Yhteinen Naantali -tiedote

• 2011/1
• 2010/2
• 2010/1
• 2009/3
• 2009/2
• 2009/1
• 2008/3
• 2008/2
• 2008/1

• Etusivu
• Ajankohtaista
• Kirjoituksia
• Kunnallisvaalit 2008
• Esittely
• Johtokunta
• Liity jäseneksi!
• Valtuustoryhmä
• Luottamushenkilöt
• Linkit
• Palaute

Ei hyvältä näytä, kirjoittaa Martin Wolf ja kuvilla kertoo

Eilisessä FT:ssä Brasilian valtionvarainministeri puhui jo kurssisodasta. Nyt törmäys on johtamssa oman edun tavoitteluun naapurin kustannuksella. USA ja Kiina yrittävät toinen tosilleen työntää vastuupalloa ja muut kärsivät. Tilanne ei tietenkän ole olenkaan hyvä Suomen kannalta pitdemmällä tähtäimellä, vaikka nyt juuri heikentyneen euron ansioista vienti vetää erityisesti Ruotsiin nähden, kun kruunun vahvistuminen on antanut meille etua.
Muuta tästä tuskin mitään hyvää  seuraa arvelee optimistina  itseäänn pitävä Martin Wolfkin asetelmaa, jossa jokainen pysyttelee asemissaan. Kinnitä huomiotasi valuuttareservien jakautumiseen ja taantuman jälkeiseen käänteeseen. Kiinan varanto on puolet Kiinan BKT:stä ja kymmenen kertaa Suomen kansantulo . Siinnä on ihmettelyn aihetta.

Jälkikirjoitus:Toimenpiteet käynnistyvät ja yleensä niiden on tapana tiukentua 

Mitä demareiden pitäisi tehdä?

Mikael Pentikäinen on ainakin ollut taustaltaan lähellä keskustaa. Kysymys kuuluu miksi hän ohjastaa demareita eli konspiratiivinen luonne kysyy, onko tässä jokin juoni. Ehkä se oveluus on siinnä, että demarit eivät tee ainakaan niin kuin Hesarin päätoimittaja käskee. Niinhän brittien puolueen sisällä tapahtui. Menemmekö mekin tähän vipuun.

Kokoomuksen värisuora toimii

Kova on hätä Ylessäkin, kuten tapaus kertoo. Samana maanantai iltana kerrottiin, miten uusi toimitusjohtaja Lauri Kivinen entinen kokoomusnuori, hallintoneuvoston puheenjohtaja Kimmo Sasi ja johtaja Olli-Pekka Heinonen muodostava kokoomuksen värisuoran ja se siis näkyy ja tuntuu. Nyt ollaan Berlusconin mallissa. Kaupallinen ja julkinen media samoissa käsissä ja ensi kädessä Jyrki Katainen käskee.

Sairaus vei Neddan

Hiiren arvoitus

Basel: the mouse that did not roar
By Martin Wolf Published: FT September 14 2010 20:25

Mielikuvituksesta ei ollut puutetta. Ehkä tässä kuten monasti pätee, että arvoituksen asettaja otetaan huomioon vastauksia annettaessa.
Lähetän palkituille ruokailulapun Merisaliin. Mikon päivänä keskiviikkona 29.9.2010  setelillä saa haluamansa ruoka-annoksen. Kokouksien vuoksi pääsen paikalle vasta klo 20. Mutta nauttikaa, Muutkin ystävät palstan lukijat saavat kahvit läsnäollessani.

Terveisin Mikko

Takana loistava tulevaisuus?

Maakunnan työttömyys on valtakunnan 9.6 prosentin tasolla. Menneen 30 vuoden aikana olemme olleet alle keskimääräisen ja nyt kun muualla tilanne paranee, meillä se edelleen huononee. Turun prosentti 13.2 noussee vielä, kun telakan kohdalla ei valoa ole näkyvissä.
Tässä on vitsit vähissä, ellei nopeasti jotain tapahdu eikä tätä taideta kuntauudistuksilla hoitaa. Markkinatalouden ongelmat kärjistyvät silloin tällöin ja niiden korjaamiseen pyydetään julkista apua. Telakka asialla on jo kaksi työryhmää. Toinen maakuntahallituksen asettama ja Ilkka Kanervan johtama, toinen on Turun kaupungin uuden kaupunginjohtajan Aleksi Randellin johtama. Ehkä tässä olisi ollut tyylikästä löytää yhteinen linja. Tämä eriseuraisuus ei anna hyvää kuvaa.

Naantalissa on tilanne selvästi parempi ainakin toistaiseksi. On tässä tilanteessa tärkeää olla valpaana.

Maskun Kipinä on puoluehajaannuksen tuote

Maskun Sos.dem. Työväenyhdistys Kipinä juhli Maskutalolla 50-vuotista taivaltaan.
Ensimmäinen yhdistys perustettiin 1906 ja sen nimi oli Alku. Se tyrehtyi kansalaissodan tyrskyihin, mutta elvytettiin uudelleen  1919 ja sekään yhdistys ei jaksanut yli talvi- ja jatkosodan.
Niinpä taas vuonna 1950 jouduttiin perustamaan uusi työväenyhdistys, joka joutui puolueriidassa äänin 5-3 TPSL:n riveihin ja niinpä puolueen linjoilla olleet Erkki Ylisen johdolla perustivat Kipinän vuonna 1960.
Vasta vuonna 1974 saatiin Kipinälle työväenyhdistyksen lippu.

Masku on ollut voimakkaiden mielipiteiden paikkakunta ja muistan hyvin, että Mauri Mäkinen ja Aaro Valkki eivät koskaan oikein tulleet keskenään toimeen.  Vanhat muistot painoivat.  Omalta kohdaltani ehkä näistä ja muistakin sysitä sain Maskusta hyvän kannatuksen ja jotenkin Maksu on tuntunut  paikalta, johon on ollut mukava mennä ja jonka demreita kohtaan olen tuntenut kiitollisuutta.

Saaristokaupunki ajatus sai Maskun sosialidemokraattien keskuudessa enemmän kuin ymmärrystä ja jos se sosialidemokraateista (Tarja Nuotio, Ilkka Kallio ja Olavi Hillgren esimerkkeinä) olisi ollut kiinni ei Maskun demareiden tarvitsisi  nyt pohdiskella Akselin ihmeellisyyksiä ja pelätä sitä, kuten pitkäaikaisin puheenjohtaja Antti Hulmi visioi, että vaakunan alla yhtenä kauniina päivänä lukee:  Virmo eli  Mynämäki på svenska eli meidän kielenkäytössä Kepulandia.

Kunnanjohtaja Rauli Lumiokin omassa tervehdyksessään muisteli, että 50 vuotta sitten Maskua oltiin panemassa Nousiaisten osaksi.
Naantali ja Masku selviytyivät livonsaarelaisten  ehdotuksesta kunnialla. Masku siinnä onnistui vähän rahastamaan, mutta lopputulos oli asukkaiden toiveiden mukainen ja ensi vuonna sitten käytännössä näemme liitoksen seuraukset.  Demarit tässäkin toimivat taas loppujen lopuksi linjakkaasti.  Kiitos siitä ja katsotaan mitä tulevaisuus tullessaan eteemme tuo.

