Ilmoitukset
Valtuusto kokoontuu syyskaudella 6.9. , 11.10. , 15.11. ja 13.12.
Yhteinen Naantali -tiedote
Kirjoituksia
SOSIALIDEMOKRAATIT NAANTALISSA
Naantalin Työväenyhdistys ry. perustettiin 1894 wrightiläisen kultturellin työväenliikkeen hengessä paikallisen paremman väen toimesta. Yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja oli kansakoulunopettaja Oskari Tervo, josta myöhemmin tuli kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja Naantalin ensimmäinen kaupunginjohtaja. Ajatuksena oli, että työväen sivistyksellisen tason nostaminen parantaisi heidän asemaansa erityisenä tavoitteena raittiusaatteen juurruttaminen köyhän kansan keskuuteen.
Suomen Työväenpuolueen perustaminen Turussa 1899 ja Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen perustaminen Forssassa eivät vielä kääntäneet naantalilaisia poliittisen työväenliikkeen suuntaan. Herääminen tapahtui vasta 1905 yleislakon ja 1906 saavutetun yleisen äänioikeuden seurauksena ja Naantalin Työväenyhdistys lopullisesti ratkaisi kantansa 1907 eli samana vuonna, jolloin Naantalin Työväentalo valmistui Käsityöläiskadun varrelle.
Työväentalon rakentaminen oli iso urakka. Työväentalo on sittemmin ollut yhdistyksen toiminnan keskeinen paikka: Siellä kokoonnuttiin niin kulttuurin, urheilun, kuin vapaan yhdessä olon merkeissä. Talon ylläpito ja kehittäminen vaativat myös yhdistyksen jäsenistöltä talkootyötä ja taloudellisia uhrauksia. Talo oli henkinen koti ja yhtenäisyyden symboli vuosikymmenet.
Naantalin Työväenyhdistys ei välttynyt kansalaissodan melskeiltä, vaan suuri osa yhdistyksen aktiiveista osallistui punakaartin toimintaan kohtalokkain seurauksin. Viisi aktiivia jäi matkalle ja vielä useampi kärsi vankilatuomioita. Kansalaissodan jälkinäytöksiin oli kaatua niin yhdistys kuin sen omistama talokin.
Vaivoin siitä selvittiin ja sotien välinen aika ei ollut sosialidemokratialle suosiollinen pikkuporvarillisessa hengessä elävälle Naantalille. Pienenä syrjittynä vähemmistönä jaksoi uskollinen jäsenistö pitää kansainvaltaisen työväenliikkeen lippua yllä äärioikeiston hyökkäyksiä vastaan.
1930-luvun lopun uudet poliittiset avaukset Kyösti Kallion valinta presidentiksi ja oikeisto-vasemmisto rajan ylittävä punamultayhteistyö toivat Naantaliin uutta uskoa. Talvi- ja jatkosodan yhteishenki vaati kaikkien panosta. Uhrauksitta ei Työväentalon kasvatitkaan sodasta selvinneet - kymmenen matka päätyi Naantalin kirkkomaalle.
Sodan jälkeinen kova aika kokosi nuorisoa Työväentalolle. Ankarat olosuhteet ja kova työ savati vastapainoa erilaisten harrastusten muodossa. Työväenyhdistyksen kasvatti V&U seura Naantalin Toverit eli kukoistuskauttaan, yhdistyksellä oli torvisoittokunta ja paikallinen työväen näyttämö eli vilkkaasti. Tanssit vetivät väkeä Naantalin ulkopuolelta. Yhteiskoulu käytti taloa voimistelusalinaan. Naantalin Työväentalosta oli tullut hyväksytty osa Naantalia.
Työväenyhdistys säilyi myös kansainvaltaisen työväenliikkeen riveissä. Kommunistien iskut eikä myöhempi puoluehajaannuskaan saaneet Naantalissa kannatusta. Naantalin sosialidemokratian selkärankana olivat asevelisosialistit.
