• 2010/1
• 2009/3
• 2009/2
• 2009/1
• 2008/3
• 2008/2
• 2008/1

• Etusivu
• Ajankohtaista
• Kirjoituksia
• Kunnallisvaalit 2008
• Esittely
• Johtokunta
• Liity jäseneksi!
• Valtuustoryhmä
• Luottamushenkilöt
• Linkit
• Palaute

Kassa kertoo

Kaupunginhallitukselle raportoidaan taloudellisesta tilanteesta. Suuria lukuja, joiden kohdalle joutuu pysähtymään. Luvut panevat miettimään.

Vuoden 2008 lokakuun lopussa nettolainaus oli 7.54 miljoona euroa tämän vuoden heinäkuussa summa oli 26.11 miljoonaa euroa eli velkaantumistahti on runsaat kaksi (2)miljoonaa euroa kuukaudessa? Näinhän tämä ei mene, mutta kuitenkin hyvä muistutus nykymenosta kaupungissamme. Sellainenkin aika on vielä tuoreessa mielessä, jolloin mieluusti kerrottiin kaupungin nettovelattomuudesta.  

Harvinaista herkkua.

Alikadulla jonotetaan Naantalin teatteriin! Reissumies oli menestys:
1064 katsojaa 11 näytöksessä. Onneksi olkooon !

Tämä on hyvä osoitus paikallisen harrastajateatterin elinvoimasta ja myös siitä, että Kristoffer-salin remontti on investointiluoti oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan. 

Lisään tähän Leena Salon kommentin, joka on kirjoituksia palstalla Reissumiesjutun yhteydessä.

Syksy alkaa taas Naantalin kultturiväen yhteisellä voiman ja taidon näytöllä:
10 vuotta Kun hämärtää - Sadonkorjuu saaristo-Naantalissa 
Launantaina 5.9. klo 18.30 alkaen: Naantalin luostarikirkko, Kaivopuisto ja venesataman ravintolat. Kannattaa osallistua!

Pentti Lipponen, mies paikallaan

Pentti Lipposen kuolinviestin luin lehdestä enkä  kuullut sitä kadulla. Se kertoo Elfvingintiellä talonsa jo 1950-luvulla rakentaneen pitkäaikaisen naantalilaisen vaikuttajan ja entisen valtuutetun tyylilajista: Ystävällinen juttutuokio kävelylenkin lomassa riitti Pentin eläkeläisvuosien osallistumismuodoksi.  

Rakennusmestarina hän työskenteli tunnettujen naantalilaisten Alpo Aallon ja Urpo Tervon kanssa  Rakennus Oy:ssä ja myöhemmin Rakennus Ruolassa. Ahkerasta ja tarkasta Pentistä tuli rakennuspäällikkö, josta tehtävästä hän jäi eläkkeelle. Komea ura karjalaispojalle.

Politiikkaan Pentti Lipponen osallistui Suomen Kansapuolueen ja myöhemmin Liberaalien riveissä. Hän ehti olla jo pienen Naantalin valtuustossa 1960-luvun alussa. Sen jälkeen hän oli ammattiasioita käsittelevissä luottamustehtävistä.

Matkustajaterminaalissa otettiin miehestä mitta

Tutustuin häneen paremmin Naantalin Matkustajaterminaalin hallituksessa, jonka jäsenenä oli alussa myös maineikas  IVO:n rakennuspäällikkö Juuse Jyväkorpi edustaen kokoomusta. Juusen ura päättyi äkilliseen kuolemaan ja hänen tilalleen tuli juristi Eero Sutinen. Rakennuttaminen oli vuoden 1973 korkeasuhdanteessa hankalaa ja aikataulussa ja kustannuksissa pysyminen työlästä. Siinnä hommassa Pentistä oli korvaamatonta hyötyä.

Terminaalin valmistumisen aikoihin kesällä 1974 ajautui Naantalin kaupungin hallinto  vakavaan luottamuskriisiin. Naantalia vavisuttanut  ongelma kohdistui  Matkustajaterminaali  Oy:n perustamisen yhteydessä kirjoitettuun terminaalin vuokrasopimukseen.  Kaupunginjohtaja Jaakko Kalkas oli ilman lupaa ja myöhemmin kenellekään ilmoittamatta kirjoittanut  sellaisen vuokrasopimuksen, jolla vastuu koko  yhtiöstä oli kymmeneksi vuodeksi siirretty kaupungille.  
Yhtiön hallituksessa olevat kaupungin edustajat eivät paperista tienneet, vaan  arvelivat kustannusten jakautuvan tavanomaisesti eli  omistukseen 50 /50 pohjalta. Yhtiö ajautui kassakriisiin ja oli vararikon partaalla. Vikingin edustajat tietenkin vaativat vuokrasopimuksen voimaansaattamista muistuttaen, että yhtiön hallituksessa on toimittava vain yhtiön edun mukaisesti. Kaupungin edustajat eivät ”viekkaudella ja vääryydellä” tehtyä sopimusta pitäneet sitovana. Intressiristiriita oli n. 10 miljoonan markan suuruinen, siis tähtitiellinen tavallisen palkansaajan kannalta katsottuna.  Fifty-Fifty-yhtiön hallituksen  voimasuhteet olivat kolme-kolme  Äänestimme asiasta ja äänin 3-3 puheenjohtajan äänen ratkaistessa emme ryhtyneet vaatimaan vuokrasopimuksen voimaansaattamista.

Olen varma, että tarkkaakin tarkempi Pentti Lipponen hikoili tämän asian kanssa monta huonosti nukuttua yötä. Mutta hänen kanttinsa piti. Se oli kova osoitus yhteisvastuusta mieheltä, jonka leipätyöhön epäonnistuminen oli iskenyt samalla, kun taloudellisia vastuitakin olisi voinut seurata moninkertaisesti yli oman kantokyvyn. Tällaisessa koettelemuksessa oppii arvostamaan kollegaa, johon voi luottaa. 

Jämptisti  voi sanoa, että Pentti Lipponen oli mies paikallaan

Elokuu

Elokuu

Pihlajamarjat kypsyvät, älkää lapset niitä,syystuulissa punaiset, kylmät.

Olen äitinne, vanha ja kykenevä neuvomaan, puhun kuvien kautta.

Olkaa kettua viisaammat, älkää kaatako uutta viiniä vanhoihin leileihin. Ymmärtäkää luopuminen: että voittaisitte

Pentti Saarikoski

Sosialidemokratian kriisi

Hesarin pääkirjoittajan mielestä demareilta puuttuu visio ja Mikko Mäenpää uskoo ylösnousuun kunhan temppupolitiikka vaihdetaan asiaan. Lue kirjoituksia palstalta : Sosialidemokratia ylös juttu

Mileipidemittausten selitykset

Jyrki Kataisen leveän hymyn todellinen selityskin tuli esiin. Kokoomuksen hienot kannatusaukeamat antavat aihetta iloon. Temppupolitiikka toimii. 

Mielipidemittausten tuloksiin kannatta suhtautua varovaisesti; Ei siksi, etteivätkö ne mittaisi sitä mistä on kulloinkin kysymys, vaan siksi, että ne eivät selitä tekojen syyn ja seurauksen yhteyksiä kovin hyvin. Nyt selitetään, että vaalirahajulkisuus ei ole vaikuttanut kannatuslukemiin ja se onkin oikea arvio suhteellisesta lopputuloksesta. Se näkyisi, jos sillä olisi merkittävä vaikutus, mutta sillä voi tietenkin olla välillistä vaikutusta esimerkiksi arvostuksen ja kiinnostuksen kautta äänestysaktiivisuuteen. Eri puolueiden kannattajat reagoivat aiheeseen myös eri tavalla. Keskustassa ja kokoomuksessa arvelen olevan enemmän ymmärrystä rahalla pelaamiseen kuin vasemmiston piirissä.

No näissä selityksissä ollaan loputtomassa suossa, kolpakkokeskustelussa. Yksioikoisten yleispätevien johtopäätösten tekeminen on kuitenkin jokaisen henkilökohtainen asia ja sanonkin, että merkittävin vaaliraha-asian vaikutus on ollut huomion kääntäminen yhteiskunnan suurista kysymyksistä lillukan varsiin ja tämä ei ainakaan ole hallituspuolueille ollut haitaksi.

 Mutta puoluekannatukseen vaikuttavat niin monet tekijät, että niiden erittely on vaikeaa. Mielipidemittausten tuloksia ei kannata seurata liian tarkkaan asiakysymyksissä, koska ensinnäkin ihmiset ovat falskeja tai kaunistelevat kantojaan. Vastattaessa painottuu sydän ja käytännön elämässä oma lompakko. Ja sopulejakin olemme liikkumalla massoina, joten mittaukset selittävät enemmän mennyttä kuin tulevaa.

Budjetti pitää hallituksen rivit kasassa.