Juhlassa Ilkka Kantola juhlapuhui  koulutuksesta ja tasa-arvosta viisaita Raimo Holpainen esitteli historiaa ehkä vähän ei niin maskulaisin  painotuksin. Imitaattori maskulainen Martti Koivisto oli  taitavuudessaan käsittämätön ja Rafaelin Enkelit piti huolen, että ajatukset kääntyivät Valoon ja menivät taas Eespäin tiellä taistojen 
Onnittelijoiden joukossa nähtiin kokoomus, vasemmistoliitto ja perussuomalaiset. Ihan tuntui siltä, että Maskussa oli jotain tulevaisuuden ennustusta mukana.

Palkittuja kuvassa vasemmalta Antti Hulmi , Liisa Lepovuori Lassen puolesta, Raimo Holopainen ja nykyinen puheenjohtaja Maija Salo

Timo Soinista on kysymys

Tietenkin lukemat huolestuttavat ja totta kai jokainen yrittää saada ärsykkeen omien joukkojen innon lisäämiseksi. Joka tapauksessa on jo nyt selvää, että Perussuomalaiset ansaitsevat  ihan täyspainoisen kohtelun, eikä ainakaan sosialidemokraattien ole mitään syytä mennä marginalisoimaan heitä. Siksi äärioikeistolaisuudesta puhuminen ei oikein hyvin liity tähän asetelmaan. Timo Soinista tässä on kysymys ja veikkauksieni on, että hänen polkunsa tulee pitkälti olemaan Pekka Vennamon kaltainen. Timo Soini on pragmaattinen, melko analyyttinen ja haluaa myös olla mukana päätöksenteossa, johon hän pääseekin suhteellisen siedettävyytensä ansiosta.  Siksi hän on melko varmasti seuraavassa hallituksessa ja mitä siitä sitten seuraa, sen me tiedämme.

Kuka käskee, kuka kuulee

Tähän suuntaan Tanskassa on  menty ja sinne päin Mikko Pukkinen ehdottaa mentäväksi. Hän  haastattelussaan kertoo, ”että Toffe Taxell antoi neuvon, että management by walking around on hyvä johtamismetodi.
 
Turussa puhuttiin suljetusta osastosta ja tiedän monien vähäisempien antaman vastaavan neuvon kaikuneen kuuroille korville. Ei siis se,  mitä sanotaan, vaan se kuka sanoo,  ratkaisee.

Olisi aika avata silmät

Palkansaajien tutkimuslaitoksen PT:n  Talous &Yhteiskunta julkaisu pureutuu asiaan. Sieltä löytyy tietoa ja asiaa:  professori Matti Tuomaala hyvin  perustellussa haastattelussaan antaa huutia julkisuuskeskustelulla, jossa tutkimustietoa on väärinkäytetty.

Hetemäen työryhmän raportista hän nostaa esille nykyisen pääomaverotuksen. Sitä on kehuttu, että sen ansiosta on pääomaveron tuotto noussut. Haastattelussaan kuitenkin näytetään, että verouudistuksella on ohjattu ansiotuloja pääomatuloiksi. Se näkyy siinnä, että parhaiten ansaitsevan sadannen osan eli prosentin pääomatulojen osuus on jo noussut 60 prosentin tasolle. USA:ssa vastaava luku on 15 luokassa. Eli pääomaveron tuotto on noussut siksi, että parhaiten ansaitsevat ovat voineet ja heidän on kannattanut siirtää tulojaan verottomiin tai alhaisemmin verotettuihin pääomatuloihin.

Me tässä yhteydessä emme jaksa olla huomauttamatta, ETTÄ KUNNALLISVERON SAAJA TÄSTÄ KÄRSII, KUN EI SAA EDES PÄÄOMAVEROPROSENTTIA.

Ruokottomalta näyttää myös paljolti verotuksesta johtuva ja muutoinkin tuettu kehitys eriarvostavaan suuntaan. maailma on käännetty päälaelleen. Kun hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen yhteydessä vuosina 1966-1990 saatiin sosiaalista tasausta aikaan on vuosien 2000-2007 kehitys olut päin vastainen ja luulenpa kehityksen jatkuvan tänään ja huomenna samaan suuntaan. Ja tietämätön kanssa kiittää!

Mitä tulee mieleen?

Mitä aihetta käsittelevään juttu kuvitus sopii. Tietäjä voittaa Merisali lounaan. Ja hyvät vastaukset saavat pirtelön tai kaksi Mikon päivänä.

Punavihreys ei herätä luottamusta

Suomi on kulkenut Ruotsin jalanjäljissä, sanotaan. Aluksi ennen Pisa-aikaa pahamaineinen peruskoulu ja holhousyhteiskunta ovat siltä päin tulleita. Porvarillisella puolella kansankotia ja sen verorahoitusta pidettiin pitkään markkinatalousyhteiskunnan syöpänä niin Suomessa kuin Ruotsissakin.  Kokoomuksen puolelta tarjottiin liberaalimpaa linjaa; veronalennuksia ja vähemmän yhteiskunnan panosta. Se ei toiminut heidän kannaltaan toivotulla tavalla. Ruotsissa tuli satunnainen voitto, mutta ei jatkokautta. Kansa oli sittenkin turvallisen vaikka ehkä vähän kankean hyvinvointiyhteiskunnan kannalla.

Porvarillisella puolella hyväksyttiin tämä näkökulma ja käännettiin kelkka demareiden kylkeen:: Hyvinvointiyhteiskunnan hieno ajatus omaksutaan ja kilpaillaan julkisten etujen tarjoamisessa kuten ilmainen päivähoito edellisissä vaaleissa, mutta samalla muistetaan kohtuudella alentaa verotusta. Sosialidemokraatit eivät uskoneet tempun onnistuvan ja omassa voitonvarmuudessaan ylenkatsoivat porvariblokin muodostaneita kilpailijoitaan.  Toisin kävi, kansa näytti valtansa ja mahtipontinen toistaiseksi viimeinen tosin sattumakorpraali hänkin demaripääministeri  Göran Pearsson   hävisi edelliset vaalit.

Näihin vaaleihin lähdettiin hakemaan revanssia aivan uudella konseptilla: Ensiksi valittiin nainen, aikaisemmin jo melkein puheenjohtajaksi huudatettu,   Mona Sahlin puolueen johtoon.
Porvarihallituksen alkukompurointi toi gallup-menestystä demareille  ja itsevarmuus muuttui uhkarohkeudeksi  ja lähdettiin Ruotsin historia  uuteen kokeiluun:  muodostettiin vihreiden ja vasemmistopuolueen kanssa  koalitio. Pragmaattinen sosialidemokratia joutui kahden erityisryhmän rutistukseen.  Luotettava ja turvallinen sosialidemokratia astui samalla taka-alalle.

