Ilmoitukset
Naantalin Työväenyhdistyksen  kokous pidetään  valtuuston maanantaisia kokouksia edeltävänä sunnuntaina klo 18.00   Naantalin Työväentalolla (Kaivokatu 20)   
 Seuraava kokous 9.9.2012
 
Kaupunginvaltuuston seuraava 2012 kokouspäivä on 10.9.2012 

Yhteinen Naantali -tiedote

Kirjoituksia



Katso Saaristo-Naantalin kunnallisvaaliehdokkaat

Ilkka Kantola - Klikkaa ja Osallistu!

Naantalin ty�v�enyhdistys 110 vuotta

Etusivu

 

 

Kaatuneiden muistopäivänä 2011

Kevään kylmän aalto saatteli draaman piiriin: Lupaus elokuva ja Kuningataruhri tallennettuina ja niiden päälle Suomi-Ruotsi MM-kamppailu livenä olivat monen tunnin yhdistelmä, joka ei pelkästään pitänyt hereillä, vaan suorastaan herätti tuntemuksia ja ajatuksia:

Lupaus - elokuva

”Se on rauhanaikana niin kuin paremman väen asia toi isänmaa, mutta sodassa passaa sitten vähän huonommankin koittaa-” mietiskeli Leppäsen Preeti tyttärenpojan Vallun sankarihautajaisten jälkeen maailman menoa tuolloin vaikeina aikoina.

Lupaus elokuvan lähtökohta on osittaa, että paremman väen panosta oli myös sodan aikana. Elokuva on isänmaallinen lottien (muistutuksena uudesta ajasta ei oikeinkirjoitusohjelmani tunne lotta-sanaa muuta kuin erisnimenä) parhaan perinnehengen mukainen koskettava kertomus pyyteettömästä hyvästä.
Siinä menestyvä perhe toimii yhteiseksi Suomen kansakunnan hyväksi ja kokee suuria menetyksiä: Yhden vävypoikaupseerin vakava haavoittuminen ja tämän puolison kuolema viimeisissä sotatoimissa. Kirkkonummen kauniin tilan menetys Porkkalan miehityksen seurauksena olivat hyvinvoiville kovia hetkiä.

Mutta elokuva muistuttaa, että uhraukset kannattivat: Perheen nuorin tytär upseerimiehensä kanssa pääsee vetämään vuonna 1956 Suomen lipun kotitilan salkoon ja tyttären tytärkin löytää unohdetun nuken. Perheen tarina on traagisuudessaan siloinen. Se on kunnianosoitus lottien työtä kohtaan ja sen opetus on, että uhraukset isänmaan puolesta on tehty tulevien sukupolvien puolesta.

Mutta miten on tänään onko meidän uudelleen jakautumassa oleva Suomen kanssa vielä niin yhteisöllistä, että löytyisi yhdistäviä arvoja, joiden puolesta toimittaisiin kansainvälisessä myllerryksessä, vai ovatko meidän parempiosaiset unohtaneet suomalaisten enemmistön. Uhraukset näyttävät kuuluvan kansalle eikä näissä veron ja velanmaksun talkoissa ole juurikaan vapaaehtoisia rikkaita. Sitä sietää miettiä.

Kuningataruhri

Tv-sarja on dramatisoitua ruotsalaista sosialidemokraattista politiikkaa. Siinnä olivat asetelmat uskottavat eikä historian valossa myöskään ole liioiteltua liittää väkivaltaa kansankodin rakentajien elämään: Olof Palmen selvittämätön ampuminen ja Anna Lindin puukotus ovat kaikkien muistissa.
Poliittinen juonittelu ja kilpailu ja vallitaistelun hektisyys sekä sattumanvaraisuus tulivat kolmiosaisessa sarjassa onnistuneesti esille.

Yhteiskunnan, joka yrittää olla hyvä ja oikeudenmukainen voi aikaansaada muitakin ilmiöitä. Ihmismieli ei kehity automaattisesti hyvään eikä pahaan, eikä se ole kiinni vain yleisistä olosuhteista. Suomalaiset kestivät mielettömän sodan ääriolosuhteet, mutta ruotsalaisessa kansankodissa kehittyy väkivaltaisia ääri-ilmiöitä. Siinä on kova pähkinä meille hyvinvointiyhteiskuntauskovaisille.

Sarja ei ollut viritetty politiikan vastaiseksi, vaan siinnä oli ylevyyttä: Kilpaileva pääministeri ei alentunut henkilökohtaiseen mustamaalaamiseen ja kuningatar-puoluejohtaja uhraa itsensä luodakseen politiikassa tunneälyä osittaneelle seuraajalleen mahdollisuuden.
POLIITTSESSA TOIMINASSA ON AATTEELLISUUDELLA JA IHANTEELLA ASEMANSA .

Ruotsi – Suomi

Ei mikään ole makeampaa kuin voitto paitsi Ruotsin häviö.

Kun  ne toteutuvat samalla hetkellä kiekkokaukalossa syntyy onnen päivä. Ja kyllä sitä juhlan huuma ja kohellusta tulikin tuutin täydeltä. Urheilu on niin totista, että Pekka Tiilikainen entinen sotakirjeenvaihtaja, myöhemmin urheilutoimittajana kerran hävityn Suomi-Ruotsi maaottelun jälkeen lohdutti itseään ja muita ” Hävittiin me talvisotakin, mutta on siitäkin selvitty ja niin me selvitään tästäkin.”
Kansallishenki on vahvasti mukana ja se antaa oikeuden monenmoiseen hyvänolon tunteesta aina älyttömään örveltämiseen.  
Mutta pukukopista Tuomo Ruudun suusta tuli ”Tämä joukkueen voiton avain oli yhteisöllisyydessä;  Jos joku mokaa, niin toinen korjaa , sitä se oli kentällä ja kentän ulkopuolella” . Jarkko Immonen piti All Stars joukkueeseen pääsyä pikku juttuna MM-kultaan verrattuna, savolaista vaatimattomuuttaan.
Kansallinen joukkuehenki ja ihan pieni vahingonilo ruotsalaisten lyömisestä on hyväksyttävää ilon aiheena. Nyt ei tarvitse sortaa heikompia!