Hallituksen budjetti on valmistunut. Tyytyväistä naamaa näytettiin. Katainen ei voinut hymyään pidätellä. Sinnemäki oli selvästi eniten aatteensa myyneen näköinen. Vanhanen tavoitteli johtavan valtiomiehen olemusta. Wallin oli itseensä eli kulttuurin tyytyväinen. 

Kunnat saavat vajaat 100 miljoonaa euroa jopa pakolaisten vastaanoton korvaukset nousevat. Se tuli varmaankin naantalialisten tiukan linjan tuloksena ! ? !

Telakkojen tilannetta selvitetään työryhmässä tämän syksyn aikana. Nopeammin tulisi edetä, sillä musta aukko on jo täällä. Jopa 14 prosentiin nouseva työllisyys saa n. 200 miljoonaa. Taitaa olla kevyttää hyvää ja mitä sitten ovatkaan ne 50 kohteesta poisraavitut menot, siitä  eme tiedä.

Luulen, että kirjan kansien avaaminen ei levitä ihan Katais-maista hymyä. Se nähdään, kun kirja nähdään.

Temppu ja mitä se tehdään

Erikoistutkija Timo Rauhanen, jota lainasin aamuisessa jutussa  piti  kummallisena, että samanaikaisesti  kiristäetään yleistä arvonlisäveroa kun ruuan arvonlisäveroa aiotaan laskea.

Arvonlisäverotuksen monimutkaistuminen vain paisuttaa yritysten ja verottajan hallinnollisia kuluja, sanoo Timo Rauhanen.

Timo Rauhala ei varmaankaan pystynyt arvaamaan poliittista lopputulosta hallituspuolueiden kädenväännöstä. Siinnä luovuus oli käytössä, kuten kommentaattorit ihailevasti sanovat.
”Ees taas ees taas” on porvarihallituksen työväenlaulusta väännetty soundi:

Ruokavero kaupassa laskee lokakuussa 17 prosentista  12 prosenttiin ja ensivuoden heinäkuussa se nousee 13 prosenttiin. Ravintolapalveluiden alv lasketaan silloin 13 prosenttiin. Muut kuten yleinen alv nousee  22 prosentista 23 ja kahdeksan prosentin kanta yhdeksään samalla hetkellä.
Tempputehtailu on huonoa hallintoa ja niinpä johdonmukainen pitkäjänteisyys, eräs julkisen sektorin perusperiaate on tyystin unohdettu.Makeiset ja virvotusjuomat saavat erikoisveronsa terveysperustein tietenkin. Mutta porvarien pyhiin asioihin kuten pääomaveroihin ja korkeiden tulojen verotukseen ei kajota. 

Kunnallisveron perusvähennyksen korotus on oikeaan osunut toimenpide ehdolla, että se korvataan kunnille. Huominen sen sitten kertoo

Pako todellisuudesta jatkuu

Tänään se jokavuotinen budjettiriihi alkaa. Tällä kerralla jo lopultakin pitäisi olla tosi kysymyksessä. Verotulojen romahtaminen jatkuu ja työttömyys ei näytä taittumisen merkkejä. Päinvastoin se nousee vauhdilla myös etelän keskuksissa. Valtion velkaantuminen huimaa päätä.

Elintarvikkeiden alv-alennus on tulossa ja ravintoloitakaan ei voi unohtaa, jos joku työllisyydestä on kiinnostunut. Tuntuu todella kummalliselta puhua suuresta tason alv-alennuksesta ja samaan hengenvetoon tehdä ehdotuksia alv-kannan nostamisesta 22 prosentista 25 siis Ruotsin tasolle.

 Alv-verotason korottaminen ei ole ongelamatonta. se koettelee tietenkin kaikkia kuluttajai ja vähäväksempiä vielä suhteellisesti enemmän. Ylen haastattelema verospeliasti varoitteleekin

Keskustan muutamat  edustajat ja RKP:n Stefan Wallin tänään kirjoitti TS:ssä, että tuloveronalennuksista pitäisi antaa periksi. Se ei taas sovi Kokoomukselle. Pelkoni on, että hallituspuolueiden pelkuruus johtaa velanoton kasvattamiseen ja ongelmien siirtämiseen tulevien polvien maksettavaksi.

Verotuksen kehityksen  kuvasta syntyy käsitys, kun vilkaisee HS:n analyysiä. Pitkälista erikoisalennuksia on annettu erityisryhmille ja vanhaa perua meillä on huippu edullinen pääomaverotus.

Keskustaa palveleva Pasi Holm julistaa, että lähestymme tasaveroa. Kunhan lähestyisimmekin sitä kaikkien kohdalla. Nimittäin pääomavero ja erityisverot eritysryhmillä ovat verotuksesta tehneen degressiivisen eli tulojen myötä alenevan. Tämä ei tietenkään koske ansiotuloja vaan pääoma ja muita eritystuloja, kuten metsänmyyntituottoja. Palkansaaja – kuluttaja maksaa joka tulourosta kiltisti veronsa. Myös alv-vero on hänen jokapäiväinen kukkaron köyhdyttäjä ja sitten vielä energiat ja viinat päälle. Siinnä sitä on maksamista ja lisää on tiedossa, kun tämän hallituksen velkoja joskus maksellaan korkojen kanssa. Eikä tarvitse niinkään kauan odottaa. Sen minkä valtio jättää hoitamatta, sen kunnat tulevat keräämään. 

SDP ja Keskusta kampesivat Naantalin yhteistyön ja solidaarisuuden linjoille

Naantali pystyi sittenkin ratkaisemaan pakolaisasian. Kokoomuksen ehdotus asian palauttamisesta uuteen valmisteluun hävisi äänin 6-5.  Keskustan edustajat yhdessä demareiden kanssa halusivat ratkaista moneen kertaan käsitellyn asian . Naantalin vetkuttelu on ollut monien mielestä kiusallista ja häpeällistä kaupungille.

Keskustan edustajat Heini Jalkanen ja Samuli Santalahti olivat käsitelleet omissa taustajoukoissaan asiaa ja päätyneet näkemykseen, että asian voi tässä yhteydessä ratkaista seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Tämä kanta sai hallituksen enemmistön tuen ja äänin 6-5 Naantali päätti tehdä sopimuksen TE-keskuksen kanssa ja osallistua seudulliseen yhteistyöhön pakolaisasioiden hoidossa.

Kokoomuksen monisanaiset selitykset, että pakolaisten on parempi olla suuremmissa kaupungeissa omiensa parissa, kalskahtivat ontolta selittelyltä. Jotain anekaupan suuntaista on ajatuksessa, että maksamalla muille kunnille voidaan välttää ottamasta pakolaisia Naantaliin.

Keskustan edustajat joutuvat varmastikin kannattajiensa keskuudessa vähintään yhtä koville, kuin kokoomuslaiset. Huomattakoon, että perussuomalaiset ovat juuri keskustalta ja demareilta repimässä kannantusta. Keskustalaisten vastuullisuus ja Naantalin perimmäisän edun ymmärtäminen nostaa heidän arvoaan käytännön politiikan teossa. Vielä merkittävämpää on kuitenkin nähdä, että heidän arvomaailmassaan ihmisten hätään halutaan reagoida. Olisikohan siinnä jotain uudenajan alkiolaisuutta.

Lauantaina julkaistuun kirjoitukseen  Lauri Laine lähetti seuraavan edelleen ajankohtaisen kommentin:

Mukava viesti!

Viime viikon k-hallituksen kokouksen jälkeen  kommentoin tapahtunutta ylläolevan otsikon alla epäillen aktiivisuutemme olevan ärsyttävää.

Jutun seurauksena sain pihlajamarjoja ja makeaa saariston hunajaa.

Kiitos paljon huomaavaisuudesta ja ennemuuta nokkeluudesta, joka viittaa  huumorintajuun.

Rapuko viheltää poikki poliittisen huutokaupan ?

Työntekijäpuolella on loistavaa tilannetajua , toteaa Kalle Heiskanen. Hän kertoo myös julkisen puolen pommista, mutta ei kerro sen jutun konnan nimeä. Se oli ministeri Katainen, joka Kokoomuksen puheenjohtajana rakensi vaalitaistelussa tuon kuuluisan tasa-arvotupotäkyn ja sai ääniä ja pahaa jälkeä työmarkkinakenttään.
Hampaaton oppositio ei  muista eikä muistuta asiasta. Oikein olisi, että pommin rakentajat itse sen  purkaisivat ja ottaisivat kuten sanonta kuuluu täyden poliittisen vastuun.

Mutta kuka sanoikaan:

Ja sitähän saa kapitalistit odottaa, että rapu viheltää.

Oikea vastaus on pirtelön arvoinen!

SDP ja Keskusta kampesivat Naantalin yhteistyön ja solidaarisuuden linjoille

Naantali pystyi sittenkin ratkaisemaan pakolaisasian. Kokoomuksen ehdotus asian palauttamisesta uuteen valmisteluun hävisi äänin 6-5.  Keskustan edustajat yhdessä demareiden kanssa halusivat ratkaista moneen kertaan käsitellyn asian . Naantalin vetkuttelu on ollut monien mielestä kiusallista ja häpeällistä kaupungille.

