• 2010/1
• 2009/3
• 2009/2
• 2009/1
• 2008/3
• 2008/2
• 2008/1

• Etusivu
• Ajankohtaista
• Kirjoituksia
• Kunnallisvaalit 2008
• Esittely
• Johtokunta
• Liity jäseneksi!
• Valtuustoryhmä
• Luottamushenkilöt
• Linkit
• Palaute

Pankkiirit ja Tarja

Davosin maisemissa pankkiirit käyvät kamppailua Barak Obaman  pankkien taseveroa vastaan. Obaman idea on saada valtion kustannukset perittyä takaisin pankilta, jotka ovat liian suuria kaatumaan. Pankit saivat tukea ja viille on sitä tiedossa jatkossakin valtioilta siis veronmaksajilta.

Mutta kiittämättömyys on maailman palkka. heti kun ollaan jaloillaan sama ahne meno jatkuu eikä puhettakaan yhteisöllisestä vastuun kannosta.
Nyt tarjotaan pankkien omaa ylikansallista vakuusrahastojärjestelmää, jolloin tietenkin pyrittäisiin välttämään valtion sekaantuminen vapaan talouselämän toimiin. Sekin on tietenkin parempi ja sen kustannusten tulisi tietenkin rasittaa pankkeja ja niiden kautta niiden asiakkaita.   

Pankkijärjestelyjen yhteydessä on vaadittu myös tavallisten talletuspankkien ja investointipankkien erottamista toisistaan. Kuten tunnettua juuri säästöjen turvaamiseksi ovat valtion tukenet pankkeja. Investointipankit ovat sen sijaan suurilla riskipanoksilla itse pelissä mukana. Tavalliset asiakkaat ovat meilläkin vedetty tähän peliin mukaan tarjoamalla hienoja instrumentteja, joiden avulla sijoitukset tuottavat ennen muuta järjestelijöille riskien jäädessä asiakkaan kontolle. Tätä hommaa joutuvat tiskillä tekemään tavalliset pankinvirkailijat, jotka vilpittömällä mielellä uskovat asiaansa ja saavat monet asioista tietämättömät - siis valtaosan - asiakkaat innostumaan tai ainakin lähtemään mukaan, kun ei oikein kieltäytyäkään kehtaa.  

Jos kaikki tämä finanssipuolen aktiivisuus käytettäisiin uutta hyvää luovaan,  olisi maailma parempi paikka ja arvelen, että ihmisten yhteisöllinen elämäkin olisi terveemmällä pohjalla.

Vasemmistolaisuus on Tarja Halosen vika

Presidentti Tarja Halonen on nainen paikallaan. Sanon tämän painottaen sanaa nainen - en kurillani mutta kuitenkin, sillä minusta Tarja Halonen  on vetänyt tähän häneen kohdistuneeseen selvään ja mauttomaan parjauskampanjaan naisnäkökulman ihan turhaan.

 Voi olla, että Tarjaan on kohdistettu puheissa naiseen liittyviä nimityksiä. mutta se on - luulenpa vaan - vain pintakuohua. Taustalla ja takana on luokkakantaisuus. Muistan aina edesmenneen oikeistodemariystäväni Terho Lehdon sanonnan ” porvari on luokkatietoinen”.  Tarja Halosella on selvä vasemmistolainen maailmankatsomus ja siihen kuluu näkyviä symboleja. Hän ei ole alistunut omaksumaan porvarilliselle puolelle sopivaa habitusta. Pukeutumisen omaperäisyys yhdistettynä mutkattomaan tyyliin ei sovi porvarilliseen pintakulttuuriin. Tarja Halosen vallankumouksellisuus on radikaalista tyyliltään, auktoriteetteja hylkivää ja dialektista, vastakkaisia argumentteja hakevaa, mutta reilua ja rehellistä sekä ylitunnollisesti pelisääntöjä kunnioittavaa. 

Kuva-arvoitus ratkaistu ja eläkekeskusteluun ainesta

Riitta Vahtera tunnisti paikan ja palkinnoksi hierontakerta Artolla. 
Kuvaaminen eilen harvinaisen matalalla olleen veden aikana onnistui. Tänään olisivat monot kastuneet.
Edesmennyt Sähkölaitoksen monttööri Viljo Collin kertoi, että takavarikoitua pirtua oli lastattu laiturille. Vili veljensä Oikun kanssa lähtivät  paatilla onkimaan ja  siinnä laiturin vieressäkin koettivat onneaan.  Veneen toinen pää ajautui sillan alle ja puukolla pieni reikä peltikanisteriin ja pirtu onkiämpäriin , jossa lepänoksat olivat kuten kuuluukin, eikä vartiopoliisi pahaa aavistanut, kun veljekset häntä morjenstaen kantoivat arvosaalin kotiinsa.

 Aleksi ja Josefiina yrittivät kalaa tosissaan Taimon lahdella. Sisarukset eivät vastaa pillkijän prototyyppiä.  ja siksi näky pani pysähtymään. Hyvin  sopii onki nuorempienkin käteen.
Kokeilut ja harrastukset avaavat maailmankuvaa  enemmän kuin jokapäiväinen verkkosurffailu.

Kaukolämpöä tarvitaan

Turun putkirikko on uutisoitu Ylessä näkyvästi. Klikkaa kuvaa ja perehdy myös kommentteihin.

Kaukolämpö on ympäristön kannalta hyvä ja kuluttajallekin vaivaton ja kohtuuhintainen. Energiapoliittisesti sitä voi perustellusti suosia sen mahdollistaman yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon korkean hyötysuhteen vuoksi.
Keskitettynä järjestelmänä jotkut pitävät sitä kollektiivitalouksien tuotteena. Turun kaupunkiseutu lähtikin kaukolämpöön viimeisten joukossa vuonna 1976. Idea oli ollut esillä nykyisen jätteenpolttolaitoksen rakentamisen yhteydessä 1970-luvun alussa. Silloin se tyrmättiin kannattamattomana ja myös siksi, että Turun maaperä ja kaduilla olevat raitiotiet tekevät verkoston rakentamisen vaikeaksi. Raitiotiet hävisivät muista kuin kaukolämpösyistä. Verkosto on kestänyt suhteellisen hyvin ja se on maksatettu kuluttajilla  vähintään kertaalleen ja koko yhdistetty seudullinen järjestelmä on säästänyt yli 100 miljoona euroa seutukunnan varoja. Kuluttajien saaman kilpailukykyisen energian lisäksi seudun kunnat ovat tehneet hyvän tilin  kaukolämpötuloilla, joiden avulla on pidetty veroprosenttia alempana.

Nyt kaukolämpö on kovan paikan edessä. Putkistot tulevat vaatimaan tehostettua kunnossapitoa samaan aikaan, kun kaikin keinoin pyritään lämmön kulutusta rakennuksissa laskemaan ja maalämmön tyyppiset uudet talokohtaiset lämmitysmuodot sotkevat asetelamaa. Myös tasavallan hallituksen veroratkaisut ovat viemässä yhdistetyn sähkön- ja lämmöntuotannon edun ja sen lisäksi ne korottavat kaukolämmönkin hintaa. Tällaiset Linnankadun vahingot, jotka onneksi ovat tähän asti olleet harvinaisia, langettavat varjon järjestelmän ylle. Lähestymme kaukolämpöjärjestelmän uutta kautta ja nyt olisi löydettävä yhtä viisas lähestymistapa, kuin vuonna 1977, jolloin nykyjärjestelmän kehittämisestä sovittiin    

Mistä kuva on otettu? Ensimmäinen oikein vastannut palkitaan

Viisaat visiot ja Osmo Leino

Björn Wahlroos: Me teemme liian vähän työtä

Juha-Pekka.Raeste, HS-taloustoimituksen esimies. Vähän ja paremepaa

Antti Mykkänen Kunnallisalan kehittämissäätiön asiamies  tekee Aamulehdessä mielenkiintoisen ehdotuksen eläkeongelman ratkaisemiseksi.

Jokainen yllä lainatun kolmen vision esittäjä on käyttänyt aikaansa asioiden pohtimiseen. He kuulevat innovatiivisten kanssaihmisten joukkoon. Heillä on tietoa, taitoa ja ositettua kansalaiskuntoa.
Visiot eroavat toisistaan. Heidän luokka-asemansa on erilainen, jos käyttäisi vananaikaista, mutta tosiasiallista jakoa. Ihmisten kokemusympäristö ja ihmiset itsekin ovat yksilöitä.  Argumenttien vertailu, keskustelu ja päätöksenteko sitten tapahtuvat prosessien tuloksena. Valintoja tehtäessä toisen sana painaa enemmän kuin toisen jopa demokraattiset elimet toimivat näin.

Osmo Leinon muisto

 Tällaisia visioita vastaan on mielenkiintoista peilata eilisen koskettavan hetken mukanaan tuomia ajatuksia: Osmo Leino, 85 v saatettiin viimeiselle matkalla. Nimitin häntä maattomaksi isäntämieheksi.Osmon kodin Impivaaran torpan omistaja  kuvaili  hänen suullista kontrahtia Kotilan tilaan ja totesi, että   hän oli muonamies.