Vakuuttava, eikä ylimielinen Fredrik Reinfeldt  osoittautui  kansan silmissä yksinkertaisesti luotettavammaksi  johtajaksi ja sillä vaalit ratkaistiin.
On esitetty arvioita, että lehdistö oli Mona Sahlinia vastaan ja että oma puolue ei ollut koko voimallaan tukemassa häntä. Näissä on varmaankin perää, mutta ihan itse kuullessani hänen valittavan, että häntä sorretaan naisena, niin pidin sen lausumista, - vaikka siinnä olisi jotain perääkin -, tyhmänä, niin tyhmänä, että arvelin, että tuo viimeistään vie mahdollisuudet kilpailla Ruotsin johtajuudesta.

Pidän  julkisuudessa noussutta ihmettelyä   Ruotsi-demokraattien menestyksestä tavaksi tulleena liioitteluna. Yllätyshän se ei ollut, vaan pikemminkin ihme, että sen tuleminen on kestänyt näin kauan. Epämiellyttäväksi koettu puolue yritettiin vaientamalla ja vähättelyllä työntämään syrjään. Se ei tietenkään onnistunut, mutta sen sijaan se antoi  uskottavuutta kokoomuksen keskustalaistumiselle. Porvariblokki on selvä voittaja jo nyt. Vihreät eivät kauan aikaile – varsinkin kun on hyvä suomalainen neuvonantaja - tosi vankka porvarivihreä Ville Niinistö   Ruotsin vihreiden  puheenjohtajan Maria Wetterstrandin keittiössä.  

1.       Naisjohtajuus ei ole etu eikä haitta: Kysymys on ominaisuuksista.

2.       Ylenkatsominen on vaalikamppailussa syntiä. Asioista pitää puhua eikä muita saa vähätellä.

3.       Hyvinvointiyhteiskunta ei ole kehittäjiensä sosialidemokraattien yksinoikeus.

4.       Talousasioita pitää ymmärtää ja tosiasiat tuntea ja tunnustaa. 

5.    Vihreät lainahöyhenet eivät pue demareita eikä kommunismin varjoon kannata mennä

Ps. Wahlroos Suomi Ruotisn vaalien voittajia

Luokkakantaisuus on porvarillinen hyve

Sosialidemokraattien murheet Suomessa

Hesari yrittää (la 18.9.2010)  selvittää Suomessa perussuomalaisten asemaa sosio-ekonomisessa mielessä. Voimakkaasti esiintuotu  havainto on, että yleiseen  kannatuslukemiin PS:n   10.5  prosenttiin nähden työläisten keskuudessa puolue on 1.52  kertaa suositumpi. Sosialidemokraattien työläiskerroin on vain  1.24  ja vasemmistoliiton vielä alhaisempi 1.16. 
Suhteellista ryhmäylivoimaa on kokoomuksella, jonka kannatus ylemmissä torimihenkilöissä on 1.69 -kertainen ja  ja yrittäjissäkin 1.59 .
Vihreiden kannatus opiskelijoiden keskuudessa on  aivan omassa luokassaan se on nimittäin 2.86.
RKP:lle ja Kristillisille on leimallista, että niiden kannatuksessa ei ole samanlaisia vaihteluja .Kannatus on samassa luokassa lähes kaikissa ryhmissä kuitenkin niin, että RKP on vähän herrapainotteisuutta kun taas kristilliset ovat  hieman paremmassa asemassa työntekijöiden ja alempien toimihenkilöiden keskuudessa.
Keskustan kannatus on jakaantunut melko tasaisesti vain eläkeläiset ja yrittäjät ylittävät kannatustason. Syynä linee maanviljelijöiden ryhmittely.

Johtopäätöksenä tästä selvityksestä voidaan todeta, että

• Vihreät ovat opiskelijoiden,
•  Kokoomus ylempien toimihenkilöiden ja  yrittäjien puolue,
• Perussuomalaiset työläisten puolue
• Sdp eläkeläisten, työläisten ja alempien toimihenkilöiden puolue. 
• Keskusta on vaikka sitä ei suoraan tästä näy maanomistajien puolue 
• RKP kielipuolue 
• Kristilliset  uskontopuolue. 

Trendinä näyttää olevan luokkatietoisuuden ja tulojen korrelointi: Luokkatietoisuus on suurinta kokoomuksessa ja keskustassa sen sijaan työllään ansaitsevat eivät koe samanlaista yhteenkuuluvuutta kuin hyvin toimeentulevat ja omistavat piirit. Tarkoittaako tämä sitä, että varakkaat ymmärtävät paremmin omien etujen ajamisen merkityksen. Voiko tästä tehdä johtopäätöksen, että vähempivaraiset eivät aja omia etujaan yksipuolisesti vai pärjäävätkö asioiden riippuvuussuhteita ymmärtävät yleisesti paremmin. Kokoomus ja keskusta ovat onnellisessa asemassa siksi, että niiden uskolliset kannattajansa ymmärtävät, että heidän etujen mukaista, kokoomus ja keskusta vaalien alla keskittyvät tietämättömämmän väestönosan äänten kalasteluun. Niitä ääniä tarvitaan vallassa pysymiseen ja ydinryhmien etujen varmistamiseen. Sosialidemokraateilta puuttuvat nuo luokkakantaiset.   

Suovuorta kaavoitetaan

Yllä oleva kaupunginarkkitehdin esitys hyväksyttiin  yksimielisesti ja kaavoitus- ja ympäristölautakunnassa. Jos oikein selostuksen ymmärrän, tarkoittaa  uusi idea jotain alla kuvattua. Tuntematta käsitteleyn kulkua tuntuu siltä, että kaavoituksessa pyritään löytämään sellaisia malleja, joista voisi syntyä yhteisymmärrys, ja jotka veisivät asiaa eteenpäin ottaen huomioon tälläkin palstalla olleet perustellut mielipiteet.

Ruusu-ryhmä rakentaa yllätystä

Seurakuntavaalien ehdokasasettelu on selvillä. Majakkaryhmällä (puolueporvarit)  on yhteiseen kirkkovaltuustoon  32 , Ruusuryhmällä (demarit) 22 ja Askeleryhmällä  ( kristillisyydellä itseään markkinoivat) 15. Seurakuntaneuvostoon Majakkaryhmällä on  22 , Ruusuryhmällä 23 ja Askel ryhmällä 15 ehdokasta.
Eniten ehkä nimistä kiinnostaa Leena Flanderin asettuminen Ruusu-ryhmän ehdokkaaksi ja toisaalta Raimo ”Riku” Toivosen puuttuminen Majakka-ryhmän listoilta.

Ruusu-ryhmän aktiivinen ja uskottava työ seurakunnan elimissä ja monipuolinen ehdokaskirjo ovat vahva pohja vaalityölle.  Ruusu-ryhmällä näyttäisi olevan siis tällä kertaa erityisen hyvät edellytykset menestykseen. Tosin äänestysikärajan alentaminen on pieni uhka yleisellä tasolla, sillä tunnettua on, demareiden kannatus on alhaisimmillaan kaikkein nuorinten joukossa. Ruusu-ryhmän nuoret ehdokkaat Isabella Hautala, Matleena Turunen ja Tomi Teikari kompensoivat paikallisesti  yleisen tason uhkaa.