Keskustan edustajat Heini Jalkanen ja Samuli Santalahti olivat käsitelleet omissa taustajoukoissaan asiaa ja päätyneet näkemykseen, että asian voi tässä yhteydessä ratkaista seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Tämä kanta sai hallituksen enemmistön tuen ja äänin 6-5 Naantali päätti tehdä sopimuksen TE-keskuksen kanssa ja osallistua seudulliseen yhteistyöhön pakolaisasioiden hoidossa.

Kokoomuksen monisanaiset selitykset, että pakolaisten on parempi olla suuremmissa kaupungeissa omiensa parissa, kalskahtivat ontolta selittelyltä. Jotain anekaupan suuntaista on ajatuksessa, että maksamalla muille kunnille voidaan välttää ottamasta pakolaisia Naantaliin.

Keskustan edustajat joutuvat varmastikin kannattajiensa keskuudessa vähintään yhtä koville, kuin kokoomuslaiset. Huomattakoon, että perussuomalaiset ovat juuri keskustalta ja demareilta repimässä kannantusta. Keskustalaisten vastuullisuus ja Naantalin perimmäisän edun ymmärtäminen nostaa heidän arvoaan käytännön politiikan teossa. Vielä merkittävämpää on kuitenkin nähdä, että heidän arvomaailmassaan ihmisten hätään halutaan reagoida. Olisikohan siinnä jotain uudenajan alkiolaisuutta.

Lauantaina julkaistuun kirjoitukseen  Lauri Laine lähetti seuraavan edelleen ajankohtaisen kommentin:

VG-mitali elämänharrastuksena- Naantalimiehelle: Curt Gerkelle,

Kotiseutuyhdistyksemme juhli Naantalin vuosipäivää Seurakuntatalossa. Hyvä valinta Sakari Laadun johtamalta yhdistykseltä.  Kuulijakunta huomioon ottaen kovaäänisempää äänen toistoa kaivattiin.  Taitavan sanankäyttäjän Risto Vuorisen mukava murrepakina kärsi tästä, sen sijaan isojen Aino-tyttöjen kanteleet ja Reijo Aholan laulu soivat kauniisti Naantalin akustisesti parhaassa salissa.

Juhlapuhuja kirkkoherra Jyrki Rautiainen pohti naantalilaisuutta kysymällä kuinka pitkän ajan asumista naantalilaiseksi tuleminen vaatii?  Runsaan kahdenkymmenen vuoden kokemuksen perusteella hän näkee Naantalin hienona luonnon ympäristönä, johon liittyy pitkä kulttuuriperinne. Paljon kaunista ja hyvää, johon nopeasti kiintyy. Mutta eivät kirkonmuurit ilman ihmisiä olisi mitään. Naantalilaisuus on parhaimmillaan hyvää yhteisöllisyyttä yhdessä elämistä. Rautiainen ei kuitenkaan jatkanut puhettaan pelkän ylistävän hymistelyn muodossa, vaan uskaltautui muistuttamaan ylpeyden synnistä, joka hyväosaisiin helposti tarttuu. Nöyryyttää ja muiden ymmärtämistä pitäisi hyvän naantalilaisuuden sisältää. Ei mikään huono ajatus yleensä ja kuinka ajankohtainen se onkaan kaikkina aikoina. 

Vallis Gratiae - mitali ojennettiin Naantalin vävylle siis Mäkisen  sukuun naimakaupan kautta tulleelle Curt Gerkelle.

 
Jouko Sjöberg perusteli valintaa - ei näkyvyydellä - vaan Gerken monipuolisella innostuksella Naantalia ja kaupungin historiaa kohtaan. Julkaisukin on nähnyt päivänvalon.  

Palkittu Curre kertoi 1930-luvulta alkaneen yhteytensä Naantaliin ja sen monipuoliset vaiheet. Siinnä oli tarina, josta olisi aineistoa moneen lähtöön. 

Hän myös kertoi todellisen Naantalin todellisen rantaparlamentin ajoista ja sen merkityksestä hänen paikkakunnan tuntemukselleen. Hällforsin Eikka, Ruben Tuomi ja kokoavana voimana Armas Rönnholm mainittiin hänen puheessaan. Muistankin aikoinani ravintoloille ulkotarjoilutiloja vuokrattaessa pelänneeni rantaparlamentin suhtautumista kokoontumispaikkojen menetykseen. Tuon parlamentin istuntojen seurauksena Naantalin rannan autoliikennettä ruvettiin rajoittamaan. Armas Rönnholmin aloitteesta 1970 alkuvuosina.

Curre yhdessä Raino Puottulan, joka ei enää päässyt juhlaan tulemaan, lahjoitti Naantalin Uudelle Työväntalolle T mallisen hirrenpalan, jonka olivat ottaneet talteen vanhan Työväöentalon purkutyömaalta. Sellaista on kotiseututyö parhaimmillaan. On ilo onnitella merkin saajaa ja valinnan tehnyttä yhdistystä. 

Kuvat on selitetty.

1) Keitilä /H A                             2) Koiviston polku Kultaranta /LV                      3) Morsiuskallio /JL 

Tervetuloa lounaalle!

23.8.1939 ja eilinen

Eilisessä Tuomo Hirvosen (TS) jälkikäteisarviossa valitellaan sitä, että asiasta ei kerrottu Mannerheimille ajoissa, koska pelättiin hänen vaativan lisää rahaa puolustukseen.
Sotilaiden ja oikeiston mielestä koskaan ei maanpuolustukseen ole panostettu riittävästi. Se varmaankin ärsytti punamultaministerejä, jotka olivat johdattamassa Suomen ensimmäisiä askeleita hyvinvointiyhteiskunnan suuntaan ja varoja tarvittiin sosiaalisempiin tarkoituksiin. Ja ehkä sittenkin poliittinen menestys kansakunnaan yhtenäisyyden lujittamiseksi oli asearsenaalia tärkeämpää tulevia sotaponnistuksia ajatellen. Työmiehelläkin oli puolustettavaa.   

Suomen ulkoasianhoito ei sekään saa kiitosta. Vasta parikymmentä vuotta itsenäisenä ollut maa ei ollut ehtinyt kasvattaa omia ammattilaisia ja tsaaria palvelleisiin ei luotettu. Sopimuksesta saatua informaatiota ei ymmärretty eikä analysoitu kunnolla ja niinpä tulimme yllätetyksi, arvioidaan jälkeenpäin. Ehkäpä kuitenkin olisi muistettava, että Suomessa oli ihailevaa saksalaismielisyyttä, eikä Saksan johdon kavaluutta osattu pelätä. Toisaalla pidettiin mahdottomana sosialistisen Neuvostoliiton ja Natsi-Saksan yhteistyötä. Yksinkertaisesti ei ymmärretty diktatuurien perimmäistä luonnetta vallan kaikinpuolisena väärinkäyttäjänä niin omia kansalaisia kuin muitakin kohtaan.   

Suomen kohtaloista päättivät 70 vuotta sitten muut meitä kuulematta ja meiltä kysymättä. Molotov- Ribbentrop-sopimus on ollut Suomessa monilla mielessä, kun olemme liittyneet EU.n jäseneksi eli haluamme  istua niissä pöydissä, joissa päätöksiä tehdään.

 Suvaitsevaisuutta

Mutkan kautta Suomen sukuisen Molotovin edeltäjänä ollut juutalainen oli saanut väistyä Saksan rotupolitiikan vuoksi tehtävistään ja niin asioita osamaton Molotov sai hoitaa Stalinin puolesta  likaiset hommat.

Rasismi saikin Toisen maailmansodan aikana mielettömät mittasuhteet. Suvaitsemattomuus ja alistaminen tuottivat vertaansa vailla olevaa tuhoa Euroopassa.

Niitä aikoja joutui pakosta miettimään istuessa uuteen käyttöön kunnostetussa Kultaranta Golfin pyhäkössä.
Se otettiin käyttöön 23.9. 2009. Dennis Livsonin vetämässä tilaisuudessa olivat edustettuna evankelis-luterilainen kirkkomme, ortodoksinen ja roomalais-katollinen sekä islamilainen että juutalaisyhteisö. Kaikki toivat omat pyhät kirjansa kiitellen ja onnitellen hienosta ideasta. Vanha 1818 peräisin oleva viljamakasiini tulee olemaan avoinna hiljentymiselle.
Idea on hieno ja tarpeellinen. Tänä päivänä ehkä luulemme, että mitään juutalaisvainojen kaltaista ei maailmassamme enää voi tapahtua. Mutta esimerkiksi pakolalaiskammosta muukalaisvihaan on lyhyt matka ja siinnä taas itää rasismin siemen.     