Osmo perheineen tuli vuonna 1954 siis  55 vuotta sitten "lyhytaikaiseen" työsuhteeseen Kotilaan. Hän teki siitä lähtien työtä elääkseen ja elättääkseen perhettään. Työ jatkui viimeiseen päivään viime Loppiaiseen asti. Oskusta oli tullut Kotilan isäntäväen perheenjäsen. Sen pystyi vaistoamaan sekä Osku kuunnellessa että erityisesti Kotilan isännän maanviljelysneuvos Risto Lindroosin muistosanoista. Siinnä oli  lämpöä.

Visioihin viitaten voi todeta, että Osmo Leinon esimerkki kertoo, että ei vielä ole aikaa 85-vuotiaita  lähettää Thaimaahan Mykkäsen mallin mukaan.  Toisaalta työtä voi tehdä paljon. Tärkeintä on havaita, että  vaikka Osku ei tehnytkään - Pirttilän mallin mukaan - vähemmän, hän teki työn hyvin ja yhdessä.

 Oskun elämä ei tietenkään ole tähän päivään sellaisenaan käännettävissä. Hän oli lajinsa viimeinen meidän ympäristössämme. Hän ei varmaankaan saanut työstään oikeudenmukaista korvausta ja suuresta osasta vapaaehtoistyöstään hän ei saanut korvausta lainkaan. Mutta hänen hymynsä oli herkässä eikä hänen innovatiivisuutensa ja ajattelunsa ollut vähäistä. Kyllä hän eli  elämäänsä niin luonnon kuin ihmisten kanssa yhdessä.
Siunauksen toimittanut rovasti Ensio Ruskovuo liitti Oskuun tärkeän me-sanan.
Siinnä on  johtotähti tulevaisuuden valinnoille.

Barak ja Jutta

Aamulla tuli seurattua Barak Obaman kansankunnantila puhetta ja sitten Jutta Urpilaisen haastattelua.

Obama aloitti kertomalla, että hän sai perinnöksi pari sotaa ja lamatalouden, finanssikriisin ja valtion velat. Nopeilla ja aggressiivisilla toimilla pahin myrsky on ohitettu.

Obama tunnusti, että hän ja hänen hallinto on tehnyt virheitä, mutta että hän ei vaikeuksien ja poliittisten takalukkojen takia anna periksi. Hän epäili, ettei kaikki asioita kuten terveydenhoidon uudistusta ole osattu selittää oikein.
Hän suuntaa tukea pienille ja keskisuurille työllistäville ja investoiville yrityksille. Työtä luova moottori on amerikkalainen business.

Hän ei halua rankaista pankkeja vaan tervehdyttää ne toimimaan. Kaikki vihaavat pankkitukea:” se on yhtä suosittu kuin juurikanava”.

Jutta Urpilainen  toivoi lisäaikaa työryhmälle  yksimieleisyyden löytämiseksi. Tilastot kertovat, että parempaan suuntaan mennään, ja että kokemuksen mukaan  tärkeintä on luoda työolosuhteet sellaisiksi, että työssä jaksetaan.

Jutta selosti, että työ on sosialidemokraattien listan ykkönen ja verotuksen suurtuloista suosiva linja on käännettävä.  Puolueen kehittäminen on edistynyt eikä hän  hänen gallupepäsuosiostaan paljokaan piitannut.

Jokainen taaplaa tyylillään. Mutta kai sen verran voisi tunnustaa, että paremminkin voisi mennä ja että puolueen uudistaminen on vaivaloista eikä tuloksia juuri näy. Nöyristellä ei tarvitse, mutta inhimillisyyttä on peliin pantava. On löydettävä nuo juurikanavat, sellaiset esitykset,  jotka  saavat katsoja-kuulijan tuntemaan ja miettimään.

Rupusakki jää jalkoihin

Hiilamon kritiikki osuu ja koskettaa. Tiedämme, että työmarkkinaosapuolet ovat taustojensa edustajia. Hyväsydämisyyttä on turha odottaa työnantajilta ja työntekijätkin ovat saaneet kokea entistä karvaamin, että kaikki kustannukset kaatuvat säännön mukaisesti palkansaaja-kuluttajan niskaan. Viime päivinä käyty keskustelu osinkoverotusremontista kertoo, että omistajille suodut edut ovat kestävällä tavalla saavutettuja etuja, joihin ei ole koskemista. Näyttääkin väistämättömältä, että köyhän asian hoitaminen jää kuntien ja kuntaverotuksen asiaksi.

Aänestäjätkö kummallisia vai jäsenet?

Onko tämä pelkää viihdettä?

Sdp:n äänestäjät ja jäsenet eivät taida kohdata käytännössä. Ja vika on tietenkin äänestäsjissä , vai mitä?

Toinen apteekki jatkoselvityksiin ja naantalilaisille valmistellaan mahdollisuutta myöhemmin osallistua ideointiin

Apteekkiasian käsittely siirrettiin kaupunginhallituksessa helmikuun kokoukseen.   Sd-edustajat olisivat olleet valmiit viemään asiaa eteenpäin sosiaalilautakunnan esityksen mukaisesti.   Aiheesta käydyn  monipuolisen keskustelun jälkeen  kokoomuksen ehdotuksesta pyydettiin yksimielisesti  lisäselvityksiä . 

Kaupungin talouden säästöideioita kysellään myös kuntalaisilta, jos hallituksen yksituumainen näkemys saadaan toteutettua. Ensimmäisessä vaiheessa pääsevät palkolliset ja luottamushenkilöt netin kautta osallistumaan. Motivaation lisäämiseksi kyseltiin palkitsemisen perään. Siinnä olisi hyvä aihe yt-toimintaan. 

Naantalin kh otti maakuntahallituksen haasteen vastaan  ja päätti osallistua Haitin apuun!  

Maakuntahallitus lahjoittaa kokouspalkkiot SPR:lle ja uskoo valtion telakka-apuun.

Haitin katastrofi sai V-S liiton maakuntahallituksen aloitteelliseksi. Hallitus päätti lahjoitaa kokouspalkkionsa Haitin apuun ja samalla hallitus ehdottaa kuntapäättäjille ja muille maakunnanliitoille samaa mallia.

Telakkakysymys oli esillä tietenkin Maakuntahallituksessa. Maakunnassa on tässä asiassa toimittu aktiivisesti ja tällä hetkellä ollaan toivekkaita siitä, että ratkaisu löytyy ja pahin voidaan välttää. Pienistä rahoista ei ole kysymys, sillä jos mustinta reunaa mennään, voivat yhteiskunnan kustannukset nousta jopa 500 miljonaan vuotuiseen euroon.  Tämä voitanee torjua panemalla viidesosa likoon uusien alusten saamiseksi Turun ja Tukholman välille. Toivotaan, ettei mihinkään pikkujuttuihin eikä ainakaan arvovaltakysymyksiin tätä kohtalon kysymystä kaadeta.

Ärm-tauti leviää

Tämä synnyttää suuren kysymysmerkin ? ?. Ollaanko jo Turussa  tultu tähän ja ei kai kukaan ulkopuolinen erehdy luulemaan, että tällä tästä selvittäisiin? Se olisi katastrofin toteutumisen varmistus.

IPO ja Isänmaa

Tällä palstalla käsiteltiin Tammikuun kihlausta eilen. Aiheeseen liittyy mielenkiintoa myös lehtien toimituksessa. Kolumnissaan, josta alla lainaus, Jarmo Aaltonen on yhdistellyt lyhennyksiä puhuttelevalla tavalla; Isänmaan Pelastsuohjelman hän on lyhentänyt IPO:ksi, joka tunnetaan talouspalstoilla Initial Public Offering nimella ja tarkoittaa esimerkiksi  julkista tarjousta osakkeista. Näitä IPO- operaattioista puhuttiin paljonkin valtion yksityistäessä yhtiöitään, kun monen mielestä halvalla meni hyvää tavaraa.  

Savun sanoma

Kuvatekstiin on kirjoitettu tarkoituksella  "rauhoittvat savut". Alla lainatun asiantuntijatiedon valossa tuolla ilmaisulla en tarkoita vain kaupungin teollisuuden tärkeydestä ja energiahuollon toimivuudesta.

Tempputyöllistämistä alhaisilla veroilla

Jyrki Katainen on oikealla asialla: Nuorisotyöttömyyden torjuminen vaatii varoja eli vanhoin termein tempputyöllistämistä.
Palkkatyön verotuksesta pidättäytymistä on sen sijaan pidettävä pelkkänä populismina. Tälle vaalikaudelle osuivat ja vielä osuvat monet  palkkaveron korotukset; Tarkoitan jakoveropohjaista kunnallisveroa. Siinnä hommassa kokoomuslaiset kunnallispäättäjät  ovat  johtavana ryhmänä tehneet "parhaansa" . Katainen, jos vilpittömällä mielellä haluaa pitää palkkaverot  kurissa, voisi aloittaa sopimalla kunnissa toimivien puoluetovereidensa kanssa pidättyvästä palkkaverolinjasta. Vasta kun omat joukot ovat rintamassa, on aika tehdä ehdotuksia muille.