Naantalin teollinen nousu alkoi Tupavuoren öljysataman perustamisella ja jatkui sokeritehtaan, sahan ja erityisesti Nesteen jalostamon ja IVO:n voimalaitosten myötä. Naantalin hyvinvoinnin uusi ulottuvuus toi paikkakunnalle ammattityövoimaa ja luonnollista kannatus pohjaa sosialidemokratialle, joka nousikin Naantalin ja Naantalin maalaiskunnan yhdistämisen yhteydessä merkittävimmäksi poliittiseksi voimaksi. Porvarillinen puoli alkoi tunnustaa puolueväriä vasta 1960-luvulla.
Naantalin Työväentalo remontointiin elokuvateatteriksi, jonka toiminta Kinon nimellä alkoi 1958 kestäen aina vuoteen 1998 asti. Elokuvatoiminta oli Naantalin Työväenyhdistyksen suurimittaisin ponnistus paikkakunnan kulttuurin ja vapaa-ajan puolesta.
Naantalin kaupungin ja maalaiskunnan yhdistäminen loi edellytykset kaupungin kehittämiselle erityisesti asuntotuotannolle. Kun 1960-luvulta alkoi myös hyvinvointiyhteiskunnan kehittäminen koululaitoksen, terveydenhuollon ja sosiaalitoimen alalla, oltiin Naantalissa siihen hyvin valmiita. Korkeat lähinnä Nesteen tuomat vero- ja satamatulot tekivät Naantalista korkean palvelutason paikkakunnan. Tätä kehitystä edistettiin myös poliittisella yhteistyöllä, jota harjoitettiin menestyksellä aina 1990-luvulle asti.
Naantalin Työväenyhdistys myi talonsa 1988 ja perusti Naantalin Työväenyhdistyksen Säätiön hallinnoimaan saatua omaisuutta, jonka avulla on hankittua uusi talo Lill Handelus osoitteessa Kaivokatu 20. Taloa kutsumme Naantalin uudeksi työväentaloksi eli NUT, vaikka talo on vanhempi asuintalon alta purettua Käsityöläiskadun taloa.
Naantalin Työväenyhdistys jatkaa sosialidemokraattisena perusyhdistyksenä ja kunnallisjärjestönä. Naantalin Työväenyhdistyksen säätiö hallinnoi lähinnä kiinteistöihin sijoitettua omaisuutta tavoitteena tukea yhdistyksen periaatteiden mukaista toimintaa.
Pitkä menestyksellinen historia on hyvä lähtökohta toiminnalle, jonka keskiössä ovat naantalilaiset ja laajemmin ajatellen suomalaiset ja vielä laajemmin ajatellen eurooppalaiset ja tietenkin kaikki kansat maailmassa. Sosialidemokratia on tunnettu kansainvälisyydestään, mutta me olemme ylpeitä myös suomalaisuudesta ja erityisesti uskomme, että parasta on keskittyä kysymyksiin, joiden avulla saadaan parannusta aikaan. Siksi meidän työkenttämme on ensisijaisesti kotikaupungissamme Naantalissa. Tavoittelemme Naantalia, joka antaa elämisen edellytykset kaikille siten, että voimme saavuttaa parhaan tilan sosiaalisen yhteenkuuluvaisuuden rakentamisessa. Pyrimme siihen, että meillä olisi köyhiä ja syrjäytyneitä vähemmän kuin muualla ja että meillä olisi menestyneitä asukkaita enemmän kuin muualla ja että ympäristömme tarjoaisi virkistystä niin naantalilaisille kuin vieraillemmekin.
Naantalin Uusi Työväentalo
Mikko Rönnholmin puheenvuoro Naantalin Uuden Työväentalon avajaisissa 21.9. 2000
Niiden aikojen Naantali, johon Lill Handeluskin (Vähä Handelus) sijoittui 1700-luvulla, oli koko lailla toisenlainen kuin nyt. Kortteleita oli aluksi kaksi pohjoinen ja eteläinen, Alinen ja Ylinen. Lahdenperässä olevat kuuluivat Aliseen. Vähä Handelus olisi siis "pohjolaa". Lahdenperän lahti kuivui kaiken aikaa ja antoi tilaa Naantalin toiselle pääkadulle Kaivokadulle.
