Ilmoitukset
Naantalin Työväenyhdistyksen  kokous pidetään  valtuuston maanantaisia kokouksia edeltävänä sunnuntaina klo 18.00   Naantalin Työväentalolla (Kaivokatu 20)   
 Seuraava kokous 9.9.2012
 
Kaupunginvaltuuston seuraava 2012 kokouspäivä on 10.9.2012 

Yhteinen Naantali -tiedote

Kirjoituksia



Katso Saaristo-Naantalin kunnallisvaaliehdokkaat

Ilkka Kantola - Klikkaa ja Osallistu!

Naantalin ty�v�enyhdistys 110 vuotta

Etusivu

 

 

Naantalin Kokoomus 90 vuotta

Mikko Rönnholm : Kokoomus ei ole sosialidemokraattien vastustaja , mutta kova kilpailija.

 

Muutama sana politiikasta ja politikoinnista ja siitä ikuisuuskysymyksestä, onko kaikki sitä miltä näyttää.
Politiikkaa ammatikseni ja elämäntyökseni tehneenä yritän kiteyttää. Politiikka on käytännöllistä yhteistoimintaa silloinkin ja erityisesti silloin, kun valtaa ja voimaa. Parhaat tulokset saavutetaan yhteisymmärryksen avulla, eikä kysymys ole peräksi antamisesta. Mauno Koiviston oli tapana sanoa, että pitäisi aina olla politiikan pelissä vähän hyvää eli saamista toisilta. Tällainen ideaalimalli toimii silloin, kun mukana olijat tuntevat itsensä tasapuolisiksi ja luottava tosiinsa. Helpointa yhteistoiminta on silloin, kun puolin ja toisin osataan asettua toisen asemaan eli tunnetaan muidenkin poliittiset tavoitteet ja niiden tärkeysjärjestys.

Olen politiikkaan tullut kotoa Työväentalon kautta. Punakaartilaisen poikana jouduin testaamaan poliittista vakaumustani porvarillisessa ympäristössä koulussa ja opiskeluaikana. ”Se mikä ei kaada, se kasvattaa.” Näkemykseni säilyi, mutta opin ymmärtämään muidenkin ajatusmaailmaa, josta varmaan ammensin omaan maailmankuvaani lisäosasia.

Ja sitten Naantaliin:

Sodan jälkeinen Naantali, jossa olen kasvanut, oli pikkukaupunki, jossa porvarillinen puoli halusi ilman politiikan painolastia esiintyä yhteisen hyvän puolesta aina Naantalin ja maalaiskunnan yhdistymiseen asti. Harri Airinen nuori SYP:n pankinjohtaja toi tuolloin kokoomuksenpuolueen avoimesti esille. Se oli uutta eikä varmaankaan sopinut kaikille siksikään, että kaupunginjohtajapeli oli kovaotteista ja henkilökohtaista. Naantalissa kuten Turun seudulla oli se erikoisuus, että Turun Sanomista johtuen kansanpuolueen asema oli kova ja näin kokoomuspuolueena joutui murtautumaan esille.

Kun tulin valtuustoon vuonna 1969 oli Naantalin satunnainen vasemmistoenemmistö mennyt ja kokoomus oli noussut porvariblokin johtoon maakunnallisesti arvostetun Harri Airisen vetämänä.  Kun hän henkilökohtaisista syistä väistyi, tehtiin Naantaliss historiaa, ja valtuuston puheenjohtajaksi valittiin Liisa Maunu, joka oli emäntäkoulun rehtorina, ja joka  oli riitojen ulkopuolelta tullut asiallinen oikeistolainen.  

Sosialidemokraattien ryhmässä tapahtui samoihin aikoihin merkittävä muutos entisen kaupunginjohtaja Lasse Kankaan poismenon johdosta. Työväenyhdistyksen puheenjohtajan, sovittelevan Jorma Salmikiven asema vahvistui.

Jaakko Kalkas
kaupunginjohtajan alkoi hengittää vapaammin ja kun IVO:n ylimestari  Juuse Jyväkorpi joviaalina   hoiteli neuvotteluja kokoomuksen puolelta alkoi Naantalissa sarastaa yhteistyön mahdollisuudet. Juusen avarakatseisuutta todisti Turun Päivälehden nousu ilmoituslehdeksi. Hän menehtyi sydänvaivoihinsa ennen aikojaan, mutta hänen tilansa täytti nopeasti Naantalissa kasvanut, mutta Helsingissä opiskellut  juristi Eero Sutinen, jolla edusti hyvällä oman arvon tunnolla varustettua  perinteistä oikeistolaisuutta

Rehtori Mauno Kesäläisen mukaan tulo toi rauhallista tasapainoa politiikkaan ja niin Naantaliin alkoi muodostua edellytykset puolueiden väliselle yhteistyölle.  Tämä harmonia oli murtua ikävän Naantali matkustajaterminaali- jupakan yhteydessä. Kaupunginjohtaja Jaakko Kalkas oli omavaltaisesti - arvatenkin ajattelemattomuuttaan - ylittänyt toimivaltuutensa ja mikä pahinta jättänyt siitä kertomatta kokoomuksen johtomiehille erityisesti hänen varamiehelleen  Eero Sutiselle.  Kaupunginjohtaja oli menettänyt luottamuksensa ja hänet erotettiin yksimielisesti. Tapahtumaketju oli vaikea, mutta puolueiden välistä  luottamusta kasvattava.