Avoliitosta avioeroon - Tammikuun kihlauksen muistoa kunnioittaen. SUOMI 2017 ?

Talvisota 70 vuotta sitten on on päivittäinen aihe lehdissä. Monia kertomuksia ihmisistä ja ihmeistä on saatu lukea. Tälle päivälle sattuu Tammikuun kihlaus, josta alkoi suomalaisen yhteiskunnan rakentamisen tärkeä vaihe: Sopimisen ja keskinäisen kunnioituksen kulttuuri astui luokkayhteiskuntaan. Vastakkaisten intressien jopa työn ja pääoman ristiriidan rauhanomainen rinnakaiselo tuotti yhteiskunnallista kehitystä ja monipuolista hyvää. Mutta miten on nyt?

Lauri Ihalaisen kirjotuksen HS:ssa julkaistun kirjotuksen voi lukea kokonaisuudessaa tästä. Se kannattaa.

On todella vaikea hyväksyä työnantajapiirien itsekkyyttä ja epäisänmaallisuutta. Ristiretki ay-liikkeen aseman heikentämiseksi on ahneuden yhteiskunnan yksi ilmenemismuoto. Viime kädessä kuitenkin kaikkien kansalaisten siis valtioiden tuen varassa pyörii nykyaikainen  elinkeinoelämä. Jos  luottamusta ei ole, ottaa yksityiselle pääomalle ohraleipä. Muistutus tästä saatiin juuri ja jo nyt se on unohtunut.

Suomi 2017: Ollilan opastus

Helsingin Sanomissa on ollut kirjoitussarja Suomi 2017. Jaakko Kianderin kirjotusta on tällä palstalla referoitu. Sarjan viimeinen kirjoittaja on itseoikeutetusti Joma Ollila, jonka alla lainatuille  ajatuksille toivoisi omaksujia yhtiöiden johtoportaissa, EK:ssa ja miksei myös ay-likkeessä sekä julkisessa hallinnossa.

 

Juhlateatteri

Naantalin Työväenyhdistys järjestää teatterimatkan Tampereelle

la 6.3.2010. Silloin pääsemme huikean EDITH - musikaalin lumoihin. Esityksen jälkeen nautimme juhla-aterian. (Katso liitteenä oleva esite.)

Saat teatterimatkan yhdistyksen tukemana 50 eurolla, johon sisältyy kaikki: Teatterilippu, juhla-ateria, sekä matkat.

Varaa lippusi 15.2. mennessä: seppo.ansamaa@naantali.fi 

puh. 0400 522974. Varauksesi yhteydessä kerro mahdolliset ruoka-allergiat.

Yhdistys on tilannut 36 lippua jotka saa varausjärjestyksessä, joten turvaa paikkasi pikaisesti. Matkan maksuosoitus lähetetään varauksesi jälkeen.

Tilausbussimme lähtee Naantalin linja-autoasemalta klo 9.30.

Lähtö kotimatkalle ruokailun jälkeen.

Ota puolisosi/ystäväsi mukaan ja lähde Tampereelle!

Naantalin Työväenyhdistys ry  toimeksi saaneena

Seppo Ansamaa

Kaikki mukaan

Ideana on löytää nettikyselyllä ideoita tehostaa ja parantaa kaupungin suorituskykyä. Tiedämme, että kaupungilla on suuret reservit: Henkilökunta parhaiten tietää, mitä olisi mahdollisuus tehdä paremmin. Luottamushenkilöilläkin on laaja kokemusta ja sieltäkin puolelta löytyy ideoita. 

Tällä operaatiolla herätellään ja innostetaan. Mutta tämä ei tietenkään ole ratkaisu. Tämän tuloksena toivotaan saatavan aineksi tehdä ja totetuttaa hyviä käytäntöjä ja tehokkaita toimintatapoja, joita tarvitaan vaikeutuvassa taloudellisessa tilanteessa. Sanomattakin on selvää, että vastuuta ei voi siirtää nettiin, mutta asian henkilökohtaistaminen  on selvä viesti siitä, että kukaan ei ole ulkopuolinen.

Ps. Tänne soitettiin nimimerkillä "huono kirjoittaja": Eikö pitäisi tarjota samanlaista mahdollisuutta kaikille kuntalaisille?

Naantalin vuoden 2009 tulosennuste

Periaate vai käytäntö - kilpailu vai monopoli - Apteekkari vai Hjelt

Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa...

Kun poliittiset kannanotot kulkivat vanhoja latuja, esitettiin vasemmiston taholta, että apteekkilaitos tulisi saattaa yhteiskunnan haltuun.  Näkemyksemme  oli, ettei kenenkään yksityisen pitäisi tienata kanssaihmisten sairauden kustannuksella.  Tällaista sosialisointi vastustettiin apteekkarien toimesta tietenkin ja  porvarillisella  puolella perusteltiin yksitysiomistusta kilpailunäkökohdilla.
Apteekkipuolella on kilpailua jossain määrin lisätty ja myös lääkebusinesta on ohjattu mm:ssa rinnakkaislääkesäännöillä. Vastaavasti apteekit ovat lisänneet muuta myyntiään ja medikalisoituminen on tehnyt toimialasta ehkä tuotoltaan kaikkein kannattavinta. Ylikorkea kannattavuus viittaa useasti monopoliluontoiseen toimintaan ja kysyntään, joka  ei kuluttajan oman harkinnan varassa. Pahimmissa tapauksissa tilanne johtaa myös huonoon palveluun. 
Naantalissa apteekkitoiminta on hyvin kannattavaa. Jonotusta  tiettyinä aikoina laskee palvelutasoa.  Sen sijaan henkilökunnan palvelualttiutta ja asiantuntemusta on pääasiassa kiitelty. 

Kaupunginjohtjan ehdotus 21.1.2010  Pekka Hjeltin aloitteeseen kuuluu::

Kaupunginjohtaja perustaa ehdotuksensa virkamiesvalmisteluun ja porvarillisen lautakuntavähemmistön kannanottoon.
Näkemys on puhtaasti markkinatalouden vastainen. Esitys asettaa virkamiesten puolueettomuuden kyseenalaiseksi: Pyritäänkö suosimaan yksityistä yrittäjää rajoittamalla kilpailua vai onko perusteena vastenmieleisyys aloitteen tekijää kohtaan?

Malli Kiander: Suomi 2017 ( HS 20.1.2010 )

Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander on suoranuottinen puheissaan. Selkeästi ja kaunistelematta hän kertoo näkemyksensä.

Näköpiirissä olevaa tulevaisuuttaa ei voi pitää perinteisen työväenliikkeen arvojen kannalta houkuttelevana. Työttömyyttä, köyhyyttä ja eriarvoisuutta. Pääomatulojen verotus on puheenaiheena (eilen viimeeksi vihreiden esiin nostamana) ja yhteen äänen vaaditaan muutoksia rikkaita suosivaan järjestelmään. Ja siihen se sitten jääkin. Mihinkään toimenpiteisiin ei ryhdytä, ennustaa Kajander. 

Sosiaaliturvan kustannukset nousevat työttömyyden seurauksena.  Solidaarisuus edellyytäisi sosiaaliturvan varassa elävien elintason nostamista. Se taas aiheuttaa lisäkustannuksia valtiolle ja kunnille. Kajanderin arvioon viitaten seuraa siitä  keskituloisten palakansaajien verotuksen kiristymistä.  Sosialidemokraatit ovat  köyhän asian ja kannattajien kukkaron välisessä loukussa. Vaalimenestysreseptin kirjoittajan  osa ei ole kadehdittava.

Obaman vaikeuksien taustalla sosialidemokratia

Republikaanit ovat voittaneet Yhdysvalloissa Massachusettsin täytevaalit senaattorin paikasta.

Demokraattien Martha Coakley hävisi republikaanien Scott Brownille.
Vaalitulos on tappio presidentti Obamalle, joka on tänään keskiviikkona ollut presidenttinä tasan vuoden. Demokraattien häviö tietää vaikeuksia Obaman ajamalle terveydenhuoltouudistukselle, sillä demokraatit menettävät 60 paikan määräenemmistön senaatissa.

Senaattorin paikka jäi tyhjäksi, kun Edward "Ted" Kennedy, yksi tärkeistä Obaman tukijoista ja legendaarisen veljessarjan viimeinen edustaja kuoli viime vuoden elokuussa. republikaanien voitto oli ennustettua reilumpi.

Tämä oli totta kai takaisku muutoinkin vaikeuksia kohdanneelle maailman toivolle. Tietenkin on luonnollista, että vastustajien ja kannattajien näkemykset säilyvät ja ne värittävät käsitystä siitä mistä kenenkin mielestä todella on kysymys. Helsingin Sanomien Pekka Mykkänen on tilannetta kuvaillut sanoin ja kuvin.