 

Tuuliset terveiset

Suovuori vaatii ratkaisua

Jaana Malmikaren aloite oli aikaansa edellä.
Ulkoilijoilla erityisesti hiihtäjillä on ihan oikea huoli, jota on kuunneltava. Naapuritkin pelkäävät uusia asukkaita ja siksi heillä on puhevalta omassa asiassaan. 
Ja vanhat rakennukset  vaativat pikaisen pelastussuunnitelman, sillä  pihapiiri on hieno ja ympäristöstä saa varmaankin paljon irti, mutta ilman rahaa ei tästä hommasta selvitä.
Nykykaavat maneeseineen on mennyttä aikaa.
Vihreiden ja kokoomuksen sormi on sojottanut syyttävästi sosialidemokraattien suuntaan. Alueen suunnittelusta on tehty kevytmielisesti  politiikanteon keppihevonen. Fiksut ulkopuoliset ovat täälläkin palstalla toivoneet  yhteisymmärrystä.
Pidetään peukkuja, että kaavoitus- ja ympäristölautakunta pääsee asian ytimeen eli kaavoitukseen ja tekee omat ehdotuksensa, jotta asia saadaan vietyä päätökseen asianmukaisessa järjestyksessä.
Alla on pikakuvasarja nykyisestä kurjuudesta. Sattumalta paikalla tapasin aika ilkeästi kirjoitelleen Jarkko Kanervan. Ehkä Jaanan aloitteen teksit on riittävä perustelu lopettaa demareiden nälviminen.

Rahapelejä ja pikavoittoja Naantalin Kh:ssa

Suojaako Naantali korkoriskiä vai onko kaupunki mukana rakentamsssa uutta finanssikriisiä?

Naantalin kaupunki lähti vedonlyöntiin korkotasosta.  Kaupunki pyytää tarjouksia 12 miljoonan järjestelystä, jossa sitoudutaan kiinteään viiden vuoden korkoon ja  viiden vuoden jälkeen kaupunki tiettyjen ehtojen vallitessa maksamaan esim. 2.3 prosenttia 20 vuoden luotosta. Nämä ovat niitä kuuluisia johdannaisia, joita tehdään paljon suuressa maailmassa, ja joilla on sellainen hankala ominaisuus, että ne voivat joko antaa suojaa tai sitten ei. Näiden uusien instrumenttien on arveltu tekevän finanssijärjestelmästä arvaamattoman ja siten uhan talouden vakaalle kehitykselle.

Mitä sitten Naantalin kaupungille tässä yhteydessä tapahtuu on suuren tuntemattomuuden vallassa.  Voi olla, että veikkaus osoittautuu oikeaksi, jos on hyvää tuuria. Mutta voi käydä huonomminkin, jos jostakin syystä korkotaso alkaisi olla japanilaisella  eli nolla-tasolla. Silloin 20 vuoden ajalle saisimme yhteensä neljän miljoonan euron lisälaskun, jonka maksavat tulevat polvet .

 
Mutta tämä ei ole keskeisin kysymys eli se voittaako vaiko häviääkö Naantali. Sen sijaan mukaan meneminen finanssitulevaisuuden veikkaustoimintaan ei ole kaupungin varsinaista toimintaa ja siksi päätös, jonka Naantalin kaupunginhallituksen porvarillinen enemmistö teki, oli vähintäänkin rohkea jopa uhkarohkea. Sosialidemokraatit eivät tohtineet  olla pelissä mukana, kun eivät voineet hyvällä omalla tunnolla vastata ymmärtävänsä päätöksen asiasisällön riittävästi. Sitä nimittäin pelin toiset osapuolet tulevat edellyttämään. Vaatimattoman viisasta toimintaa tuntea rajansa ja olla menemättä liian innokkaasti sellaisiin toimiin, jotka eivät ole välttämättömiä kaupungin toiminnan kannalta.

100 prosentin tuotto Niemen yhtiöille.

Porhonkalliossa on taas nähty Naantalin kylpylän pelin politiikkaa. Vastenmielinen tyyli on harrastaa kaupungilta ostetulta  maalla kiinteistökeinottelua. Ei ole tarkoitus, että hyvässä tarkoituksessa tehty kaupungin päätös jouti pilkan kohteeksi ja Niemen pariskunta sai lyhyelle sijoitukselle maailmanennätys koron yli 100 prosenttia. Kauppa se on, joka kannattaa ja raha menee rahan luokse. Jälkimaku voi olla pitkä ja karvas.

Rymättylän kirkonkylä vahvistuu 

Rymättylän keskustan kaava voisi kaksinkertaistaa asukasluvun keskutassa, joten se ei ole vähämerkityksellinen. Rymättylän keskustan vahvistaminen on sinänsä oikean suuntaista, ja kun sillä ei  ole kunnallistekniikan rakentamista velvoittavaa merkitystä, voidaan tätä pitää tarkoituksenmukaisena ratkaisuna.   

 Tietenkään alla oleva  komenttini (Isokallio) ei liittynyt suoraan mihinkään kirjoitukseesi, mutta minusta on voitava arvostella Naantalin kaupungin hallintoa ja päättäjiä sekä erikoisesti ympäristövirastoa ja sen insinöörejä ym., koska sieltä ei tunnu tulevan mitään omaa tulosta, vaan pelkkiä konsulttiselvityksiä. Yksikin konsulentti ilkeää vielä pyytää lisää rahaa, vaikka sopimus on sopimus eikä siitä pidä poiketa. Oletan käydyn jonkinlaisen tarjouskilpailun - vai annettiinko työ tutunkauppaa jollekulle? - ja siksi loppusummaa ei voi laillisesti muuttaa. Valituksen paikka ilman muuta, jos Kvistin ehdotus hyväksytään. Ei tulos edes ole häävi, joten mieluummin alentaisin kuin nostaisin maksua, mutta kaupunki pitäköön kiinni sopimuksesta älköönkä suostuko mihinkään iltalypsyyn. Pekka Hjelt

Ennakkotieto (tarkastamaton, mutta tarkka)

Energiavero vähentää valtion tuloja 50 M€ eikä auta Turun seutua

Jyrki Katainen joutui antamaan periksi paineen alla :

Gasumin lobbaus onnistui siis keventämään mm:ssa Helsingin ja Tampereen asukkaiden kuormaa.   Asetelmaa täällä Turun seudulla ei muuttunut. Hiilivero tulee täällä täydellä painolla (13 €/ MWh) ensi vuodesta alkaen, siis täällä maksetaan kovimmat korotukset. 
 

Vuotteen 2015 mennessä , kun uusi voimalaitos täällä olisi voinut valmistua, olisi maakaasuvero jo sillä tasolla, että maakaasunvaihtoehto ei pärjää muille mahdollisuuksille. Luulenpa, ettei kaikkien käänteiden jälkeen edes Gasum rohkenisi  maakaasuverkostoinvestointi tehdä.
Nykytiedon valossa voimme happamenimelästi todeta, että meille taisi käydän moukan tuuri, kun emme päätöstä maakaasulaitoksesta ehtineet tehdä, ja siksi meillä on  edelleen  mahdollisuus valita useammista vaihtoehdoista ympäristön rajoitukset huomioon ottaen joustavasti ja taloudellisesti eli siten, ettemme ole yhden kortin varassa jatkossakaan.
Kuluttajien on voitava luottaa, että he saavat lämpöä kohtuullisilla ehdoilla yhdistetystä sähkön-  ja lämmöntuotantolaitoksesta jatkossakin.

