Ilmoitukset
Naantalin Työväenyhdistyksen  kokous pidetään  valtuuston maanantaisia kokouksia edeltävänä sunnuntaina klo 18.00   Naantalin Työväentalolla (Kaivokatu 20)   
 Seuraava kokous 9.9.2012
 
Kaupunginvaltuuston seuraava 2012 kokouspäivä on 10.9.2012 

Yhteinen Naantali -tiedote

Kirjoituksia



Katso Saaristo-Naantalin kunnallisvaaliehdokkaat

Ilkka Kantola - Klikkaa ja Osallistu!

Naantalin ty�v�enyhdistys 110 vuotta

Etusivu

 

 

Valtion kassan kamreerit johtavat kuntarakenneuudistusta.

 

Kirjoitan tässä jutussa kokemukseni synnyttämästä näkemyksestä: Kuntauudistus ei ole sitä miltä näyttää, ei ole ollut eikä tule olemaan.

  • Kuntarakenteiden muutoksilla ei juurikaan saavuteta tehokkuus- ja tuottavuushyötyjä.
  • kuntarakenteiden muutoksen takana on liikkeelle paneva voimana valtionvarainministeriön idea siirtää vapaaehtoisella pakolla julkisen talouden tasapainotusongelman hankala työ kunnille.


Viisi vuotta sitten, kun Paras-hanke oli lähtökuopissa, kirjoitin aiheesta otsikolla Valtion pukinsorkka pilkistää kuntauudistuksessa. Arvelin tuolloin, että hankkeeseen on näkymätön koira haudattuna. Tarkoitin valtion intressiä yleisesti sekä erityisesti Turun  kaupunkiseutuun liittyen.


Hankeen myöhempi käsittely vahvisti, että ainakin jonkinlainen yhteistyö valtion suurempien kuntien edustajien kesken oli olemassa. Turun kuntapäättäjät olivat kannanotoissaan vain  varovaisen  myönteisiä jo tuolloin esitettyyn ja nyt uudelleen herätettyyn  työssäkäyntimalliin. Turun kaupunginjohtaja Mikko Pukkinen selkeästi piti kaikkea muuta turhana ja keskitti voimansa Suur-Turun rakentamiseen. Suur-Turkua perusteltiin kehityskäytävillä, elinkeinoelämän tarpeilla, kilpailukyvyllä ja imagolla eli lyhyesti sanottuna ilman faktoja monisanaisesti kuvaillen. Kun paras-projekti päättyi yksimieliseen yhteistoiminta linjaa korostavaan loppuraporttiin, oli Pukkisen tyly, mutta paljon puhuva arvio jatkotyöstä: Mappi pannaan hyllyyn muiden mappien joukkoon.


Saaristo- Naantalin opetus

 

Paras-hankeen tavoitteiden mukaisesti muodostettiin Saaristo- Naantali, kun Rymättylän ehdotuksesta myös Merimasku ja Velkua liittyivät vapaaehtoisesti Naantaliin.

Merkittävin etu liittyvien kuntien asukkaille oli verotuksen aleneminen. Alenemisen kompensoimiseksi koko Naantalin veroprosentin korotustarve laskennallisesti oli kolmannes prosenttia. Mutta tosiasiallinen paine ylitti tämän ja Naantalin veroprosenttia on jo nostettu 16.50 prosentista 17.25 prosenttiin. Todennäköisesti suunta jatkuu samana eli jo vuonna 2012 ollaan 18 prosentin tuntumassa.  Tällä tavalla Kanta-Naantalin asukkaat vähentävät muutoin valtioon kohdistuvia paineita. Hyvän naapuruuden ja pitkäaikaisen yhteistyön hengessä tämä on hyväksytty. Samalla on ajateltu, että tämä olisi riittävä osallistuminen  valtion talkoisiin.


Kuntaliitoksen toivottiin tuovan hallinnollisia säästöjä. Jälkikäteen on tehty laskelma, että vaikutus Naantalin menoihin on 385.000 euro. 45.000 euroa tulee luottamushenkilöiden vähenemisen seurauksena ja hallintohenkilökunnan määrän lasku yhdeksällä hengellä tuo säästöjä 340.000 euroa.
 Näiden vastapainoksi on henkilökuntaa lisätty joillakin sektoreilla, jossa ainakin vähäisessä määrin on taustalla laajemman kunnan vaatimat palvelut. Henkilökunnan kokonaismäärä oli enne liitosta  kunnissa yhteensä 1038. Yhdistyneen Naantalin  vuoden 2011 lopun arvioitu henkilökunta määrä  1067, joten nousua siis 29 henkeä. Asukasluvun kasvusta tämä ei johdu.