Näitä maailman paradokseja on se, että talousasioissa ennakkoarvioissa heikkoja arvioita saanut Obama on nyt tehnyt lähes mahdottomalta tuntuvan eli pelastanut USA:n ja ehkä koko maailman talouskatastrofilta. IMF veikkaillee reippaampaa maailman talouden kasvua ja merkkejä paremmasta näkee suomalainen Nordea. Mutta terveydenhoidon uudistus saa teekutsulaiset pelkäämään verojen korotuksia ja valtion velan kasvua. Eivätkä taida oikein kaikki nekään joille uudistus olisi hyväksi, ymmärtää sen merkitystä.

No syyllinenkin on löydetty ja yllä mainittu Charles Krauthammar sen sanoo ääneen: Eurooppalainen sosialidemokratia. Säännöksi tämä alkaa muodostua. Suomessakin sosialidemokraattien johdolla nostettiin maa 1990-luvun lamasta, mutta muistiko sitä kukaan Paavo Lipposen hallitusten aikana, nyt sen sijaan tuolle ajalle tehdään kunniaa jopa Aimo Massisen kynällä.

Paavo Väyrynen astui reippaasti estraadille

Vaatimattomuus on nuorison kaunistus.

Paavo Väyrynen yllätti ainakin minut. Arvelin hänen vasta ilmoittavan siitä, koska hän ilmoittaa. Meillä ei voi olla eikä olekaan mitään Väyrysen ehdokkuutta vastaan. Kokemusta ja tahtoa Väyrynen toisi; Politiikka saisi väriä. Arvelisin hänen nostattavan tunnelmia ja vaali-innostusta.

Naantalinkin tulos valmistuu vähitellen

Naantalin tulos viime vuodelta taitaa olla melko lähellä budjetissa arvioituja lukuja. Se on noin 4 M€ pakkasella. Kassavirta jäänee 14 M€ miinukselle. Joten kyllä sitä siinä on. Kaupunginjohtaja näkee myönteisen kehityksen merkkejä ja on melko toiveikas kehityksen suunnasta. Pidämme peukkuja ja odotamme  uusia ideoita innolla.
Niin on maailama suhteellista, että tämä huonokin tulos vaikuttaa nyt ihan mukavalta, kun yhdessä vaiheessa tulin peloitelleeksi itseäni ja muita vielä synkemmillä arvioilla.

Mitä kirjainyhdistelmä tarkoittaa selviää kuvasta. Mutta miten tämä Bric on syntynyt ? Tämä on uutta maailman järjestystä ja nimityksen keksijä on  Jim O’Neill, chief economist for Goldman Sachs. Siis yksityinen ekonomisti keksi brändin, jota nuo mahtavat maat nyt yrittävät hyödyntää.

Hän arvio jo vuonna 2001 syyskuun jälkeen, että vuonna 2042 nuo neljä ovat maailman taloudellisten mahtimaiden kuuden suurimman joukossa. Myöhemmissä arvioissa hän on päätynyt, että Kiina menee USA:n ohi 2027. Sellaisessa maailmassa elämme.

Kysyin arvioita tutulta aiheesta:

Elämme maailmassa,  jossa sormi on suussa yhdellä jos toisellakin. Joten ei kauhistuta, vaikka ei kaikkea tiedetäkään varsinkaan tulevaisuudesta. 

Maalla ollaan viisaita, kun merellä tulee vahinko, mutta entäs nyt?

Haitin maanjäristyksen vahingot ovat sekä absoluuttisesti, että varsinkin suhteellisesti maaiilman suurimpia. 9 miljoonan asukkaan Haiti on  pinta-altaan alle kymmenes osa Suomesta ja kansantuote oli 2006 15miljardia  kun Suomen vastaava oli 172  miljardia dollaria. Kun noissa olosuhteissa kolmannes kansasta joutuu kärsimään maanjäristyksestä, joka ehti tuhota pääkaupunkiseudun, olaan täysin muiden armoilla.
Kts perustiedot Haitista: http://fi.wikipedia.org/wiki/Haiti

Ylen kuvagalleriaan pääsee napsauttamalla kuvaa

Sanoin tätä ei voi kuvata   ja  täältä kauempaa voi vain  ajatella, että sotilaallisen ja siviilikriisiavun yhteistoimintaa olisi aihetta kehittää ja tehostaa. Keskinäinen syyttely ei edistä mitään ja  USA:lla on sekä sijainnin, että resurssien puolesta parhaat mahdollisuudet huolehtia tilanteen hallinnasta milellään kuitenkin YK:n muodollisella johdolla. Se ei saisi olla arvovaltakysymys eikä USA toisaalta saisi ylenkatsoa muita.      

Pieleen mennyt maailma ja vahva Antti Kalliomäki

Kirjailija Tommi Melender inhoaa onttoa vasemmistolaisuutta. Taloustoimittaja Tommi Melender taas inhoaa röyhkeää kulutuskulttuuria, sanotaan Pieleen mennyt maailama nimisessä jutussa

Viisaalla on vaikeaa, voi heittä, mutta toisaalta Melanderinkin ajatuksia kannattaa miettiä. Hän on siis joskus Paavo Lipposen aikoina ajatellut Sdp:tä mahdollisuutena. Nyt hän pitää muistoa häpeällisenä. Sosialidemokratian fiktiivisyys on poikkeava arvio: Useammin sosialidemokratiaa on pidetty käytännöllisen hohdottomana.

Antti Kalliomäki hyppää seipäällä kilpailupainossa vanhuseläkeikäisenä, mutta ei halua enää jatkaa politiikassa.  HS:n haastattelussa  on jyviä.

Tuossa totisen toverin huumori kukkii. Hän ei ole tekohauska eikä henkisesti seipään niellyt. Haastattelussa,  jonka kokonaisena voi lukea tästä, hän laukoo viisauksia:

Kalliomäen johdolla analysoitiin puolueen vaalitappion syitä. Analyysi oli muistaakseni hyvä ja selityksetkin voivat olla oikeita:

Monissa puolueväen analyyseissä ei Paavo Lipposta seurannutta puheenjohtajaa Eero Heinäluomaa  pidetty onnistuneena valintana. Kalliomäki on toista mieltä ja Heinäluoman luopuminen ärsyttää vieläkin Kalliomäkeä, joka oli valinnan päämajoitusmestareita.

Tässä kohdassa voin sanoa, että Kalliomäki olisi ollut valintani Lipposen jälkeen. Sanoin sen heti Lipposen puoluekokous vaalin jälkeen Lipposelle hävinneelle ennakkosuosikille Antille. Voisin Antin sanoin sanoa, etten ole vieläkään antanut tuota anteeksi.

Politiikasta sivuun jäännistä huolimatta Antin arvioita ei pidä väheksyä, vaikka hahmotelmat polarisoituvasta asetelmasta ja vihreiden kanssa yhteistyöhön heittäytymisestä eivät omasta mielestäni olekaan olleet loppuun asti harkittuja. Puheenjohtaja-asetelma näyttää hänestä:  

Jutta Urpilaisen momentum

 Jutta Urpilaisen kannalta Paula Lehtomäen luopuminen ei ole huono asia. Jos keskusta haluaisi vielä valita vanhemmasta kaartista puheenjohtajan voisivat puoluejohtajien profiilit erottautua siten, että asioihinkin voitaisiin päästä tulevissa vaalikeskusteluissa.
Jutan tulee käyttää aikaansa mietiskelyyn ja omaehtoiseen opiskeluun ja sitten on valittava tiimi, jossa on kapasiteetin lisäksi monipuolista osaamista kaikissa suhteissa.

Naantalin idylli, maailma ja me

 Kuva kertoo miltä Naantalin idylli näytää  digi-silmin. 
Lämpimän kuvan takana on ollut ja on kovempi todellisuus. Meidän suuri vaikeutemme on ymmärtää, 
mikä olisi kohdallamme kohtuullista ja oikeudenmukaista yleisemmin.
 

Viime perjantai uutisineen oli päivä, jolloin erilaiset maailma törmälivät:
 Haitin hätä, telakan kohtalot, tuttujen kuolemat, Pohjantähtikokemukset ja Pro Naantali
samassa ajassa ja samassa päässä synnytti
15.1.2010 Naantalin idylli kirjoituksen 

Turhaa kateutta yksipuolisilla tiedoilla

TS:ssä lämmitettiin kuntien keskinäistä kateutta kertomalla suurilla numeroilla ympäristökuntien muuttoliikehyödyistä. Lukemat varmaan ovat oikeita, mutta ne kuvaavat vain kolikon toista puolta.  Väitteisiin, että muut ovat kahmineet hyviä veronmaksajia on vastattu ja vastataan, että oikean kokonaiskuvan saamiseksi,  pitäisi laskea myös muuttaneiden kustannukset vastaanottaville kunnille. Kun kaksi työssäkäyvää keskituloista aikuista muuttaa kahden lapsen kanssa uuteen kuntaan uudelle alueelle, pitää heidän asua kunnassa  20 vuotta (muistinvarainen arvio) ennen kuin heidän tulot kattavat perheen vastaanottavalle kunnalle aiheutetut menot. Siis muuttajassa on sekä tulo että menopuoli. Tämän suuntaiseen lopputulokseen on tultu monissa selvityksissä.

