyt Hesariin jutun, jossa Turun seudun ongelmat vieritetään naapurikuntien niskaan, vaikka kaupunkiseutusuunnitelmien tekemisen vetovastuu on säädetty keskuskunnan tehtäväksi.
Kun kaupunkiseudun suunnitelma valmistui ja kun sen jatkotoimista kysyttiin, ilmoitti suunnittelun valmistelua johtanut kaupunginjohtaja Mikko Pukkinen, että suunnitelmamappi pistetään hyllyyn muiden mappien riviin!

Jo tuolloin oli tarkoituksena, että yhteistoimintaa ei tultaisi edistämään, vaan tavoitteena on ollut ja tulisi olemaan monikuntaliitos. Turun seudun kehyskunnat ovat sen sijaan pitäneet tärkeänä yhteistoiminnan käynnistämistä ja tuloksien saavuttamista, mutta turhaan. Aina vastaukseksi on tullut erilaisten rakenneselvitysten tekemisen vaatimus Turun puolelta. Siis todella suomalainen tapa: Kun on pyydetty vastausta, niin on haluttu kysyä.

Kaikesta tästä ketunhäntäpolitiikasta huolimatta ovat Turun kehyskunnat olleet valmiit taloudellisten vuorovaikutusselvitysten tekemiseen, jotta keskuteluun tulisi tosiasiapohjaa. Nyt selvitys on saatu valmiiksi,  mutta sitä lainkaan yhdessä analysoimatta, halutaan siirtyä heti selvityshenkilövaiheeseen. Jatkopolkukin on viitoitettu valmiiksi. Eikä synny yhteistoimintaa selvityshenkilönkään ohjauksessa, kun se ei Turulle riitä. Toivottu johtopäätös on, että tarvitaan valtion ohjausta, keppiä ja lopuksi tietenkin ainoaksi  mahdollisuudeksi jää pakkoliitos.

Aikaisemminkin olen esittänyt, että suurliitos on valtion kannalta taloudellisesti paras vaihtoehto, koska sen avulla valtio voi säästää valtionapumenoisaan, kun Turun suuria valtionapuja voidaan alentaa naapureiden kustannuksella. ja kun paikallista verorasitusta pystytään nostamaan.  

Ministeri Mari Kiviniemi esittää nyt - saatuaan viimeisen varoituksen puoleeltaan - asian pehmennetyssä muodossa ja selittää, että selvitysmies ei ole kuntaliitosasiamies vaan yhteistyön rakentaja. Toivotaan, että hänen linjansa on kestävä valtionvarianministeriön finassimiesten paineessa.

Olen tähän alle lainannut ensinnä Helsingin Sanomien uutista, sitten Mecklinin raportin julkistustiedotette ja lopuksi Ministeri Kiviniemen puhetta

Turun seutu on noussut esimerkiksi siitä, miten kaupunkiseudun yhteistyötä ei saada etenemään.
Laki määräsi isot kaupunkiseudut tekemään yhteistyöselvityksen kansalaisten peruspalvelujen turvaamisesta, mutta paikallispoliitikot eivät selvityksen jälkeen ole kyenneet yhteistyöhön. Turun seudulla ympäristökunnat ovat jopa ryhmittyneet keskuskaupunkia vastaan.
Valtiovarainministeriö on osaltaan edistänyt tätä, kun se hyväksyi Naantalin, Merimaskun, Rymättylän ja Velkuan yhdistyvälle kunnalle niin sanotun exitin, eli että niiden katsotaan täyttävän lain vaatimukset, vaikka asukasluku jää alle vähimmäistavoitteeksi asetetun 20 000:n.
Ministeriön yksi perustelu oli, että luontevia muita yhteistyökumppaneita ei ole olemassa.
Turun päätoiminen kaupunginhallituksen puheenjohtaja Aleksi Randell (kok) arvioi, että vapaaehtoisesti yhteistyö ei etene riittävän nopeasti kuntaliitoksesta puhumattakaan. Tarvitaan laki määräämään kunnat yhteistyöhön ja suora sopimussuhde valtioon, Randell sanoo.
Kaupunkiseutuja koskeva yhteistyölaki saa myös muualta kannatusta. Kuntaliiton valtuuston puheenjohtaja, Jyväskylän kaupunginjohtaja Markku Andersson sanoi kuntapäivillä, että kaupunkiseudut ovat avainasemassa maan kehityksen rakentamisessa. HS 12.5.2009

 

 Aleksi Randell siis selvittämättä arvelee, ettei vapaaehtoinen yhteistyö etene. Hänhän sen tietää, kun sattuu itse olemaan seudullisen ohjausryhmän puheenjohtaja. 

 

Yhteistyössä kolme mallia
 
Toimivan kaupunkiseudun ja ihmisen arjen näkökulmasta keskiössä ovat maankäyttö, asuminen, liikenne, elinkeinopolitiikka ja kuntien rajat ylittävät palvelut. Asiantuntijatyöryhmä näkee, että kaupunkiseudun kehittäminen kokonaisuutena voi tapahtua vapaaehtoiselta pohjalta, jolloin seudun kunnat itse luovat ja löytävät seudun kannalta parhaat yhteistyön etenemissuunnat. Jos vapaaehtoisella laaja-alaisella yhteistyöllä ei saavuteta kaupunkiseudun kokonaisuuden kannalta parasta mahdollista tulosta, on harkittava yhteistyömuotojen säätämistä velvoittaviksi.
Yhteistyölakiin kuuluisi kaksi vaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa olisi seudullisen selvityshenkilön asettaminen kaupunkiseudulle, jossa yhteistyön toteuttaminen tuottaa vaikeuksia. Toisena vaiheena olisi seudullisen demokraattisen päätöksentekoelimen luominen. Mikäli velvoittava yhteistyö ei tuo mitään uutta tai vaikeuttaa yhteistyön tekemistä, kaupunkiseudulla tulisi miettiä kuntarakenteen muutosta. Mecklinin työryhmän tiedote 12.5.2009

 

Raportin sisältö antaa tasapuolisemman kuvan kaupunkiseudun asetelmista, kuin mitä oli etukäteen Turun suunnalta on väitetty. Veronmaksajien ja kustannusten keskinäinen suhde on vihdoin tunnustettu ja tarkemmat selvitykset antavat moneen lisäkysyykseen aihetta.