Pakolaisasia paljastaa todellisia poliittisia eroja

Pakolaisasia ei  ole rahallisesti suuri, mutta periaatteellisesti se on merkittävä kysymys. Kyse on linjanvedosta. Päättäjien ihmiskäsityksestäkin aihe antaa viitteitä. Näistä syistä johtuen tunteita nousee pintaan. Myös epäilys puheiden ja todellisten motiivien ristiriidasta vaivaa keskustelua. Tätä kokonaisuutta yritän omalta kannaltani raapaista kirjoituksessa joka päättyy:

Tämä kokonaisuus on surullinen tarina ihmisenä olemisen suuresta vaikeudesta. Naantali on hieno paikka asua. Sosialidemokraatien tavoitteena on, että Naantalissa olisi enemmän menestyjiä ja vähemmän syrjäytyneitä muihin paikkakuntiin verrattuna. Tähän tavoitteeseen emme pyri ulos työntämällä syrjäytyneitä, vaan pyrimme tavanomaiseen asukasjakautumaan.    Ennaltaehkäisyn keinoin vaikeuksissa olevia on autettava ja tuettava omille jaloilleen. Tuleva kehitys tuo Naantaliinkin maahanmuuttajia. Se on menestyksemme edellytys. Mutta siiheen kuvaan kuuluvat myös pakolaiset ja se on taas humanitäärinen velvollisuutemme. Naantalin kaupungin tulee olla esimerkillinen, Niin paljon meillä on aihetta kiitokseen, niin paljon on meille annettu. 

Lue kirjoitus: Pakolaisasiassa kyse ihmiskäsityksestä

Naantalin kirkko soi. Se on akustinen soitin.

Eilisen konsetin baritonin Hannu Holma on lahjakas laulaja ja Kari Vuola huipputekijä uruissa.

Mutta kyllä Naantalin kirkon holvit - siis rakenteet -joihin on aikoinaan päädytty, kun muunlaisia keinoja suuren tilan tekemiseen ei oltu vielä keksitty, antavat, jos rohkenee sanoa musiikille taivaallisen soinnun.


Soololaulu tuli selkeästä jostakin kaukaa ja niin läheltä. Läsnäolijat pääsivät nauttimaan tyhjän salin akustiikasta ja konsertin puhutteleva voima  ylitti sanat.

Vaikea arvata

Alla olevan kuvakisan kallio ei ole Krapinnokka eikä muukaan arvattu eikä Polku ole mistään Vanhastakaupungistä.

Sen sijaan maalaismaisema on Keitilästä ja ensimmäisen lounaan saa nimimerkki Hessu A.

Helpotetaan vähän ja näytetään eilen otettu kuva kalliosta.

 Annetaan kahden pisteen vihje  vihje polulle: Se on tehty tunnetun kesävieraan kourin jäntevin.

Kuva kisa jatkuu, talous syöksyy ja maajussin verovapautus laajenee

Kolme kesäistä kuvaa Naantalista. Taas olisi tiedossa parhaiten tietävälle  lounas Seurahuoneella tai piristejuomaa Merisalissa. Yhtään oikeaa vastausta ei ole viellä tullut, joten kilpailu jatkuu ja kysymykset kuuluvat:
1) Mistä maalaismaisema ?              2) Mihin polku johtaa ?                      3) Mikä kallio nousee oikealle  

 

Kansantalous syöksyy ja kansa kärsii

Mutta Omistavan luokan suosinta jatkuu

Järjen puolivalot vilkkuvat hallituksessa

Järjen puolivalot ovat vihdoinkin syttyneet. Nyt tunnustetaan, että elintarvikkeiden ja ravintoloiden alv-kannat eivät voi ola erilaiset. Taas kerran ministerit seuraavat Raimo Sailaksen viitoittamaa polkua.
Se, että kompromissina esitetty 14 prosentin taso ei kelpaa, on kepulaista jääräpäisyyttä - tyhmyyttäkin. Viisaampi antaisi periksi. Tämä alennus maksetaan 800 miljardilla velkaa  kasvattaen. Sen taas - arvaan - tulevat maksamaan palkansaaja-kuluttajat korkoineen! Näin arvelin Vanhasen esityksen kuullesani.

Mutta sitten tuli RKP:n ehdotus:

Sellaista tämä meno: Periaatteessa sitä ja tätä ja käytännössä sitten taas tätä ja sitä. Ota tästä selvää. Tänään allennetaan välillisiä veroja, vaikka tulevaisuuden verolinjan kerrotaan painottuvan välillisten suunnalle. Nyt Wallin vielä kiristäisi tuloverotusta, jota on tiedossa myös kuntien suunnalta. Mutta pääomaverot ja varallisuuden perusteella määräytyvät saavat olla rauhassa, siinnä suhteessa ei hallituspuolueilla ole erimielisyyksiä.

Happamia pihlajanmarjoja

Naantalin kh on siirtymässä paperittomaan kokouskäytäntöön. Uudella menettelyllä säästetään paperia ja työtä. Se on oikeaa tuottavuuden nostoa.

Hommaan liitty yksi pulmallinen henkilökohtainen ongelma. Kun oma pc on auki kokouksessa, niin siinnä voi kirjoittaa  nettisivuille  kokouksen kulusta ajantasalla olevaa tietoa. Sehän on hienoa avoimuutta ja kuntalaisten palvelua parhaasta päästä, Myös happamia pihlajanmarjoja voi tässä menettelyssä nähdä, jos oikein pahaa tahtoa on.

Ehkä joku lukija voi myös ihmetellä, miten kokouksessa ehtii kirjoitella. Ja vastaan, että aikaa on yllin kyllin.,   Esimerkiksi käsittelyssä olleessa pakolaisasiassa oli asian kulku jopa puheenvuoron käyttäjät ja puheiden sisältö kuta kuinkin selvillä ennen asian käsittelyä. Tiedossa oli  kokoomuksen jarrutus / vastustaminen ja Kepun vaikeus yhteiseen linjaan. Vastustajien oli asian arkaluontoisuuden vuoksi keksittävä jo edellisessä kokouksessa uusia asiantuntijoita ja sopivia  sidesanoja todellisen pukinsorkan kätkemiseksi ja kovan linjan pehmentämiseksi. Vanhan kertausta ja vastustajien  tarinoita  kuunnellessa oli liian paljon aikaa! Puheensorinan keskellä ehti kirjoittaa koko asialistan muutamista kohdista valmiin tieodotteen ja pahaksi onnekseni käsittely venyi vielä sen verran yli oman arvioni, että sivu luiskahti julkisuuteen ennen viimeisen yksimieilsesti päätetyn asian käsittelyä. Oikea tieto tuli tuli joitakin minuutteja liian aikaisin julkisuuteen. Paha juttu!
 

Naantali haluaa tulla leimatuksi pakolaisasioissa

Pakolaisten vastaanottamisesta Sosiaalilautakunta on tehnyt jo edelliselle  Kaupunginhallitukselle seuraavanlaisen ehdotuksen:

Kokoomuksen puolesta  esitettiin, että  sopimusta TE-keksuksen kanssa ei tehdä, mutta kylläkin seudulliseen yhteistoimintaan haluttaisiin osallistua.
Keskusta halusi kuitenkin vielä asian pöydälle sisäistä käsittelyään varten. Asia jäi 17.8.2009 kh:ssa pöydälle äänin 7-4, vaikka sd-ryhmän mielestä mitään asiallista syytä ei enää ollut lykätä päätöksentekoa.

Surullisin mielin tällaista menoa joutuu seuraamaan. Yhteisvastuusta puhutaan ja yhteisöllisyyttä korostetaan puheissa, mutta käytännössä itsekäs kovasydämisyys vie voiton. Voi meitä!

Mittausmies sittenkin

Hankala lisämittausmies saadaan palkata, kunhan asiaan liittyvistä asioista eli käyttämättömistä rahoista annetaan selvitys.  

Kymppiluokka tulee

 Huonommat ajat näkyvät kouluasioissakin. Peruskoulun jälkeen ilman koulutuspaikkaa jää ehkä kymmenkunta  oppilasta. Tähän on varauduttu ehdollisesti budjetin yhteydessä,  ja nyt päätettiin kymppiluokan perustamisesta. Niin on oikein ja kohtuullista. Juuri peruskoulun jälkeen nuoret ovat suuressa vaarassa joutua liukuvalle pinnalle. Mitä siitä sitten seuraa, on sitten taas jo suuremman luokan kysymys.

Tämä kohta tuli ensimmäistä kertaa vähän ennen aikojaan sivuille ja se oli sopimatonta. Pyydän anteeksi kaikilta sivujamme seuraavilta liiallisesta nopeudesta! Nyt se on päätetty.

Vänttisen vesielementit

Rauno Vänttisen yllä kuvattu aloite ei tullut loppuun käsitellyksi, vaan aloite  tullaan käsittelemään Kailon eteläosan rantasuunnitelmien  yhteydessä. Kaislikko ei ole luonnonarvoiltaan mitenkään merkittävä ja alue soveltuisi tehokkaampaan ja naantalilaisia hyödyttävään käyttöön.

Mitä nyt SDP?

