Ilmoitukset
Naantalin Työväenyhdistyksen  kokous pidetään  valtuuston maanantaisia kokouksia edeltävänä sunnuntaina klo 18.00   Naantalin Työväentalolla (Kaivokatu 20)   
 Seuraava kokous 9.9.2012
 
Kaupunginvaltuuston seuraava 2012 kokouspäivä on 10.9.2012 

Yhteinen Naantali -tiedote

Kirjoituksia



Katso Saaristo-Naantalin kunnallisvaaliehdokkaat

Ilkka Kantola - Klikkaa ja Osallistu!

Naantalin ty�v�enyhdistys 110 vuotta

Etusivu

 

 

Intohimona Turku

 

 

Pekka Ruola on kokoomuslainen kunnallisneuvos, jolla on monipuolinen yrittäjä ja järjestötausta. 

Hän on elämänsä aikana kyennyt hienosti rytmin ja lajin vaihtoon. Viimeisin saavutus on kirjalliselta saralta. 

 
Hän osaa kirjoittaa oikein, ja vaikka teksti on sähköpostiviestinnän ja virastokielen tyyppistä täsmällistä sekä huumoriltaan minimalistissarkastista kaukana ikekanervamaisesta  maalailusta,  niin ainakin asiasta vähän jyvällä oleva ei voi jättää kesken kirjaa nimeltään

Intohimona Turku .

 

Aivan aluksi haluan kiittää koko Turun seutukunnan  puolesta Pekkaa siitä, että Pekka on  ylöskirjannut seutukunnan suurten hankkeiden historiaa. 

Turun Seudun Vesi Oy:n kirjavat ja pitkälliset vaiheet ovat mielenkiintoinen kertomus alueemme menestymättömyyden lähteestä: Täällä päättämättömyys ja arvaamattomuus lyö veljen ja sisaren kättä. Ja laskun kaikesta tästä maksavat mielellään asukkaat päätellen siitä, että vaaleissa vesiänkyrät ovat menestyneet hyvin tai loistavasti. Juuri nyt lorahtavat ensimmäiset tipat Kokemäenjoen Virttaan kankaalla puhdistettua tekopohjavettä Turun verkostoon eikä aikaa ole mennyt kuin vähän yli 40 vuotta ja raahaa vain vaivaiset kaksisataa miljoonaa. Mutta vika ei ole yhtiön  eikä varsinkaan mukana olleiden luottamushenkilöiden, vaan se on järjestelmän, joka ylikorostaa yksilön oikeussuojaa yhteisen edun vaatimuksista piittaamatta.

Toinen totinen tarina on seudullinen energiayhteistyö, jossa kummalliset kiemurat ja erikoiset henkilöt suurine egoineen olivat 1990 luvulla tekemässä suuren karhunpalveluksen omalle yhtiölleen, Turku Energialle ja sen omistajalle Turun kaupungille sekä koko seudun asukkaille.  Herrasmieskirjoittaja ei kirosanoja käytä, mutta selväksi tulee, että apulaiskaupunginjohtaja Juhani Määttä  ja toimitusjohtaja Keijo Haukioja johtoryhmineen olivat omalla ristiretkellään niin asiallisesti kuin muodollisesti  upottavalla suolla. Luottamushenkilöt heidät ja kaupungin ja koko seutukunnan pelastivat. Sitä ei vaatimaton kirjoittaja kerro, mutta muistaa Määtän ylevät kiitospuheet, jossa hän sovitteli  sankariroolia  päälleen. Ihan hyvä, että joku tämänkin kertoo erityisesti nyt kun taas samat äänet kumpujen yöstä ovat olleet sotkemassa asioita vahvistaen käsitystä heidän vähäisestä ymmärryksestä ja sitä suuremmasta pahasta tahdostaan.

Kolmas suuri projekti on Turun pääkirjasto. Hieno laitos on nyt käytössä. Kallis siitä tuli, mutta niin loistava, että jopa Hesarikin sitä kehuu. Uskomattomalta tuntuu Turun Sanomien Keijo Ketosen rooli. Tapauksista saa sellaisen käsityksen, että niin arvostetussa asemassa oleva varakas ja hienon lehtitalon johtaja on menettänyt tässä kohdassa arvostelukykynsä ja ryhtynyt puuhaan, jonka olisi pitänyt jäädä lapsuuden heikkolaatikkoon.