 

Professori Meklinin työryhmä esittää erilaisia ratkaisuja yhteistyössä eri vaiheissa oleville seuduille. Tämä on mielestäni rakentava tapa edetä kaupunkiseutujen kehittämisessä. Työryhmä esittää selvityshenkilön asettamista seuduille, jossa yhteistyölle ei ole vielä löytynyt yhteistä suuntaa. Pidän ajatusta erittäin hyvänä. Usein ulkopuolinen henkilö näkee kehittämisen haasteena olevat solmukohdat selvemmin ja löytää ratkaisut helpommin. Tällöin päästään myös paremmin eteenpäin, kun kuntalaisilla ei ole pelkoa oman kunnan katoamisesta. Useassa kunnassa yhteistyön selvittäminen omin voimin on halvaantunut, kun liitospeikko on kummitellut keskusteluissa. Kuntaliitoksissa selvityshenkilöt ovat olleet arkipäivää jo pitkään. Käsissä oleva raportti osoittaa selvityshenkilön tarvetta myös yhteistyön syventämiseen.Mari Kiviniemi 12.5.2009


Olen alleviivannut ministerin puheen tärkeän kohdan ja elämmä toivossa, että ministeri Kiviniemi osoittaa vääräksi väitteen: Kepu pettää aina. Sanottakoon kohtuuden nimissä, että Kokoomus ja SDP ovat vielä epäluotettavimpia kavereita tässä tapauksessa.

 

 

 

 

Kohtaavatko työ ja tekijä tai tarve ja tahto?

Nuoret eläkeläiset

Suomessa on 12.000 alle 30-vuotiasta eläkeläistä. Mielenterveys on pääasiallinen elämöitymisen syy.  Elinikäinen rasitus yhteiskunnalle on miljoona per pudokas eli kokonaiskustannus on siis 12 miljardia euroa. Naantalin asukasluvun mukainen suhteellinen osuus kokonaisuudesta olisi 44 nuorta eläkeläistä ja 44 miljoonan rasitus eli enemmän kuin kauhisteltu Naantalin velkakanta vuonna 2011. 

Naantalissa pitää saada uuden tai vapautuneen olevan viran tai toimen täyttämiseen kaupunginhallituksen lupa. Menettely on monessa suhteessa hyvä. Ensinnäkin uudelleen arviointi on hyväksi ja toiseksi luottamushenkilöt saavat käsityksen henkilökunnan määrästä ja laadusta. Kaupunginhallituksen listalla olo useita lupapyyntöjä. Kaupunginhallituksessa näyttäisi olevan tervettä harkintaa.

Päihdehoitaja

Uusi päihdeasioihin erikoistuneen terveydenhoitajan virka kuuluu niihin, jotka ennaltaehkäisevänä maksavat kustannuksensa takaisin. Huumeet ovat kovaa kamaa, mutta alkoholi on vaikutuksiltaan edelleen pahin päihdeongelma. Syrjäytymisen harhapolku on usein varhaista perua ja siksi siis yhdenkin sielun pelastaminen on taloudellisesti perusteltua puhumattakaan yksilön inhimillisen kohtalon kannalta.

Sairaanhoitajan vuorotyö ei houkuttele

Terveyskeskuksessa on ollut vuosia täyttämättä kolme sairaanhoitajan vakanssia. Ne on hoidettu pätkätöinä sijaisten avulla. Syy on, että virat eivät ole kiinnostaneet hakijoita. Kolmivuorotyö on raskasta eikä tekijöitä löydy edes Naantaliin. Aikamme ilmiö näyttää olevan, että työn ja tekijöiden samanaikainen puute vallitsevat yhteiskunnassa. Hämmentävää ja asia vaatii parempaa selvitystä.  

 

 

Ajatus hyvä ilman koukeroita

Katukilpien uusimisajatus on hyvä. Pahasti myös pelkään, että joku "kaupungintaiteilija" esittää innoissaan kammottavia fraktuurakirjaimia tai muita koukeroita. Kannattaa pitäytyä siinä antiikvassa, jota on käytetty vieläkin jossain säilyneissä emalikilvissä. Luulisin, että joistakin Ruotsin vanhoista kaupungeista löytyisi hyviä malleja. Vaikka sinänsä idea talonnimien sisällyttämisestä kilpiin on hyvä, se ei taida tuottaa kovin onnistunutta tulosta. Useissa tapauksissa jäisi osa nimistä näkymättömiin, kun kaikki talot eivät ole kulmassa. Yleensähän kadunnimikilvissä on tieto korttelista, mutta Naantalissa ei kortteleita liene koskaan nimetty.Terveisin Pekka Hj.
 

Aikoja ja tapoja

Erilaisia päätoimittajia

Vahteran Raimo kolumnoi tasapuolisesti aikanaan päätoimittamassaan TS:ssä ja kilpailevassa Alma-konsernin Rannikkoseudussa. Kokoomustaustainen Raimo pääsi päätoimittajan hommasta eläkkeelle hyvän sään aikana. Hänen sosialidemokraattinen seuraajansa Aimo Massinen sen sijaan on kuulopuheiden mukaan joutunut tekemään TS:n historiassa ennennäkemättömät leikkaukset: Toimituksen vahvuutta leikataan neljänneksellä eli n. 30 henkeä pienemmällä porukalla tehdään laihempaa lehteä. Eläkkeelle siirrytään, mutta myös irtisanominen lienee keinona käytössä.  Aimon kohtuuttomaksi tehtäväksi on tullut vähentää väkeä enemmän, kuin aikaisemmat päätoimittajat yhteensä  olivat pois potkineet.  

Voisin veikata, että tämä kevät jättää vamman Aimon sieluun. Monet kerrat olen Aimon kanssa vääntänyt kättä SDP:n edustamasta linjasta. Turun Päivälehdessä hän oli kirkasotsainen idealistisosialisti ja tuskin hän  linjaansa Turun Sanomissa olleessaan on menneyt muuttamaan.  