Asukas- ja päättäjäpalaute on ollut vähäistä, mutta hyvin suopeaa. Ehkä selitys on toimintojen suhteellisen antelias rahoitus. Asukkaiden on ollut helppo omaksua Saaristo-Naantali  identiteetti.  Laimeassa kritiikissä on mainittu, että asukasluvun kasvutavoitteet eivät ole toteutuneet, ja toimintojen uudelleen organisointi on kangerrellut. Organisaation kasvu on lisännyt jonkin verran byrokratiaa ja päätöksenteko on etääntynyt. Siis lähinnä vakioselityksiä.

 

Valtion kannalta suunta oli selkeämpi. Laskennallisesti valtionosuuksien vähennys oli 500.000 euroa vuodessa eli 27 euro asukasta kohden. Tämä kompensoidaan valtion toimesta ensimmäisen viiden vuoden aikana.  Olosuhteet huomioon ottaen se oli alaraja, joka oli vääjäämättömästi kasvamassa. Valtiolle liitos on taloudellisesti hyödyllinen.

 

Henkilökohtainen arvioni on, että kuntaliitoksen toivotut taloudelliset hyödyt eivät todellisuudessa ole toteutuneet. Vuosina 2000 - 2 010 on asukaskohtaiset  toimintakulujen nousu ollut Naantalissa 62 prosenttia, kun vastaavat luvut maassa keskimäärin ovat olleet 51 ja Varsinais-Suomessa 57 prosenttia. Viimeisen kolmen vuoden 2008-2010  aikana on Naantalin kulut nousseet 20 prosenttia, kun maassa ja Varsinais-Suomessa on vastaavaluku n. 16 prosenttia. Tämä on tarkoittanut sitä, että Naantalin positiivinen kuluero maan keskimääräiseen on pudonnut runsaasta 300 eurosta asukasta kohden alle 200 euroon/asukas.
Ylempänä laskennallisesti esitetty liitossäästö on 20 euroa asukasta kohden ja luottamushenkilöiden kustannuksissa on saatu säästöä 2.4 euroa/asukas.
Kun toimintakulut Naantalissa vuonna 2011 tulevat olemaan yli 6000 euroa/asukas on säästö 0.33 prosenttia. Siis ei merkittävää vaikutusta. Kunnantalojen paljon puhutut seinät ja luottamushenkilöiden määrä ovat näkyvä, mutta ei merkittävä tekijöitä  kuntien kustannusrakenteessa.


Syitä tähän kustannusten nousukehitykseen ei ole selvitetty, joten esitän vain henkilökohtaisia arvioita: Henkilökunnalla ja erityisesti luottamushenkilöillä on halu ymmärtää pienempien ja syrjäisempien taajamien ja haja-asutuksen ongelmia ja erityisesti saaristo-olosuhteiden vaikutuksia yritetään kompensoida. Luonnollista on, että niin tekniset standardit kuin ympäristön vaatimukset ovat suuremmassa yksikössä kovemmat, ja niistä on aiheutunut yllätyskustannuksia.
Liittyneissä kunnissa hajautuvaa rakentaminen ja loma-asuntojen muutos pysyviksi asunnoiksi aiheuttavat pitkälti tulevaisuutteen lisääntyviä palvelujen jäljestämisvelvollisuuksia, joista on seurannut ja seuraa kasvavia menoja.
Yleisesti ottaen harmonisointi tapahtuu aina ylöspäin kustannuksia lisäten.

 

Silmiini ei ole osunut kuntaliitokseen liittyvää todistusaineistoa, joka tukisi käsityksiä, että sen avulla voidaan saavuttaa julkistaloudellisia säästöjä.
 Sen sijaan Naantalin tapauksessa saatiin kantanaantalilaiset korotetun ja nousevan veron muodossa osallistumaan kustannuksiin, joihin valtio olisi joutunut satsaamaan lisääntyviä valtionapuja.

Kuntaliitosten jälkeinen rauhoitusaika kolme vaalikautta

Kokemukseni valossa pidän välttämättömänä, että kuntaliitoksien jälkeen olisi varattava riittävän vähintään kolmen valtuustokauden aika ennen kuin rakenteita ruvetaan uudelleen muokkaamaan. Kuntarakennekysymykset vievät kunnan virka- kuin luottamushenkilöjohdon ajankäytöstä aikaa ja näin ei saavuteta palvelutuotannossa niitä tehostamistavoitteita, joiden avulla kustannusten vähennykset vain ovat mahdollisia. Valtiovalta siis ylläpitämällä jatkuvasti näitä rakenneuudistuksia tosiasiallisesti estää kuntien oman tuottavuuskehityksen ja siten asetetut tavoitteet etääntyvät. Ainoastaan luottamalla joihinkin luovan tuhon ideologioihin voi tätä valtion menettelytapaa pitää perusteltuna. 