TS:n Turun tilinpäätöksen ennakkotietojen ja Naantalin budjetin 2010 mukaisen tilinpäätösennusteen mukaisesti asetelma Turun ja Naantalin tulojen osalta olisi alla olevan taulukon mukainen

Naantalin ja Turun verotulot asukasta kohden ovat samaa suoruusluokka, mutta valtion osuudet, jotka ottavat huomioon kunnan asukasrakenteen, ovat Turussa asukasta kohden  972 euroa ja 138 prosenttia a suuremmat  ja näin kokonaistulojen osalta Turulla on asukasta kohden käytettävissä 927 euro eli 23 prosenttia enemmän tuloja.
TS:ssä väitettiin, että Naantali on hyötynyt viidessä vuodessa parantuneina verotuloina 26,8 M€ eli 5,36 M€ /vuodessa  ja 290 €/asukasta kohden  ja Turku kärsinyt 115 M€ eli 23 M€/vuodessa eli 131 €/asukasta kohden. Valtionosuuksien tasaava vaikutus näyttää korvaavan nämä yksipuolisesti lasketut tulon menetykset monin kertaisesti.

Näiden epävirallisten ja tarkistamattomien tietojen perusteella voimme päätellä, että valtionosuudet ottavat  huomioon kuntien asukasrakenteen erilaisuuden. Ehkä tässä piilee yksi  syy valtion intoon kuntarakenteiden muuttamiseen. Turun seudun kannattaa laskea myös asioita tältäkin kannalta.     

Kuntien "lama" on vasta tulossa

Tällä hetkellä kunnat kuvittelevat selvinneensä lamasta. Mutta nyt se vasta alkaa. Kun kuntien henkilöstökustannukset kasvavat ja työttömyyden seurauksena verotulot laskevat ja sosiaalimenot nousevat. Kuntien ongelmia viime vuonna helpottivat verotuksen rakenteelliset viiveet hyviltä ajoilta. Sama toiseen suuntaan on siis jatkossa odotettavissa. Ja luulen, että tulevaisuudessa ei juuri ole aihetta kadehtia mitään kuntaa. Vaikeuksia on tiedossa jokaiselle. Kaikkia keinoja tullaan tarvitsemaan eikä paikallisen  nollasummapelin  avulla tienaa kukaan.

Hyvä kilpailu on paha kuntien välisenä

Mielenkiintoinen ajan ilmiö on kilpailu tyrkyttäminen kaikkiin mahdollisiin yhteyksiin. Julkisia palveluita pitää yksityistää ja kilpailuttaa. Mutta sitten kun puhutaan kuntien välisestä kilpailusta, sitä pidetäänkin epäterveenä. Jotain johdonmukaisuutta linjanvedoissa voisi toivoa.

Vielä on toivoa ...

Olemme kovan paikan edessä Turun seudulla. Tiedotusvälineet aktiivisesti kertovat, että työttömyytemme on nousemassa tämän vuoden aikana 20 prosentin tasolla. Näissä olosuhteissa Turun seutu muuttuisi äklilliseksi rakennemuutosalueeksi Saloa seuraten. Juuri, kun Vakka-Suomi ja Loimaan seutu ovat nousseet jaloilleen aktiivisten aluueellisten toimenpiteiden avulla, joudutaankin tekohengitystä antamaan vetureille.

Risto Paermaan ,- sama mies aikoinaan johti Naantalin väylätoimikuntaa menestyksellä - , johtama telakkatyöryhmän mietintö tuli enemmän kuin tarpeeseen. Mietinnössä on vakavaa otetta ja suuntaviivat vaikuttavalta selviltä. Työryhmä yrittää ennakoida ja toteaakin, että olisi tehtävä toimenpiteet ennen Turun seudun ajautumista kriisiin. Aktiivisin keinoin apua on suunnattava STX- Turkua ja sen alihankkijoita. Tukitoimien tulisi olla määrätään merkittäviä, sanotaan mietinnössä. Nyt siis otetaan mittaa, löytyykö valtiolta rahaa vapaaehtoiseen tekemiseen vai odotetaanko, että samat rahat menevät pakolliseen auttamiseen vuoden päästä.

Työryhmän keskeiset suositukset ovat tässä :

Nyt pitäisi löytyä yhteistä henkeä. On kaikin keinoin tuettava pyrkimyksiä uudistaa suomalaista kalustoa. Varsinais-Suomella on tuskin koskaan ollut niin paljon samaan aikaan samassa potissa. Telakka, alihankkijat ja uudet ympäristöä vähemmän kuormittavat laivat.
Elleme tätä kohtalon kysymystä onnistu hoitamaan, joudumme ottamaan vauhtia todella alhaalta. Nyt jos koskaan on voimat yhdistettävä, Näitä asioita ei kunnallisella jaotuksen muutoksella ratkaista.
Jotenkin alitajuisesti luotan Mauri Pekkariseen. 
 

Ps. Juuri klo16.15 kuulin radiosta Vikingin toimitusjohtajan Nils-Erik Eklundin myönteisen näkemyksen telakkatyöryhmän esityksistä ja Pekkarisen toimista. Vosiko sittenkin 1970-1980 luvun vaihteen malli sovellettuna toimia taas?  

Onko kaikki hyvin ja pieni aina kaunista?

Rannikkoseudun pääkirjoittaja pohdiskeli Naantalin rakentamisen tulevaisuutta. Siinnä muistutettiin, ettei vanhan kaupungin säilyminen ollut itsestään selvää ja että monien mielestä pieni on kaunista.  On luonnollista ja oikein, että arvokasta ympäristöä suojellaan ja on ymmärrettävää, että asukkaat pyrkivät omaa ympäristöään pitämään mahdollisimman viihtyisänä eikä ole tavatonta, että muutokset koetaan uhaksi.
Aika usein samaan hengenvetoon vaaditaan hyviä palveluja, julkista liikennettä ja kestävää kehitystä. Tulevaisuudesta huolestuneet  pyrkivät pitämään asukkaiden toiminnan ympäristörasitus alhaisena ta. Uusien alueiden avaaminen on myös kallista ja kuten tiedämme se edellyttää kahden henkilöauton käyttöä. Kuntarakennekeskustelussa on usein väitetty, että Suur-Turkua tarvitaan, jotta voidaan maankäyttöä kehittää kestävän suuntaan.
Näistä lähtökohdista  Naantalin olisi osoitettava, että osaamme itsenäisenä toimia yhteisten tavoitteiden puolesta. Täydennysrakentaminen on näiltä kannoilta katsottuna tavoiteltava tapa kehittää Naantalia  seutukuntaamme itsenäisenä osana.

Olemme Naantalin keskustan täydennysrakentamisen yhteydessä näiden erilaisten paineiden alaisena. Inhimillinen käyttäytyminen johtaa helposti helpoimman ratkaisun suuntaan eli muutoksen vastustaminen on turvallisinta.  Yleinen etu ja pitkän tähtäimen kaupungin kehittäminen eivät ole innostusta herättäviä. Vain taloudellinen pakko ja asukkaiden katoaminen voivat muuttaa asennetta.  Naantalissa tätä painetta ei ainakaan vielä ole;  Yhä useammat saavat toimeentulonsa käymällä Turussa töissä.   Olosuhteemme siis meriväylä ja satama taas ovat toistaiseksi varmistaneet kaupungin korkeahkot tulot erityisesti suurimittakaavaisen toiminan avulla. 

Jokerikysymys kuuluu: Mitä meillä olisi, jos olisimme lyhyesti uskoneet, että vain pieni on kaunista.  

Riskien hallinta on tärkeää niin Obamalle kuin puun polttajalle

Terrorismi on pieni riski ihmisille verrattuna Obaman aiheuttamaan riskiin reagoida väärin 

Politiikassa ja aivan erityisesti USA:ssa kaikki tilanteet käytetään hyväksi. Jouluinen terrori-iskuyritys on ollut oivallinen mahdollisuus Barak Obaman vastustajille. Pääosin syytteet ovat olleet epäreiluja ja jopa naurettavia, mutta niinkin on arvioitu, että Obaman tiimi on antanut hyviä aiheita.
Tietenkin ongelmat ilmaantuvat silloin, kun niitä vähiten odotetaan eli joululoman aikana.Yhtäläisyyksiä ei tarvitse Tapaninpäivään tsunamin jälkipuintia kauempaa hakea.

Kun presidentin edustaja sanoo, että kaikki voitava on tehty, vaikka tiedossa oleviin varoituksiin ei ole reagoitu, ja kun presidentti ei ole erottanut vastuussa olevia, on saatu aihe vaatia enemmän ja enemmän.
9/11 on vielä muistissa ja amerikkalaiset kaipaavat mahdotonta eli totaalista turvaa, joka järjellä ajatellen on illuusio.
 Georg W. Bushin sotaiset puheet purivat ja hänen johtopäätökset, jotka perustuivat kansan suosion kalasteluun ja haukkojen haluihin johtivat nopeasti syveneviin vaikeuksiin, joiden keskellä maailman ja Obama nyt ovat: Afganistanin ja Pakistanin rajasodat jatkuvat ja erilaisia vaikeuksia on monella suunnalla.

