Ilmoitukset
Naantalin Työväenyhdistyksen  kokous pidetään  valtuuston maanantaisia kokouksia edeltävänä sunnuntaina klo 18.00   Naantalin Työväentalolla (Kaivokatu 20)   
 Seuraava kokous 9.9.2012
 
Kaupunginvaltuuston seuraava 2012 kokouspäivä on 10.9.2012 

Yhteinen Naantali -tiedote

Kirjoituksia



Katso Saaristo-Naantalin kunnallisvaaliehdokkaat

Ilkka Kantola - Klikkaa ja Osallistu!

Naantalin ty�v�enyhdistys 110 vuotta

Etusivu

 

 

Suksi ei luista

Tulin viidenneksi, vastasi poika, kun isä kysyi hiihtokilpailun tulosta. -No aika hyvin vastasi isä ja lisäsi , että kuinka monta osallistujaa oli? – Neljä, vastasi poika ja isä: Kuinka voit olla viides, vaikka oli vain neljä osallistujaa ja poika: Kun ei luista niin ei luista. Tämä Timo Roosin vitsin kuvaa hyvin minun sosialidemokraattista tunnelmaani.

Toinen urheiluvertaus, vaikka en golfia pelaakaan, liittyy tasoituskilpailuun, jossa aikaisemmat suoritukset alentavat tasoitusta. Presidentin vaali on tämän sorttinen. Ja vielä siten lisättynä, että myös aikaisempien  puoluetovereiden menestykset  alensivat Paavon tasoitusta ja siksi tehtävä alun alkaen oli Mission Impossible.

Siksi Paavo Lipposen tehtäväksi jäi nostaa asioita: Suvaitsevaisuutta, demokratiaa ja Suomen asemoitumista Euroopassa  eli näyttää mallia, jotta muut voivat  rauhassa keskittyä omaan suoritukseensa.
Tuloksena oli selkeä Suomen suunnan vahvistuminen. Suomen maine tuli täällä vaalilla pelastetuksi ja mikä parasta Suomen edun käsite sai yksittäistä rahastosijoittamista laajemman näkökulman.

No kun suksi ei luista, niin kysymys on välineistä ja huoltojoukoista.
No eivät nekään toimineet. Sen tiedämme ja tunnemme pistona sisimmässämme. Puoluedemokratialle ei annettu arvoa, sosialidemokratian joukkopuolueen toimintamalli romutettiin. Se näkyi ja tuntui, sillä oli vaikutusta kannattajan käyttäytymiseen. Olenpa tavannut sellaisenkin puoleen jäsenen, joka ihmetteli, mistä johtui, ettei Erkki Tuomiojaa valittu ehdokkaaksi. Se johtui Ekistä, joka ehdokasehdokkuudesta kieltäytyi.
 Siiten vielä yksi yleisen harhaluulon oikaisu: Ammattiyhdistysliikkeellä ei ole vaalikonetta, ei sitä ole juurikaan ollutkaa, ja nyt se on lopullisesti hävinnyt. Entisten ay-toimitsijoiden pyörittämät soppatykit eivät ole menneen suuruuden vaan todellisen työväenjoukkoliikkeen eläviä muistomerkkejä.

 Meidän aikakaudella merkittävintä on se, miten julkisuus siis media suhtautuu ehdokkaisiin. Kaiken syyn vierittäminen sinne ei ole kohtuullista, mutta se näkyi,  ettei ainakaan siltä suunnalta  Paavon latua tasoitettu, monta kuopan kaivajaa voi nimetä ja tunnistaa. Mestarin kaataminen on aina sankariteko, ja kosolti on niitäkin, jotka lyövät lyötyä.

Ikään vedoten Paavo Lipponen pudotettiin ehdokkaiden pätevyys ja sopivuusvertailusta. Lämmittävä poikkeus yleiseen julkisuusilmapiiriin olivat Claes Anderssonin ja Elisabet Rehnin ikärasismilausunnot ja pääministeri Jyrki Kataisen ”surunvalittelut”. Ne tuntuivat aidoilta ja niihin on helppo uskoa, kun kuunteli Paavon hallitusta tukevaa johdonmukaista linjaa.

Kirjoitin Paavo Lipposen presidenttiehdokkaaksi ryhtymisen yhteydessä, että  
Monelle meistä tämä mahdollisuus on suuri helpotus.
Sitä samaa ei voi sanoa Paavon omalta henkilökohtaiselta kannalta. Mukaan lähtö oli suuri uhraus, sillä kisasta tulee taatusti raskas. Mutta isänmaan asia painaa vaakakupissa enemmän. Asiakysymysten kannalta siirrytään Paavon mukana ytimiin. Siitä voi olla istuvalle hallitukselle arvaamaton hyöty.

Mutta sitten heijastusvaikutuksiin.
Vaikka presidentinvaali on ensisijassa henkilövaali, on näilläkin vaaleilla katalysaattorin tyyppinen vaikutus; Ne kiihdyttävät käynnissä olevia tai jopa synnyttävät uusia reaktiota. Samaan suuntaa vaikuttavat viestit, jotka kertovat Ruotsin kansankodein sosialidemokratian  hapuilusta. Helppoa ei ole veljespuolueilla ollut suunnan löytyminen muuallakaan. Voitot ovat olleet marginaalisia.
 
Paavo Lipposen vaaleissa viitoittama Eurooppa-linja edustaa perinteistä kansainvälisyyttä ja yli rajojen menevää solidaarisuutta, jota hän on perustellut kansakunnan kokonaisedun mukaisena valintana. Tämän kanssa puolueessamme  kilpailee kuitenkin lyhyen tähtäimen kasallisen intressin edunvalvonnan linja, joka pyrkii yksinkertaistamaan asiat soinilais-väyrysmäiselle tasolle. Kilpaillaan siitä, että kuka kovemmalla äänellä ja nokkelammin keksii kansaa kiukuttavia, mutta huvittavia ilmaisuja.

 Näiden ja paljon vaikeampien kysymysten kanssa joudumme painiskelemaan. Kysymys ei puoluesihteeristä eikä edes puheenjohtajasta, kysymys on linjasta:
Muodostammeko linjan, johon päädymme syvällisemmän pohdinnan perusteella ja johon olemme valmiit ryhtymään, vaikka sen välitön poliittinen vaikutus olekaan tiedossa, mutta jonka koemme oikeaksi. Sen avulla voimme pidemmällä tähtäimellä saavuttaa vähitellen tuloksia, joilla on poliittista merkitystä. Tähän Paavo Lipponen viittasi lainaamalla Vaclav Havelin näkemykseen.   

Mikko Rönnholm