Helsingin Sanomien yllä näkyvä Gallup-uutinen heittää kylmää vettä niskaamme. Vihreät pärjäävät ja sen me ikävä kyllä olemme voineet aavistaa. Vihreiden vallanhalu yhdistettynä hallitustyön tuloksettomuuteen olisi reaalimaailmassa kova kiviriippa heille. Mutta herran lahjana ja tai hyvien toimittajien ystävällisellä avustuksella hankalat asiat ovat pitkään olleet  taka-alalla. Vaalirahoitus on jättänyt taaksensa työttömyyden ja muut yhteiskunnan suuret ongelmat. Se tietenkin sopii kaikille hallituspuolueille, mutta luupin alla olleelle Kepulle ja vähän kokoomuksellekin vaalirahoituksessa on ollut pientä selittämisen vaivaa. 
SDP:n joukoissa intoa puhkuen oltiin heittämässä bensaa naapurin saunan liekkeihin. Tässä on tulos. Enkä puhu perästä. Lukekaan kirjoituksia palstalta kesäkuinen Ilon pilaaja kirjoitukseni. Yksinkertaista jymäytetään yksinkertaisesti!

SDP ei pärjää tempuilla

Olen aikaisemmin todennut, että julkinen puolueiden rahoitus lehdistötukineen tehostaa porvarillisen kentän edellytyksiä. Maakuntalehdet ovat kallellaan Keskustaan  tai Kokoomukseen ja Vihreillä on ystäviä ainakin pääkaupungin suurissa lehdissä. Porvaripuolueet voivat käyttää lehdistörahatkin mainontaan. Sen sijaan vasemmisto tuhlaa rahansa melko tehottomiin julkaisuihin, joilla ei ole sanan levittämisen kannalta merkitystä.
Yhteenvetona on todettava, että julkisen rahoituksen hyötysuhde on porvarillisella puolella parempi kuin meillä. Kun siihen lisätään vapaan lehdistön kokonaisvaikutus on SDP pahassa alakynnessä. 

Nyt vielä vaalirahoitusjupakan seurauksena ay-puolen rahoitusapu tullee hiipumaan. Mahdolliset avustukatot ja muut valvontatoimet ulottuvat valtionyhtiöihin ja pörssissä noterattuihin suuriin yrityksiin. Rahaa on kuitenkin rikkailla ja se on niin lievästi verotettua, että kyllä sitä löytyy aina heitä hyödyttäävään tarkoitukseen eli heidän etujensa ajajille. Mitä vähemmän sitä on muilla käytössä, sen tehokkaampi on sen vaikutus. Eli vaikeaa on tällä saralla löytää keinoja, joilla SDP voisi  menestyä kilpailijoitaan paremmin.

 
Vallitsevan porvarillisen mahti-aseman  murtaminen voi tapahtua nopeasti vain syvässä yhteiskunnallisessa murroksessa. Mitenkään itsestään selvää ei sekään ole. Vaikka   Obaman valinnassa olikin historiallista havinaa, johon tosin näytti  vaikuttaneen ratkaisevasti vastustajan jääräpäisyys,   puhuivat omat EU-vaalimme ihan   päin vastaista kieltä. Lama ei suosinut demareita - ei meillä eikä Euroopassa.

Kesäkuisessa kirjoituksessani sanoi, että

Kolme kesäistä kuva-arvoitusta

Kolme kesäistä kuvaa Naantalista. Taas olisi tiedossa parhaiten tietävälle  lounas Seurahuoneella tai piristejuomaa Merisalissa.

Mistä tämä vasemman puoleinen maalaismaisemakuva on otettu ? 

Mihin tämä alla näkyvä polku johtaa?

 
Entäpä nimi tälle Naantalin matkailun kannalta häpeällisen romuvaraston  takana oikealla olevalle kalliolle?  
 

Ps. Käyttökelpoisen lukitun  Gresent miesten pyörän löytää Lappalaistenrannasta, jossa osa romuista odottaa korjaajia, kuten myös Lappalaisten rannan laiturin ruostuneet I-palkit, joista kuva löytyy näiltä sivuilta.

Suur-Turku on este yhteistyölle ja todellisten ongelmien ratkaisemiselle

Turun Sanomat sunnuntaina 16.6.2009 maalaa kuvaa Turun seudusta vuonna 2030: Siinnä komeili mustekalanlonkeroinen Suur-Turku; Turku, Kaarina, Raisio, Lieto ja Rusko olivat yhtä kuntaa ja Naantalinkin, johon Mynämäki, Nousiainen ja Masku ovat jutun mukaan liittyneet, olisi pakko enemmin tai myöhemmin liittyä Turkuun. Näkymän ykkösmaalari on Turun kaupunginhallituksen puheenjohtaja Aleksi Randell (kok).

Perustelut ovat moneen kertaan esitetyt: Miten palvelut voidaan turvata, miten rahat saadaan riittämään? Ja miten varmistetaan Turun seudun kilpailukyky suhteessa Suomen muihin kaupunkiseutuihin. 

Mikä kilpailukyky ja miten se riippuu kuntarakenteesta, on faktojen pyytävän kysymys  

Muualla toimitaan näin,  enkä näe mitenkään, että kehitys voisi täällä seudulla eri suuntaan, on Randellin johtopäätös ja kirjoituksessa vielä todistetaan 770 km² pinta-alana ei riitä. Sitä pitäisi olla tuhansia neliökilometrejä, esittää Randell 

Pinta-alako sen kilpailukyvyn ratkaisee? Rovaniemi tai Inari olisivat varmaankin noilla perusteilla maailman parhaita.

Turun ja naapurikuntien päättäjien pitäisi yhdessä todeta, että ulkopuolinen asiantuntija liputtaa kuntaliitoksen puolesta, väittää Randell  Mecklinin raporttiin viitaten.
Naapurikuntien jääräpäisyys turhauttaa turkulaisia.

Naapurikuntien edustajat taas tietävät, että Turku on yhteistyön jarruna, koska Turku pitää ainoa tavoitteenaan kuntaliitosta ja siksi tuloksellista yhteistyötä ei saa synnyttää.

Ministeri Mari Kiviniemi tuntee asian ja puhuu viisaasti

Ministeri Mari Kiviniemi esittää, että Turun kaupungin olisi oman etunsa vuoksi syytä vaihtaa äänensävyä, vähempikin Suur Turku intoilu riittäisi.
Haastattelun lopuksi Mari Kiviniemi pamauttaa pöytään faktan:

Mikko Pukkinen jaksaa ja kehtaa, vaikka tietää

Maanantaisessa 17.8.2009 lehdessä Kaupunginjohtaja Mikko Pukkinen kiistää Turun yhteistyöjarrutuksen ja viittaa Mecklinin raporttiin, jossa todistettiin monnikuntaliitoksen edut.
Pukkinen vaatii faktoja pöytään ja tietää, että kyllä ympäristökunnissa kannatetaan kuntaliitosta, mutta julkisuudessa puhutaan toista.

Mecklinin raporttiin Pukkinen viittaa yksilöimättä. Raportin lukeneena pidän turkulaisten johtopäätöksiä tarkoituksenhakuisina. Raportin vastaanotti ministeri Kiviniemi ja hänen sanomansa on raportistakin luettavaa faktaa:   Mari Kiviniemen haastattelun lopuksi  toteaa:   Turun talous ei ole kunnossa, mikä ei tee liittymistä Turkuun kovin houkuttelevaksi. Ympäristökunnat ovat onnistuneet taloudenpidossa paremmin. Tätäkin asiaa Turussa voitaisiin miettiä.

Toinen fakta on, että kun Paras hankeen edellyttämää ja Turun vetovastuulla ollutta Turun seudun kaupunkisuunnitelma (KPS), jossa yhteistyöhankkeita oli kirjattu suuri määrä,  hyväksyttiin, niin tilaisuudessa kaupunginjohtaja Pukkinen kysyttäessä suunnitelman ehdotusten jatkosta, totesi ylimielisesti, että se menee hylylle muiden suunnitelmamappien joukkoon.  
Ja jo samana päivänä Turku ehdotti julkisuudessa muille osapuolille eli ympäristökunnille mitään puhumatta kuntarakenneselvityksen käynnistämisestä.

Tosiasioiden selvittelyyn ei ole päästy taaskaan siitä syystä, että Mecklinin raportin tulkinta on ollut ärsyttävän  yksipuolista. Aivan kuten ministeri on todennut, raportissa  ehdotettu selvitysmies ei tulisi tekemään kuntaliitosselvitystä.  Tarkoituksena on ensin selvittää yhteistyön mahdollisuudet, joista ensimmäinen  on vapaaehtoisen yhteistyön malli, toisena  voidaan ottaa käyttöön joku myöhemmin säädettävä malli vaikkapa Helsingin seudun YTV:n tyyppinen.  Vasta kolmantena  näiden jälkeen ja erillisenä mahdollisuutena voi nousta esiin kuntaliitokset. Niistä taas tehdään ihan erilliset selvitykset muiden erikseen asetettavan selvitäjän toimesta, jos tehdään. Tähän Paras-hankkeen jatkoon ne eivät tule kuulumaan. Tämä on sitä poliittista faktaa.

