Ilmoitukset
Naantalin Työväenyhdistyksen  kokous pidetään  valtuuston maanantaisia kokouksia edeltävänä sunnuntaina klo 18.00   Naantalin Työväentalolla (Kaivokatu 20)   
 Seuraava kokous 9.9.2012
 
Kaupunginvaltuuston seuraava 2012 kokouspäivä on 10.9.2012 

Yhteinen Naantali -tiedote

Kirjoituksia



Katso Saaristo-Naantalin kunnallisvaaliehdokkaat

Ilkka Kantola - Klikkaa ja Osallistu!

Naantalin ty�v�enyhdistys 110 vuotta

Etusivu

 

 

Sokea taluttaa kuuroa - libertariaanit nousevat

 

Libera-säätiö perustettiin vuosi sitten "edistämään ja tukemaan yksilönvapauden periaatteita ja arvoja". Säätiön 150 000 euron peruspääomasta 149 000 euroa on maksanut Cultorin entinen toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja Gustav von Hertzen. Toinen perustaja on säätiön toiminnanjohtaja, kauppatieteiden maisteri Petri Kajander. Hs Blåfield

Hertzen oli Suomen Sokerin ja sittemmin Cultorin toimitusjohtaja. Siis yhtiön, jonka elää  perustui ensisijassa valtion tukemalle ja säätelemälle sokeripolitiikalle. Hän siis tietää.
Libertariaanien idea on mitä vähemmän  julkinen talous tekee sen parempi. Se on vapautta. Niin siis taas kerran ollaan siinä että kaikki ei ole yhtä vapaita, vaikka kaikki olisivat vapaita kuten kuuluisassa vertauksessa vapaasta ketusta vapaassa kanatarhassa.

Johtaja Tom Palmer ja Björn Wahlroos olivat säätiöntilaisuuden puhujina ja yleisö tyytyväistä herrakansaa: Yksinkertaisia ja mukavia totuuden sanoja paremmille ihmisille, voisi päätellä Antti Blåfieldin kolumnista, jonka hän päättä kuultuaan Eero Paloheimoa ja Jermu Lainetta

Veteraanipoliitikkojen huoli voidaan tiivistää kysymykseen, mikä on yksilön suhde yhteisöön.
Tässä kysymyksessä kulkee nyt Suomeenkin rantautuneiden libertariaanien ja pohjoismaisen yhteiskuntamallin rakentajien rajalinja.
Suomalainen yhteiskunta on menestynyt, koska sivistys ja vauraus ovat levinneet laajalle. Se ei tapahtunut ilman yhteiskunnallista tahtoa, tietoista politiikkaa, yhteisön asettamia pidäkkeitä ja sopimusta, että me olemme samaa porukkaa.
Ehkä yhteisöillekin tulisi lopulta asettaa sama kysymys kuin yksilöille: maltammeko me asettaa rajoja? Mitä tulee tehdä, kun yhteisön kyky asettaa itselleen pidäkkeitä katoaa?
Kun niin käy, tullaan toisenlaiseen yksinkertaisten totuuksien maailmaan. Kreikka osoittaa, millaista elämä siellä on.

Tähän asetelmaan olen yrittänyt viitata puhuessani Naantalin kaupungin palkolliselle ja luottamushenkilöille. Meidän, jotka olemme olleet luomassa julkisten palvelujen verkkoa ja meidän, jotka   edelleen uskomme niiden paremmuuteen , on uskallettava ylläpitää itsekuria. Se tarkoittaa, että on hoidettava asiat niin, että ei anneta aihetta muuttaa hyväksi todettua systeemiä millään yksitäisellä radikaalilla tempulla, kuten palvelujen yksityistämisellä. Siihen suuntaan muuten valtionvarain ministeriön puiteohjelmassa viitataan: ”Lisäpalvelut hoidetaan ostamalla, jos varaa on”, on ajatuksena. Se joka uskoo, ettei siitä seuraa laajamittaista muutosta yllä mainittujen libertariaanien viitoittamaan suuntaan, on naiivi, yksinkertaista jymäytetään.
Mutta politiikassa ei ole harvinaista sokea taluttaa kuuroa.