Tämän onnettoman lopulta vain läheltä piti tapahtuman jälkeen, on vaikea uskoa mihinkään käänteeseen maailman tilanteessa.  Obaman edustajien harkitsemattomat lausunnot ja presidentin hidastelu pakottavat hänet tästedes entistä voimakkaammilta näyttäviin, vaikka teholtaan ehkä turhiin toimenpiteisiin. Vastenmielinen kierre kääntyi uudelleen nousuun. 

Onko kyseessä sota vai rikos on USA:ssa suuria kysymyksenasetteluja. Nyt ulkopuoliset tahot  suosittelevat, että jostakin välimaastosta pitäisi löytyä kolmas tie, jolla al-Quade vastaan taisteltaisiin. Hyviä neuvoja sataa ja taas kerran voi nähdä, että sattumalla on ihmiselämässä ja myös hyvin suunnittelussa toiminnassa pahimmillaan ratkaiseva merkitys.

Miten näissä olosuhteissa julkisesta kannatuksesta riippuvat päättäjät pystyvät pitämään päänsä kylmänä ja tavoitteet selvänä. Laatulehdistössä näitä asioita pohditaan, mutta kansan syvien rivien reaktiot ovat yksinkertaistettuja: terrori-iskua pelätään, vaikka sellaisen mahdollisuus on mitätön muihin riskeihin kuten onnettomuuksiin, rikoksen uhriksi joutumiseen puhumattakaan terveyden vaarantaviin uhkiin nähden.

Terroriuhka on vähän ydinvoiman vaarojen kaltainen: Ydinvoiman pelossa on arkipäivän ymmärrystä ylempää mystiikkaa, jota kohtaan tunnetaan pelkoa. Moneen kertaan on esillä ollut, että jos Suomessa kuolisi ydinvoimaturmiin yli 30 henkeä, kuten puulämmityksen yhteydessä, niin ydinlaitokset olisivat jo suljetut.

Siis pelko, jota on vaikea selittää ja tunnistaa voi vaikutuksiltaan olla voimakkainta. Ja politiikassa juuri näillä tekijöillä on suuri vaikutusvalta. Tällaisen riskin hallinta on vaikeimpia yhteiskunnallisia riskejä, joihin maailmassa, Suomessa ja kunnissa tällä hetkellä törmätään.    

Ympäristökysymykset synnyttävät  ajankohtaista  päänvaivaa useasti ristiriitaisen tiedon tulvassa. Kasvihuoneilmiön varjoon ovat jääneet hiukkaspäästöt, joihin TS:ssä tänään puututtiin, ja joka ei näy mutta tuntuu paikallisesti. Pienhiukkaset alle sadasosamillin suuruiset ovat terveydelle haitallisia. Niiden vaikutuksen voi tunnistaa ärsytysoireena ja esimerkiksi nuhana ja syvemmälle hengitykseen mennessä ne voivat aiheuttaa vakaviat hengitys- ja verankiertovaivoja, joiden seurauksena Suomessa kuolee enneaikaisesti enemmän ihmisiä kuin liikenteessä. Liikenne eli polttomoottorit dieselit pahimpana ovat suurin hiukkaspäästölähde ennen energiantuotantoa..

 Ja nyt Naantaliin.

Luultavasti ani harva Naantalissa uuneja ja takkoja sytyttäessään kokee aiheuttavansa ympäristöriskejä. Sen sijaan voi veikata, että satamaan suuntaa katsottaessa voimalaitosten piipuista nousevat vesihöyrypitoiset savut panevat monen ajattelemaan niiden haitallisuutta, vaikka tutkimuksiin viitaten tiedämme keskitetyn järjestelmän olevan hajautettua ympäristöystävällisemmän, sillä Turun seudun ilmanlaadun suurin parantaja on ollut kaukolämmitys. Hiukkaspäästöjen aiheuttajana  25 puulämmitystaloa vastaa suurta voimalaitosta. Naantalin voimalaitoksen tapauksessa on vielä sellainen yleisesti tunnettu etu, että lämmön sivutuotteena syntyy puolet alueen sähkön tarpeesta. Asian voi tietenkin ilmaista niinkin päin, että sähkön tuotannon sivutuotteena syntyy  alueen tarvitsema lämpö.

Taas kerran ihan konkreettisesti voi todeta, että vaikka pieni on  kaunista ja turvalliselta tuntuvaa, voi olla kuitenkin viisaampaa luottaa yhteistyön mukaan tuomaan suuruuden ekonomiaan myös terveydellisin perustein. Mihinkään paniikkiratkaisuihin ei ole aihetta eli pienpolttoa ei tarvitse kieltää eikä siitä kannata luopua.

Jokainen hyvää tahtova voi omaa polttotulostaan parantaa oikealla hyvällä vedolla toimivalla polttotekniikalla. Syömme lautasen tyhjäksi, poltamme reippaasti päältä päin sytyttäen kuivia puita ja teemme ympäristötekoja. Sellaista puupohjaista energiantuotantoa, joka vaatii seteleitä sytykkeeksi ja aikaansaa hiukkaspäästöjä, ei kannata vaatia ei oman terveyden eikä maailman ilmaston kannalta. 

Taas kauniit muistot mieleen jäävät...

Maailman, Suomen tai Naantalin kaunein ? Kuniimpaa emme ole nähneet ! 

On nähtävä pidemmälle

1990-lama on vieläkin ajankohtainen tutkimusaihe kahdesta syystä: Siitä on tehty heikkoja yksipuolisia ja tarkoituksenmukaisia selvityksiä, mutta ennen muuta siksi, että sen aikuisista virheistä on hyvä ottaa opiksi.

Tällä palstalla on palattu aiheeseen sen merkityksen ja myös syvältä viiltäneen henkilökohtaisen kokemuksen vuoksi.
Kun nykytaantuma alkoi lähestyä, on 1990-luvun aikaan viitattu ja kyselty onko samaa tiedossa nyt. Suomen talouspolitiikan tekijänä kertoi pääministeri Matti Vanhanen ylpeänä, kuinka Suomen kokemuksista on haluttu ottaa oppia. Jyri Raivio Hesarissa piikitteli aiheesta: ”Varoittavana esimerkkinä”.
Ministeri Jyrki Kataisella ei ehkä ole nuoresta iästään johtuen omakohtaisia kokemuksia eikä myöskään syvällisempää tietoa. Huonosti tehdyistä yksipuolisista analyyseistä lukemalla tai hänelle kerrotun perusteella Euroopan paras valtionvarainministeri  ivallisesti vastasi, ettei 1990-luvun laman voi toistua, kun kerran hajonnut Neuvostoliitto ei voi uudelleen romahtaa.

Nyt aiheesta on uutta tutkimustietoa, jota on esitelty julkisuudessa aikaisemminkin.
HS:ssä oli VATT:n ylijohtajan Reijo Hjerppen arvio julkaisusta:   The Great Financial Crisis in Finland and Sweden. The Nordic Experience of Financial Liberalization. Toimittaneet Lars Jonung, Jaakko Kiander and Pentti Vartia. Edward Elgar Publishing, 2009. 337 s.

Yllä oleva Hjerppen lainaus on sikäli mukavaa luettavaa, että en ole ollut hakoteillä. Pitkään olin yksinäisenä  huutavan äänenä korvessa ja pilkankin kohteena, kun viittasin Suomen ongelmien juontuvan myös Saksasta.  Helmuth Kohlin vaalipolitiikan seuraukset olivat meille kohtalokkaat. Hän voitti vaalit lupaamalla vaihtaa itämarkat Demariin ja antaa taloudellista apua osseille veroja korottamatta. Silloinen Bundesbank, jonka tehtänä oli markan arvon puolustaminen,  nosti korkoa ja se tapahtui juurii silloin, kun Suomi oli syöksymässä lamaan. Suomen Pankin ja valtiojohdon ”taivas korkokattona” markan puolustus oli tilanteeseen täysin sopimaton linja, jonka hirmuisia seuraamuksia vahvistettiin vielä menojen leikkauksilla ja verojen korotuksilla.  

Nyt yritetään toisilla konsteilla. Meillä ei ole omaa markkaa ja korot ovat alhaalla. Hyvä on kuitenkin muistaa, että mikään ei toistu sellaisenaan. Jokaisessa tilanteessa on ajateltava ja arvioitava vallitsevia olosuhteita ja yritettävä tehdä ajankohtaan sopivia mahdollisimman vähän tuhoa ihmisille tuottavaa politiikkaa. Tänään se tarkoittaa työllisyyden tukemista kaikin käytettävissä olevin keinoin. Tähän työhön tarvittaisiin kaikkia osapuolia. Työnantajien politiikka estää kolmikannan toiminta, ei todellakaan ole kansakunnan edun mukaista. Julkisella sektorilla näyttää jäljelle jäävän vain kunnallisverojen kiihtyvä korotusten linja.  