Ja sitten ihan käytännön viisautta, jota voi lukea Mikko Pukkisen haastattelusta Helsingin Sanomista 17.8.2009. Siis tänä samana  päivänä hän vastaa kysymykseen : Kuinka vetovoimaa vahvistetaan Turussa ?

Siinnä resepti eli fokus kaupungin keskustaan ja omiin asioihin!

Onko Turun Sanomat asiamiehenä?

Turun Sanomat on aktiivinen asiassa aivan kuten päätoimittaja Kari Vainio virkaanastujaiskolumnissaan  totesi. Mutta hänellä oli tärkeä reunaehto. Suur-Turku ei voi toteutua valtion määräämänä, siis ulkopuolisten toimesta ja paikallisia pakottaen.

Eilisessä TS:ssä päätoimittaja kirjoitti otsikolla Maakuntahenkeä etsimässä.
Siinnä hän käsitteli maakuntarajoja ja varoitteli liiasta uhosta Satakunnan suuntaan ja muistutti Helsingin tärkeydestä.
Hän sohaisi myös satamakysymystä mielestäni viisaasti. Olipa hän vilkaissut karttaankin ja huomannut  Raisionlahden oivallisen sijainnin. Ilman ennakkoehtoja kannattaisi kaikkien yhteiseksi eduksi tehdä tästä aiheesta kunnon selvitys. Mutta tähänkin pitäisi päästä yhteisymmärryksessä eikä siihen pääsyä paranna jatkuvasti taustalla peikkona oleva kuntaliitos. Yhteistyön pelätään olevan ensi askel kohti kuntaliitosta.  (Henkilökohtaisesti olen päinvastaisella kannalla. Mielestäni jääräpäisyys johtaa helposti pattitilanteisiin ja niiden ratkaisut voivat olla tuhoisat.)

Päätoimittaja kirjoitti kolumninsa lopussa fiksusti:

Olen päätoimittajan kanssa samaa mieltä. Kannanotto sopii erittäin hyvin myös Turun seudun kuntarakenneaiheeseen. Kun vaalirahakeskustelu siirtää katseet menneeseen on kuntarakenneasia taas horisonttiin tuijottamista. Pitää parantaa menneitä huonoja tapoja ja totta kai on mietittävä tuleviakin, mutta vain selviytymällä tämän päivän taloudellisista haasteista päästään suunnittelemaan uutta. Kuntarakenteilla ei kuntien talousongelmia ratkaista, vielä vähemmän niillä on merkitystä Suomen talouden elinvoimaisuuden ja sitä kautta työllisyyden kannalta.   

Rautavaara putkan pihalla

Naantalin teatteri oli ottanut kovan haasteen. Kesäohjelmistoon oli valittu Tauno Yliruusin näytelmä Tapio Rautavaara - Reissumies.  

Esityspaikka eli entisen kaupungintalo-poliisilaitoksen -putkan nykyisen lastentarhan piha sopii hyvin, sillä intiimi ympäristö vie ajatukset menneeseen ja siitähän näytelmässä oli kyse. Näyttämö, lavastusjärjestelyt ja tekniikka ovat hankalia tuossa ympäristössä. Mikko Kuitusen  teatterin monitoimimies on onnistunut riittävästi, sillä kyllä se live-puoli tuossa teatterissa on kuitenkin pääasia.

Esitys on pitkä ja rooleja paljon. Lauluja on peräti 17 ja niiden päälle hyräilyt. Rooleja 25 ja näyttelijöitä 12.

Tapsat olivat hyviä. Seppo Kustonen on musiikkimiehiä eikä onneksi muistuta esikuvaansa eikä yritä häntä liinojamaisesti matkia. Nuori Tapsa eli Mikael Söderholm on tähti, kuten Rautavaara nimitettiin. vaativa ja onnistunut suoritus kerta kaikkiaan.

Esityskokonaisuus on hyvä historian kertaus ja se myös vei omatkin muistot vuosien taakse. Henkilökohtaisesti  elin Rautavaaran menossa mukana siksi, että Tapio Rautavaara oli lapsuuteni sankari. Harvinainen tapaus tuo TUL:n Oulunkylän Tähteä edustanut  Lontoon vuoden 1948 olympialaisten kultamitalin saavuttanut   keihäsmies oli. 
Hänen laulunsa ovat aina soineet vähän tuman sävyisesti, mutta viihdyttävästi. Niissä on myös sanomaa, josta Naantalin Laulajien voitokas esitys Ontuvasta Erikssonista on koskettava juttu.
Tänä vuonna tulee vuonna 1915 syntyneen Tapio Rautavaaran kuolemasta kuluneeksi 30 vuotta, joten Naantalin teatterin valinta on todella hyvin tähän merkkivuoteen sopiva.

Esitys on hieno lisä Naantalin omaehtoiseen kulttuuritarjontaan ja esitys on ehdottomasti näkemisen arvoinen kaikin tavoin. Lue pidempi kertomus Reissumies Naantalissa  kirjoituksia palstalta.

Naantalin teatterin sivuilta löytyy tietoa esityksistä sekä esitysajat ja lippujen hinnat. 

Turun virkamieshuippu huipulla

Alppien korkein huippu, Mont Blanc (4810,90 metriä) vallattiin viime perjantaina Turulle. Apulaiskaupunginjohtaja Jarkko Virtanen ja vesiliikelaitoksen toimitusjohtaja Irina Nordman pystyttivät Turun vaakunalipun lumiselle huipulle.

Pysyvästi Turun lippu ei kuitenkaan vuorelle jäänyt, sillä huipun tuulissa ei mikään irtonainen pysy paikoillaan. Turun lipun vieminen ei ollut kaupungin toimeksianto vaan kiipeilijöiden oma idea.

- Ajattelimme, että Turku voisi olla kerran virallisesti Euroopan huipulla, naurahtaa Jarkko Virtanen. yle 12.8.2009

Onnittelemme saavutuksesta kaikissa mielissä!

Määrän ja laadun ongelma

Naantalin kaupungin hallinto heräilee hiljalleen. Kaupungintalolla on nähty liikettä ja  kaupunginhallitus on jo kokoontunut. Maanantaisella 3.8.2009 listalla oli naantalilaisittain ikuisuusaihe: Pakolaisten sijoittaminen. Sosiaalilautakunta on vääntänyt kättä ja päätynyt lähes yksimielisesti, vain yhden kokoomuksen nuoren leijonan vastustaessa esittämään sopimuksen tekemistä TE-keskuksen kanssa. Muutamasta nuorukaisesta ja myöhemmin ehkä muistakin oleskeluluvan saaneista on kysymys. Kaupunginjohtaja Timo Kvistin selkeä esitys ja TE keskuksen Kalle Myllymäen  ( Kepun piirin pj:n Pekan veli) syventävä selvitys antoivat hyvät eväät päätöksenteolle. 
 
Mutta mitä vielä.  
Asia pantiin pöydälle monisanaisen puheripulin säestämänä. Kaikki nämä vuodet ja kaikki selvitykset ja vielä vain lisää. Kyllä tällä tekniikalla hallinto halvaantuu ja Naantali ajautuu  väen väkisin silmätikuksi seudullisten yhteistyön kampittajana. Poliittisen nenän tilalla tarvittaisiin annos inhimillistä sydäntä ja vähän järkeä.
Haloo! Pahan maailman miljardin ihmisen nälkä ja miljoonien turvattomuus kuuluu meille!

Yhden mittamiehen palkkaaminen on sekin suuri tapahtuma. Kyllähän se vanhastaan tiedetään, että saneeraus tarkoittaa siivoojia ja tiukka henkilöstöpolitiikka suorittavia käsiä. Asia on taas pöydällä. Papereiden ja selvitysten perusteella oma mittamies on halvempi ja parempi kuin valtion yhtiöltä ostettava ja paljon halvempi yksityisten yritysten tarjousta.
Jos tosiasiat eivät puolla omaa kantaa, sen pahempi tosiasioille. Valtaa on näytettävä ja rohkeutta osoitettava sekä kirkastettava yksityistämisen ideologian kruunua  duunareista kun puhutaan. Hallintoväki onkin sitten toinen asia. Sitä sakkia ei taida koskaan olla liikaa!

Kyvyn ja itseluottamuksen epäsuhde on hankala yhdistelmä. Tätä moni ei  haluasi uskoa ja siksi sanonkin vain omissa nimissäni, että  Hannu Aallon puheissa määrä ja laatu ovat eniten oikeassa suhteessa. Johtopäätösten tekeminen jääkin valistuneelle lukijalle. 

Kuvat ja mietteet

Puolueen juhlissa paljon mukanan olleena jää helposti kaipaamaan sellaista menneen ajan näkyvyyttä: Lippuja ja joukkoliikettä. Taitavat olla mennyttä aikaa. Sen sijaan suomalaiseen katukuvaan puolueen johtohenkilöt sopivat, vai mitä?