Suovuori asukkaiden ehdoilla sopii meille.

Suovuori keskustelu on ollut yksipuolista. Demareita pidetään syypäinä ajasta, asiasta ja asemasta riippumatta aina . Se on poltiikkaa, jota julkisuus näyttää tukevan.
 Seppo Ansamaa kirjoittaa vastuullisesta näkökulmasta asiaa ja antaa aihetta keskuteluun.
Itsestään selvää on, että me mielellään kehitämme aluetta ja lisäämme siellä investointeja ja palveluja. Missään tapauksessa ei meillä ole  uusien peintalojen rakentamisintohimoa.
 

Suovuoren kaavoituspäätös on ollut suurimman puolueen eli kokoomuksen päättämä siitä yksinkertaisesta syytä, että meillä - eikä millään muullakaan puolueella - ole Naantalissa  ollut eikä ole mahdollisuutta tehdä päätöksiä ilman kokoomusta. Tämä peli alkaa nyt alusta ja tässä asiassa meitä ei sido mikään muu kuin lähellä asuvien  intressin puolustaminen kaupungin talouden näkökulman ollessa tosisijaisessa asemassa.

Suovuori asiaan tuli kommentti, joka ei toiminut normaalijärjestyksessä:   Jaana Malmikaren terveiset: 

 Olen tehnyt Suovuoren alueen kehittämisestä aloitteen, jossa edellytettiin asukkaiden ja käyttäjien  kuulemista ennen virkistysaluesuunnitelmien eteen päin viemistä. Aloite, joka  kertoo selvästi sosialidemokraattien lähtökohdista,  on luettavissa tästä linkistä .

Onneksi Esko Aho on vielä Nokiassa !

Kyllä tässä jotain suurempaa taitaa olla  meneillään eikä Anssi Vanjoen lähtö ole siitä merkittävin signaali. Tässä alla on muutamia kommentteja , joiden lähdettä ei ole eritelty, mutta jotka ovat olleet lehdistä luettavissa.

Jotkut analyytikot väittävät, että suomalainen yrityskulttuuri (sulkeutunut, omahyväinen) on esteenä menestykselliselle kilpailulle. Jorma Ollila ei usko eristyneisyytemme olevan syynä ja näkee että silloin tällöin kaikille kasvu ja menestys voi nousta päähän.

Voiko  yksi ihminen kääntää yhtiön kurssia ja jos niin on, onko se  Stephen Elop?

Mutta Applen valta on todiste siitä, että niinkin voi olla. Steve Jobs palasi johtoon vuonna 1997 yritys oli arvoltaan $ 2 miljardia, nyt se on arvokkaampi kuin $ 200 miljardia. Mutta Jobs on visionääri, jolla on selkeä käsitys siitä, mitä kuluttajat haluavat.

Stephen Elop  on turvallinen valinta, mutta ei kovin rohkea. Hän voi olla muutosagentti, mutta ei visionääri.

Hän tuntee softapuolen, mutta ei matkapulinalaa eikä kulutuselektroniikka kauppaa. Ehtiikö hän kääntää Nokian nousuun vai joutuuko hän kustannuspaineissa tyytymään tavanomaiseen ja myymään kiiltäväintiaisia puhelimia, Microsoftin tai Googlen käyttöjärjestelmillä.

Nokia part of Finland’s DNA, kirjoittaa Anrew Ward, vaikka ei tunne koko operaattoria, siitähän ei ole kysymys. Vaan siitä, että Nokia ja Suomi yhdistetään tai ainakin me suomalaiset haluamme sen tehdä.

 
Ja kyllä Nokia selviää, sillä selvisi Suomikin talvi ja jatkosodastakin. Nokia ei tule antautumaan, se on valmis kilpailemaan Applen ja muiden kilpailijoiden kanssa. Näin selittää historian kirjoittaja Martti Häikiö, kyseleville toimittajille.

Olisiko aika unohtaa uusien nokioiden kaipuu

FT siteerasi uutisessaan Jorma Ollilan ja koko hallituksen kiitoksia pois pudotetulle Kallasvuolle.  ”Johtokunnan kiitos ilman palkankorotusta on kuin ….”  
No inhimillisesti katsottuna kädenpuristus ei ole pikku juttu, mutta  kaikki on suhteellista. Tosin tällä kerralla vanha hyvä idea potkuoptioista toteutuu, sillä osakkeita Kallasvuolle tuli tosin vaivaiset 100.000 osaketta.
Kiitoksista ei Ylen uutisissa puhuttu mitään.

Tämä on pieni askel kansainväliselle johtajalle, mutta onko tämä suuri askel suomalaisena pidetylle Nokialle.  

Tämä kysymys on meillä päässämme ja  täällä Varsinais-Suomessa erityisesti Salossa.  Nimittäin on turha luulla, etteikö johtajien taustat mukaan lukien kansallisuus painaisi ratkaisuja tehtäessä. Ei business ole pelkkää laskentatointa, vaikka niin annetaan ymmärtää. Mutta ei tietenkään ole toisinkaan päin, kuten Ollilan päätöksestä voi päätellä.

Unohdetaan uudet nokiat 

Jotenkin tässä yhteydessä tulee halua sanoa, että olisiko jo aika unohtaa uuden tai uusien nokioiden kaipuu. Nokian menestystarina sinänsä on ollut vertaansa vaille, ja vaikka sen voima ehtyisi ei siitä huolimatta voi muuta kuin tuntea kiitollisuutta niitä kohtaan, jotka sen ovat tehneet.
 Mutta en usko, että Nokian onnistuminen olisi osoitus suomalaisten ainutlaatuisesta kyvystä. Ihan kuten Paavo Nurmikaan ei ole taannut Suomen juoksumenestystä, niin on myös Nokiankin kanssa. Ainut mikä meillä on pysyvää on hyvä koulutus ja kohtalainen sosiaalinen turvaverkko. Pidetään niistä huolta eikä rapauteta Suomen kilpailukykyä väärän laiseen tukipolitiikkaan ja verovarojen heittämiseen Suomen metsiin.

Eurooppaan ei uskota

Lomat ovat ohi ja Euroopan tilasta on puhuttu. Jotkut kommentaattorit pilkaavat komission puheenjohta Jose Manuel Barossa yritti olla USA:n presidentin tyyllinen puhessaan Euroopan tilasta. Ei Eurooppa ja sen johto ole eikä voi lähiaikoina tulla  olemaan  liittovaltion presidentin asemassa. 
Alla on kuvitus FT:ssä olleesta artikkellista , jonka sanoma on ikävän karu: Eurooppa menee Japanin suuntaan, maailman politiikan merkitsettömyyteen.

