• 2010/1
• 2009/3
• 2009/2
• 2009/1
• 2008/3
• 2008/2
• 2008/1

• Etusivu
• Ajankohtaista
• Kirjoituksia
• Uusi kirjoitus
• Kunnallisvaalit 2008
• Esittely
• Johtokunta
• Liity jäseneksi!
• Valtuustoryhmä
• Luottamushenkilöt
• Linkit
• Palaute

Tyhmyys /ajattelemattomuus on pahin pyromaani.

Siitä on nyt 50 vuotta, kun  Luukon Esko, Suikkasen Aimo, Reimanin Seppo,  Laakson Pentti ja minä yövyimme kuivan kesän jälkeen edellisenä vuotena rakentamallamme  laavulla. Sunnuntaina  pois lähtiessämme kiusoittelimme Villan Marja-Leenaa: ” Pistimme vähän metsää palamaan”. Juuri hänen  kauttaan  olimme saaneet luvan hänen isältään Villan Uunolta laavun rakentamiseen.
maanantaiaamuyöstä soivat palopillit ja kuulimme, että Luonnonmaalla on metsäpalo. Hieman myöhästyneenä kouluun tullut ylemmällä luokalla ollut vpk-aktiivi  ja myöhempi Naantalin palopäällikkö Seppo Laine  kertoi tulipalosta. Pahat aavistuksemme vahvistuivat. Metsäpalo oli Haijaisissa ja se oli saanut alkunsa meidän laavulta.

Miksi se sitten syttyi? Mitä siitä seurasi? 

Vettä ei ollut edes läheissää suossa huippu kuivan kesän seurauksena ja niinpä me teimme pahan virheen tukahdutimme nuotion hiekalla. Nuotiokivien alla oleva sammaleinen juuristo oli kuivunut ja kuumentunut ja jostakin raosta oli ilma päässyt mättäisiin ja katastrofi oli valmis. Metsää taisi palaa kaksi- kolme hehtaaria ja vahingot olivat merkittävät. Onneksi se ei kuitenkaan noussut latvapaloksi, mutta kuivan kasvuston ja puut palo tuhosi.

Koulupäivämme jatkui pelon sekaisissa odottavissa  tunnelmissa. Tiesimme mitä tulemaan pitää  saadessamme  kutsun rehtorin puhutteluun. Tiukka ja pelottava tri Kurt Enkola aloitti ripityksen  ja kyselyn; Me vastasimme ja kerroimme miten olimme toimineet. Tiukan ilmeen takaa paistoi kuitenkin jonkinlainen ymmärrys, joka heijastui myös poliisikuulusteluihin , joissa  päädyttiin siihen, että tahallisuudesta ei ollut kysymys vaan  tuottamuksellisesta vahingosta.
Korvausvelvollisuus tuli vanhemmillemme. Se oli melkoinen muistaakseni yli  60.000 markkaa. Kallis reissu ja kova opetus ajattelemattomuuden  surauksista.

Olihan meille kerrottu tulipaloriskeistä ja tulen käsittelyn liittyvistä vaaroista. Mutta se, että palo voi kyteä ja että tulen ei tarvitse näkyä, ei juolahtanut mieleen. Ei savua ilman tulta pitää sinänsä paikkansa.  Muistikuvissamme olimme varmoja nuotion sammumisesta.

Opetus haetaan aina tällaisissa tapauksissa. Tulen kanssa ei ole leikkimistä eikä tulen aiheuttamista vaaroista puhuta turhaan. Siitä huolimatta meiltä aina jää huomaamatta vaaraa aiheuttavia tekijöitä ja siksi tuskin tulemme välttymään tulen aiheuttamilta vahingoilta. Eli tulen sammuttamiseen ja pelastustoimintaan ja tietenkin vakuuttamiseen on suhtauduttava edelleen vakavasti meilläkin tällä Suomessakin.  Kuuma ilmanala ei ole eteläisten maiden tapaan meillä riskitekijä. Sen sijaan  lämmittämisen  tarve ja saunominen ovat varaa aiheuttavia ja miksei myös retkeily nuotioineen. Sillä puolella on erityisesti rakenteellisilla tekijöillä ja turvajärjestelmillä suuri merkitys. Nuotiopaikkoja rakennetaan retkeilyalueille, kaupungillakin omat laavut. Rakennusten materiaaleja ja rakenteita kehitetään normistoilla ja toteuttamista valvotaan viranomaisten toimesta.   
Ehkä taas olisi aihetta tarkastella Naantalin vanhan puukaupungin  palosuojelujärjestelmää. erikoistapauksena. Ehdotuksia on aiheesta tehty naantalilaisten suunnittleijoiden toimesta.