Koulu ja runous olivat juhlan aineksia.
Sellainen tieto oli monelle uutinen, että Tommyn isä oli puolueen kunniajäsen.

Ja oli siellä naantalilaisiakin

Mutta mitä mielessä onkaan näillä tulevaisuuden toivoillamme Mintulla ja Anulla ?
Tarja Halonen tietenkin. Yllätysvieras puhui hienosti ja kauniisti juuri hänelle tyypilliseen tapaansa selvästi makeilematta.

Onkohan presidentin  muodollinen puolueettomuus siis jäsenkirjattomuus aikansa elänyt  kuninkaan korvikkeen perua ajalta jolloin kansalaissota oli eilen. 

Tämän jutun asialliseksi anniksi olin ajatellut pistää linkin seminaarien puheisiin, mutta missä ne ovat? Taidoillani en niitä ole löytänyt  puolueen sivuilta. Herätys puoluetoimisto. Jos liput ja liikkeet eivät kuulu tähän päivään, niin kyllä sen sijaan tiedon pitää olla käytettävissää ja helposti löydettävissä. Uutispäivä Demari haastatteli  videopätkässä nuoria. Mukava juttu, mutta ainoa, jonka onnistuin kaivamaan SDP:n aparaatin kautta. 
 

Olen huolustunut tämän työväenpuolueen tilasta. Työtä pitää tehdä työväenliikkeessä. Työ luo lisäarvoa puolueellekin ja erityisesti työväenpuolueelle. Kirves on pantu puun juurelle! 

Rikkaiden hätävarjelun liioittelun makua!

Keva - ympyröistä tuttu Sampsa Kataja kokoomuksen varapuheenjohtajana ei kannata pääomatulojen osuuden jakamista kunnille. Hänen perustelut ovat suoraan Jyrki Kataisen  Vvm:n virkamiehiltä: Pääomatulot heittelevät ovat epävakaita tulonlähteitä ja siksi sopimattomia kuntien tulonlähteeksi, oli ontto perustelu.

Satunnaisen tilasto-otoksen mukaan vuosien 1998-2005 pääomatulojen vaihteluväli oli 8.3 ja 5.0 miljardin välillä , yhteisövero vastaavasti  4.5 - 7.5 miljardin välissä. Yhteisöveroa kertyy Vvm:n arvion mukaan tänä vuonna vain  3.8 miljardia, joka on n. puolet tuoton korkeimmista arvoista.  Pääomaverotuksen vaihtelut tuskin ovat yhteisöverojen vaihtelua suuremmat. Se perustelu ei siis ole kestävä vaan keksitty. 

Kuntien verotus on nähtävä myös osallistumismaksuna kunnan palvelutuotantoon. Tuolta kannalta ajateltuna on yhdenvertaisuus eräs keskeisin periaate. Yhteisöt käyttävät kuntien palveluja joiltakin osin ja näin niidenkin vero-osuuden kunnille ohjaaminen on perusteltua. Yhteisöveron seurakuntaosuus onkin sitten paljon kyseenalaisempi.  sen sijaan täysin perusteetonta on, että asukkaat voivat olla niin eriarvoisessa asemassa, että tulotasoltaan samanlaisten asukkaiden  kuntaverotus voi vaihdella pyöreästä nollasta kymmeniin tuhansiin. Otan yksinkertaisen käytännön esimerkin tosielämästä:

·         HV tuloja 3.0  miljonaa euro        maksoi  kunnallisveroa    000.000 euroa

·         RR tuloja 2.5  miljonaa  euroa      maksoi  kunnallisveroa 418.415 euroa.

Kun tiedämme, että pääomatuloina ei näytetä kaikkia todellisia tuloja, on tämä vääryys näkyviä lukuja räikeämpi.  Siis kaiken karvainen verojen epätasainen kertyminen selityksenä on silmän lumetta.  Kysymys on vain  pääomatulollisten varakkaiden kokoomuksen tukijoiden  erityisaseman säilyttämisestä.

Meillä oli aikoinaan yritysverotuksessa harkintaverotus, jota käytettiin silloin, kun tuloksen perusteella ei veroja kertynyt. Naantali tästä hyötyi vuosikymmenten ajan.
Lähtökohdaksi otettiin liikevaihto ja muiden samankaltaisten yritysten tekemä tulos. Analogisesti vois ajatella, että pelkkiä pääomatuloja saavien kohdalla meneteltäisiin samoin. Kaikille asukkaille, joilla on tuloja, määrättäisiin kunnallisvero heidän tulojen mukaisesti. Tällöin ei olisi syytä pelätä  pääomatulojen suurta heittelyäkään. Lisäksii on selvää, että tulojen hankkiminen julkiselle sektorille tulee vaatimaan kaikkia mahdollisia keinoja

Kiinteistövero näyttää olevan kokoomuksen niin Kataisen kuin Katajankin suosiossa. Olen heidän kanssa sama mieltä (ja SDP:n linjauksen kanssa eri mieltä), että kiinteistöverotaso Suomessa ei vielä päätä huimaa. Mutta ei se poista pääomaverojen kunnallisenosuuden tarvetta, vaikka kiinteistöjen arvot  varmaankin korreloivat pääomaverojen kanssa., siis mitä suuremmat pääomatulot sitä suuremmat kiinteistöomistukset. Mutta taas on niin, kiinteistöveron maksajien joukossa on  eniten palkansaajia ja kiinteistöveron rasitus  kohdistuu  vuokran maksun kautta jopa tosi pienituloisiin vuokralaisiin.

Kaiken kaikkiaan tämän kunnallisen pääomaveron mahdollisuuden poissulkeminen tulee johtamaan kunnallisverojen nousuun. Niinpä valtion tuloveron tämän vuotuiset alennuksen, joista suurempituloiset hyötyvät enemmän, maksajiksi joutuvatkin jakoveron kautta yhteiskunnassa kaikesta muustakin vastuuta kantavat keskituloiset palkansaajat. Jotain kohtuutta vastuun kantoon toivoen pelkäämme kuitenkin, että keskusta eikä sen paremmin vihreät uskalla kokoomusta hallituksessa vastustaa ja niin köyhän asian hoitaminen jää taas pelkäksi puheeksi.

Mauri Pekkarinen, MINISTERI

Mauri Pekkarinen vihki vuonna 1993 Naantalin nykyisen ja samalla  ensimmäisen kaupungintalon. Pekkarinen on Suomen ainoa sisäministeri eli kuntaministeri, joka on anatanut Naantalille harkinnanvaraista valtionavustusta! Ei mitään aihettaa valittaa, päinvastoin.

Pekkaroinnila kuuluisuutta saavuttanut Mauri Pekkarinen on ahkerin ministeri.  Suorituskykyä on vähän liikaa, jos näin naapuripuoluelaisena saa arvioida. Hän oli  Keskustan opposiitiokauden kantava voima Eduskuntaryhmän puheenjohtajana ja ministerinä hän toimii kuten kansanvallassa tarkoitus on: Ministeri päättää. Siinnä on tullut siltarumpuja omaan maakuntaan, mutta  hänen tarmollaan on hoidettu mallikkaasti ministeritontin suuret yleiset asiat. Hän pitää omiensa puolta, hänellä on keskustalainen maailmankatsomus, jossa on vielä selvä haiskahdus köyhänkin asian ymmärtämisestä.  
Yllätys  varsin monelle häntä huonosti tuntevalle on se, että hän kuuntelee kaiken menon keskellä muidenkin argumentteja. Hän on  poliittinen ministeri, jolla on substanssi hallussa ja arvostelukyky tallella. 

 Liehittelyltä tämä voi tunutua, mutta  kyllä luotan, että häneltä saamme oikeudenmukaisen kohtelun on sitten kyse Turun seudun energia-asioista tai Naantalin saaristo-osien alupoliittisesta asemasta.
 

110 vuotta takana mitä edessä?

110 vuotta sitten perustettiin Turussa suomen Työväenpuolue, joka vuonna 1903 Forssassa otti nimekseen Sosialidemokraattinen Puolue. Uutispäivä Demari eilisen lehden etuivulla näytti puolueen kasvot eli puheenjohtajat Nils Robert af Ursinista Jutta Urpilaiseen ja pyysi meitä hieromaan älynystyröitä ja löytämään nimet kuviin. Nykyaikainen tapa KVG on mennä Googleen ja tässä on tulos Wikipediasta. Samat tiedot löytyvät SDP.n sivuilta, mutta hanakalammin.

