Yhteinen Naantali -tiedote

• 2011/1
• 2010/2
• 2010/1
• 2009/3
• 2009/2
• 2009/1
• 2008/3
• 2008/2
• 2008/1

• Etusivu
• Ajankohtaista
• Kirjoituksia
• Kunnallisvaalit 2008
• Esittely
• Johtokunta
• Liity jäseneksi!
• Valtuustoryhmä
• Luottamushenkilöt
• Linkit
• Palaute

Heikki Routamaa Unikeoksi, vihdoinkin sanoivat monet!

Useammasta suusta kuulin ja samaan joukkon lukeudun itsekin: Onko totta, että Hessu ei ole ollut Unikekona?
Nyt tuo virhe on korjattu ja oikeus toteutui. Onnittelut  valitsijoille !

Unikeon päivällä on monet ilmeet. Alla oleva kuvakavalkaadi kertoo omalla tavallaan.
Ja nyt joudun sanomaan, että ei meidän aikanamme olisi tullut kysymykseen, että vain Mikael Hiltunen ruotsinkielisä edustavana ja Mika Maaskola piirin puheenjohtajana edustivat SDP:n eduskuntavaaliehdokkaita. Ehdokkuus on oikeus , mutta myös velvollisuus. Mari Lindholm on aiheesta vaivautunut ja naantalilaiset läsnä olleet luottamushenkilöt eivät tätä menoa ymmärrä.

Rakaudesta lähimmäiseen

Anukka Vilenius-Anttila on kommentoinut kirjoitusta Rakaudesta lähimmäiseen:

" "Voisiko joku avata vähän enemmän mitä tarkoitetaan, että "toiminta lähemmäksi tavallisen ihmisen arkea"? Kuinka paljon ja millä toimintatavoilla voidaan enää lähemmäksi ihmisen arkea mennä kuin esimerkiksi yksinomaan ihmisten arjessa toimivat diakonia-, nuoriso- ja lapsityö nykyiselläänkin tekevät? " "

Musta meri ja hautausmaa

Naantali sai komean mainoksen TS:ssä 17 pnä heinäkuuta Jenni Honkasen ja Jukka Vehmasen  reportaasilla  ” Naantali houkuttelee kesähuoneisiin”.
Täältä kaukaa katsottuna  tuli hyvä mieli, kun välillä maakunnan ykköslehti muistaa positiivisessa valossa  niin määrää kuin laatua säästämättä.

Vanhat hyvät, tai paremmin sanottuna  kovat ajat ja niiden muuttuminen  tulivat mieleen: Oli komea titteli olla aikoinan Naantalissa talonomistaja ja muuttaa kesämurjuun ja antaa omat huoneet kesävieraille; Nyt tehdään päinvastoin: kunnostetaan kesämurjut ja piharakennuksetkin turisteille. Erinomainen asia, että pystytään myös majoittamaan osa matkailijoiden virrasta. Se varmistaa seuraavankin tulemisen, jatkuvuuden. Juttu oli  hyvää infoa naantalilaisillekin, kun taas tuttavat kyselevät kohteita, on tuosta aukeamasta hyvä tehdä esite omaankin käyttöön.

Mutta ei niin hyvää, ettei sitä joku saisi pilattua:

Voisi sen sanoa niinkin, että kesän hälinän vastapainoksi on syksyn ruskan väriloistoa ja merikin näyttää monet  jännittävät  kasvonsa. Ja mikä vaikuttavinta: 
Luostarikirkon  vuosisatoja nähnyt    jykevyys  vartioi poisnukkuneiden ikiaikaista lepoa.
Tämä Naantalin puhutteleva rauha kannattaa ohikulkijankin kokea!

Olli Sunnarin kuolinviesti tuli tänne Sulkavalle  lehden välityksellä eikä, kuten  tavallisesti,  aamulla vaan keskellä kuuminta  päivää.

Olli harrasti politiikkaa ja yhteisissä harrastuksissa tapasin Perniön kunnan palveluksessa olevan nuoren lahjakkuuden, josta myöhemmin tuli Naantalin suunnittelusihteeri Jorma Kevan jälkeen.
Olli oli NTY:n  vaalipäällikkönä vuoden 1979 vaaleissa ja muistan vieläkin hengästyneen juoksijan, jonka ikävänä velvollisuutena oli kertoa, että vaalien jälkeisen keskiviikon  tarkastuslaskennassa olin vaaliyön tietojen vastaisesti  jäänyt valitsematta eduskuntaan. Muut korkeat Turun toverit kertoivat lauantaina tilanteen muuttuneen ja Pertti Paasion kohtalona oli tuolloin pudota.

