• 2010/1
• 2009/3
• 2009/2
• 2009/1
• 2008/3
• 2008/2
• 2008/1

• Etusivu
• Ajankohtaista
• Kirjoituksia
• Uusi kirjoitus
• Kunnallisvaalit 2008
• Esittely
• Johtokunta
• Liity jäseneksi!
• Valtuustoryhmä
• Luottamushenkilöt
• Linkit
• Palaute

EU.n presidentti

Financal Timesin kolumnisti  Wolfgang Münchau asettaa 8.11.2009 kolme tärkeintä EU.n preidentiltä vaadittavaa ominaisuutta.

1. Kriisien hallinta
2. Strategian kehittäminen
3. EU:n edustaminen

Kriisin hallinta niiden havaitseminen ja toimenpiteisiin ryhtyminen on hoidettu huonosti niin komission kuin eurovaltionvarainministerienkin toimesta. Strategia ei pysy käsissä, kun puheenjohtajuuden myötä tavoitteet vaihtuvat puolivuosittain.  Edustavuudessa pitäisi olla takana vaaleista saatu valtakirja.
Paavo Lipposen vahvuus on strategiassa ja kriisien ratkaisurohkeudessa. Hän heikkoutensa on edustuksellisuudessa oleva puute, sillä kolumnisti edellyttäisi suurta maata ja suuria saappaita.

Münchaun  arvio näyttäisi päättyvän siihen, että tehtävään olisi kelvollinen vain Angela Merkel olosuhteissa, jossa hän ei enää olisi Saksan liittokansleri. Hän on suuresta – suurimmasta jäsenmaasta  ja hän on voittanut vaalit. Hän sopii  Barak Obaman rinnalle. Jotta hän tämän lisäksi pystyisi pitämään suuret jäsenmaat kurissa ja estämään niiden  kotiin päin vetämisen,  presidentti ei saisi olla sidoksissa mihinkään maahan.  
Jo nyt siis näyttää varmalta, että valittava henkilö tulee olemaan pettymys, sillä tässä taas vaaditaan henkilön sisäistä organisoitua skitsofreniaa kuten Jaques Delors  aikoinaan kuvasi koko unionin instituutioiden erisuuntaisuutta.

Suomessa on jo soitettu vaara ohi merkkisireeniä. Matti Vanhanen on voinut levollisesti todeta, ettei meillä ole aihetta enää kisailla korkeimmista EU-posteista. Hän taas vahvempi,  kuin kukaan muu kepulainen pääministeri Suomessa. Mitään suuren puun varjoa ei ole tiedossa.
Julkisuuden ongelmissa painiskeleva Jutta Urpilainen on menossa sosialistipääministerien puheille. Vaikka Paavo Lipponen on selkeästi ja paremmin kuin muut ehdolla olleet ja hän  täyttää tärkeimmät vaatimukset, mitä puheenjohtajalta vaaditaan, on hän tuomittu kotimaisen riittämättömän tuen lisäksi, myös siksi, että Suomen demareilla ei ole pelimerkkejä. Meidän otteemme on päässyt herpaantumaan eikä meidän kotimaiset tulokset ole kehuttavat: EU-vaalit ovat viimeinen niitti.
 Eikä tämä oli pahinta. Vaikein tekijä on, että  eurooppalaisten demaripuolueiden tappiokierre on vienyt itseluottamuksen, jonka tilalle on tullut kansallisvaalien pelko. Niillä eväillä ei ole helppoa saada tukea linjakkaalle EU-miehelle.

Tämä on surullinen tapaus Suomen ja eurooppalaisen sosialidemokratian kannalta. Tämä on taas yksi osoitus siitä, että kasainvälinen sosialidemokratia ei ole käytännössä löytänyt ylikansallista sieluaan. Eurooppa  joutuu kokoamaan rivejään ja EU:n on herättävä kansalaistensa ja koko maailman tähden näkemään maailman laajuisen kehityksen piirteet ja sen tosiasian, että EU on ainoa toimintaympäristö, jota kautta voidaan löytää keinoja kehityksen hillitsemiseksi ja  hallitsemiseksi  on sitten kysymys työllisyys-, finanssi tai ympäristökysymyksistä.