Ilmoitukset
Naantalin Työväenyhdistyksen  kokous pidetään  valtuuston maanantaisia kokouksia edeltävänä sunnuntaina klo 18.00   Naantalin Työväentalolla (Kaivokatu 20)   
 Seuraava kokous 9.9.2012
 
Kaupunginvaltuuston seuraava 2012 kokouspäivä on 10.9.2012 

Yhteinen Naantali -tiedote

Kirjoituksia



Katso Saaristo-Naantalin kunnallisvaaliehdokkaat

Ilkka Kantola - Klikkaa ja Osallistu!

Naantalin ty�v�enyhdistys 110 vuotta

Etusivu

 

 

Suomen tulisi miettiä, ennen kuin sanoo Ei eurobondeille

Meille jäävät  seuraavat vaihtoehdot:
Kreikan välitön romahdus johtaa eroon euroalueesta; Suora päätöspolku finanssiunioniin; Laajentuneen  ESM:n kautta kulkeva epäsuoran polun ja Turhaa hölynpölyä.

Wolfgang Münchaun
arvaus on
,
että Euroopan johtajat yrittävät jälkimmäisiä. Ja sekin tulee  epäonnistumaan, mistä  taas seuraa vain seuraavan valintahetken tuleminen.
Olen kuitenkin lievästi rohkaistunut siitä, että  hyvin suuri määrä ihmisiä Brysselissä, Frankfurtissa, Pariisissa ja Roomassa  ovat avoimesti kannattavamassa monivaiheista finanssipolitiikan liittoa. Sille ei todellakaan ole vaihtoehtoa."


Ensinnäkin Suomi eikä liioin Saksa kuuluu näihin finanssliiton kannattajiin ainakaan vielä. Kirjoituksessaan Wolfgang Münchaun ei näe realistisena saksalaisten asiantuntijoiden ehdottamaa keinoa luoda bondijärjestelmä leikkaustarpeisille maille. Lainat maksettaisiin takasin 20 vuodessa ja edellyttäisi lainatason painamista 60 prosenttiin BKT:stä. Munchau pitää sitä epärealistisena: ” Italia ei pysty painamaan 120 prosentin laidantasoaan 60 prosenttii eikä siitä olisi apua Espanjan yksityispuolen ongelmiin”
Wolfgang Münchaun polku sisältäisi seurravat vaiheet :

  1. Euroopan laajuinen talletussuojajärjestelmä
  2. Eurooppalainen pankkien pääomittamisrahasta
  3. Todelliset eurobondit
  4. EKP:n toimialan laajentaminen koskemaan julkisen talouden vakauden ylläpitoa

Sisukas Suomi, entinen Euroopan Japani,  nykyinen kolmen A:n Impivaara on tyypillinen suomalainen, joka ei pelkää mitään eikä ketään.
ETLA:n toimitusjohtaja Vesa Vihriälä kirjoittaa HS.ssa: Ei eurobondeille , kyllä pankkiunionille. Hän e kuuluu siihen joukkoon, johon Munchau viittasi, jotka yrittävät löytää osaratkaisuja kiertämällä ja karttamalla jutun ydintä: Ei liian vähän eikä liian myöhään, kuten tähän asti on aina tehty. Aidan matalin kohta ei ole oikea paikka tässäkään tapauksessa.

Eu­ro­bon­dien hyl­kää­mi­nen eu­ro­krii­sin rat­kai­su­kei­no­na ei kui­ten­kaan pois­ta it­se on­gel­maa. Krei­kan päi­vä päi­väl­tä to­den­nä­köi­sem­mäk­si käy­vä mak­su­ky­vyt­tö­myys ja ero eu­ro­aluees­ta uh­kaa syös­tä ko­ko alueen uu­teen sy­vään taan­tu­maan. Mui­den eu­ro­mai­den ja nii­den pank­kien kär­si­mät vä­lit­tö­mät tap­piot ei­vät oli­si sel­lai­se­naan yli­voi­mai­sia kan­taa, mut­ta Krei­kan mah­dol­li­ses­ta ke­hi­tyk­ses­tä seu­raa­va kaaos loi­si odo­tuk­sia vas­taa­van­lai­sis­ta ta­pah­tu­mis­ta Por­tu­ga­lis­sa, Es­pan­jas­sa, Ir­lan­nis­sa ja Ita­lias­sa. (Vihriälä)


Käsittämätön on asiantuntijan kirjoituksen kohta   Eu­ro­bon­dien hyl­kää­mi­nen eu­ro­krii­sin rat­kai­su­kei­no­na ei kui­ten­kaan pois­ta it­se on­gel­maa. Olisi tietenkin pitänyt sanoa, että jos hylkäämme eurobondit, mitä niiden tilalle, sillä kuten hän itsekin edellä kirjoittaa, pitävät monet asiantuntijat eurobondeja todellisena useat vättämättömänä keinona euroalueen tulevaisuudelle. Tässä edellä  Wolfgang Münchaun erittelee asiaa ymmärrettävästi;
Yhtenä neliosaisen  keinovalikoiman osana todelliseen ratkaisuun ovat eurobondit.

Vihriälä johtaa nähdäkseni tahallaan, tuskin tietämättömyyttään ajatuksenkulkua harhaan ja siitä ei tälle maalle hyvää seuraa.: Jos emme hyväksy todellisia keinoja pelastaa euroalue, niin sitten olisi rehellisesti elinkeinoelämän äänitorvien kerrottava, mitä siitä seuraa, sillä seuraus ei tadellakaan ole siunaukseksi Suomella.
Euroalueen hajoamisen seuraukset olisivat suuruudeltaan 1990 laman: Tuotannon menetykset huitelisivat
 pitkälti  kaksinumeroisissa luvuissa, kuten alla oleva tiedostopatteri kertoo.



Kommentit

mikko
29.05.2012 klo 18:25
Yle haastatteli professori Pentti Haaparantaa: Erityisen harmissaan Haaparanta on poliittisesta retoriikasta euron kriisin ympärillä. Pitkin matkaa moni ongelma on ensin kiistetty, sitten väistetty ja lopulta erilaisin kiertoilmaisuin kautta rantain ehkä myönnetty. Haaparanta on muun muassa ihmetellyt poliittista parran pärinää Kreikan kurittamisessa rajuilla säästöillä, kun kuka tahansa näkee mihin ne ovat jo johtaneet. Hän myöntää, että taloustieteilijätkään eivät ole yksimielisiä euron kriisin hoitamisen oikeista tavoista. Silti hän näkee linjaerojen kulkevan pikemmin tiedemaailman ulko- kuin sisäpuolella. - Akateemisella puolella on aika laajasti puhuttu yhteisen finanssielvytyksen tarpeesta, joka olisi minimoinut budjettivajeiden kasvun. Nämä budjettikuria puolustavat näkökulmat tulevat pääosin EKP:stä tai valtiovarainministeriöistä. Tässä on syntynyt rintamalinjaa enemmän virkamiesekonomistien ja taloustieteilijöiden kesken. Vaikka Euroopan velkakriisin selättäminen näyttää lähes toivottomalta tehtävältä, professori Pertti Haaparanta uskoo tehtävän joskus onnistuvan. Tavallaan niin käy pakostakin, jos euro halutaan säilyttää. - Kyllä kai sitä jollain tavalla tuppaa olemaan aina optimisti, Haaparanta toteaa ja hymyilee