Naantalilaissi tarinoi elämäst

Täti Alma Saari oli Turun Sanomien perustajan ja omistan, punaisen terrorin uhrin Antti Mikkolan sisar , jolle veli oli hankkinut Rantakadun päässä olevan  Rantalan talon.  Talo ostettiin Naantalille uuden kylpylaitoksen paikaksi.. Piirustukset   ja urakkatarjoupaperit olivat valmiina. Mutta kuntaliitosvaalit ja uudet tehtävät upottivat unohduksiin ja niinpä Rantalan talo ensin vuokrattiin ja sittemmin myytiin kaupungille tarpeettomana. 
Trunun Sanomien mahtia nähdään Rantakadulla nykyisinkin ja naisvaikutusvaltaa Naantalin asioihin on Rantalan talossa   sittemminkin ollut.

Tuon nurkkakunnan vaikutusvalta on vaihtanut väriä ja Rakkaudenpolun varrella on Rantalan lähin naapuritalo, jossa asuu Sdp:n valtuustoryhmän puheenjohtaja Sirpa Hagsberg, Naantalin ensimmäisen nasipuolisen demarivaltuutetun Kylpylaitoksen kylvettäjä Sofia Kauniston tyttären Aili  Ryynäsen pojan Veikkon  tytär.    

Osku on poissa

 Osmo Leino, lajinsa viimeinen: Impivaaran maaton "isäntä" nukkui eilen pois.
Kesken jäi varmaankin Oskun mielestä monikin mielenkiintoinen asia.
Työ elinkeinona ja elämänmuotona sekä auttaminen asiana.
Kiitämme ja  kunnioitamme!

Vuosi 2009: Raisio nokka pinnalla, mutta Naantali syvemmällä

Rannikkoseudun pikku uutinen herätti kiinnostukseni ja vilkaisin pienemmän itäisen naapurimme Raision tilinpäätösennakkotietoja:

 Naantalin kohdalla tilanne ei olla näin hyvä. Käsissäni ei ole mitään lopullisia tietoja, mutta talousarvion valmistelun yhteydessä taisi esillä olla vuosikate lukuna n.  4 M€ . Tilikauden tulos tullee olemaan samaa tasoa miinusmerkillä ( - 4M€.)

Vaikka luvut ovat tarkistamattomia arvioita, ja vaikka positiivia yllätyksiä löytyisikin, tulee viime vuosi olemaan  huono ainakin absoluuttisin arvoin.
Ennen kunnallisvaaleja tuli sanottua, että Naantalin parhaan ja huonoimman vaihtoehdon välillä voi olla muutaman uimahallin suuruinen ero. Nyt alkavat monet ymmärtää sanoman sisällön.
Se ei ollut pahaa unta eikä vaalipropagandaa. Se oli - ikävä kyllä - kokemuksen ja näkymien arvioinnin realistista tulkintaa.

Ps: Valistunut ystävä huomautti, että yksi etumerkki on väärin ensimmäisessä versiossa. Tässä on lähellä oikeita olevat luvut. Kassavirta on ehkä -14 M€. Onneksi virhe oli näin päin. Mutta katsotaan kunhan Naantali saa oikeat luvut pöytään viimeisenä kuten aina ennenkin.

Suo siellä ...

Työttömyys euroalueella rikkoi psykologisen  kaksinumeroista 10 prosentin rajan ensimmäisen kerran euron käyttöönoton jälkeen.
Huolimatta toimenpiteistä, joilla, joilla työpaikkoja on pyritty säilyttämään, on  neljä miljoonaa  työpaikka menetetty 16 maassa, jotka käyttävät euroa.  (Euroopan komission tilasto)
Euroalue on nyt samassa tasossa  USA:n kanssa. Tilanne aiheuttaa huolta taloustieteilijöiden keskuudessa; Päästäänkö elpymisessä alkua pidemmällä jos työttömyys jatkaa kasvuaan. Hollannin työttömyys on  3.9 kun taas  Espanjassa ollaan 19.4 prosentissa. Saksassa  7.6 prosenttia ja Suomi lähellä keskimääräistä. Nuorten työttömyys on kaksinkertaista alueella eli 21 prosenttia.

Näissä olosuhteissa keskuspankkiirit  Erkki Liikanen ja BIS:n( kansainvälinen järjestelypankki)  porukka tuskailevat, mitä pitäisi tehdä kuplien synnyn estämiseksi.
He näkevät, että riskihalut ovat liiallisessa nousussa alhaisen koron vuoksi. Taloustilanne mm:ssa yllä kuvattu huono työllisyys edellyttää alhaisia korkoja, jotta kulutusta ja elpymistä tuettaisiin.  

Alhainen korkotaso nostaa korkoperusteisten omaisuuksien arvoja. Tunnettuahan on, että esimerkiksi asuntosijoituksien arvoja lasketaan käyttämällä korkoa lähtökohtana:
Yksinkertaistaen voi todeta, että 2.5 % tuottovaatimus pääomalle voi näyttä riittävältä nykyoloissa. Jos asunnon vuokrauksesta saa 100 euroa / m²  vuodessa pääomankuluihin johtaa 2.5 prosentin korko > 100 euroa / 0. 025 = 4.000 euron neliöhinta-arvoon. Jos korkotaso on 5.0 % putoaa neliöhinta puoleen eli 2.000 euroa/ m² . Innokkaat lainan myyjät näyttävät asiakkaille, että nyt kannattaa lainata ja ostaa. Sijoittajat ensin ja sitten muut esim. asunnon tarvitsijat ovat valmiit ostamaan ylikalliita asuntoja. Kun korot aikoinaan nousevat esimerkiksi pitkien lainojen tasolle 4 % tasolle on korkojen maksun kanssa vaikeuksia ja samalla asuntojen arvojen nousu taittuu.

Suo siellä vetelä täällä. Aina kun on jotain hyvää, niin eikö sitten siitä seuraakin pahaa. Mauno Koiviston käsitys, että talouspolitiikka on aina väärää, ainakin joltakin kannalta katsottuna on todellista totta tänäänkin.

Naantalin palveleva ääni poistuu

Isotalon Kaijan ystävällisen reipas ääni ei ole tästä päivästä lähtien enää Naantalin ensimmäinen käyntikortti.

 Kaikki muuttu ja niinpä keskuskin siirtyy Terveyskeskuksen tiloihin. Muutoksen yhteydessä toivoisimme parannusta, jonka lähtökohtana olisi puhelimella tavoittaminen. Se voi tapahtua esimerkiksi siten, että pöytäpuhelimet siirretään aina kännykkään huoneesta poistuttaessa. Tämä olisi pikakorjaus. Kaluston, systeemin muutosta ja kilpailutusta kannattaa harkita.  Tavoitteena tulee olla, että asiakkaiden ei tarvitse soittaa turhaan varsinkin nyt, kun  Kaijan silmän, korvan ja pollan manuaalinen ohjaus puuttuu. 

Terveyskeskuksen puolella on jonotusta, jota voi  lyhentää ottamalla suora sähköinen varausjärjestelmä käyttöön. Sitä ainakin yksitysipuolella on käytetty menestyksellä

Harvinaista Loppiaista Väskin jäillä

Kalaonni vaihtelee ja sitä ei Salmen Taukkakaan  osaa selittää.
Mutta kuka osaisi kertoa, miksi ladun pohja kastuu -20C-asteen pakkasessa.
Lumen eristys selittää vain vähän, eikä ladun pohjan tilannetta ollenkaan. Onko veden koostumus syynä vai mikä lienee, sitä olen miettinyt, nyt kun ladut ja luistelu-ura ovat kaikkien käytössä.
Hienot olosuhteet kylmyydestä huolimatta.

Ajattelemisen aihetta antavat Lipponen ja Lindblom

Syksyn kirjat Paavo Lipposen Muistelmat I ja Seppo Linblomin Manun matkassa ovat lukuelämyksiä.

Paavo kirjoittaa lapsuuden, nuoruuden ja polliittisen toimihenkilön kuvan avautuen ja perustellen. Henkilökohtaisesti 1960-luku on kiinnostavinta osaa ja siitä olen kirjoittanut 1960-luku erilaisin demarisilmin

Lindblomin Sepon kirja on oivallinen kuvaus Mauno Koiviston julkisesta urasta ja sen käänteistä. Niiden yhteyteeen Seppo liittää omaa tilistystään. Teen aivan samoin kirja-arviossani: Seppo Lindblom: Manun matkassa 

Vuosikymmen 00-luku siis kaksi nolla vaihtuu yhteen nollaan eli 10-lukuun vai tuleeko tästä täysi kymppi?

Tähän kirjoitukseen sain aiheen ja vähän aineksia oheisesta FT:n kuvasta: 

Mikä olikaan nimeltään viime vuosikymmen ja mitä se merkitsi

Hesarin taloustoimituksen esimies Juha-Pekka Raeste kirjoitti kolumnin Reaalitalous on tunnelmajuttu suuresta nollasta tai 00s tai puhutaan myös  nougthies.  Kaikki tarkoittivat 2000 alkanutta ja 2009 päättynyttä kymmenlukua. Suomen kieleenkään ei oikein hyvin löydy luontevaa nimeä. Kirjoitettunakin  sovi 00-luku 2000-luku tuntuvat kummallisilta verrattaessa esimerkiksi   alkaneeseen  10-lukuun tai menneeseen  90-lukuun. Mutta tuplanolla-luvun nimi olikin enne, joka toteutui Raesteen jutussa lainatun Krugmanin mukaan liiankin hyvin.

