• 2010/1
• 2009/3
• 2009/2
• 2009/1
• 2008/3
• 2008/2
• 2008/1

• Etusivu
• Ajankohtaista
• Kirjoituksia
• Uusi kirjoitus
• Kunnallisvaalit 2008
• Esittely
• Johtokunta
• Liity jäseneksi!
• Valtuustoryhmä
• Luottamushenkilöt
• Linkit
• Palaute

Barak Obaman suurin riski on USA:n valtion velka

Amerikan katastrofaalinen velkaantuminen on Obaman suurin riski  kirjoittaa entinen Bill Clintonin apulaisvaltionvarainministeri Roger Altman.

Pienet valtiot kuten Kreikka eivät ole todellinen ongelma. Ongelma maailman suurin velallinen USA. Amerikan fiskaalinen kuva on pahempi, kuin miltä näyttä. Kumulatiivinen alijäämä nousee 9.700 miljardiin dollariin ja 90 prosenttiin kansantuotteesta, siis Italian tasolle. Globaalit markkinat tuskin sietävät tätä menoa. Afganistan ja työttömyys ovat velkaantumista pienempiä ongelmia Obamalle.

USA:n velka noussee vuoteen 2020 mennessä 250 prosentilla 7.500 miljardista 20.000 miljardiin USD eli velka on 64.000 USD /asukas (47.000 €/as). (Vvm:n mukaan Suomen valtionvelka   vuonna 2014 nousee  110 miljardiin euroon eli 21.000 €/as. USA:n lukuja: v. 2007 BKT oli 13.770 miljardia USD 45.490 USD/as Wikipedia).
 Vaarallista tämä on siksi, että enne pitkääkorkea korko alkaa ahdistaa globaalia kasvua ja yksityisiä investointeja.

Vaikka Obama sai perintönä Bushilta  alijäämäisyyden ja vaikka hänen oma osuus on vain 15 prosenttia kokonaisuudesta, on kyse nyt Obaman kriisistä. Valitettavasti heikko talous ei paljon auta eikä tiedossa ole hyviä odotuksia ainakaan ennen vuotta 2011. Yleinen käsitys on, että alijäämä suhteessa Bkt:en pitäisi pienentää parilla prosentilla ja 300 miljadilla dollarilla. Tavoitteeseen tulisi päästä leikkauksilla ja maksujen korotuksilla: Tuloja  pitäisi saada myös verojen korotuksilla Tuloveroon, pääomavoittojen veroihin  ja osinkoihin tai pitäisi kehittää jokin uusi vero kuten progressiivinen arvonlisävero.   

 USA:lla näyttäisi oleva edessään  Kolme erilaista  polkua.

• Ensimmäinen vaihtoehto on ideallinen: Seuraavana vuotena johtajat hyväksyvät tarpeelliset meno- ja veromuutokset. Presidentti Bill Clinton tässä onnistui, mutta Amerikka on nyt paljon polarisoituneempi.
• Toinen edellisen vastakohta olisi: Hallitus halvaantuu ja velka nousee 90 prosenttiin kansantuotteesta. Korko nousee, mutta rahoitus pystytään hoitamaan ilma suurempia vaikeuksia.
   
• Kolmas vaihtoehto Historian valossa voi olla lähellä ensimmäistä siitä syystä, että globaalitalous määrää tahdin. Pari seuraavaa vuotta mennee rauhallisesti. Mutta fiskaalisen luisun sietäminen ei välttämättä ole suurta. Yksi opetus on vuodelta 1979. Jimmy Carter tarjoili yli ennakkoodotusten nousseen alijäämäisen budjetin.  Iranin eristäminen, stagflaatio, ja dollarin heikkeneminen  sekoittivat markkinat. Tästä hermostuneen Carter antoi budjetin, jonka alijäämät nousivat entisestään. Tästä seurasi hankaluuksia. Paniikki heikensi dollari ja markkinat tulivat epävakaiksi. Tämä pakotti Carterin muuttamaan linjansa ja kiristämään budjettia ja samalla keskuspankki FED nosti korkoa. Molemmat toimet vahingoittivat taloutta  ja vakavasti haavoittivat hänen presidenttikautensa.

 Amerikan velkariippuvuus on aiheuttamassa nyt samanlaisen uhan. Voidakseen välttää pakollisen pahan ratkaisun pitäisi Obaman sijoittaa koko poliittinen pääomansa ensi vuoden budjettisopimukseen. Hänella annetaan luonnollisesti ohjeita, että menojen leikkaukset ja nousevat verot on riski hänen seuraavien vaalien 2012  uudelleen valinnan kannalta. Mutta vaihtoehto voi olla paljon huonompi. (Vapaasti referoitu FT:n koilumnia)