Ilmoitukset
Naantalin Työväenyhdistyksen  kokous pidetään  valtuuston maanantaisia kokouksia edeltävänä sunnuntaina klo 18.00   Naantalin Työväentalolla (Kaivokatu 20)   
 Seuraava kokous 9.9.2012
 
Kaupunginvaltuuston seuraava 2012 kokouspäivä on 10.9.2012 

Yhteinen Naantali -tiedote

Kirjoituksia



Katso Saaristo-Naantalin kunnallisvaaliehdokkaat

Ilkka Kantola - Klikkaa ja Osallistu!

Naantalin ty�v�enyhdistys 110 vuotta

Etusivu

 

 

Ei sosialismia, mutta kansallistamista kuitenkin

Eurooppa-suunnitelma ratkaisee väärän kriisin, otsikolla kirjoittaa Wolfgang Münchau FT:ssä 7.2.2011

Hän kirjoittaa läpitunkevan purevasti. Olen varma, että alla olevia lainauksia Suomessa luettaessa putoilevat hikikarpalot niin pää-kuin valtionvarainministerinkin otsalohkoihin. Ja jos ei niin tapahdu sen pahempi Suomen kansalle ja koko Euroopalle.
Suomalaiset kehuvat, että Eurooppa kuulee, kun Suomi puhuu. Meillähän on yritetty väittää, että eläkeiän nostaminen ratkaisee kestävyysvajeen. Ja kilpailukyvyllä saadaan kasvua aikaan, joka lopullisesti nitistää velkaantumisen. Tämä on ollut suomalaista vaaliretoriikkaa. Mutta jos samaa temppua koitetaan Euroopan mittakaavassa, tulevat seuraukset olemaan katastrofaaliset.

Wolfgang Münchau analysoi kriisin luonnetta selittämällä mistä ei ole kysymys ja kertomalla miksi ja mitä pitäisi tehdä:

Jos on arvioinut kriisin johtuvan spekulaatioreiden hyökkäyksestä, voi huokaista helpotuksesta.  Siinnä mielessä kriisi ohi, koska spekulantit ovat kääntäneet selkänsä ja hiljaisuus on tullut tilalle.

 Vain Kreikan kohdalla on ollut kyse julkisen talouden kriisistä. Sen ja vain sen voi ratkaista hallinnollisella muutoksella.

Pankkiongelma johtuu erillisestä kansallisesta pankkijärjestelmästä, joka on riittämättömästi pääomitettu. Kilpailukyvyttömyys on toivoton, mutta ei niin vakavan kategorian ongelma. Mutta yhdistetty velka- ja kilpailukykyongelma on vakava asia.

Wolfgang Münchau  runttaa saksalaiset  ratkaisuesitykset ja esittää, että rahatta ei tästä leikistä selvitä. Se olisi hyvä suomalaistenkin tietää. Alla olevat lainaukset antavat ajattelemisen aihetta myös demareille.

 

Tähän kriisiin on eläkeiän harmonisointi tai työvoiman liikkuvuus typerä esitys. Mutta tästä Brysselissä puhutaan. Nyt pitäisi ratkaista pankkien uudelleen järjestely ja niille olisi ohjattava lisää rahaa, jotta kriisi ratkeaisi. Ei kannata hääräillä kriisin jälkeisien asioiden hoidolla, kun akuutti kriisi on ratkaisematta.

On ”Toivon” voitto arvioida, että Kreikka ja Irlanti maksaisivat velkansa takaisin. Kukaan ei usko, että Etelä-Euroopan kilpailukyky on yhdellä illallisella sovittu juttu. Se vaatii valtioiden suvereenisuuteen puuttumista ja ennennäkemättömiä työmarkkinaratkaisuja.
Yksikään maa, ei edes Kreikka, ole valmis yrittämään vuosisadan suurinta remonttia oman maansa sosiaaliseen järjestelmään.