Kokemuksesta tiedän, että aseman ja näkökulman vaihdos avaa uusia ulottuvuuksia reaalimaailmaan. Yrittäjillä ja omistajilla  ovat omat murheensa.  Aina ei ole kyse ahneudesta, vaan  vaihtoehdot voivat käydä vähiin ja yrityksen tulevaisuuden turvaamiskesi joudutaan saneeraamaan. Tiedämme, että Turun Sanomat on näihin päiviin asti ollut esimerkillinen yritys. Siellä on pidetty omasta väestä huolta ja aika ajoin on oltu jopa avokätisiä. Kun nyt on jouduttu kelkkaa kääntämään, arvelen sen olleen todella vaikeaa vuorineuvos Irjan pojille Keijolle ja Mikolle. Taustalla on tietenkin lama ja sen vaikutukset. Luulisin Aimonkin tuleen omistajien kanssa samaan johtopäätökseen, sillä mitään pakkoa ei eläkkeen kynnyksellä olevalla päätoimittajalla olisi tehdä raskasta ja ikävää saneerausta. Haluan uskoa, että nyt on tosi kysymyksessä ja varmaankin kaikki toivomme, että toimenpiteet ovat nyt riittäviä, ja että maakunnan yksi lippulaivoista jaksaa toimia veturina, kun uuteen nousuun päästään.  

Katukilvet

Kotiseutuyhdistys Vallis Gratiae henkiin herättäjänä ja kunniapuheenjohtajana Raimo Vahteralla on hyvät lähtökohdat toimia unilukkarin ja ideanikkarina. Patsaita, suihkulähteitä ja Naantalin aurinko mukaan lukien on esitetty ennekin.

Vanhan torin kulmalla Kulmalassa asui runoilija tri hc. Toivo Lyy, jota kerran sattuneista syistä autoimme kotiin. Hän kainosti esitti, että ”kyllä kai te Naantalin pojat pystytätte hänelle patsaan, niin kuin helsinkiläiset pojat tekivät Runebergin sedälle”. Emme tainneet oikein ottaa ideaa todesta, sillä erikoisen keppiherran arvoa emme ymmärtäneet. ”Titi - titi - tyy, kirjoittanut toivo lyy”, oli kakkien tuntema lorun pätkä, joka parhaiten kuvasi suhtautumistamme runoilijasuuruuteen. 

Naantalin Katinhännässä asuu taideteollisen muotoilun  maineikas edustaja Salovaaran Jussi, joka pari vuotta sitten ideoi torille aurinkosuihkulähdettä. Se idea pölyyntyy väärin esitettynä. Rahat menivät moninkertaisena torin alle ikuiseksi venyvässä torin nk. uudistushankkeessa. Jos tori joskus valmistuu, niin näkyvin muutos on kaupungintalon lasisen julkisivun avautuminen, kun torilla jo Osvan puiston ajoilta peräisin olevat puut kaadettiin.

Mutta nyt kaikkien rönsyjen jälkeen palaan asiaan eli Raimon Rannikkoseudun kolumniin, jossa hän ehdottaa:

Kaupungissa on tosin yksi kilpi, jota ei voi muuttaa. Ei voi, vaikka kilven sanavalinta on epäonnistunut. Ehkä piispa Maunu II Tavast on kilpensä ansainnut.
      Otan esiin vielä yhdet kilvet, jotta pysyn aiheessa loppuun saakka: katukilvet. Ne ovat Naantalissa samanlaiset kuin muuallakin. Persoonallisessa matkailukaupungissa voisi olla omaleimaisemmat katukilvet.
      Niistäkin pitäisi näkyä, että ollaan Naantalissa eikä missä tahansa pikkukaupungissa. Kaupunki voisi hoitaa kilpien suunnittelun ja teettämisen. Kilpien vaihto voitaisiin tehdä vaikkapa katu kerrallaan.
      Olennaista on, että kilpien visuaalinen ilme kuvastaisi Naantalia.

 

Ehdotus on hyvä ja sitä kannatta työstää eikä missään tapauksessa unohtaa. Muovikilvet eivät sovi ainakaan kaupungin vanhimpaan osaan.  Vanhan kaupungin talojen nimet voisi liittää katukilven yhteyteen vielä kertomaan Naantalin historiasta. Alla muistoja elvyttämään vanha peltinen katukilpi:

 

 

 

Dagen efter äitienpäivä

Pohjoismaissa asuvilla äideillä ja heidän lapsillaan on parhaat elinolosuhteet maailmassa, arvioi Pelastakaa Lapset -järjestön tuore raportti. Suomalaisäitien elinolot arvioidaan seitsemänneksi parhaiksi. Heikoimmassa jamassa äidit ovat Nigerissä, Sierra Leonessa ja Tšadissa.
Maailman Äidit -raportissa verrataan kymmenettä kertaa äitien ja alle viisivuotiaiden lasten hyvinvointia. Mukana on 158 maata.
Hyvinvoinnin mittareina raportissa käytetään muun muassa naisten ehkäisymahdollisuuksia ja riskiä kuolla raskaus- tai synnytyskomplikaatioihin. Hyvinvointia mitataan myös lasten terveys- ja opetuspalveluilla, naisten koulutustasolla sekä äitiyteen liittyvillä tulonsiirroilla, kuten äitiyslomalla ja sen pituudella.
Parhaat elinolot äideillä on raportin mukaan Ruotsissa, Norjassa ja Australiassa. Kaikki Pohjoismaat mahtuvat tilastossa seitsemän parhaan joukkoon.
Suomen kannalta silmiinpistävää raportissa on suomalaisäitien halu hoitaa lapsiaan kotona. Raportissa tämä tulkitaan negatiiviseksi, sillä se laskee Suomen arvosanaa lasten varhaiskasvatuksessa. Suomi saa raportissa kiitosta muun muassa oppimisvaikeuksissa olevien lasten sopeuttamisesta tavallisiin koululuokkiin.
Raportissa todetaan, että äitien ja lasten hyvinvointiin panostaminen tukee tutkitusti paitsi kansakuntien henkistä myös taloudellista hyvinvointia.

Kysymys kuuluu: Tästä huolimatta huostaanotot lisääntyvät!  Miksi?

