Ilmoitukset
Naantalin Työväenyhdistyksen  kokous pidetään  valtuuston maanantaisia kokouksia edeltävänä sunnuntaina klo 18.00   Naantalin Työväentalolla (Kaivokatu 20)   
 Seuraava kokous 9.9.2012
 
Kaupunginvaltuuston seuraava 2012 kokouspäivä on 10.9.2012 

Yhteinen Naantali -tiedote

Kirjoituksia



Katso Saaristo-Naantalin kunnallisvaaliehdokkaat

Ilkka Kantola - Klikkaa ja Osallistu!

Naantalin ty�v�enyhdistys 110 vuotta

Etusivu

 

 

Paavo 70 v, kiva kaveri

Paavo Lipponen täyttää tänään 70 vuotta. Paavo, hidasliikkeiseksi Moosekseksi itseään nimittänyt, on elämänsä vedossa. Muistelmien kirjoittamine ja tyttärien harrastuksista ja askareista huolehtiminen pitää miehen aivotoiminnan vilkkaana ja kynän terävänä. Paavo on perinyt hyvät geenit virkeiltä vanhemmiltaan, joten yhteiskunnallinen keskustelu saa nauttia vielä pitkään hänen sivalluksistaan. Niitä kannattaa lukea ja pureksia, niissä on evästä yhteiskunnalliselle toimijalle.

Kirjoitin Paavon muistelmien I osan ilmestymisen jälkeen Paavosta:

Paavo selostaa omaa kulttuuritaustaista lähentymistään yhteiskunnalliseen asemoitumiseen.  Paavo harrasti jo nuorukaisena filosofiaa muutaman kaverin kanssa. Hän oli erilainen nuori.
Hänen kiinnostus syveni filosofis-humanistiseen suuntaan päästyään opiskelemaan Amerikkaan. Ylioppilaspolitiikka ja Ylioppilaslehden ympäristö vahvistivat hänen harrastustaan. Hän alkoi muiden hengenheimolaistensa kanssa aktiivisesti etsiä uusia raflaavia avauksia.

Hän ei itse kerro, että hän olisi kyseenalaistanut vanhempiensa ikäluokan arvomaailmaa ja asenteita. Yksipuolinen aseidenriisunta ei voinut olla ainakaan enojen siis Iisalojen sankarisotureiden mielen mukaista. Isä Orvokin oli upseerina sodassa ja merkittävässä virka-asemassa.

Vilpittömän innostuksen voi kirjasta tunnistaa. Paavon lukeneisuus ja perustelut tekevät vaikutuksen. Vasta myöhemmin 70-luvun lopulta alkaen enemmän Paavon kanssa tekemisissä olleena tunnistan hänessä harvinaisen kyvyn; Hän haluaa kuunnella ja omaksua muiden ajatuksia ja näkemyksiä. Hän ei ole itseriittoinen eikä Itsevaltiaiden kuva jyrästä tee ollenkaan oikeutta. Hän ei myöskään ole rele, joka välittää muiden viestejä.  Mutta omaksuttuaan asenteen, hän on uskossaan kuitenkin väkevä.

Paavo Lipponen on Suomen historia yksi merkittävimmistä valtiomiehistä. Kun vertaamme häntä hänen jälkeensä tulleisiin pääministereihin, huomaa hänen ylivoimaisuutensa. Puoluejohtajana hän täytti tilan ja hänen jättämän aukon  umpeen saaminen on ollut vaivaloista. Eikä syy ole ollut Paavon, sillä hän on ollut ja on solidaarinen seuraajilleen.

Paavo ei vältä vaikeuksia, pikemminkin etsii niitä. Puhemiehenä hän pisti lehtimiehiä järjestykseen ja siitä synnistä hän maksaa tänä päivänäkin olemalla erityisen nälvimisen kohteena. Mutta Paavo pamauttaa, kun aihetta on kumartamatta herkkähipiäisiä Hesarin tai Ylen toimittajia. Wikileks-vuodot hän kuittasi kuuluisalla So what ilmaisulla. Paljon muuta tuosta sensaatiosta ei jälkeen ole jäänytkään.

Nyt Paavo sanoo, että Sauli Niinistö on populisti; Sauli on kalastellut median suosiota mollaamalla edustajatovereitaan. Siinnä on hyväksikäytön piirteitä. Seuraavat presidentinvaalit tulevat olemaan populistiset, oli Paavon kanta Savon Sanomissa, jossa  Paavo arvioi käytyjä eduskuntavaaleja seuraavasti:

Juuri käydyt eduskuntavaalit olivat lauantaina 70 vuotta täyttävän Paavo Lipposen mielestä ”junttivaalit, joissa purkautui monenlaisia asioita”.
– Uskallan sanoa näin, koska olen itsekin yhdenlainen juntti, SDP:n entinen pitkäaikainen puheenjohtaja ja tasavallan pääministeri sanoo.
Lipponen sanoo, että vaalitulosta ei pidä väheksyä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vaalit voittaneita perussuomalaisia ei saisi arvostella. Puheenjohtaja Timo Soini pääsi vaaleja ennen liian helpolla. Häntä ei pantu vastaamaan koviin kysymyksiin, vaan päinvastoin ”julkisuudessakin häntä juhlittiin jo etukäteen voittajana”.
Soinin voitto perustuu Lipposen mukaan populismiin, jonka sisältöä ei ole riittävän tarkasti määritetty.
Populismi ei ole sitä, että poliitikot kuuntelevat kansaa, vaan sitä, että poliitikot tarjoavat äänestäjälle monimutkaisiin asioihin yksinkertaisia ratkaisuja, jotka eivät pidä paikkaansa. On turha kuvitella, että maan olot korjautuisivat vaikkapa pudottamalla kansanedustajien palkka puoleen.

Paavo on tasa-arvomies, ehkä feminismiin taipuva. Hän on ollut hankalassa tilassa Helsingissä. Tarja Halosen ja Arja Alhon kamppaillessa asemistaan Paavo oli Arjan puolella. Molemmat hän nosti hallitukseensa. Arjan kohdalle sattui huono tuuri ja Tarjalle taas parempi. Toinen pitää epäonnensa syynä Paavoa eikä toinen onnistumisestaan häntä kiitä. Paavo on solidaarinen eikä hänestä saa ulosvedetyksi poikkipuolisia sanoja näistäkään kuvioista.

Tuomiojan Erkin toimintatapaa Paavon on ollut vaikea sietää. Siitä huolimatta Eki oli kovilla paikoilla Paavon aikana. Paavo ei siis pelkää osaavia tovereita. Aika erikoinen asetelma oli, kun pääministeri puoluejohtajan haastajana oli saman hallituksen ulkoministeri.  Se vaan on niin, että siinnä missä Paavon vahvuus on lojaalisuus, on Ekillä taipumusta individuaaliseen viisasteluun.  Tällaisia henkilökemioita on vaikea yhdistää.

Paavo Lipponen on oma lukunsa. Luku on pitkä ja moniulotteinen. Eikä vielä ole kaikkea kirjoitettu. Hän on vastuunkantaja ja hieno mies. Ja yllätys, yllätys;  Hän on myös kiva kaveri.