Vähä Handeluksen ensimmäisenä omistajana mainitaan 1760-luvulla leski Maria Johansdotter, jonka Naantalin historia tuntee eräänlaisen kirkollisen elämän kapinallisena, joka ei välittänyt käydä kirkossa joka suhtautui sen oppeihin niin penseästi, että hänet haudattiin kelloja soittamatta ja syrjäiseen paikkaan.
Seuraava omistus kirjaus on sata vuotta myöhemmältä ajalta, jolloin pienen ja vähäisen talon omistajaksi kirjattiin loinen Iisak Korsman.
1900 luvun alussa omistajaksi tullut ajuri Johan Lempinen on ehkä nykyisen talon tekijä. 1916 omistus siirtyi Naantalin viimeiselle kestikievarin pitäjälle Emil Reinhold Pehrsonille.
Pehrsonin jälkeen talo siirtyi Naantalilaiselle vaikuttajalle Henrik Aleksander Palmroosille, raatimiehelle ja leipurimestarille. Naantalilaisten tuntema vuonna 1962 kuollut Nisulan Ulla hänen toinen vaimonsa oli häntä lähes neljännes vuosisataa nuorempi.
Talo oli tämän jälkeen nykyisen naantalilaisen Ake Jokelan hallussa, kunnes se siirtyi kiinteistöjärjestelyjen kautta Naantalin Sviitin omistukseen kiinteistöosakkeeksi, jonka NTY:n Säätiö osti vaihtokaupalla. Osakkeet mitätöitiin sittemmin kun säätiö vuokrasi talon alla olevan tontin sadaksi vuodeksi.
Talo vähäisistä lähtökohdista kehittyi merkittäväksi liikekiinteistöksi, jossa on ollut mm:ssa vanhojen naantalilaisten tunteman Kustaa Aaltosen suutarinverstas kultaisine saappaineen. Taitava suutari ja grynderi "päänahka" Aaltonen oli Yhteiskoulun perustajia. Onni Viiliruusu ja Säde Nikula voidaan liittää nykyisistä paikkanunnan yrittäjistä taloon.
Talon ympäristöstä Lahdenperästä ja paimenlähde Prykikotasta on mainittava lähteen olleen jo tunnettu luostarin ajalta toivomuslähteenä. Prykikota tulee bryggaamisesta eli oluen panemisesta, jota 1622 järjestyssäännön mukaan. "Kaupunkien tuli harjoittaa liiketaloudellista ja verotettavaa oluen panoa." Naantalilaiset eivät tietenkään asetuksista veisanneet viis kunnes Pietari Brahe määräsi panimon rakentamisesta ja antoi luvan siirtää Kauppilan riihen Lahdenperän panimon tarpeisiin. Kota nimi tulee lähteen katoksesta. Naantalin olut oli laadukasta ja kelpasi vientiin aina Ruotsin hoviin asti.
Vastapäätä Vähä Handelusta Isossa Hollossa oli kuuluisien Lindblomin sisarusten viimeinen työtila ja nykyisen Kaivokadun paikalla, kun katu nimittäin ennen kääntyi rannasta tullessa vasemmalle prykikotaan päin, oli Naantalin Puhelinosuuskunnan kiinteistö. Nykyisen Hesburgerin kiinteistön paikalla on ollut tullirakennus Rödagard liike ja asuinkiinteistö.
Katunpäässä, jonka vaiheilla on väljää katumaata modernin liike ja asuintalon Naantalin Cityn edessä oli viime sotiin asti hollitupa ja monenlaisia kauppoja. Vähä Handeluksen ympäristö on muuttunut hyvin ratkaisevasti. Niin myös talon omistus. Luulisin , että eipä taitaisi Heikki Palmroos ihan paikoillaan haudassaan olla, jos tietäisi nykyisen tilanteen.