Jyrki Katainen tulee taas - kuten viimeksikin kävi -  jonkin ajan kuluttua ensin uusia stressitestejä kehuttuaan haukkumaan ne vääristeleviksi ja riittämättömäksi.  Wolfgang Münchau  kertoo jo syynkin

On tietenkin vaikea arvioida mitä jälleenrahoitus vaatii. Olen kuullut sen oleva 100-200 miljardia euroa. 3.5 miljardia euroa esitettiin edellisten stressitestien yhteydessä ja siinnä kansaa johdettiin harhaan. Ja niin taitaa tapahtua taas uusien testien yhteydessä.

Miksi EU on haluton ratkaisemaan tämän ongelman. Kaksi syytä: Kansallinen regulaattori katsoo vain omaa pankkisektoria. Ne pelkäävät European Banking Authorityn kehittyneitä systeemejä, sillä ne voisivat olla epäedullisia omille pankeille. Ja toiseksi ne olisivat kalliita. Hallitusten pitäisi sitoutua rahoittamaan kansallistamista ja uudelleenrauhoitutusta.

Angela Merkel kasvattaa omaa ja Saksan vaikutusvaltaa kiristämällä muita.  Wolfgang Münchau ei jätä arvailulle sijaa. Se on selvää tekstiä, sanoisi entinen presidentti:

 Vaikka pitäisimme Angela Merkelin pakettia  puhtaasti kriisin jälkeisenä  koordinointi ohjelmana, ei se ole sellaisenaankaan uskottava.  Siinnä yritetään sujauttaa huomaamatta saksalaisten omaa yhteiskunnallista ja taloudellista järjestystä muihin maihin. Tämä on elinaikani suurin yritys kasvattaa Saksan poliittista hegemoniaa. Se on hinta sille, että Saksan liittokansleri antaisi hyväksyntänsä Euroopan rahoitusvakausvälineen luotonannon enimmäismäärään kasvattamiselle.

Espanjalainen sanoo, ettei ole kovin houkuttelevaa saada työlainasäädäntö Berliinistä, valutta Frankfurtista, mutta velat jäävät Espanjaan.

En ole varma tuleeko Merkelin ehdotus pelastamaan jonkun kriisi. Havaintoni on, että viime vuoden kriisi tulee jatkumaan.

Kyllä Suomessakin tiedetään, mistä on kysymys.


 

Mutta vastuussa olevat eivät vastaa eikä heiltä vastauksia yritetäkään saadakaan. Lehdet voisivat lähettää taloustoimittajia haastattelemaan vastuuministerejä sen sijaan, että sivut kohisevat kokovartaloita tai muita tyhjänpäiväisyyksiä.
 Juhana Rossi on päivän HS:ssä ollut Wolfgang  Münchaun kanssa samalla asialla arvioimassa, miltä euron kohtalo näyttää. Juttuun on liitetty oheinen diagrammi, joka kertoo eurooppalaisten pankkien tilanteesta. Tuo puolestaan vahvistaa yllä olevaa Münchaun näkemyksiä samoin alla lainattu Rossin tekemä hassatattelu

 Amerikkalaisen rahoituskonsernin Citigroupin pääekonomistilla Willem Buiterilla on oma näkemys siitä, miten luottamuspulan kierre katkaistaan pankkien osalta.
Tarvitaan yhteisesti hyväksytyt säännöt, joilla ongelmapankit laitetaan kuntoon, Buiter sanoo Helsingin Sanomien haastattelussa.
Heikoimmat pankit pitää laittaa hallitusti selvitystilaan. Vaikeuksissa oleville mutta elinkelpoisille pankeille pitää järjestää uusia omia pääomia.
Tällaisia uudelleenjärjestelyn tarpeessa olevia pankkeja on Buiterin mukaan esimerkiksi Irlannissa, Espanjassa ja Saksassa.
Rahoitusmarkkinoilla pidetään lähes varmana, että Kreikan ja kenties myös Irlannin valtiot joutuvat järjestämään velkansa uudelleen.

Pääekonomisti Willem Buiterilla on myös selkeä näkemys siitä, mitä se merkitsee veronmaksajille Suomen kaltaisessa euromaassa, joka on sitoutunut lainoittamaan Kreikkaa. "Te kärsitte tappion", Buiter sanoo.
Buiterin mukaan se on vielä avointa, koska ja miten velkahelpotukset toteutetaan.