 

 

Maakuntaliiton K-linja: Kakola, Kanerva, Karjalainen

Tavaksi on tullut, että Varsinais-Suomen liitto järjestää Eurooppa-päivän vastaanoton. Paikaksi oli valittu Kakola.  Kohde lisäsi kiinnostusta ja vieraita oli ennätysmäärä. Maakuntahallituksen puheenjohtajan puhe maalaili: ”EU ei ole paratiisi eikä helvetti”. Totta tietenkin, vaikka vertaus onkin epäonnistunut. EU on ”must”, eikä sille ole todellista vaihtoehtoa nykyisenlaatuisessa maailmassa. EU on mahdollisuus, jonka onnistuminen riippuu ihmisistä: kansallisista hallituksista ja äänestäjistä. Tällä kaikella tarkoitan, että vaikka Eurooppa on kreikkalaisen taruston neitsyt-olento, ei Unioniin liity mitään yliluonnollista, jota vois kuvata tuonpuoleisen elämän termein.
Juhla oli K-linjan paikallinen sovellus:  Kanerva ja Karjalainen J,  Kakola

Rehtori Keijo Virtanen sai puheenvuoron omien sanojensa mukaan pyytämättä ja yllättäen. mutta onneksi juhlan kannalta. Hän muistutti osaamisesta ja toivoi myötämielisyyttä alueen asukkailta ja yrityksiltä. Kun 1920-luvulla Suomalainen Yliopisto sai yli 22. 000 lahjoittajalta nykyrahaksi muutettuna melkein 20 miljoonan euron tuen, ei sen saman summan saavuttaminen voi olla nyt ylivoimaista. Verovähennyksiäkin on tiedossa ja puolestaan valtio on luvannut sijoittaa 2,5-kertaisesti eli 20 miljoonaa vastaan tulisi 50 miljoonaa valtiolta.  

 

 

Euroopan Unioni on järjen vastaus rauhan unelmaan

Euroopan Unioni ei ole suomalainen keksintö. Unioniksi se kehittyi vähitellen Hiili- ja teräsyhteisön, kuutosten siis Saksan, Ranskan, Italian, ja Benelux-maiden  Euroopan yhteisön eli EY:n kautta.

Suomelle EEC oli hankala pala. Taloudellisesti sinne piti päästä, kun EFTA:n ulkojäsenyys ei riittänyt ja kun se alkoi rapautua suurten siirtyessä EEC:n puolelle. Mutta EEC olo blokkiutunut, se oli kylmän sodan natolainen osapuoli.  Kuuluvasti näkyy vieläkin silmissä ja kaikuu korvissa Ei- Ei - EEC huudot ja banderollit. Urhoileva Kekkonen taiteili  Suomen taloudellisten ja ulkopoliittisten intressien välissä. Suomi onnistui hoitamaan elintärkeät kauppaedut ja luottamuksen Neuvostoliiton silmissä, lienee jälkikäteinen arvio ajasta, johon liittyivät Zavidovo-vuodot ja presidentin jatkoaika poikkeuslailla.

SDP:n puolueneuvoston jäsenenä olin tuossa prosessissa ihan vähän  itsekin mukana.  Nuorena tunsin yhteenkuuluvuutta ikätoveihini, joita oli EEC:n vastustajien joukoissa. Toisaalta oli aina arvostanut Esko Niskasta, joka tuolloin oli ministerinä, ja joka yritti hoidella hommaa eteenpäin. Jonkinlaisena kompromissina päädyin vaatimaan nk. suojalakeja.  Ilmeisesti en kuitenkaan ollut puheissani kovin vakuuttava, kun Esko kehui puhettani sanomalla, että ”hyvä puhe, vaikka ei hän siitä mitään ymmärtänyt”. Ammattiyhdistysliike ymmärsi vientiteollisuuden taloudelliset intressit, mutta oli poliittisessa paineessa ja siksi tarvittiin kasvojenpesuvettä. Suojalait olivat ensisijassa sitä, eikä niillä käytännön merkitystä myöhemmin ollut.

Siitä alkoi Suomen lännettyminen.  Taloudellinen alusrakenne on vahva vaikuttaja niin makro- kuin mikrotasolla. Omakohtaisesti jouduin  kosketuksiin markkinatalouden toimintaan Naviren palvelukseen mentyäni. Pääsin innostavaan työyhteisöön, mutta samalla jouduin kosketuksiin yksityisen yrittämisen moniin vaikeuksiin, joita aiheuttivat markkinat, kilpailijat, rahoitus ja ammattiliittojen sisäinen kamppailu. Vaikeudet ja hankaluudet olivat yhteisiä murheita ja yhteenkuuluvaisuus oli solidaarisuutta jopa tyhmyyteen asti, sillä suojelimme alkoholiongelmaista älykön melkein hengiltä.

Olen noista ajoista alkaen kantanut oikeistodemarin leimaa, johon on liittynyt asevelisosialistien arvostaminen, markkinatalouden etujen tunnustaminen ja Eurooppa-suuntautuneisuus. Juhlallisemmin voisi asian ilmaista, että demokratia ja kansainvälisyys olivat lähtökohtia EU:n jäsenyyden kannattamisessa. Mutta oli siellä myös Suomen asema, jonka ilmaisin sanomalla, että valinta jäsenyyden puolesta on Yes ja sitä vastaan njet. Tai symbolisesti puhuttiin, että nousemme EU:n junaan emmekä jää IVY:n pysäkille.

Kun sitten sain mahdollisuuden seurata EU:ta parlamentin väliaikaisena jäsenen roolista vajaat pari vuotta, en joutunut kantaani muuttamaan ja otin omaksi missiokseni EMU:n ja euron. Ne toteutuivat Suomen viisaan hallituksen järkevän ay-likkeen ansiosta. Sankareitani tässä asiassa ovat Paavo Lipponen ja Pehr Erik Lund. Suomen Pankin rooli oli erikoisen vähäinen. Tässäkin projektissa kävi niin, että ykköspalkinto meni passiiviselle Sirkka Hämäläiselle. Taisin tosin ensimmäisenä ehdottaa häntä naisena EKP:n johtokunnan jäseneksi.
Tähän vaiheeseen liittyy yksi pikku yksityiskohta: Työväen Sivistysliitto pyysi EMU myönteistä kirjoitusta julkaisuunsa minulta, kriittisen jutun piti tulla Erkki Tuomiojalta. Kirjotin juttuni, mutta koko julkaisua ei koskaan ilmestynyt?