Monet tekijät sittemmin vieroittivat meidät ja Ollin kohtalona oli todistaa, että onnettomuudet ja vaarat vainoavat meitä. Elämä ei kohtele meitä yhtä hellävaroin: Epäonnistumiset, pettymykset  ja taloudelliset ahdistukset voivat tehdä elämästä kärsimyksen.
Olli kulki raskaan polun ja lopuksi  vaikeat  sairaudet seurasivat tosiaan ja elämän langasta kiinni pitäminen oli jokapäiväistä  taistelua.

Satunnaiset tekstiviestit, puhelut ja törmäämiset heilauttivat sisintä. Mutta taas se turtuminen vei voiton ja niinpä saatamme laiminlyönnin pistoksia tuntien Ollin pitkälle matkalle kohtaamaan katoamaton rauhan. 
Pitäisi tehdä parannus;  mutta liian usein ajatukset eivät muutu teoksi.
Kirjailija Henrik  Ibseniä on lainattu epäonnistuneiden parannus yritysten johdosta:

Keisarillisesta korkeudesta Sulkavan soutuun

Kuuma eri muodoissa

 Sulkava kierretty Rauskin kanssa. Hyvää kesän jatko !

Kohtaloita

Yhä useammin aamut alkavat hiljaisella hetkellä. Kuolinilmoitus kääntää mietteet poismenneisiin ja samalla tietenkin ne ovat muistutus ihmisen elämän rajallisesta ulottuvuudesta. Viikonvaihteessa  ilmoituksia oli neljä,  erilaisia kaikki.  

Timo Laakso oli Luonnonmaan telakan poikia ja Naantalin Yhteiskoulun ensimmäisiä ylioppilaita. Hänen pitkät vetävät askeleet muistan Torikadulta. Hän  huomasi meidät naskalit ja muisteli myöhemminkin Lappalaistenmäen poliisia. Äitini, joka arvosti matemaattisesta lahjakkuutta, kertoi Timon erikoisista kyvyistä, joten ymmärsin katsoa pitkää miestä ylöspäin jo poikana. Hänestä tuli matematiikan taitava ja pidetty opettaja omaan kouluunsa.
Naantalilainen, jolle maailma oli lähellä. Vaikea pitkällinen sairaus vei lopulta voiton vahavasta persoonasta.

Toivosen Kallu oli muutaman vuoden vanhempi. Kallulle ei suotu parhaita lahjoja opilliseen menestykseen, mutta hän teki pitkän ansiokkaan uran kaupungin puistotöissä. Hän täytti paikkansa.  Kallu  oli hyväntahtoinen  sinkku, mutta ei yksinäisyydessä viihtyvä. Hänelle ei suotu sellaista onnea ja iloa, jonka elämänkumppani  suo. Hänen maallinen vaellus päättyi yllättäen yhtenä kauniina hetkenä palvelutalossa.

Lea Savolainen, sosiaalineuvos, entinen kansanedustajakollega  oli  joutunut antamaan periksi vaikealla ja monimuotoiselle syöpäsairaudelle. Lea oli tahtonaisia, jolle elämän arvot olivat sosialidemoratiassa ja kristillisyydessä. Hän oli suorasukaisuutensa ei avannut ovia  ministeriksi. Hän ei sitä anellut eikä pyytänyt ja niinä hän keskittyi hoitamaan kanssaihmisiä  ja perhettään. Hänen kimeähkö, mutta jämäkkä ääni kaikuu vieläkin korvissani.

Tommy Taberman, toimittaja, runoilija ja kansanedustaja on eniten julkisuutta saanut  kanssaihminen. Tapasin hänet viimeksi Rakkaudenpolulla. Häneen kohdistui tietenkin kansanedustaja erityisiä odotuksia, koska me opimme tuntemaan hänet nokkela sanankäyttäjänä Uutisvuodossa. Hänen  kohtalonaan oli sairastua vaikeaan aivokasvaimeen ja niin hänen uransa päättyi enneaikojaan. Mutta  jälkeen jäi  paljon satoa; 80 nidettä jättää hänen hengentuotteet elämään.

Yllämainitut kuolleet eivät ole satunnaisotos. Tuttuja he olivat minulle tavalla tai toisella. Siksi näiden ikuisuuteen poistuneiden tuttujen tarinat panevat miettimään elämän kirjoa ja sitä, että elämään liittyy paljon epäoikeudenmukaisuutta, sellaista, jota ei voi pitää kohtuullisena. Inhimillinen mieli ei tätä järjestystä hyväksy. Yhteiskunnallinen toiminta yrittää tasoittaa näitä eroja ja se on tietenkin oikein. Mutta  samalla meidän tulisi aika ajoin ymmärtää, että kaikkeen ei ole ratkaisuja ja että elämän epäoikeudenmukaisuus on otettava sellaisenaan. Johtopäätöksen ei tulisi olla luopuminen tai luovuttaminen. Hienoa olisi, jos jaksaisimme olla aktiivisia yhteiskunnallisesti ja omassa elämässämme.  Tällaisina hetkinä tunnemme kiitollisuutta voidessamme elää näitä päiviä tässä maailmassa.