Rahoitusteknisesti Buiterin mukaan keinoja on monia, mutta yhteistä niille on se, että velkojat kärsivät pääomatappion suhteessa Kreikan joukkolainojen nimellisarvoon.
Suomi on sitoutunut lainaamaan vuoteen 2013 mennessä 1,5 miljardia euroa Kreikalle.
Kreikan valtion joukkolainojen markkinahinnoista voi hyvin karkeasti laskea, että sijoittajat odottavat velkajärjestelyn aiheuttavan 30–40 prosentin tappiot suhteessa lainojen nimellispääomiin.
Kreikan lainat voisivat siis pahimmillaan aiheuttaa Suomelle puolen miljardin luottotappiot.

 Finanssikriisiin olisi parempikin ratkaisu:

Aikaisemmin 23.1.2011 kirjoitti Kuntien takauskeskuksen toimitusjohtaja Heikki Niemeläinen HS:n vieraskynäpalstalla artikkelin  yllä olevallaotsikolla ja seuraavalla yhteenvedolla:
Euroopassa käytetään nyt rahaa pankkien omistamien luottojen tukemiseen, vaikka parempi tulos saataisiin lisäämällä pankkien pääomia.

Hän lopettaa artikkelinsa kertomalla, mitä Suomessa muka  opittiin. Meille, joiden muisti sentään vähän pelaa, tulee mieleen ajat, jolloin rinta rottingilla Vanhanen ja Katainen kävivät kertomassa – antamassa ohjeita - miten pankkikriisejä hoidetaan Suomea esimerkkinä käyttäen. Silloin tuli sanottua, että varoittavana esimerkkinä ja nyt Niemeläinen asian vahvistaa alla olevassa hänen artikkelinsa lopun lainauksessa.

Suomessa opittiin jo 1990-luvun pankkikriisin aikana, että luottojen käyttäminen pankkien pelastamiseen tulee kalliiksi: hinta vastasi noin kymmentä prosenttia maamme bruttokansantuotteesta. Menettelyyn ei ole muualla juuri turvauduttu.
Normaalisti pankit pelastetaan valtion osakeannilla, joka korjaa pankin pääomavauriot silloin kun pankin luottokannan arvo on romahtanut. Näin tehtiin esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa 1990-luvulla sekä Yhdysvalloissa Lehman Brothersin käynnistämässä kriisissä. Kustannukset olivat enintään prosentti bruttokansantuotteesta.
Pääomittaminen on edullinen tapa, koska tuki kohdistuu vain kansantalouden toiminnan kannalta keskeisiin pankkeihin. Tuki ei vuoda pelastettavien pankkien ulkopuolelle.
Jos Euroopan pankkikriisi päätettäisiin ratkaista pankkien pääomia lisäämällä, menettely olisi yksinkertainen: kukin valtio pelastaisi vain pankkivalvontaansa kuuluvat ongelmapankit periaatteella "joka valvoo, se ylläpitää".

Jos vastuuta kuitenkin halutaan kantaa yhdessä, Euroopan rahoitusvakausvälineen toimiala voitaisiin muuttaa ongelmaluottojen tukemisesta pankkien pääomittamiseen. Tämä koskisi myös Euroopan keskuspankkia ja kansallisia keskuspankkeja. Heikkojen eurovaltioiden varat eivät nimittäin enää välttämättä riitä pankkien toiminnan ylläpitoon. Tämä nähtiin Irlannin tapauksessa.
Tulevaisuus näyttää, harkitseeko EU pelastuksen mekanismeja uudelleen. Nyt valittu luottokeskeinen menettely on vaikeuksissa markkinoilla. Menettely tulee liian kalliiksi, koska tuettavia on niin paljon ja tuki on vakuudetonta. Kustannukset alenisivat merkittävästi, jos tuettavien määrää supistettaisiin ja tuesta tehtäisiin vakuudellista pankkien pääomiin keskittymällä. Tämä kannustaisi myös euromaita huolehtimaan pankkivalvonnastaan entistä tarkemmin.