Arvot laskivat pörsseissä joka puolella: Nokiakin romahti, kulta sen sijaan nousi yli kolminkertaiseksi. Kaikki raaka-aineet öljy etunenässä kallistuivat reippaasti ja pysyvästi .

Luottamus muuttui peloksi niin maailmalla kuin Suomessakin. Metsän omistus tuotti plussaa, kun taas metsäyhtiöt miinusta. IT-kupla puhkesi eikä bio-teknologiasta tullut uutta Nokiaa Suomeen eikä muuallekaan. Innovaatiot olivat finanssipuolella ja ne vasta kalliiksi tulivat; koko maailma oli romahtaa.

Onneksi Euro kesti tämän ensimmäisen tulikokeen. Jatkovaikeuksia  on tietenkin tulossa, mutta itseluottamusta mennyt toi uudelle tekijälle. kreikat, Irlannit ja italiat  ovat murheenkryynejä suurine alijäämineen. Myös ikääntymisen ongelmat täällä vanhalla mantereella pistävät julkisen talouden tiukoille. Vakauspaketit joutuvat kovaan kestokokeeseen ottaen huomioon, että Suomi on parhaasta päässä ja täälläkin velkaannutaan yli miljardi euroa kuukaudessa tahdilla työttömyyden edelleen noustessa toiselle kymmenelle prosentille.   

Obama toi toivon. Miten hän saa luottamuksen?

Viime vuoden USA:ta hallinnut Barak Obama loi toiveikkuutta aiheesta. Hän oli oikeilla asioilla liikkeellä, hän mursi ennakkoluuloja. Epätoivossa olevat odottavat tietenkin liikaa ja niinpä  hänen uskottiin avaavan kaikki pahat ilmoille päästäneen  Pandoran lippaan uudelleen ja päästävän sieltä jäljelle jääneen toivon.

Obaman toimet finanssikriisin voittamiseksi olivat ratkaisevassa roolissa USA:ssa. Maailman markkinatalouden pelastusoperaatio pojustettiin Gordon Brownin toimesta. Hädässä vasemman laidan veljiä tarvitaan, mutta kiittämättömyydellä heidät palkitaan ja kuten kuvassa näkyy Gordon on kaulaa myöden hiekassa ennen ensi syksyn vaaleja.

Nyt kysytään pitäisikö Obaman muistuttaa Rooman kohtalosta: Kaikessa ei voi onnistua: Monet ihmettelevät uskoiko  Obama todella,  että hän voi saavuttaa merkittäviä uudistuksia terveydenhuollossa, koulutuksessa, ilmastonmuutosasiassa, valtiontaloudessa ja verotuksessa, ja voittaa Irakissa ja Afganistanissa samaan aikaan. Vai olivatko niiden esiin nostaminen välttämätöntä voiton saavuttamiseksi? Pitäisikö Obaman tehdä Mitterandin temppu ja kääntää kylmäverisesti suuntaa.
Ehkä Kööpenhaminassa tapahtui jotain tähän suuntaan viittaavaa. Mutta tiedämme tietenkin, että se  mikä on mahdollista Ranskassa ei välttämättä toimi USA.ssa.

Terrorismin vastainen sotako ratkaisee Obaman tulevaisuuden?

Obaman vastustajat saivat uutta intoa, kun vielä onnettomuudeksi terroristi-isku Detroitin yläpuolella oli onnistua. Rajavalvonta petti. Kaukaa katsovalle syntyy epäilys myös USA:n turvajärjestelmän mahdollisesta epälojaalisuudesta. Se onkin hankala hoidettava. Voiko siis näissä olosuhteissa  terrorismin vastaisessa kamppailussa onnistua.  Obaman tulevaisuuden kannalta eräs harvoista hyvistä vaihtoehdoista voisi olla menestyksen saavuttaminen tällä ohdakkeisella saralla, siis alueella,  jossa sitä häneltä vähiten odotetaan. Paradoksaalista, mutta mahdollista. Lopettihan Nixonkin Vietnamin sodan!

Mustasukkainen Putin kiukuttelee vai valmistautuuko hän vaaleihin?

Obaman hallinto on antanut toiveita aseidenriisunnan jatkamisesta, mutta Vladimir Putinin puheet eivät ole oikein linjassa pyrintöjen kanssa. Putin puhuu muina miehinä hyökkäykseen tarvittavien ydinaseiden kehittämisestä, jotta jenkit saadaan aisoihin. Mustasukkaisuusdraamalta tämä tuntuu. Obama on veljeillyt liikaa Kiinan, Brasialian ja Intian johtajien kanssa vihmeeksi Kööpenhaminassa, jossa myös ennakkouhoillut EU- sai statistin roolin. Vertaus on hyvin epäonnistunut huomioon ottaen Sellon tapahtumat.
Ehkä siedettävämpää on uskoa, että kyseessä on vallastaan kiinni pitävästä ja uudesta presidenttikaudesta kiinnostuneesta poliitikosta.    

Matti Vanhanen on kepulainen ja
vallassa olo on heille N:o 1.

Hän on tehnyt väittämättömyydestä hyveen, sanotaan julkisessa sanassa. Kepulle tärkeintä on sijoittua vähintään toiseksi vaaleissa. Siihen ja varsinkin voittamiseen tarvitaan uusia eväitä; Miesmäisempää menoa: Viskiä, laulua ja villejä naisia.
Suomalaisen politiikan asetelmat muuttuivat Vanhasen ilmoituksesta.
Sdp:lle tarjotaan mopen osaa. Tavoitteena näyttää olevan, että hallituskumppanit järjestävät vain keskinäiset pääministerivaalit: Kauneuskilpailut Itä-Suomen ihmeiden Kataisen - Lehtomäen välillä akselilla. Yritetään ehkä paluuta itsenäisyyden alkuaikoihin, jolloin hallitusvalta Suomessa kuului porvareille ja vasemmiston osana oli ulkopuolisuus oppositiossa. Se voi osoittautua kohtalokkaaksi ajatusmalliksi suomalaisille. Valta ei ole herroille hyväksi.

Maailman käännökset ovat olleet yllätykselliset, enkä usko, että kotimainen käsikirjoituskaan toimii ja siksi veikkaan, että seuraavissa eduskuntavaaleista tulee merkittävät asiavaalit. Hallituksen rekordi  ei ole kehuttava ja mikä tärkeintä Sdp:llä ei ole hävittävää. Kokoomuksen tunnelma ja tempputehtailulla on rajansa. Sen hypen  http://fi.wikipedia.org/wiki/Hype  korkein kohta on takanapäin ja niinpä kysellään vakavampien asioiden kuten työllisyystilanteen ja julkisen velkaantumisen perään. Kaikki veronalennus-namut on jaettu, ja kuten tiedämme, ahneelle ei mikään riitä. Pienikin vastuullisuus ja / tai Niinistön linja pakottavat koskemaan etuoikeutettujen etuihin ja / tai kurjistamaan muiden elämää niin paljon, että nukkuvat heräävät.

Sosialidemokraateilta vaaditaan nyt uskottavuutta. Menneisyyden hallinnasta on apua, mutta nykyisyyteen on löydettävä luotettavat lääkkeet, joiden reseptiä ei kirjoiteta gallupdiagnoosin perusteella  munkkilatinaksi eikä virastoliturgian muotoon.  

Kirkko toisella laidalla  savupiipputeollisuus toisessa ja keskellä turismi.
Naantali on menestynyt nykyaikana käyttämällä harkitusti ja vain perustellusti Ei - sanaa.

Naantalin dynamisuus on ollut vahvuutemme. Yhteiseen enemmistöpäätöksin on päästy aikoinaan niin Nesteen, IVO:n, Vikingin, Kylpylän,  Finlinkin, Muumimaailman ja Kultaranta Golfin kanssa eteenpäin.
Maata on ostettu ja myyty, kaavoja on valmistunut ja erilaisia asuntoja on pystytetty. Kasvua on ollut sopusuhtaisesti vanhaa arvokasta säästäen, mutta uutta kehittäen. Osaammeko jatkaa tällä linjalla ennen kuin on liian myöhäistä? Kaikki merkit eivät rohkaise. Päätöksentekijän suurin heikkous on päätöksenteon siirtäminen. Vastuu kuuluu kaikille, suurille eniten. 

Naantalissa ei kuitenkaan ole mitään syytä ottaa oppia Turusta, jossa Mikko Pukkisen päätehtävä Turun Sanomien avustuksella näyttää olevan uusien rahareikien keksiminen ja populistinen yleisön kosiskelu.
Turussa luottamushenkilöt joutuivat nostamaan veroja neljännesprosentin yli  kaupunginjohtaja esityksen, Naantalissa taas luottamushenkilöt alensivat veroprosenttia samalla mitalla.