Euroopan Unioni on järjen vastaus rauhan unelmaan. Vanha vaali-iskulauseeni kertoo EU:n kaikkein keskeisimmän idean edelleen. Euro on vanha alkiolainen unelma. Sen olisivat voineet keskustalaiset ottaa urhoilua paremmaksi vaaliteemakseen. Suomalaisten kannatta tehdä ajatuskoe, mitä seuraisi, jos eroaisimme EU:sta tai vaikkapa vain Eurosta. Hesarissa Paavo Väyrystä nimitettiin Suomen Berlusconiksi. Nuo kaksi kansallista härikköä ovat uhka yhteiselle Euroopalle ja suomalaisille. Väärä kansallismielisyys johtaa aina sotaan sanoi Francoise Mitterrand vuonna 1995 ja sanoi, että se ei ole ainoastaan Natsi Saksan ongelma, vaan se on meidän kaikkien. Se on vaarallista populismia. Mekin teemme työtä suomalaisten emme Suomen puolesta, julistetaan lennokeissa mitä tahansa. 

Euroopan ensimmäiset yleiset ja yhtäläiset vaalit pidettiin Suomessa 1906. Satavuotisjuhlan kunniaksi lyötiin kahden euron juhlaraha. Symboliarvo ei ole vähäinen. Vaikka emme olekaan EU:n keksijöitä, on meille annettavaa ja saatavaa.
EU:n motto:In varietate concordia = Moninaisuudessaan yhtenäinen

 

 

Ehdottomasti vastustettava

”Demokratia lähemmäksi teknologiaa hyväksi käyttäen, edustuksellisuus ei ole tätä päivää”.

Toivottavasti syntyy tiukka vastarinta moista hullutusta estämään. Tämähän on samaa kuin työläis-ja sotamiesneuvostojen tuleminen päättäjiksi. Kuntien ja valtionkin on annettava kansalaisille mahdollisuus esittää mielipiteitään ja omia ehdotuksiaan kuten nyt esimerkiksi Naantalissa keskustan kehittämisestä, mutta päättäminen on pidettävä vaaleilla valittujen käsissä. Olisi jopa siirrettävä niille takaisin valtaa, jonka virkamiehet ovat vieneet.
Mikään muu kuin edustuksellinen demokratia ei takaa tasa-arvoa. Pekka Hj.

 

Päättäjäiset

Olimme käyttämässä Naantalin kaupungin edustajina "valtaa" kuntapäivillä Jyväskylässä, joka kasvattaa itsetuntoaan pelottavalla vauhdilla. Saa nähdä, miten Suomen Ateenan käy?
Hanna Gustafsson ja Jan Lindström edustivat Kokoomusta. Hannu Aallon kanssa kuuluimme SDP:n ryhmään.
Kuntapäivät on mammuttitapahtuma. Virallisiakin edustajia oli paikalla yli 700 ja yhteensä läsnä oli toistatuhatta osallistujaa.

Tuollainen kongressi ei tietenkään voi mitään tosiasiallisesti päättää, vaikka Kuntapäivät valitsevatkin Kuntaliitolla on satapäisen valtuuston.  Valtuuston on sääntöjen mukaisesti edustettava poliittisten voimasuhteita, maan osia ja erikokoisia kuntia tasapuolisesti tietenkin sukupuolisäännöt huomioon ottaen. Tuon palapelin kokoaminen on annettu puolueiden edustajien tehtäväksi ja paikalla ollut vaalivaliokunta sen sitten siunaa ja ehdottaa kokoukselle, joka sen voi vain hyväksyä. Monista merkittävistä kuntapäättäjistä homma tuntuu turhauttavalta. Mutta taas kävi, kuten niin usein, että ”herrat haukuttiin ja ponnet hyväksyttiin”. Käytäntö menee teorioiden ohi. Ehkä oikea nimi tilaisuudelle olisi: Päättäjäiset

Sukupolvet vaihtuvat

24 vuotta kestänyt  ura on pitkä ja ansiokas. Jukka Mikkola on yltänyt tuollaiseen saavutukseen Kuntaliiton ja sitä edeltäneen Kaupunkiliiton hallituksessa jäsenenä. Turvallinen ja vastuuntuntoinen, mutta tuttu tuomari vaihtuu  valtuuston kokoontuessa, sillä hänen tilalleen valittiin puoluesihteeri Ari Korhonen Turusta.
Valtuustoon valittiin demareista Pertti Pokki Laitilasta ja Maija Iltanen Salosta. Näin jakaantui valta Varsinais-Suomessa.

Olen osallistunut 1970-luvulta alkaen kaupunki- tai kuntapäiville. Ennen 1990-luvulla tapahtunutta kunnallisten liittojen yhdistymistä oli Kaupunkipäivien ohjelmassa myös linjan määrityksiä. Kannanottoja rakenneltiin yömyöhään ja poliittinen kädenvääntö sähköisti tunnelmaa. Vaikka nyt ollaan ympäripyöreitä, ei valittamisesta ole luovuttu. Ongelmakin on samanlainen; rahaa ei ole.
Ennen seisottiin kalliolla, mutta nyt olaan suossa, oli sanoma: Mitä enemmän sotkee, sen syvemmälle menee. Kiinteitä mättäitä juuri näy. Kuntarakenteita on edelleen muutettava ja palvelurakenteita tehostettava. Elvytettävä on. Päättäjien pitäisi olla rohkeita ja johtamisen tehokasta jne. Mutta mitä minkälaisia päätöksiä pitäisi tehdä. Siitä ei jurrikaan vinkkejä anneta. Se onkin sitten itsehallinnollinen asia. No hyvä se on huomata, että samat ongelmat ovat niin monessa paikassa ja että ihan itse pitää jokaisen linjansa valita. ”Älä luota vieraan apuun”, niin se vaan on.  

Yhteinen vastuu, yhteinen kunta -
gemensamt kommun, kommunen tillhör alla oli teemana ja aiheen ympäriltä korvaan tarttui:

”Maailman laajuisen taantumuksen -  ei kuin maailmanlaajuisen  taantuman seurauksena … olemme taloudellisissa vaikeuksissa”, lipsautti kuntaliiton valtuuston puheenjohtaja Markku Andersson avajaispuheessaan ja jatkoi: ”Vahva  globaalit syyt, muut kovat  lokaalit vaikutukset”.

