Yhteinen Naantali -tiedote

• 2011/1
• 2010/2
• 2010/1
• 2009/3
• 2009/2
• 2009/1
• 2008/3
• 2008/2
• 2008/1

• Etusivu
• Ajankohtaista
• Kirjoituksia
• Uusi kirjoitus
• Kunnallisvaalit 2008
• Esittely
• Johtokunta
• Liity jäseneksi!
• Valtuustoryhmä
• Luottamushenkilöt
• Linkit
• Palaute

Tasapainoilua

Isänpäivä on nimen perusteella yhden isän, kun taas  äitienpäivä monien äitien päivä.  Wikipedia selittää, että päivää vietetään isien kunniaksi, joten jollakin kielellisellä eikä sisällöllisellä tekijällä päivien nimitys selittynee.

Molemmat perinteet ovat yhdysvaltalaista perua. Äitien päivä tuli heti kansalasisodan jälkeen Suomeen ja ruotsalaiset kauppiaat toivat isänpäivän Pohjolaan 60 vuotta sitten.
TS:ssä  Matti Arvaja  muisteli isyytensä hankalia hetkiä ja taisipa siinnä jotenkin päätyä sellaiseen näkemykseen, että kyllä tämä marraskuu paremmin miespuolisille sopiikin ja taas toukokuu on äideille ihan oikein.  Maailmalla isää juhlitaan pääosin lämpimänä aikana useimmiten kaiketi kesäkuussa. Tässäkään ei taida olla mitään sukupuolista lähtökohtaa, vaan veikkaan päivän valinnan perusteen olleen kaupallisen; Piristetään hiljaista sesonkia.

Isänroolista puhutaan melko yleisesti.  Ilmaisu ei ole onnistunut. Isänä oleminen ei saisi olla rooli. Tarkoitan, että ei sitä tarvitse käsikirjasta opetella eikä se saisi olla näyttelemistä. Olen melko vakuuttunut, että isä voi onnistua monella tavalla ja yhtä vakuuttunut olen siitä, että yhtä monella tavalla voi epäonnistua. Ihmiset, tehtävät ja olosuhteet vaihtelevat niin paljon, että  hyvän mallin sovittaminen voi kääntyä itseään vastaan. Jotenkin uskon, että sellainen normaali yhdessäolo olisi varmasti parasta. Toisaalta vähän pelottaa tuollainen loppuun asti ohjelmoitu elämäntapa. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö pidän olla järjestys ja aikataulut, mutta pitää olla myös vapautta niiden välissä.

Isäni oli ikämies syntymäni aikoihin, useimpien koulukavereiden isoisät olivat hänen ikäluokassaan. Työ ja luottamustoimet veivät häntä eikä hän ikinä kantanut urheilukassiani eikä ollut kentän reunalla. Omat pojatkin ovat saaneet harrastuksena hoitaa omin voimin. Nyt katsoessani lastenlapsia huomaan valtavan eron. Heidän harrastukset ovat koko perheen, vähän isovanhempienkin asia. Kun kuuntelen kokouksissa tämän päivän isiä, ovat heidän arvojärjestyksessään  lapset etusijalla.
Isäni joutui sähkövian takia töihin oli  joulu tai juhannus . Tyttären rippijuhlakin taisi jäädä väliin.  Prioriteetti lähti vastuusta ja leipätyön korkeasta arvosta sekä luottamustehtävien kunniakkaasta hoidosta.
 Kohtuutonta se oli, mutta emme me huonoksi isäksi  häntä kokeneet lapsena vielä vähemmän nykyisin. Sen sijaan silloin tällöin tulee mieleen, että näillä vanhan ajan isille ei suotu sitä lasten mukana olemisen iloa.

Kohtuullisuus pitäisi säilyttää. Tasapainoa työn ja perheen kesken on syytä tarkkailla. Työtä pitää tehdä  ja vastuuta on kannettava  lapsia unohtamatta.