Ilmoitukset
Naantalin Työväenyhdistyksen  kokous pidetään  valtuuston maanantaisia kokouksia edeltävänä sunnuntaina klo 18.00   Naantalin Työväentalolla (Kaivokatu 20)   
 Seuraava kokous 9.9.2012
 
Kaupunginvaltuuston seuraava 2012 kokouspäivä on 10.9.2012 

Yhteinen Naantali -tiedote

Kirjoituksia



Katso Saaristo-Naantalin kunnallisvaaliehdokkaat

Ilkka Kantola - Klikkaa ja Osallistu!

Naantalin ty�v�enyhdistys 110 vuotta

Etusivu

 

 

Oopiumia kansalle

Tämä kirjoitus on jäänyt julkaisematta siinnä yhteydessä, kun näillä sivuilla käytiin kirkkoon kuulumis - / eroamiskeskustelua. Muistin silloin, mutta en heti kaivanut esille,  taustaa tuolle tunnetulle lausahdukselle.
Francis Wheenin: Karl Marx kirjasta  olen lainannut tähän seuraavan kohdan.

 

Marx aloitti kuherruskuukautensa jälkeen

kesällä 1843. Työn otsikko oli »Hegelin Oikeudenfilosofian kritiikki: johdanto», ja hän kirjoitti sen loppuun Pariisissa muutamaa kuukautta myöhemmin. Se julkaistiin keväällä 1844.

 

Vaikka otsikon tuntenevat vain Marxiin kaikkein huolellisimmin syventyneet,

kirjoitus itsessään on silti yhtä tunnettu kuin Marxin artikkeli juutalaisuudesta on vaikeaselkoinen.
Monet niistä, jotka eivät ikinä ole lukeneet riviäkään Marxia, siteeraavat sitä hänen toteamustaan, että »uskontoon oopiumia kansalle».
Tuo lienee yksi Marxin tunnetuimpia vertauksia - jonka käyttämiseen hän todennäköisesti sai inspiraation brittien ja kiinalaisten Kiinassa vuosina 1839-1842 käymästä »oopiumsodasta».

 

Tietävätkö silti kaikki, jotka tuota lausetta toistavat, mitä se lopultakin merkitsi? Kiitos Marxin (itse itsensä nimittäneiden) neuvostoliittolaistulkkien, jotka käyttivät sitä oikeutuksena hurskaiden ortodoksiuskovaisten

vainoihin, lause tulkitaan useimmiten niin, että uskonto on huume, jota ilkeät hallitsijat tuputtavat kansalle pitääkseen alamaismassansa hiljaisina, pienessä pilvessä.

 

Marxin alkuperäinen ajatus oli hienovaraisempi ja sympaattisempikin.

Vaikka hän myönsi, että »uskonnon kritiikki on kaiken muun kritiikin perusedellytys», hän tunsi ymmärrystä ihmisten hengellisyydentarvetta kohtaan. Köyhät ja onnettomat, joilla ei tässä maailmassa ole odotettavissa muuta kuin lisää kurjuutta, saavat etsiä lohtua lupauksista, että he saavat paremman osan »taivaassa». Mikäli valtiovalta ei kallista korvaansa ihmisen hätähuudoille, eikö hänen silloin kannata kääntyä jonkun Vielä Mahtavamman puoleen, joka on sitä paitsi kirjallisesti luvannut, ettei häneltä jää yksikään rukous kuulematta? Uskonto antoi oikeutuksen sorrolle - mutta tarjosi samalla pakotien sorron keskeltä Hengen valtakuntaan.

»Uskovaisen kärsimys on samalla sekä ilmaus aidosta kärsimyksestä, että  protesti sitä vastaan. Uskonto on sorretun huokaus, lämmin sydän sydämettömässä maailmassa, sielu siellä, missä sielua ei ole. Se on oopiumia kansalle.»

Kaunista, eikö totta? Mutta toisaalla samassa esseessä Marxin kaunopuheisuus latistuu kuivaksi sanahelinäksi ja sanailuksi sanailun itsensä vuoksi- tai, jos oikein ilkeitä ollaan, puhtaaksiviljellyksi narsismiksi.

 

Seuraavassa Marx käsittelee Martti Lutheria ja Saksan uskonpuhdistusta:

Luther kaatoi uskomme auktoriteetteihin, mutta vain korottaakseen samalle jalustalle Uskon auktoriteettien paikalle. Hän teki papeista maallikoita - mutta vain tehdäkseen maallikoista pappeja. Hän vapautti ihmiskunnan ulkokultaisesta uskonnollisuudesta, mutta vain tehdäkseen uskosta ihmiselle uuden sisimmän. Hän vapautti kahleista ruumiin, mutta vain kahlitakseen ihmisten sydämen.

 

 

Tämä lainaus kertoo Marxin filosofian sisällöstä. Hän halusi vapauttaa ihmisen siis kaikista kahleista ei vaan raadannasta ja alistamisesta. Näin pintapuolisesti filosofiaa tuntien, mutta jonkinmoisella elämän kokemuksella, voi sanoa, että tuo filosofia vaatii todella vahvaa uskoa.

 

Toinen käytännöllis - raadollisempi asia selviää kirjailijan selityksestä: Törkeä aatteteorioiden  väärinkäyttö. Omia alhaisia tarkoitusperiä perustellaan kirjoituksia tulkitsemalla ja saadaan rumaa jälkeä. Niin neuovostokommunismissa tehtiin ja sama metodi kevennetyssä muodossa on käytössä fanaattisilla raamatun tulkitsijoilla. Jos ihmiselle on jonkinlainen järki ja jos ihminen on saanut säilyttää tunteensa, pitää hänellä olla velvollisuu käyttää niitä ja muistaa, että kaikki emme ole samanlaisia, mutta että "jokainen on laulun arvoinen".



Kommentit

Aku Aittokallio
08.11.2010 klo 19:04
Marx kirjoitti kahdenlaisia tekstejä, aate- ja päivänpoliittisia nopeita debatteja (kuten kommunistinen manifesti ja vaikkapa tuo edellä siteerattu teksti) sekä varsinaisena elämäntyönään yhteiskunta- ja osin tieteenfilosofista analyysia. Hän kirjoitti väitöskirjansa antiikin suuresta epäilijästä Herakleitosista, ja itsekriittinen epäilijä hän parhamimmillaan oli itsekin. Se tulee esiin hänen talous- ja filosofianhistoriallisissa teksteissään Pääomasta alkaen, mutta vasemmistolainen poliittinen propaganda on tietoisesti peittänyt tuon arvokkaan puolen hänestä ja luonut kuvan yksioikoisesta päsmäristä. Luther taas vihasi juutalaisia, ja Marx oli juutalainen - siinä yhdenlaisia aineksia yhtäkkisiin kiistakirjoituksiin.