”Vanhukset maaseudulta kaupunkeihin lastensa perässä”, sanoo Osmo Soininvaara. Väkivaltainen nousukausi on kahden vuoden päästä. INFLAATIO alkaa ja resurssit jaetaan uudelleen, väittää tulevaisuustutkija Mika Pantzar ja muina poimintoina:
”Demokratia lähemmäksi teknologia hyväksikäyttäen, edustuksellisuus ei ole tätä päivää”.  ”Eteenpäin Kunta- ja palvelurakenneasiassa”. ”Tulopohja kannustavammaksi.” Talkoita tarvitaan. ”Palveluprosessit.” ”Vahvistetaan vuoropuhelua kaikkien kesken.” Rakennemuutos: tiedettävä, missä ollaan, tunnettava vahvuudet ja heikkoudet.” ”Luottamukselliset välit”.  ”Johtajan ominaisuudet: Kyky sietää epävarmuutta.” ”Rohkeutta.”

 

 

Kaikkitietävyyttä

Kaljatuoppifilosofian on tunnettu viisauden laji. Myös  poliittisia pelkistettyjä maailman kuvia pulpahtaa pintaan otollisissa olosuhteissa. Kaupunkipäivän aattona katsoimme hotellin aulassa mestarien liigan välieräottelua, jossa ManU pudotti Arsenalin. Siinnä sivussa saimme pyytämättä muttei yllättäen lyhyen oppimäärän mistä todella politiikassa on kyse. 

Tunnettua on, että pohjoisissa kunnissa keskustalla on ylivahva asema. Puheista päätellen valta on lisännyt myös kakkitietävyyttä.  Toisella puoliajalla menivät järjestykseen oman kunnan, maakunnan, Suomen ja Euroopan asiat unohtamatta omaa roolia. Politiikan suuret nimet vilahtelivat. Hakematta tuli mieleen , mitä kaikkea pannankaan satunnaisen tapaamisen kautta tunnetuksi tulleiden valtakunnallisten tekijöiden suuhun.

Edellisen laman diagnoosi päätyi muitta mutkitta valtionvarainministeri Erkki Liikasen ja vähältä osin pääministeri Harri Holkerin piikkiin. Yksi budjetti oli kaiken pahan alku! 
Onkohan suuren egon kasvun taustalla vain itsekritiikin puute vai johtuuko se myös olosuhteista, joissa käytetään ylisuurta valta, ja joissa julkisella rahoituksella on ratkaiseva merkitys.
Onneksi elämä opettaa, ei pelkästään hiljaa kävelemään - vaan myös pitämään mölyt mahassaan. ja niinpä pistänkin tähän todellista asiaa HS:n Paavo Raution kynästä.

Ehkä meidän uskomme omaan kuntoomme oli taantuman tullessa liian vahva. Surutyön kautta kansallisen kunnon näytöksi muuttunut kärsimys antoi väärän kuvan taloustaidoistamme ja iskunkestävyydestämme. Oli liian vaikeaa uskoa, että muutamat Suuren Laman opetukset olivat vanhentuneet, tuottavuusloikka jo loikattu, kilpailukyky ehtinyt huonontua ja pankkisektori kansainvälisen keskinäisriippuvuuden vuoksi sittenkin vaarassa.
Kävi niin kuin Ranskalle Maginot-puolustuslinjansa kanssa. Talouden kylmyys kiersi ne esteet, jotka me olimme rakentaneet, ja pääsi selustaan.
Ehkä tämän taantuman opetus on se, että seuraavan taantuman tullessa puolet tämänkin kriisin opetuksista on jo hapantunut. Mutta kumpi puoli?
 

 

Mitäs sanot keskiluokka?

Vapun aaton Talouselämälehdessä Hanna Säntti kirjoittaa otsikolla: Keskiluokka maksaa laskun. Ensin lama vei turvallisuuden tunteen. Seuraavaksi se vie rahat.

Kuvitus on puhutteleva ja teksti on selkeää ja mallia otetaan USA:sta : -Vuonna 2007 keskivertoduunari tienasi vähemmän kuin 1978. Rahat menivät rikkaiden taskuun. Sama kohtalo uhkaa eurooppalaisia Sinua ja minua - , kirjoittaa Säntti.
Kelamaksu poistettiin ja tilalle ehdotetaan energia ja ympäristöveroja. Mutta eivät vientiyritykset halua eivätkä pysty maksamaan niitä vaan lasku lankeaa jollekin muulle. - Keskiluokalle tämä tarkoittaa entistä isompaa sähkölasku , kalliimpaa bensaa ja kovempia jätemaksuja.

- Eläkeläisten taskuista valtio vie yksinkertaisesti eläkkeitä leikkaamalla ja palkasta jää aiempaa vähemmän käteen kun eläkemaksut nousevat.

Suomi on tähän asti hyötynyt globalisaatiosta.
- Kohta tuotekehitysinsinööri, biokemisti ja brndijohtaja ihmettelevät maailman menoa yhdessä sellun keittäjän kanssa ja kännyköiden kokoonpanijoiden kanssa.

- Näillä korteilla on silti pärjättävä. Pelin lopputulosta emme tiedä, mutta yhden tiedämme keskiluokka maksaa laskun- lopettaa Säntti juttunsa.

 

Taas kerran on aihetta antaa tunnustusta talouspuolen journalisteille. He osaavat lukea maailman kirjoja ja pystyvät kertomaan koskettavan tehokkaasti yksinkertaiselle luottavaiselle keskivertoiselle suomalaisella, mikä meitä odottaa. Johtaako tämä poliittiseen heräämiseen ja jos johtaa, niin  mihin  se kanavoituu?

SDP:n olisi korkea aika huomata tämä massaliike, sillä nyt on kysymys työstä ja tasa-arvosta ja turvallisuudesta. Jos keskiluokka luhistuu, kaatuu koko hyvinvointiyhteiskunta ja siinnä ryminässä käy köyhille todella huonosti.

 

 

Rampako sokeaa taluttaa vain päinvastoin.

”Katsopa poikaa hän tavailee jo.” Lapsineroksi on Jyrki Kataista kehuttu sanomalla, että hän osasi talouspolitiikasta jo kuusi-vuotiaana saman verran kuin nyt. Vaatimattomuus on nuorison kaunistus, vai  mitä?