Briti karsivat puolustusta ja Commonwelth on mennyttä. Ranska pullistelee traditionsa mukaisesti puheissaan ja Saksa pitäytyy omassa lestissään, noin vahvasti liioitellen kuvataan Euroopan asemaa. Jyrki Kataisesta jostaan kumman syystä ei ole noteerattu.
  Unionin johtajat saavat vain sen verran valtaa kuin suurten maiden pääkaupunkeista heruu. 
Loppujohtopäätös on kuten kuva kertoo on , että Kiinan ja USA:n kaksinapaisuutta yritetään  vahvistaa ja eurojohtajat katsovat monttu auki suurvaltojen menoa:

Ymmärrämme, mutta emme hyväksy

Kulttuurilauantain satoa ja noteerattavia kommenteja

Lasse Leino on edelleen voittamaton ja priimus parhailla arvosanoilla. Maaginen 9 on nyt täysi kymppi =10.
Kaikkei hän tietää jopa sen, että raikulipoika tanssii... ...  ..   ? mitä. Kuuntele ja hämmästy:
http://areena.yle.fi/audio/1250223

Kun hämärtää

Taas oli Naantali soi omin voimin. Kirkkokonsertin mukavat sävellykset  ja voimissaan olevat kuorot tekivät kuunneltavan viihdyttävä ohjelma, joka päättyi Armonlaakson laulun viimeiseen osaan. Kyllä se  sävähdyttää aina. Puhuttiin kuorolaisten suulla, että kokonaisena se pitäisi esittää. Varmaankin.
Kirkkokuoro eli Chorus Gratiae oli tällä kerralla erityinen ilonaihe. Hienoa yhteistyötä sellistin kanssa.
Mitä sitten ensi vuonna, kun kirkko on remontissa. Miettikää sitä.  Perinteelle kirkon täyttävä yleisö toivoo jatkoa!

Kommentissa Leena Salo toivoo yhteydenottoja email: leena.salo@dnainternet.net

Vaatimaton voittaja

"Kiitos kaikille kannustajille. Poppikoulun 2010 Primus-voittajana harkitsin ensin kannattaisiko järjestää Lordi-tyyppiset 'Torilla Tavataan'-kinkerit, mutta luontainen vaatimattomuuteni ja komea ulkomuotoni kera suuren viisauteni, tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ei taida nuoriso enää osata tavata ja vanhempi väki onkin jo heittänyt aapisensa saunanpesään... Joten koitetaan nyt olla ilosia velikultia kotioloissa ja mennä polkantahtia kohti pimenevää syksyä. terv. 'Naantalin Näännyttäjä'"  Lasse Leino

Hesarin gallup-tulosjulkistuksen yhteydessä lehdessä on pari haastattelulausuntoa:

Turhauttavaa on varmaankin rehellistä puhetta ja pettyneitäkin olemme, mutta ehkä emme täysin yllättyneitä. Tuomiojan Eki on varmaankin oikeassa analyysissään, että kvartaalitemppuilu ei auta ja että puolue  vuotaa Persuihin päin, mutta se, että puolue olisi hänen konseptillaan vähemmän herraskainen työväenpuolue on tietenkin täyttä potaskaa. Jymähtänyttää hölynpölyä.

Kotiläksyt on lukematta ja intohimon ja suhteellisuudentajun yhdistelmä on kallellaan tekohauskan suuntaan.

Otetaanpa esimerkiksi hallituksen budjettiesitys ja siihen reagointi: Opposition hampaat olivat Hesarin kolumnistilla tai eilen Gasumilla. Aika erikoinen asetelma, joka kertoo vastaanpanemattomasti, että ei hallita sisältökysymyksiä - hienommin sanottuna substansssia

Ja tänään sitten PT julkistaa talouden kasvulukuja, jotka ylittävät kaikki entiset. Talouden viimevuotinen syöksy ei demareita auttanut. Jos maailman kirjat ovat menneet sekaisin niin tapahtuisiko nyt niin, että  oppositio menestyisi talouden nousun vetämänä. Mielikuvat  ratkaisevat, mutta mihin suuntaan? Menestyvän nokka nousee ja sillon tällöin käy niin, että liukastuu lillukan varsiin. Sen sorttista väreilyä on ilmoilla. 

Lyhyesti taloupoltiikan sisältöön

PT moitti, että elvytys lopetetaan enen aikoja ja sillä kasvua leikataan. Velkaantuminen jatkuu  kuitenkin vielä, vaikka se ei olekaan hälyyttävällä tasolla, ei se ole vähenemässäkään huippukasvusta lähes4 prosentista huolimatta.

Nyt olisi aihetta menetellä sitenkin, että hyvätuloisten verotusta erityisesti pääomapuolella kiristettäisiin määräämällä pääomatuloista osuus kunnille esimerkiksi siten, että pääomatulojen puolikkaasta perittäisiin kunnallisvero. Elvytysvaikutusta haettaisiin Obaman mallin mukaan infra-investointien puolelta: Tiet ja rautatiet sekä merikuljetuskapasiteetin lisäys olisivat hyviä kohteita. Ne investoinnit nimittäin tukevat tulevaa kasvua ja siten parantavat kilpailukykyä ja lisäävät työllisyyttä.   

Naantali hakee harkinnanvaraista valtionapua

Kuulin radiosta ja eilen luin Vakka-Suomen Sanomista, että kuusi kuntaa Varsinais-Suomesta hakee harkinnanvaraista avustusta. Uusikaupunki, Tarvasjoki, Taivassalo, Paimio ja Loimaa ovat muut hakijat. Erikoinen seurakunta. Naantalin hakemus koski eritystapausta eli Taimon suuronnettomuutta eli Taimon tulipaloa. Muut hakijat ovat taloudellisesti ahtaalla olleeita ja olevia. Muistettakoon, että Mauri Pekkarinen myönsi Naantalille sisäministerinä olleessaan - luulen 1993 - avustusta verotulojen silloisen romahduksen seurauksena.

Saas katto kui äijän käy.

Savuton Naantali läpäisi valtuuston

Savuton Naantali tässä vaiheessa tarkoittaa oikeastaan vain savutonta kaupungintaloa. Muotiasiana tupakoinnin kieltoa pidettiin ja ehkä sen läpimeno onkin tällä hetkellä helpompaa kuin menneinä vuosina.

Vasemmistoliitto piti toimenpiteitä liian pitkälle menevänä holhousyhteiskunnan merkkinä.  Kokoomus ja aloitteen tekijä Taija Terä taas piti toimenpidettä kannustavana eikä valvonta ole pääaasissa. Sd-ryhmän puheenjohtajana Sirpa Hagsberg painotti työpaikoilla käyttäytymistä ja yhteistyötä sekä työterveyspalveluihin pääsemistä.   
Pieni kuhina kävi, kun Dennis Livson ilmoitti lopettaneensa tupakoinnin ja ehdotti, että savuttomuuden idea pitäisi laajentaa koko kaupunkia koskevaksi.  Niin maailma muuttuu.

Väläyteltiin viinan juomisen kieltämistäkin, jota tervehdittiin innostuneesti. Silmissä visiona siinteli tipaton Naantali, jonkin sortin kieltolakiakin voisi kuvitella toivottavan laajentuneen Saaristo-Naantalin uusilla alueilla vähintäänkin nostalgisissa merkeissä.