Kirjassa minulle mielenkiintoisinta osaa olivat Ruolan suvun kustavilaiset juuret. Vastoinkäymiset on voitettu kovalla työllä ja yrittäjyyden hengellä. Sukutilan menetys laivahaverin seurauksena ja monipuoliset elämän kokemukset ovat kasvattaneet suvun, jonka yhteenlaskettu jalostusarvo on varmaankin seutumme ennätystasoa. Niillä rehvastelu ei kuulu Pekan tyylivalikoimaan ja Iso Pukin komea kesähuvila on sekin enemmän kulttuuriperinteen vaalimista, kuin näyttämistä. Siinä sivussa siellä voi viettää vähän kesääkin ja ansaittuja eläkepäiviä.

Pekan isän merimiestausta ja pesulayrityksen perustaminen on malliesimerkki siitä, miten innovaatiot ovat Suomeen tulleet. Hienoa on myös nähdä Pekan ja hänen veljiensä mukaantulo ja onnistunut työnjako. Pekan pitkähkö ura liikkeen johdossa ja myös alan yrittäjien puheenjohtajana antaa kirjaan perspektiivin, joka kuvaa palveluyrittämistä ja ympäristön muutosta.  Prässäämöstä suurvarustamojen teollisuuspesulaksi  vaikutta johdonmukaiselta kehitystrendiltä kirjaa lukiessa, mutta se lienee myös osoitus muuntumiskyvystä ja päätöksentekotaidosta, joka Pesukoiton osalta päättyi  myynti Lindströmille. Ratkaisua edesauttoivat verotussäädösten muutokset vuonna 1988.  Keskittymisellä on palvelupuolella tämän kuvauksen perusteella selvät syyt ja ilmeiset edut, vaikka se vähän panee miettimään asiaa kilpailun ja asiakkaan kannalta.  Ehkä myös innovaatiotkin muuttavat tässä tapauksessa muotoaan. Pekka Ruolan kannalta järjestely oli täysosuma. Sitä hän ei millään tavalla korosta. Vain sen hän sanoo, että isällekin se oli mieleen.

Luin kirjan alusta loppuun.  Lukijalle osoitetussa alussa pysähdyin miettimään sitä, että Pekka ei kuvatessaan Turun kehitystä mainitse, että Turku on nykyisin palveluyritysten maineikas keskus, vaan painottaa  innovatiivisen tuotantotoiminnan merkitystä. Sitä se lähisokeus teettää palveluryittäjälle sekä urheilu-, kulttuuri- ja matkailumiehelle.

Nostalgiaa herättävät Pekan kertomukset urheilutapahtumista , joihin hän on päässyt osallistumaan Helsingin olympialaiset ja Tukholman EM- kisat aivan ehdottomana kärkenä. Naantalilaista lämmittää myönteinen suhtautumine Olavi Vuorisaloon. Turun Pyrkivän ja Voitto Hellstenin osuudet kirjassa kertovat, että Pekka on urheilumies ensin ja porvaripoliitikko vasta sitten.
Tälle palstalle on pakko kertoa Pekan kuulemma keskustelu, jossa Vuorisalon Ola kertoi, että Ollitervo maksoi, mitä sovittiin. Amatööriys on suhteellista ollut silloin, kuten kaikki tiedämme.

Poliittinen osuus on sittenkin tutumpaa kertomusta ja sinne tänne voisi jotain lisätä. Hienovarainen huomio, että TS oli enemmän kuin tiedotusväline Kirsti Smolanderin loikkauksen yhteydessä, on varmaan lähempänä totuutta kuin Vahteran Ramin fiktioromaani aiheesta. Kirkonmies myöhemmin ja silloinen toimittaja  Aimo Oristo pakinoi tuolloin, että loikka johtui siitä, etteivät oikeistodemarit Heikki Muntter ja Mikko Rönnholm eivät  maksaneetkaan lupaamiaan  Smolanderin vaalilaskuja, oli täysin perätön ja selvä sumutusyritys peittää sylttytehtaan jäljet.

Pekka Ruola näyttää olleen Turun kokoomuspolitiikassa jonkinlainen vaihtoehto Ilkka Kanervalle. Ike taisi  hävitä  tosin e iäänestyksiä, mutta kuitenkin moneen kertaan Pekalle kilvoiteltaessa paikoista tai päätöksistä.  Eri maata he ovatkin muun muassa siksi, että Ike on lämmin Kepun suuntaan kun taas Pekkaa on sinipunamies. Naisvaltainen matalapalkka-ala on avartanut ekonomin maailman kuvaa vasemmalle. Pohjimmiltaan se on  todistus empatian kyvystä.