Jorma Kallio
valittiin kaupunginjohtajaksi  liberaalina kokoomuksen ollessa kepulaisen Ilkka Vainion kannalla  ihan vaan muodollisesti eikä tämä vaihe mennyt henkilökohtaisuuksiin ja luulen, että valinta oli kokoomukselle ajan oloon mieleinen ja niinä kaupungissa oli kaikki hyvin.  Jorma Kallio johti organisaatiota, Eero Sutinen valvoi ukkotuomarina ja sosialidemokraattien luottamusta nauttien, ettei ylilyöntejä tapahtunut.

 Vaurautta kasvatettiin ja hyvinvointia voitiin jakaa hyvässä hengessä. Sosialidemokraattien piirissä tosin yhteistyötämme kokoomuksen kanssa kritisoitiin jonkin sorttisena luokkapetturuutena, mutta enemmistö porukasta piti palveluiden kehittymistä naantalilaisten kannalta kreivin aikana.


Hyvistä tuloksista ja menestyksestä ei tietenkään seuraa pelkää hyvää, sillä politiikassa tullaan nopeasti kysymykseen, vaikka näin on, niin miltä näyttää. Kokoomuksen piirissä haluttiin vahvistaa asemia ja ottaa johtajapuikko selvemmin käsiin ja niinpä Sutinen siirrettiin syrjään ja nuoremmat yleisemmässä politiikassa mukana olleet ottivat johdon käsiinsä. Kokoomukseen liittynyt Jorma Kallio ryhtyi myös vapaana miehenä toteuttamaan itseään ja Naantalissa puolueiden välit kiristyivät. Sosialidemokraatit kokivat talousvaikeuksilla perustellut henkilöstösupistusehdotukset vääriksi, epäoikeudenmukaisiksi ja poliittisesti syrjiviksi. Poliittinen siivousoperaatio kaatui joidenkin vanhan yhteistyölinjan kokoomuslaisten rohkeuteen vastustaa kohtuuttomuutta.

Naantalissa oli kuitenkin alkanut uusi jännittynyt aika ja neuvottelut kokoomuksen kanssa muuttuivat käskynjakotilaisuuksiksi,  jossa yritettiin urkkia vastapuolen näkemyksiä, mutta avoimia vapaamuotoisia keskusteluja ei enää käyty. Sosialidemokraattien kannatus oli Naantalissa suhteellisen korkealla, mutta se oli jäänyt selvästi kokoomuksen kannatuksesta ja se aiheutti ainakin ulkoa katsottuna ylimielisen käyttäytymiskaavan. 
Tihkuvat tiedot kokoomuksen ryhmän äänestyksistä voivat olla merkkejä myös siitä, että sisäisen voimankoetuksen seurauksena joudutaan ulospäin näyttämään kovaa ja ehyttä ulkokuorta.  Tällaisissa olosuhteissa on se huono puoli, että uskallus sopimiseen vähenee, kun edustajat pelkäävät tulevansa syytetyksi löysyydestä eli siitä, millä niin monesti johtopaikoilta on puolueveli ulos kammettu.

Vallan ja vastuun suhde on vaikea kysymys. Ylivallan ja mielivallan välinen viiva on yksi veteen piirretyistä rajoista. En kadehdi kokoomuksen luottamushenkilöitä, jotka ovat tämän ongelman kanssa tekemisissä. Vaaleissa valitut siis eniten ääniä saaneet päättävät politiikasta ja edustajistaan. Politiikan moni-ilmeisyys ja kirjava henkilögalleria tekevät päätöksenteosta hankalan ja keskinäisiä suhteita rasittavan. Kun vielä ulospäin on näytettävä ehyttä pintaa, voivat koheesiopaineet olla musertavia ja yksilöllisyys joutuu ehkä vieläkin kovemmalla koetukselle kuin meillä joukkopuoluetradition puolueissa. Vanha työväenpuolueen vitsi:” vihollinen, verivihollinen, puoluetoveri” voi helposti toteutua todellisuudessa mielikuvien työväen puolueessakin.

Poliittisessa toiminnassa puhutaan useasti vastustajista, vaikka osuvampi ilmaisu olisi kilpailija. Oikeisto-vasemmisto- akselilla kokoomus ja sosialidemokraatti ovat vanhan vedenjakajan eri puolilla. Yrittäjä- ja hyvätuloisten joukossa kokoomuksen johtoasema on selvä kun taas sosialidemokraateilla on vähän lievemmin haalariväki ja ammattiyhdistysliike taustalla. Yhtymäkohtana on, että molemmat pyrkivät saamaan kannatusta palkallaan eläviltä ja silloin vanhan sanonnan mukaisesti kokoomus on palkannauttijoiden ja demarit palkansaajien edustajia.  Tästä seuraa, että käytännön poliittisessa toiminnassa on paljon yhteisiä asioita ja selviä linjariitoja on vähemmän. Jakavia tekijöitä voivat olla suhtautumien verotukseen ja julkisiin palveluihin. Mutta mitään ylitsekäymättömiä ristiriidat eivät ole.

Suuri kysymys onkin siinnä, että miten kokoomus ja sosialidemokraatit osaavat profiloitua erottuvasti, mutta samalla kykenevät yhteistyöhön silloin, kun siihen ei ole mitään estettä ja varsinkin silloin kun se on välttämätöntä ja edullista oman paikkakunnan Naantalin kannalta. Asiallisesti tällainen yhteistyö ei ole mahdotonta, ja henkilökysymyksissäkin on varmaan löydettävissä siedettäviä ratkaisuja, kunhan kohtuutta pidetään hyveenä.  

Kokoomuksen historikkia varten kirjoitettu 1.11.2010