Irmeli Aalto pyysi eroa kaavoitus- ja ympäristölautakunnasta. Irmelin mitta oli täyttynyt. Hän oli tyytymätön esittelijöiden selityksiin ja lautakunnan vastuuntunnottomuuteen. Irmelin 30-vuoden kokemuksella on  perspektiiviä ja toivoa sopii, että hänen vuodatuksensa otettaisiin todesta.
Jaana Malmikare valittiin lautakuntaan hänen tilalleen.  

Kiitollisuudesta

”Kiittämättömyys on maailman palkka”, ”Sitä kättä purraan, joka ruokkii” ikään kuin kansan suun johdatukseksi.  Aihe varsinaisesti tulee viime sunnuntain teemasta: ”kiitollisuus”. Teemasta saarnasi eläkkeelle jo siirtynyt Leena Flander. Ja nyt sanon jotain ihan sopimatonta: Hänen puhetyylinsä ja olemuksensa ei ärsytä. Ja siitä taas seuraa, että häntä on pakko kuunnella.

Teksti kiitollisuusteemaan kertoi kymmenestä spitaalisesta, jotka Jeesus paransi. Vain yksi samarialainen tuli kiittämään. Ei saarnaaja vaan puhuja Leena Flander kertoi tämän spitaalisuus-aiheen koskettaneen häneen henkilökohtaisesti. Hän osasi panna ajatuksemme myös miettimään nykyisen yhteiskunnan ulkopuolelle työnnettyjä ja samarialaisuuden kohdella sitä, että mekin ihan nyky-yhteiskunnassamme katsomme alaspäin vieraita ja vääräuskoisia.

Kiitollisuuden kohdalla puhuja muistutti, että yhdeksän parantunutta juutalaista tunsivat varmaan kiitollisuutta, mutta kiittämään he eivät ehtineet.  Jos sanomaa oikein ymmärsin, ei se kiitos-sanan puute ollutkaan pointti. Vaan se oli tapauksen opetus, että yhdeksän juutalaista eivät saaneet sitä, mitä sai samarialainen, jonka Jeesus lähetti matkaa sanomalla: ”Uskosi on sinut pelastanut”. Ja tämä loppu on teologiaa eikä yleistä etiikkaa, jota tarinan alku edustaa.

Tänään on kulttuurilauantai: Naantali soi ja kuuluu

Naisliitto 110 vuotta

Demarinaiset eli Naisliitto siis  sosialidemokraattinen - alun perin Suomen työläisnaisliitto - juhlii 110-vuotista taivaltaan. Dooriksen etusivu on kuten kuvast näkyy erilainen ja niin on ulkomuodoltaan puheenjohtaja Maria Guzeninankin toista tyyppiä kuin Miina Sillanpää.

Enkä minä Doriksenkaan teksteihin ihan helposti osaa yhdistää minun sammakkoperspektiivin muistikuvaa ompeluseurasta, jossa Anna Kautto luki, Sofia Kaunisto puhui ja Maija Turunen nauroi. Kudottiin kummilapsille joululahjoja ja juotiin pullakahvit ja kai siinnä vähän puskaradion kuulumisiakin muisteltiin.
Topakkaa porukkaa ovat naisemme olleet. Raili Eloranta oli toimeenpaneva johtaja luonteeltaan eikä kaiketi kukaan voita vaikuttamisen ahkeruudessa Riitta Alhoa. Ja katsokaa valtuustoryhmää siellä naisenergiaa on: Sirpa Hagsberg johtaa ryhmää ja Arja Savolainen on yleisjaoston puheenjohtajana.   

Kun ukkoyhdistys kokoontui, kiehauttivat naiset keittiössä kahvit ja talkoissa taikoivat voileivät. Kyllä ne maistuivat. Nyt on tasa-arvo tullut todenteolla ja miehet keittävät kahvit työväentalolla eikä voileipiä saa, mutta ei talkootöitäkään tehdä eivät edes naiset.
 
Naisliitto ajoi aikoinaan kiintiöitä ja nyt niitä tulevat tarvitsemaan miehet. Enne vähäteltiin, että naiset ajattelevat tunteella, nyt kadehditaan, että naisilla on enemmän tunneälyä ja kun tytöt ovat vielä poikia ahkerampiakin, niin eikös siinnä kaiken maailman lasikatot ole menneet säpäleiksi. Ihan” ite” tässä on tunnustettava, että kansanedustajaksi en olisi tullut ilman Ritva Grönlundin johtaman Turun Sos.dem. Naisyhdistyksen tukea. Naiset siis ovat myös rohkeita joskus jopa hullun sellaisia.  

Ja lopuksi todettakoon, että Tarja Halosen ensi visiittin aihe Naantaliin oli tilannekatsaus naispiirin kokokuksessa Naantalin Työväentalolla ja vuosi oli 1978 , otaksun.

Urho Kekkonen 3.9.1900 -31.8.1986

Väinö Leskisen parhaaksi puheeksi mainittu 151 kertaa  Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen  ----  Kekkonenn, Kekkonen …… oli meille radiosta sitä kuunteleville kova pettymys. Luulen muistavani myös  Lasse Kankaan kannattajien arvelleen, että Kekkonen tai  ainakin hänen kaverikseen luokiteltu Reino Kuuskoski olisi ollut avustamassa  Kankaan kaatajia. Toinen urbaani legenda kertoi taas, että Naantalin ja Kultarannan välit etääntyivät juuri riitojen takia. Kaupungin puolelta oli jotenkin toimittu epädiplomaattisesti ja niinpä Kekkonen otti etäisyyttä. Kultarannan ja kaupungin välit olivat muodollisen etäiset.

Asiantilaan yritettiin korjausta, kun Naantalin yksi merkittävistä hankkeista uusi terminaali oli valmistumassa vuonna 1974. Terminaali oli ainakin Suomen suurin ja merkittävä pohjoismaisittainkin; Miljoonamatkustajaa on hirmuinen määrä. Tuolloin yhtiön hallituksessa syntyi ajatus lähestyä presidenttiä:  Taitava ja tyylikäs hallituksen sihteeri, nyttemmin satamaneuvos  Antti Merilahti  onnistui saamaan adjutantti Lasse Wähterin  langan päähän ja saimme hänet vieraaksemme. Esitimme toiveemme saada  Tasavallan presidentti terminaalin vihkijäksi.  Majuri Wächter piti ehdotustamme perusteltuna ja lupasi esittää asiaa eteenpäin ja niinpä sitten saimme kuulla, että tällainen ihme tapahtuu, että Kekkonen tulee Naantaliin.

Kävi  kuitenkin niin onnettomasti, että juuri silloin 73-vuotiaan miehen eturauhanen pakotti presidentin pois julkisuudesta ja niin tämä yritys  meni mönkään.  Valittelimme puolin ja toisin tapahtunutta ja niin sitten vuonna 1977 saimme hyvitykseksi  UKK:n vierailulle terminaaliin. Näytimme taloa ja kerroimme liikenteestä ja siitäkin, että terminaalissa oli työvoimatoimiston sivupiste, ja siihen presidentti sanoi, että ”sepä on hienoa, että täällä yritetään vielä lähtijän takinhelmasta vetää omaa työvoimaamme takaisin”.

