Ilmoitukset
Naantalin Työväenyhdistyksen  kokous pidetään  valtuuston maanantaisia kokouksia edeltävänä sunnuntaina klo 18.00   Naantalin Työväentalolla (Kaivokatu 20)   
 Seuraava kokous 9.9.2012
 
Kaupunginvaltuuston seuraava 2012 kokouspäivä on 10.9.2012 

Yhteinen Naantali -tiedote

Kirjoituksia



Katso Saaristo-Naantalin kunnallisvaaliehdokkaat

Ilkka Kantola - Klikkaa ja Osallistu!

Naantalin ty�v�enyhdistys 110 vuotta

Etusivu

 

 

Virtasen Keke ja Joltsu

Kylmää ja kurjaa kestettyä on helppoa sietää kevätkesän helteisiä päiviä toivoen niiden jatkumista.
Tämä kevään aika oli koulussa sietämätöntä. Mieli oli pihalla ja ajatukset ulkona. 
 

Rehtori Keijo Virtanen

Tästä säästä  ja sattuneista tapahtumista johtuen nuo ajat juuri nyt ovat olleet mielessä. Nimittäin  koulutoverimme ja lapsuuden ystävämme  Keijo Virtanen lopettaa maineikkaan 15 vuoden rehtorin   uransa kesällä ja niissä merkeissä  sain olla kuulijana hänen  lähtöseminaarissa.

 Professori  Marjo Kaartinen, Naantali  kertoi, että kulttuurihistoria Turussa on Keijo Virtasen luomus. Muut puhujat tilastoilla osoittivat, että Virtasen rehtorikautena on mm:ssa tehty enemmän väitöskirjoja, kuin yliopiston historiassa ennen hänen kauttaan. Ja monta muuta mainesanaa kuultiin pääosin opettavaisien luentojen antina. Hammaslääketieteen paluu ja diplomi-insinööri-koulutuksen alku olivat Keijon mielestä hänen merkittäviä saavutuksiaan.

 Onnistuneesti  totesivat arvovaltaiset puhujat, että Keijo on säilyttänyt tyylinsä, vaatimattoman rauhallisuuden. Sankari itse totesi, että kyllä ne valtion kanssa käydyt neuvottelut tuntuivat usein menneen hyvin, niin hyvin, että vasta Lahnajärvellä syntyi epäilys tuloksista. Niin ja viimeinen neuvottelu oli ollut menneellä viikolla ja taisi sieltäkin olla muuta ekstramiljoona olla tuliaisina. Keijo Virtanen jättää jälkeensä kansainvälisesti arvostetun kehä III ulkopuolisen vapaan tieteen ahjon seuraajalleen. Toivotaan, että perintöä ei tärvellä nykyajan kvartaali hengessä, vaan muistetaan maailman olevan muutakin kuin taloutta.

Luokkatoverini Jouko, Keijon pikkuveli Virtanen ja hänen siivellä ihan itsekin  nimeltä mainiten pääsimme mekin rehtorin päätöspuheenvuoroon. Hän kertoi, että kun hän lähti lukemaan historiaa siitä syystä, että se oli ainoa mahdollisuus aloitta sotaväestä päästyään vuoden vaihteessa  muistaa, että  me matematiikkalinjalaiset häntä siitä onnitellessamme samalla esitimme epäilyksen, että mahtaako humanistit mitään työtä saada.
Kaikki ovat saaneet, totesi Keijo, mutta jätti sanomatta - fiksu kun on, että me epäilijät Joltsu ja minä  olemme jo eläkkeellä.

 

Luokkatoveri ja koulukaverit

Olikin sitten mitä sopivin hetki tavata luokkatovereita. Me olemme säännöllisesti kokoontuneet korkealla osallistumisprosentilla ja siitä on kiittäminen kuopustamme Anttia, joka on huolehtinut monin keinoin yhteishengestä ja paljon muustakin viimeksi tarjoamalla edesmenneiden vanhempiensa kotitalo ympäristöineen yhdessä olon pikkuparatiisiksi.
Meillä oli luokallamme nuoria lahjakkuuksia ja sitten meitä muita muuten mukavia sellainen cocktail, että aika kuluu eikä turhuuteen,, vaan ylösrakentavassa ja viihdyttävässä ilmapiirissä muunkin kuin auringon lämmittäessä  tunnelmaa.  Kaiken maailman asioihin alkaa meillä olla mielipiteet valmiina ja yksi yhteinen huolenaihe on viimeiset vuodet meitä askarruttanut: Miten on luokkahengen laita tuolla kurssimuotoisessa koulussa. Onko yhteisöllisyys katoamassa ja vahvistuuko yhteiskunnan huolestuttava yksilöllinen itsekkyys.

Ja yksi pikku juttu jäi selvittämättä: Missä oli tämä Työkoulu? Että sellaisia suuria murheita toukokuun helteessä



Kommentit

Pekka Hjelt
23.05.2012 klo 14:29
En voi ymmärtää moista herra Virtasen toiminnan hehkuttamista eri välineissä. Kun satuin itse sentään noin puolet tuosta rehtoriajasta työskentelemään samassa yliopistossa, annan siitä arvosanan improbatur. Sellaista suosikkipeliä harvoin tapaa missään. Ehkä en ole puolueeton omaa virkauraani kyseisessä opistossa arvostelemaan, mutta liki 40 vuoden jälkeen olisi sentään odottanut edes sanallista kiitosta, jos resurssien niukkuus edes vähäpätöisen kunnianosoituksen tai lahjan antamisen estikin. Sen koommin en kyseiseen laitokseen ole jalallani astunut enkä astu, niin ikävät muistot se jätti.