Olen kiertänyt viimeisen kuukauden aikana Washingtonissa, Prahassa, Ankarassa, Istanbulissa, Varsovassa ja Brysselissä. Olen tavannut kuukauden aikana muun muassa toistakymmentä pääministeriä ja valtiovarainministeriä, komission puheenjohtajan sekä Fedin ja IMF:n pääjohtajat. Olen vaatinut, että Euroopassa tartutaan pankkien luottamuspulaan ja huonoihin saataviin yhtä rohkeasti kuin Suomi 1990-luvulla. Vaihtoehtona on Japanin tie. Siellä kasvun odotusta kesti yli vuosikymmenen Jyrki Katainen TS 5.5.2009

Kokoomus mainostaa eurovaaleihin liittyen, että heitä kuunnellaan. Toivottavasti se jää kuuntelemiseen, sillä ensinnäkin, mitä Katainen  tietää viime laman pankkijärjestelyistä ja jos tietää, niin mitä hän niistä ymmärtää?
Rampako sokeaa taluttaa vain päinvastoin.

 

Suora yhteys valtuustoon, tilaa tapaaminen!

Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä on naantaliaisten palveluksessa. Jos haluat tavata jonkun ryhmäkuvassa olevan valtuutettun ota yhteyttä ehdota tapaamista lähettämällä viesti palaute
linkin kautta.
Jotta tapaaminen onnistuu, muista antaa omat yhteystietosi palautteessa.

 

 

 

 

Valtuustoryhmä ennen valtuuston kokousta 4.5.2009
Pirjo Maja, Marika Polso, Eliisa Ansamaa, Arja Savolainen, Hannu Aalto, Kimmo Aho, Heikki Aalto
Rauno Vänttinen, vpj. Lauri Laine, pj. Sirpa Hagsberg, Mikko Rönnholm, Hannele Vienonen, Urpo Alho

 

Tasapainoista tasapainotusta

Naantalin valtuusto tasapainotti rauhallisella otteella taloutta. Lautakuntien pohjatyön jälkeen kaupunginhallitus viilaili ja paranteli ehdotuksia ja niinpä valtuusto sai yksimielisen ehdotuksen, johon valtuustossa tehtiin vielä muutamia muutoksia: Sirpa Hagsbergin  ehdotus pienentää peruskoulun säästöjä 25.000 eurolla sai tukea Kepulta ja Kokoomukselta ja lopuksi koko valtuustolta. Vastaavasti Kokoomuksen Jan Lindströmin ponsi perhepäivähoidon vakanssien täyttämisestä tarpeen ilmetessä tuli hyväksytyssä yksimielisesti.

Kh:n puheenjohtaja Markku Tuuna oli lievästi pettynyt rakenteellisten korjausten vähäisyydestä ja Hannu Raittola  puolestaan esitti koko paketin  hylkäämistä. Vasemmistoliitto sai Kepun sitoutumattomilta yhden kannatusäänen esitykselleen.

Esityslistan informaatio ei kehumisia saanut valtuutetuilta. Ulkopuolisen on vaikea saada selvyyttä kuka on esittänyt. Vakavasti tulee esityslistojen sisältöön paneutua. Siihen tulee varata aikaa ja ajatusta. Teksitin määrä eikä muodon täyttyminen ole tarpeeksi. 

Sirpa Hagsberg puhui kunnolla valmistellun puheenvuoron, jossa oli asiaa ja henkeä. Siinnä muistettiin viime laman kokemuksia ja haluttiin niiltä välttyä. Ennaltaehkäisyyn on nyt kiinnitettävä eritystä huomiota. Lue koko Sirpan puhe kirjoituksia palstalta.

Valtuustossa ei käytetty yhtään puheenvuoroa pakolaisasiasta. Se oli tyylikästä tai oliko se tuuria, kun aloitteen tekijä ei ollut paikalla.

 

Sorsan sihti tai kalan kulma

Soutaessa mennään selkä edellä ja näkymä avautuu taaksepäin. Näkökulma ei ole symbolisesti ajatellen kovin edistyksellinen, mutta se on todellinen. Tämä hetki tässä juuri nyt, takana on menneisyys eikä eteenpäin tulevaisuuteen voi katsella koko ajan. On otettava suuntaa ja kuljettava sen mukaisesti kuitenkin aistin jotenkuten tarkkaavaisena. Sellaista elämäkin useimmiten on.

Aika usein puhutaan ruohonjuuritasosta tai sammakkoperspektiivistä. Ruohonjuuritaso tarkoittaa usein myös kapeaa näkökulmaa ja aika usein sammakkoperspektiivi nähdään kokonaiskuvan puutteena. Harvemmin kuule mainittavan sorsan sihdistä tai kalan kulmasta Tarkoitan tietenkin näkymää, joka avautuu vedenpinnalta.

Kalankulmasta Ukko-Pekan sillan litkaajat näyttävät tältä. Litkaaminen ei ollut muodissa tai ei ollut tiedossa lapsuuteni aikoina. Silakkaa ei ehkä niin innokkaasti pyydystetty yksityisesti. Sitä oli tarjolla rysäkalastajilta kohtuhinnalla. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että Raumakarin suntissa on silakka liikkunut. Setäni Aarne, joka oli vanginvartijana Katajanokalla vietti kesälomia Antton isänsä maalariverstaasta tehdyssä kesähuoneessa. Pääsin osallistumaan hänen puuhiinsa, joista mielenkiintoista oli kalastus erilaisilla pyydyksillä: verkoille, pitkällä siimalla ja katiskalla.
Kadulla kasvaneena oli oppinut jo ennen kouluikää kiroilemisen taidon, jota yritettiin kitkeä pois sanastostani. Hetkellisesti siinnä onnistuttiinkin, Aarne sedän anakrin kirosana taisi olla helkkari. Mutta kun Aarnen kanssa nostimme silakkaa pullollaan olevan katiskan, tulivat voimasanoista vahvimmat ihan itsestään, eikä Aarne-setä voinut nauruaan pidätellä.  Silakkaa virtaisessa salmessa  on siis aina ollut sanoin kuvaamattoman paljon, kuten litkaajien saaliitkin kertovat. Se onkin ihan mukavan näköistä puuhaa ja hyvin siellä viihdytään eikä veneellä liikkujallekaan herjoja heitetä aiheutetusti keskeytyksestä huolimatta.

Sorsan sihdillä katsottuna Lappalaisten laituri ympäristöineen on oheisen kuvan näköinen.
Se kertoo kuitenkin yhden pienen asian eli sen, että laiturin alla on turhia ruostuneita teräspalkkeja, ja että kantavatkin palkit tulisi korroosiosuojata.
Toinen suurempi asia näkyy myös kuvasta eli voimakas rakkoleväkasvusto, jonka kerrotaan indikoivan veden parantuneesta laadusta.