Puheenjohtajat

• N. R. af Ursin (1899–1900)
• J. A. Salminen (1900)
• K. F. Hellsten (1900–1903)
• Taavi Tainio (1903–1905)
• Emil Perttilä (1905–1906)
• Edvard Valpas-Hänninen (1906–1909)
• Matti Paasivuori (1909–1911, 1913–1917 ja 1926–1930)
• Otto Ville Kuusinen (1911–1913)
• Kullervo Manner (1917–1918)
• Väinö Tanner (1918–1926 ja 1957–1963)
• Kaarlo Harvala (1930–1942)
• Väinö Salovaara (1942–1944)
• Onni Hiltunen (1944–1946)
• Emil Skog (1946–1957)
• Rafael Paasio (1963–1975)
• Kalevi Sorsa (1975–1987)
• Pertti Paasio (1987–1991)
• Ulf Sundqvist (1991–1993)
• Paavo Lipponen (1993–2005)
• Eero Heinäluoma (2005–2008)
• Jutta Urpilainen (2008–)

100 vuotisjuhlien aikoihin Hannnu Soikkanen juuret Sulkavalla, kirjoitti historian kuvauksen ja päätti sen lopputoteamukseen:

Tähän sarjaan on liitettävä tänä päivänä pari uutta nimeä. Nimittäin Paavo Lipponen ja Tarja Halonen. Heidän kohdallaan pitää Soikkasen arvio oikein hyvin paikkaansa. Tähän haluan sanoa, että he ovat monella silmällä katsottuna erilaiset, kilpailijoita jopa toistensa vastakohtiakin. Mutta yhteistä heille on vankkumaton usko asiaansa. Se on tehnyt heistä arvostettavia ja heidän voimansa on antanut hammastakin pureville toivoa.

Punavihreä nurkkaanmaalaus, Nesteen säästöt ja Nokian pudotus

Kalliomäen Antin ehdotusta ei ensi reagtioiden perusteella voi pitää vanhan kertauksena, mittäänsanomattomuutena.  Kummastusta ja hämmästystä se on herättänyt, jopa Tuomiojan Eki lähtee vanhaa levyä toistaen vain Kokoomuksen poissulkemisesta. Hesarin pääkirjoituksessa ajatusta analysoidaan realistisesti:

Edellisessä ajankohtaiskommentissani vertasin SDP:n linjaa Antin lajiin seiväshyppyyn. Seipään valintaa  -ehkä hieman tökörösti lausuin - muistuttaa puolueen puheenjohtajan vaihtamista.   Antin esitys on kuin  seiväshypyn harjoitteluja kuminauhalla: Se ei satutua eikä kolise ja pysy helpommin ylhälläkin. Sen kanssa voi kokeilla kaikenlaista ja niin lienee kesäpuheidenkin laita. Punavihreys tässä päivittäisten irtisanomisuutisten keskellä  saa minut kiukusta punaiseksi tai  kalpean valkoiseksi.

Neste ilmoittaa vähentävänsä 450 henkeä kaikkialta ja täällä paikallisesti vihreää lippua heilutellut yrittäjien entinen puheenjohtaja taitaa nyt taputella käsiään, kun hänen kavahtamat laitoksen laajennukset kääntyvätkin typistyksiksi. 

 Nokian pudotus pistää silmään. Ei alla näkyvä uutinen ole omiaan vahvistamaan sellaista näkemystä, että tässä nyt voisi olla pelin paikka kokeilla jotain aivan uutta valkoisuutta eli arkipäivän kysymykset tulevat olemaan suomalisten reaalimaailmaa. Siihen liittyviin asioihin pitää etsiä vastauksia, joiden pitää olla uskottavia vaikka niitä unelmiksi kutsuttaisiin. 

Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja Hannes Manninen (kesk.) kannattaa pääomaverotulojen osittaista ohjaamista kunnille.

Antti nostaa rimaa ja koventaa sääntöjä

Veteraanien kisoissa  Antti Kalliomäki valitsi väärän seipään ja niin kisa loppui ennen aikojaan.

Antin suorituksessa oli jotain SDP:lle ominaista. Viime vaalien jälkeen päättelimme, että meillä oli väärä seiväs ja seiväs itse eli Eero Heinäluoma halusi vaihtoon. Nyt seivästyyppiä on vaihdettu ja nyt Antti ehdottaa Demarissa vielä kilpailua kovennetuilla säännöillä, eli että on selvästi sanouduttava irti Kokoomuksen ja Kepun politiikasta ja lähdettävä haastamaan nykyinen hallitus ilmoittamalla, että vaalien jälkeinen hallitus muodostetaan ilman kahta suurta porvarillista puoluetta. Vasemmisto-oikeistolinja nostettaisiin tällöin kirkkaasti esille ja vaadittaisiin kansalaisilta valintaa. Ehdotusta Antti vielä perustelee sillä, että veropolitiikassa ei voida löytää yhteistä linjaa porvareiden kanssa, ja että suuret porvaripuolueet ovat irtisanoutuneet kolmikannasta. Hallituksen ulkopuolisten ja hallituksessa olevan RKP:n ja vihreiden kanssa voitaisiin muodostaa hänen mielestään SDP-vetoinen hallitus.

 Antin logiikassa on kaivattua suoraviivaisuutta, mutta myös vakavia  puutteita: Ensinnäkin kolmikannan, jota korporaatioksi  haukutaan, suurimmat arvostelijat löytyvät vihreistä ja RKP:ssä on vahva oikeistofraktio. Populistinen Soinin porukka tuskin on niitä vahvimpia verotuksen elvyttäjiä. Todellisena tavoitteena  Antin esitys on enemmän kuin haasteellinen pitkän tähtäimen tehtävä. Sen onnistuminen voi perustua vain vielä  suurempaan kaaokseen ja nykyhallituksen tehtyjä suurempiin möhläyksiin. Voiko vielä eneemmän sattua eli olosuhteiden hallituksen toiminnan varaan ei voida mitään vahvaa vaihtoehtoa  rakentaa seuraaviin vaaleihin. Todennäköisempää onkin, että tähtäin on asetettava kauemmaksi eli 2011 vaalien jälkeen muodostettavan uuden porvarihallituksen jälkeiseen aikaan. Siinnä on tietenkin se viisaus, että vuoden 2011 vaalien jälkeen Kokoomus ja Kepu joutuvat kaivautumaan edessään työntämänsä valtiontalouden umpihangen läpi. Silloin ei enää jaeta omille kannattajille pelkästään lottovoittoja ja seuraavissa vaaleissa voi muidenkin sanomalla olla kysyntää.

Mutta onnistuminen tällä strategialla edellyttää, että SDP:llä on sanomaa ja sanojia, joita kuunnellaan. Ilman tämä puutteen korjaamista ei voiteta vaaleja eikä muodosteta hallituksia. Siitä sanomasta on nyt lähdettävä. Se on kirkastettava enkä usko, että sen ytimen sinänsä tarvitse olla mitään keksittyä uutta. Mutta sen pitää olla uskottavaa ja realistista asiaa. Asian sisältö pitää osata kirkastaa päivittäisen politiikan asioiden käsittelyn yhteydessä tänään eikä viidentenätoista päivänä.  Sellainen meno, jota nyt on nähty valtion budjetin yhteydessä, ei kelpaa. Kovimmat opponentit löytyvät hallituspuolueiden sisältä ja edustajamme loistavat vaikenemalla, joten tuntuu siltä, että meiltä puuttuu joko into tai osaaminen tai että me Antin esityksen vastaisesti sittenkin ajattelemme seuraavien vaalien jälkeistä aikaa ja hallitusvastuuta.

TS:n linja kirkastuu

Päätoimittaja Kari Vainion eilinen ohjelmajulistus oli tärkeä periaatteessa ja käytännössä. Ohjelmassa kerrottiin avoimesti mitä lehden johdossa ajatellaan ja minkä puolesta toimitaan. Seuraava kohta ei varmaankaan yhdellä kirjoittamisella tullut valmiiksi:

Ensilukemalla Suur-Turku hyppäsi silmille. Mutta tarkempi lukeminen ja ehdot, joilla tukea annetaan ovat oikeaan osuneita. Helsingin avun epääminen julistetaan vääräksi idän politiikaksi ja sitä mieltä haluamme mekin olla. Hoidetaan täällä hommat niin, että pärjäämme. Ison veljen apu on laihe ja helposti halvaannuttava apu.

Myöskin lähtökohtana järkevä ja tehokas palvelujen tuottaminen on selvää puhetta, ja kun päätoimittaja vielä muistuttaa päätöksen tekemisen tärkeydestä, niin voimme vain toivoa, että ohjelma teksti luettaisiin ja sisäistettäisiin tällä seudulla.

Suomen Työväenpuolue 110 vuotta

Turussa juhlitaan SDP:n edeltäjän Suomen Työväenpuolueen 1899 tapahtunutta perustamista  lauantaina 8.8.2009. Klikkaa kuvaa niin näet ohjelman.
Monipuolista menoa ja Naantlistakin  pääsee mukaan mukavasti.
Kuljetus lähtee klo 14.00 linja-autoasemalta katsomaan Kolmea Muskettisoturia. Hinta on neuvottelukysymys eli maksa mitä haluat ja ilmottautumisjärjestyksessä pääsee mukaan!
Ilmottaudu näiden sivujen palautteen kautta  tai
Kallu Sipposen puhelimeen: 050 3390501

Nähdään!