Talo on saanut vankan omistajan, jonka juuret ovat vuodessa 1894. Omistava säätiö on Naantalin vanhimman katkeamattomasti toimineen yhdistyksen Naantalin Työväenyhdistyksen perusta sillä tarkoituksella, että Naantalin Työväentalosta 1988 saatu korvaus jäisi elämään Naantalin kiinteistöissä hyödyttäen yhdistyksen tärkeänä pitämiään tavoitteita kuten työtätekevien sosiaalista asemaa että erityisesti työväen kulttuuriperinnettä.
Säätiö on pakosta lahjoittanut omista varoistaan Naantalin kaupungin vuokra-asuntotuotantoon pitkälti yli puoli miljoonaa. Nimittäin sen verran ainakin kaupunki voitti Pylväshovin, joka oli hankittu elokuvatoiminnan jatkamiseksi, kiinteistökaupasta, sillä kaupunki möi tontin lähes tuplahinnalla myöhempään takaisin ostohintaan verrattuna.. Elokuvatoiminta aiheutti yhdistykselle myös yli puolen miljoonan tappion, jonka säätiö on ottanut kontolleen. Tässä tappiossa ei ole talkootoiminnan kustannuksia otettu huomioon.
Naantalin Työväenyhdistyksen 100-vuotisjuhlien kulttuuritarjontaan säätiö on osallistunut. Muita lahjoituksia ei säätiö ole tehnyt, eikä se ole maksanut toimintansa pyörittämisestä palkkoja eikä palkkioita.
Säätiötä voi pitää puhtaana kulttuurisäätiönä sen perustajien poliittisista taustoista huolimatta.
Kun säätiöllä on taloudelliset edellytykset kohtalaiset, uskoisin, että se pystyy omistaen nykyisin torin varrella olevan Aurinkotie 6:ssa sijaitsevan liikehuoneiston, jossa Koti Britti nyt toimii ja tämän kiinteistön, toimimaan siten, että tästä kiinteistöstä tulee pysyvä mutta samalla toimiva kulttuurimuistomerkki Naantaliin.
Talossa on pienyrityksiä: parturi-kampaamo, laatuvaate-divari, ATK-ohjelmistoyritys, kirjanpitotoimisto, pieni "osapäiväpääkonttori"ja majoitustiloja sekä kokoustilat.
Historiallinen jänne on pitkä. Toiminnan jatkaminen ei ole itsetarkoitus. Mutta on mielestäni arvokasta, että pystymme yhdistämään pitkän historiallisen toiminnan ja sen aikana tehdyt tulokset tähän päivään ja huomiseen taloudellisesti toimivalla ja paikallista ympäristökulttuuria vaalivalla tavalla.
Meitä vaivanneet poliittiset rakennuslupakenkkuilut ovat pientä verrattuna edeltäjiemme oikeustaisteluun talon ja torvien omistuksesta. Kiitollisuudella muistamme yhdistyksemme suuria uhrauksia aikoinaan tehneitä tuhansien työtuntien talkoolaisia, jotka rakensivat, kunnostivat ja ylläpitivät edesmenneen Työväentalon, josta saaduilla rahoilla tämä talo on ostettu ja kunnostettu. Meidän osamme on ollut helppo, kun hyvät urakoitsijat Rakennusliike Seppo Sohlmanin johdolla ovat toteuttaneet arkkitehtitoimisto Jarmo Saarisen suunnitelman.
Meitä kuitenkin yhdistää edeltäjiimme yhteinen aate ja sen puolesta kamppailu. Toiminnan edellytykset ja menettelytavat ovat muuttunette paljolti liikkeemme omien toimien ansiosta. Mutta kyllä tänäänkin on kysymys jokapäiväisestä leivästä sen laajassa merkityksessä, turvallisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta muuttuvissa olosuhteissa ja yksilön, vain kultaisen säännön kahisemasta, vapaudesta. Sitä työtä jatkamme näissä uusissa, entistä vanhemmissa kokoustiloissa.
Historiatiedot Raino Puottulalta kuultuja, Talon vihki käyttöönsä SDP:n puoluesihteeri Kari Laitinen