Tilaisuus oli hyvin jäykkä, eikä arvostuksensa korkeimmassa kohdassaan ollut presidentti tilannetta laukaissut. Lasse Wächter ehti onneksi meitä varoittaa ja sanoi, että syy ei teissä. Kaikella tavalla pieneksi itsemme tunsimme Kekkosen majesteetillisessa seurassa.  

Presidentti kävi visiitillä jälkeenkin päin pikku tilaisuuksissa, joissa hänelle kerrottiin mm:ssa Ukko Pekan siltasuunnitelmista ja muista Kultarantaa koskettavista asioista. Emme ilmeisestikään mitään pahempia mokia tehneet, kun saimme sitten tietenkin Arto Noraksen suosiollisella tuella presidentin Naantalin Musiikkijuhlien suojelijaksi ja se oli juhlaa, kun saimme hänet konserttiin. Hieno suhde päättyi siihen, että Kultarannassa järjestettiin juhannuksen 1981 Sibelius Akatemian kvartetin juhannuskonsertti suorana tv-lähetyksenä.
Presidentti oli tilaisuuden suvereeni isäntä ja paikalle hän oli kutsunut sukulaisiaan  ja entisiä avustajiaan. Arton selloa hivellessä hän taisi tunnistaa siinnä naisellisia muotoja. Illallisen jälkeisiltä kahvilta hän nousi reippaana kiitellen soittajia ja vieraita ja valitellen , että hän ikämiehenä joutuu poistumaan, mutta älkä antako sen häiritä. Siinnä yhteydessä ei meistä monikaan osannut arvata, että  se on hänen viimeinen kesä presidenttinä.

Elokuussa tapahtui UKK:n i  terveydentilan romahdus Islannin matkalla. Adjutantit olivat tilanteesta huolestuneita enne matkaa, mutta henkilääkärit mukana myös  Erkki Kivalo, Naantalin entisen edesmenneen kamreerin professori poika eivät tohtineet puutua asiaan.
Käytännössä Presidentti Urho Kekkonen hoiti viimeiset virkatoimensa Naantalin Kultarannassa.

Kirjallisuudesta olen lukenut, että  Urho Kekkonen tapasi Emil Skogin  Einari Karvetin luona sosialidemokraattien hajaannuksen merkeissä. Arvellaan, että Kekkonen olisi rohkaissut opposition miehiä eli että tuo tapaaminen olisi ollut yhtenäisyyden lopun alku ja TPSL:n startti.
Einari Karvetilta ole kuullut, että  hän poistui kättelemättä Kekkosen luota eikä sen jälkeen enää tavannut vanha ystäväänsä privaatisti.  Syynä oli Raision Tehtaiden rahalahjoitus Maaseudun Tuki Säätiölle, joka puolestaan  avusti  Kekkosen vaalityötä.

Yhtäällä on niitä, jotka itseään nostaakseen vähättelevät suurmiehiä painottomalla heidän heikkouksiaan. Ja toisessa päässä on  Juhani Suomi, joka näkee Urho Kekkosen kaikki liikkeet lähes jumalaisen viisaina.     Kiistatta kaikkien on tunnustettava, että Urho Kekkonen oli aikansa jättiläinen. Vieläkin tanner tömisee, kun mielessään näkee norsun tanssivan. 

Ps. Olli Kyrki ystävällisesti korjasi palstalle tulleen pahan mokan.
Muistisääntöni mukaan Urho Kekkonen ja Paavo Väyrynen ovat syntyneet peräkkäisinä päivinä. Ja niinpä arvelin ajattelemattomuuksissani, että Kekkonen on syntynyt ennen eli 1.9,  eikä Paavon syntymäpäivän 2.9. jälkeen eli 3 pnä syyskuuta. Niin ne suuruusjärjestyksen muistisäännöt johtavat harhaan. 

Ps. 2.

  Onneksi olkoon tänään 2.9.2010  Liisa Jaakonsaari 65 vuotta!

Irak, Blair ja Juhani Vaaranen

>>>>>>>>Yhdeksän kuukautta ja taas tornista soi>>>>>>

Rantakioski on palvelulaitos ja yritys. Kiitos siitä.
Trumputtajat saavat hyvälle mielelle. 
Mutta kaikki kiitäen ihailevat
ihmemies Jari Virtaa ja hänen soittoaan

Tämä Jockke Leinon kuva kertoo, että itse kotiseutuneuvos

Raino Puottula kunnnioitti läsnäolallaan tilaisuutta.

Se oli naantalilaisten ilta
 

.
 

Saksojen yhdistyminen ja Turun seutu

Ihan ulkopuolisena kuitenkin henkilöitä henkilöitä tuntevana elättelin toiveita, että Jarkko Virtanen olisi siirtynyt Raision johtoon. Hänellä on toimeen tulemisen kyky ja asioiden haltuun oton taito. Olen vakuuttunut, että siitä olisi ollut hyötyä seutukuntayhteistyölle. Nyt Jarkko kuitenkin päätti pysyä Turussa, eikä sekään ole huono asia. Varsinkin, kun hän perusteli sitä paranevilla Aleksi Randellin tuomilla  yhtiötyönäkymillä ja samalla hän antoi vastauksen, jota olemme Randellilta odottaneet. Veli todisti veljen puolesta. Kätkin tämän tiedon sisälleni.

Seutukunnan ohjausryhmässä toivottiin rakennemalleihin ja kokeiluun vauhtia. Välillä mikään ei etene ja toisena päivänä ei ole yhtään aikaa, vaan pitää rientää muutoksesta toiseen. Olen sellaisessakin ollut mukana, että on kevät- ja syysorganisaatiot. Se ei kuitenkaan ole hyvää julkista hallintoa.
Kilpakumppanini ja kaverini Jukka Mikkola piikittelikin, että saatiin Länsi- ja Itä-Saksa yhteen vuodessa, niin mikä siinnä on, ettemme täällä onnistu.

Mietin mielessäni, että mikä on Itää ja mikä Länttä.

Täältä katsottuna Turku on itää. No eihän tässä ole ilmansuunnasta, vaan tilasta kysymys. Saksassa asetelmana oli että suurempi Länsi oli voimissaan oleva ja se pystyi nielemään heikkokuntoisen mutta halukkaan Idän. Tosin operaatio oli kallis Lännelle ja koko Euroopalle ja olenkin moneen kertaan muistuttanut, että 1990-luvun lamamme yhtenä syntypukkina oli Helmuth Kohlin vaalitaktinen, ja samalla yltiöpäinen yhdistämiseen liittynyt valuutan vaihtosuhde, joka nosti korkotason koko Euroopassa ja aivan erityisesti Suomessa pilviin. Muistetaan myös, että Saksassa korjattiin heidän oman johtonsa eli Hitlerin aikanaan käynnistämän sodan seurauksena syntyneen Stalinin rakentama vääryys.

Analogia ei oikein istu meidän nurkille. Täällä on kysymys tarkoituksenmukaisuusharkinnasta, joka sen tunnustan voi olla eri puolita aitaa katsottaessa erilainen. Ja siksi pitää kunnioittaa kaikkien osapuolten oikeutta päättä asioista omaehtoisesti.