Jokaisella perspektiivillä on merkityksenä ja kaikilta kulmista olisi hyvä maailmaa ja yhteiskuntaa tarkastella. Suuret finanssioperaatiot ja seuraamuksineen tulevat ja menevät, mutta Lappalaisten ranta ja silakka ovat todellista elämää.

 

 

Uskonto ja puolue

Viime aikoina on irvailtu, että työväenpuolueeksi itseään tituleeraava kokoomus on riisunut papin kaftaanin  lipereineen. Kansallismielisyys on muuttunut kansainväliseksi.

Sosialidemokraatit tuntevat vetoa kristillisyyden suuntaan. Puolueen puheenjohtajat on tunnustuksellinen kristitty puhumattakaan ykkösvarasta piispan virkaa hoitaneesta teologian tohtorista  Ilkka Kantolasta.
Kirkkomme on viime vuosina  joutunut epäilyksenaliseksi monien kokoomusvaikuttajien silmissä: Kokoomuksen kansanedustajat ovat nähneet jo pitkään punaista kirkon kannanotoissa. Aatteellisia yhtymäkohtia evankeliumissa ja sosialidemokratiassa on. Keskeisintä mielestäni on, että uskonto on henkilökohtainen asia eli yksilön omantunnon asia kummalta tahansa kannalta katsottuna. Selvää on, että tunnustuksellinen kristitty ei unohda puoluetyössään vakausmustaan. Mutta ei hän sitä myöskään käytä poliittisen toiminnan edistämiskeksi. Siinnä suhteessa haluamme tehdä selvän pesäeron kristillisiksi puolueiksi itseään kutsuvista. Siksi Timo Roos oikein luokitteleekin KD:n edustajat (fars) eli  farisealaisiksi.  
Sosialidemokratia joukkoon voi tulla - kuten Kalevi Sorsa määritteli  - humanistisen etiikan, sosialistisen teorian tai kristillisen vakaumuksen kautta. Uskonnon vapaus on lähtökohtamme.

Isä Mitro esiintyi vuosi sitten Ilkka Kantolan juontamassa  keskustelussa Eero Heinäluoman kanssa. Tällä palstalla kirjoitin tietämättä, että Eero seuraavana päivänä ilmoitta jättävänsä puheenjohtajuuden seuraavasti:

Lauantaipäivän vetonaula oli "henkien taistelu" ei vastakkain asetellen vaan myötäjuosten ja kilvoitellen. Eero Heinäluoma oli rohkeasti uskaltautunut  Isä Mitron kanssa keskusteluun, jota johdatteli Ilkka Kantola.
Naurunremahduksista ja taputuksista päätellen väki olisi valinnut Isä Mitron puheenjohtajaksi!? Show-mies ja kansanvillitsijä hän oli.
Onneksi tyyntä viisautta edusti Ilkka Kantola, joka aloitti puheen jokapäiväsestä leivästä ja lopetti sen luottamukseen. Hieno kaari materiaalisesta perustasta henkisyyteen, jota hänen mielestään ei edusta sirkushuviajattelu.
Iso Eero ei tuossa joukossa nokkeluudella pärjännyt. Lupsakkuus ei ole Eeron laji. Todennäköisesti hän tietää sen itsekin ja siksi mieleen nousee kysymys: Miksi hän esiintyy tuollaisessa vertailuryhmässä. Hän ei voi siinnä  kirkkaan lamppuna loistaa.

Mitro on pyydetty monien puolueiden  eurovaaliehdokkaaksi. Hänen valintansa kohdistui demareihin ja siitä on tullut kanoninen (katollisen kirkon oikeusjärjestys) ongelma. Ja niinpä Isä Mitro muuttui parin kymmenen vuoden jälkeen Mitro Repo nimiseksi kansalaiseksi alottaessaan vaalikampanjoinnin. Katso Ylen uutisointi.

Tässä on monen suuntaisen ajattelemisen aiheita: Onko kysymys polittiseen toimintaan osallistumiskiellosta vähän samaan malliin kuin ammattisotilailla? Tarkoittaako tämä kannanottoa vain tätä tapausta  vai yleistä normia?
Henkilökohtaisesti pidän asiallisena sitä, että kirkolliset tunnukset pidetään sivussa, kun politiikasta puhutaan. Toisaalta voisi asian niinkin ajatella yhdenvertaisten mahdollisuuksien näkökulmasta, että kaapu on kuin Tanja Karpelan  ylösrakennettu olemus, siis osa persoonaa ja osa mahdollisuuksia. Ymmärrän ihan omasta kokemuksesta, että pienen, pyöreän, keski-ikäisen kravattikaverin mahdollisuudet eivät ole kehuttavat. Hankala asetelma Mitrolle.  
Selvät pelisäännöt pitää olla, eivätkä ne voi koskea vain demareiden joukoissa ehdokkaana olevia.

 

 

Kaunis Vappu 2009

 

 

 

Poliisien ohimarssi kirkkopuistossa, pääsihteeri Hannu Aalto kansalaissodan muistomerkillä laskemassa yhdeksää ruusua ja perinteiset kevät laulut Kaivohuoneen portailta .

urussa Yliopistonkadulta  marssit liikkelle nuosriso valmis on... Niko Korteen kyltteineen ja juhlat onnistuneesti Koulun pihalla. Hyvä paikka kunhan kuuluvuutta vielä saadaan parannettua, niin tarkkaavaisia kuulijoita tulee entistä enemmän.

Ilkka Kantolan puheesta ei ollut riviäkään TS:ssä. Hän puhui Itä-Suomessa Etelä Karjalassa Imatran, Joutsenon ja Lappeenrannan vappujuhlissa 1.5.2009

Jos ja kun nousu alkaa, Suomi ei ole sama kuin se oli taantuman alkaessa. Ei ole lainkaan varmaa, että edes saman alan työpaikat palaavat kun taloudellinen kasvu maailmalla käynnistyy. Ei ole selvää, että Suomi pääsee kasvun siivelle mukaan. Meiltä vaaditaan kykyä valmistautua myös sellaiseen maailmaan, jota emme vielä tunne. Uusia työpaikkoja syntyy vain sitä kautta että syntyy uusia yrityksiä ja uusia tuotannonaloja.

Lue koko puhe