 

Kuntien omaisuuden realisointi tai kuntaverojen korotus

    

Turun seudun kehityksestä voi päätellä, että valtionapujen kurissa pitäminen ei helpolla onnistu. Valtion rasitus Turku nimisen kaupungin rahoituksessa on lisääntynyt viiden vuoden aikana 80 miljoonaa euroa vuositasolla eli 459 euroa asukasta kohden, kun naapurien vastaavat luvut  ovat olleet alle 300 euroa asukasta kohden.

Oheisesta taulukosta voi myös päätellä, että näihin talkoisiin saataisiin lisämaksajia, jos kunnat yhdistettäisiin ja veroprosentti korotettaisiin esimerkiksi 19. prosenttiin. Naantalilaiset tällöin kantaisivat yhteiseen kassaan 6.7 miljoona euroa. Nämä vähentäisivät todennäköisesti valtion rasitusta samassa suhteessa.  

 

Kaupunki

€/asukas

Valtionapu
2006

Valtionapu

2010

Valtionapu

Lisäys

Vero
%

Verotulo

Vero + Valtion

osuus

Turku

1.306

1.765

459

18,75

3.445

5.210

Kaarina

624

909

285

18.50

3.567

4.476

Raisio

644

919

275

17.50

3.286

4.205

Naantali

569

831

262

17.25

3.531

4.362

 

 

 

 

 

 

 

 

 Kirjoitin viisi vuotta sitten kuntarakenteen perimmäisestä tarkoituksesta eli suurkuntien muodostamisesta seuraavasti:

”Valtion haudattu koira ei siis hauku väärää puuta. Se yllyttää ja saakin yli-innokkaat  suur-kuntafriikit tekemään sen puolesta likaisen työn eli hyvin hoidettujen kuntien voimavarojen keräämisen samaan Molokin kitaan.

Valtio uskoo ja tietää, että kuntakokoa suurentamalla se voi valjastaa kuntien reservit käyttöön ja tässä tarkoituksessa se yllyttää kaupunkikeskuksia laajentamaan reviiriään. Mammuttitautista on helppo jymäyttää.”

 

Valtiolla oli tuolloin velkaa 11.000 euroa asukasta kohden. Nyt sitä on 14.377 ja vuonna Arvioin tuolloin, että Turulla on piilossa (erityisesti liikelaitoksissa) nettovarallisuutta 5.000 euroa asukasta kohden. Se määrä on tuosta ajankohdasta kaksinkertaistunut turkulaiset itse puhuvat jopa kahden miljardin euron netto-omaisuudesta. Näin rikkaalle kunnalle valtio voisi surutta jättää valtionosuudet korottamatta tai se voisi niitä jopa alentaa ja täten saavutettaisiin valtionvarainministeriön suunnitelmissa olevat kuntatalouden miljardisäästöt.

Tuottavuuden noususta ja palvelujen tehostamisen vastuu jäisi kuntien harteille. Mutta siihen taas ei taida löytyä voimaa eikä varsinkaan halua; Poliittisesta prosessista kunnassakin on kysymys. Eikä siihen ole käytännössä pakkoa, sillä vaikka omaisuuden myyntikään ei maistuisi, on vaihtoehtona aina veronkorotus. Kun alueella on yksi suuri kunta, ja kun veroprosenttikilpailua ei seutukunnissa enää ole, ja kun asukkaat eivät enää voi äänestää jaloillaan, on veron korotus helppo ratkaisu.
Näin menetellen ottaisimme pitkän askeleen joidenkin havittelemaan tasaveron suuntaan. Valtio puolestaan voisi kiihdyttää samaa suuntausta alentamalla yhteisö- ja pääomaveroja sekä loiventamalla progressioita vaikkapa työmarkkinaperusteisesti ja yritysmyönteisyyttä korostaen.

Ihan pienenä lisäilona olisi maakuntahallinnon näivettäminen. Valtion sektoriviranomaiset pääsisivät siitä vähäisestäkin paikallisesta demokraattiselta haiskahtavasta kontrollista takaisin kruunun käskynhaltijan asemaan.

 

Kilpailua tungetaan väen vängällä hyvinvointipalveluihin ja säänöistä tehdään mahdottomia onnistuneesti noudattaa. Mutta kuntapuolella kilpailu on pahasta, sillä siellä kyse onkin vain valtion rahasta.

 

Mikko Rönnholm, sd
Naantali