Pekka on selvästi nähnyt suuremman Turun perusteltuna. Hän avaa myös meille mukana olleille Turun strategiaa ja taktiikkaa aiheesta. Nyt selvisi sekin, että Mikko Pukkinen ja Mari  Kiviniemi olivat pohjanmaalaistuttuja. Siihen perustu Turun johdon  luja luottamus rakenneuudistuksiin. Sitä lisäsi, kuten uskalsimme pelätä,  läheiset suhteet Arto Koskeen, jota on moneen otteeseen tyrkytetty selvitysmieheksi ja joka on nyt avainvirkamies Kataisen hallituksen kuntaoperaatiossa.  
Pekka itse ja toinen pitkämies Jukka Mikkola, joka myös on kuntaliitosuskovainen, ovat kuitenkin sillä tavalla tahdikkaita, että he eivät ole kaupungin muskeleilla pullistelleet. Heillä on myös käytännön näyttöä yhteistoiminnasta. Jos kuntaliitoksia seudulla joskus tullaan tekemää, on sen taustalla heidän kaltaiset patriootit mutta eivät metelöivät nurkkapatriootit.

Olen Pekan kanssa ollut ensimmäistä kertaa tekemisissä eduskuntavaalien yhteydessä. Tuolloin jo ajattelin, että onpa yrittäjätaustaiseksi kaveriksi yllättävän kehittyneitä ajatuksia. Epäilin tietenkin synkän porvarin oleva ovelan taktikon. Mutta myöhempi lähempi tuttavuus yhteisten harrastusten parissa ovat vahvistaneet, että hän on sitä, mitä puhui. Hän on tietäväinen ja ajatteleva isänmaan mies.
Hänen sivistynyt käytöksensä ei kerro kaikkea luonnikkaasta avoimuudestaan huolimatta; Pekka on pohjimmiltaan suoraviivainen joskus asenteeltaan jopa jyrkkä; Hän on valmis ymmärtävään yhteistyöhön, mutta ei siedä falskiutta.  Ja sitä seuraa piste. Eikä hänen iholle myöskään tulla eikä ainakaan tuppaantumalla.

Marjo-vaimo on ollut yrittäjä ja kädentaitaja floristi. Myöhemmin hänestä on kehittynyt opintojen ja innostuksen myötä historiallinen kirjailija. Komeana rouvashenkilönä Marjon kirjat ovat tehneet vaikutuksen niin ammattilaisiin kuin harrastajiinkin. Pekka on ollut näissäkin projekteissa Marjon apuna ja se on hienoa, kadehdittavaa  perheintegraatiota.

Pekan Volter Kilpeä mukaileva runo on nimeltään Elämän kokonaisuus elettävässä hetkessä loppuu näin:

::::
Jokaisessa hetkessä on ikuisuus
Siinä on koko eläminen läsnä
Kaikki se menneisyys
Joka on  muodostanut nykyisyyden tilan.
Mahdollisuutena tulevaisuus
Joka nykyisyydestä kasvaa
Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus
Silmiemme ja tuntemisemme edessä

Tuon viisaan runon myötä elän Pekan mukana senkin hetken, kun hän tuo klassikosta neljänneltä luokat kotiin viisi nelosta. Aikamoinen temppu. Ja samasta aihepiiristä siis koulusta toinen välähdys, josta  aikakirjoihin pistetty kertomus, miten  valankumouksellisella   operaatiolla savustettiin  Ruotsin opettaja ulos opetuksesta.

Pekka lopettaa kirjansa : Prosessi on ollut pitkä, mutta antoisa., suosittelen lämpimästä muillekin mahdollisuutta elämänsä toiseen kertaan.

Puolestani suosittelen kaikille yhteiskunnallisten toimintojen parissa aikaansa käyttäneille Turku seuran kustantaman  kirjan lukemista. Lukuelämyksenä kirja on pitkäkö ja antoisa. Se ryhmittyy aiheisiin ja aikakausiin, mutta kronologian seuraaminen lukemalla kirja kannesta kanteen laajentaa ja täsmentää kuvaa Pekasta ja yhteiskunnasta hänen ympärillään. Ja mikä parasta sillä tavalla lisääntyvät  mukana elettävien  hetkien määrä.

Saariselällä viikolla 48
Mikko Rönnholm

Ps. Pekan muotokuva paljastettiin 29.1.2012 Turun kaupungintalolla. Pekka lopetti puheensa: "Olen saanut ystäviä, kavereita ja tovereita"