Ilmoitukset
Naantalin Työväenyhdistyksen  kokous pidetään  valtuuston maanantaisia kokouksia edeltävänä sunnuntaina klo 18.00   Naantalin Työväentalolla (Kaivokatu 20)   
 Seuraava kokous 9.9.2012
 
Kaupunginvaltuuston seuraava 2012 kokouspäivä on 10.9.2012 

Yhteinen Naantali -tiedote

Kirjoituksia



Katso Saaristo-Naantalin kunnallisvaaliehdokkaat

Ilkka Kantola - Klikkaa ja Osallistu!

Naantalin ty�v�enyhdistys 110 vuotta

Etusivu

 

 

Eläkeläinen ja hieno mies Antero Jaskari

Naantalin kaupungin tekninen johtaja Antero Jaskari on viettänyt lomapäiviä jäädäkseen eläkkeelle yli 30-vuotisen työuran jälkeen.

 

Pohjanmaalta Varsianis-Suomeen ja Naantaliin

 Seinäjoki-Nurmo nurkat olivat Antsuksi kavereiden keskuudessa kutsutun  pojan kotinurkkia. Opiskelu toi hänet Turkuun ja vei hänet  Tampereelle.  Diplomi-insinööriksi  valmistumisen jälkeen palasi hän elämänkumppaninsa Tuulan kanssa Turkuun. Hän löysi työpaikan  Turun Viatekista  ja sieltä hänet valittiin  Varsinais-Suomen Seutukaavaliittoon. Naantalin kaupungininsinööriksi hänet valittiin vuonna 1978.

Myötämääräävä seuramies

Naantali kehittyi hänen aikanaan kaikissa suhteessa malmikkaaksi kaupungiksi.  Johtavasta asemasta huolimatta Antsu ei ollut mikään käskyttäjä , vaan myötämäärääminen oli hänen sävellajinsa. Hän edusti nykyaikaisen johtamisen malleja ihan luonteenominaisuuksiensa vuoksi. Antero  on suuri, mutta kiltti  hän osaa olla ihan vähän itsepäinen, mutta pehmeys tunkee etusijalle.  Pohjalainen yksioikoisuutta ei taida Antsussa  näkyä, van sen korvaa huumorintaju ja hilpeys. Antsu on huomaavainen ja erittäin mukavaa seuraa. Kiitos siitä, että sitä taitoa hän ei menetä viran myötä.
Tämän kaiken sanon opiskelu- ja työtoverina, naapurina ja kaupungin luottamusmiehenä ja kaverina.

Tuskin toista samanlaista enää tulee

Vaikka Antero ei sitä näytäkään, on hänen vaikea sietää tyhmää kopeutta. Hänellä on selvä käsitys ihmisten ominaisuuksista, mutta monen kanssaihmisen onneksi hän ei ole pahansuopa, vaan mieluummin hän vaikenee. Jos siis hymistelyvaikutelman vastapainoksi pakollista  kritiikkiä Antsua kohtaan esittää, niin pieni tomeruus ja järjestykseen pano ei olisi pahitteeksi talossa ollut. Vähän olisi väkeä ollut syytä kouluttaa, arvelen, kun virastojen menoa seuraa. Tämä kaikki siksi, että pelkään, ettei  Antsun tulevat seuraajat ole valmiit samaan kuin hän; Eli harvassa ovet ne, jotka  omalla panoksellaan muiden jättämiä ukkoja viitsivät  paikata.   

Ei ratakisko-insinööri, mutta sijaiskärsijä

Antero ei ole mikään opiskelijaradikalismin höynähtänyt vasemmistolainen, vaan perinteinen demari. Siitä hänelle on tullut murheita; KTV yritti häntä hyödyksi käyttää, Työväenyhdistyksen kokouksiin hän ei viitsinyt osallistua, kun ei piikittelystä tykännyt. Toisaalta ei hän viitsinyt rotaryveljien marinoita kuunnella eikä sietänyt kevätjuhlien selkään taputtajia sen paremmin kuin narisijoitakaan. Eikä hän ollut mikään ratakisko-insinööri, vaan antoi periksi eikä osallistunut sellaiseen toimintaan, joka rasitti mieltä ja teki virkatehtävien hoidon hankalaksi.
Nyt asiat olisivatkin ihan toisin; duunarit pelaavat golfia kokoomus-kavereiden kesken ja rotaryveljet ovat jo muistelovaiheessa ja kevätjuhlistakin on tullut kevytversio.

Antero Jaskari oli lojaali esimiehiään kohtaan, mutta ei alistunut kaikkeen, vaan rajansa oli hänelläkin. Siitä hän sai kärsiä kanteluiden ja erityyppisen syyttelyn kohteeksi joutuneena,  ja kun taustalla oli esimiehen liian- läheinen oli tilanne käymässä hänelle ylivoimaiseksi. Siitä hän selvisi, mutta rasitus jätti jälkensä. Eikä sitä helpottanut se, että joiden luottamusmiesten näykkimistä liian lepsuksi haukuttu Antsu sai sietää kokouksesta toiseen. Kaikkeen tähän varmaankin vaikutti sellainen synti, että hän ei koskaan luopunut meidän välisestä ystävyydestä, jonka kuka tahansa Trapissa perjantaisin käynyt on voinut huomata.

Antero Jaskarin hieno ja täysipainoinen teknisen johtajan ura on nyt takana. Monta asia olisi voitu häntä kuulemalla hoitaa tosinkin, paremmin. Mutta lopputulos on kokomaisuutena oivallinen.
Antsulla oli pienen pieni intohimon poikanen: Hän olisi halunnut Naantalin uuden kaupungintaloon seinään valoshow’n. 1990-luvun puolessa välissä ennen 50-vuotispäiviään.  Se olisi ollut uutta ja antanut Naantalin ”kalmistolle” väriä ja loistoa. Kyllähän kaupunki sellaisen muistomerkin olisi voinut tehdä vaatimattomalla kaupungin kakkosvirkamiehelle. Siis muistomerkin, jolle olisi ominaista Antsun luonteen mukaisesti se, että siitä olisi iloa ei itselle, vaan muille siis naantalilaisille.



Kommentit

Marita Latva-Tuuri
20.11.2011 klo 21:33
Tunsin kauan sitten tämän silloin nuoren, hienotunteisen ja kiltin miehen. Hänen määrätietoinen opiskelunsa Seinäjoen poikalyseosta Turun-Tampereen kautta Naantaliin, ja Naantalin kaupungin tekniseksi johtajaksi ei hämstytä minua vaan on todella oiva osoitus hänen henkisestä pääomastaan. Ja ymmärtäähän sen kun hieno mies on on kasvanut Seinäjoki -Nurmon nurkilla tarkemmin sanottuna Heleenpuistossa. "Komiaa tuloo oltua ku tiätää miston kotoosi"