Ilmoitukset
Naantalin Työväenyhdistyksen  kokous pidetään  valtuuston maanantaisia kokouksia edeltävänä sunnuntaina klo 18.00   Naantalin Työväentalolla (Kaivokatu 20)   
 Seuraava kokous 9.9.2012
 
Kaupunginvaltuuston seuraava 2012 kokouspäivä on 10.9.2012 

Yhteinen Naantali -tiedote

Kirjoituksia



Katso Saaristo-Naantalin kunnallisvaaliehdokkaat

Ilkka Kantola - Klikkaa ja Osallistu!

Naantalin ty�v�enyhdistys 110 vuotta

Etusivu

 

 

Tarjolla vakuutus- ja säätöliito

Jyrki Katainen sai talouden rautaristin saksalaissilta konservatiiveilta. Onneksi olkoon. Mutta ei Suomen pidä ryhtyä nytkään vasalliksi. Vaikka kyseessä ei olekaan Yrjö Lahtisen mainitsemasta kahjosta, niin kuitenkin.

 Nyt tarvitaan ratkaisuja. Malleja on monia ja niitä syntyy jatkuvasti uusia. Eilisen jutun kommenteissa Aku Aittokallio osasi ymmärtää Timo Soinia ja hänen retoriikkaansa. Sehän perustuu pitkälti vanhan viisauteen:” Mitä minä sanoin?”
Valuvikaan viittaaminen ja sen toteaminen, ettei aikoinaan rahoitusunionista puhuttu tarpeeksi, on liiaan helppoa.  Väite  voi pitää paikkaansa useiden kohdalla ja myös armelias muisti hoitaa taas muiden tuskan. Mutta kun olen ollut tässä prosessissa osallisena niin EU:hun liittymisen aikana kuin rahoitusunionista päätettäessä, niin haluan muistaa, että rahoitusunioni oli osa Maastrichtin sopimusta, joka hyväksyttiin liityttäessä EU:n jäseneksi kansanäänestyksen seurauksena. Ei pahitteeksi olisi, jos samalla logiikalla, jolla nyt syytetään kaikesta euroa, muistettaisiin  kymmenen vuoden menestystä, mitä yhteinen valutta on meille suonut halpoina korkoina ja korkeana vientiin perustuvana kasvuna.



Nyt ollaan tilanteessa, jossa ei suinkaan ole toteutunut aikoinaan pelättyjä epäsymmetrisiä shokkeja, vaan USA:sta lähtenyt finanssikriisi on ollut liikkeelle paneva voima. Lehman Brothersin konkurssin isku oli jo nyt kova meille, mutta se olisi ollut oman markan Suomelle vielä kovempi. Meidän velkamme ja meidän työttömyytemme olisi muilla lukemilla. Mutta eihän tätä tarvitse uskoa. Politiikassa mukana olevana tiedän, että aika ajoin on päätöksentekijöillä mielessä, että antaa mennä, sittenpähän näette.
Mutta kuten myös tiedämme, niin tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Eli ei vastuullisesti tunteva päättäjä  ei voi heittäytyä pelin politiikan vietäväksi; Kansan kurjistumisen kustannuksella menestyminen on raakaa toimintaa. Sellaisesta on ollut huonoja seurauksia. Siksi kannatta yrittää löytää ratkaisuja.
Yksi oli tänään FT:ssä esitetty Martin Wolfin vakuutus-säätöliitoajatus      

Jos ei lukuun oteta kuvitelmaa, että maailmantaloudessa tapahtuisi muutos siten, että euroalue kokonaisuutena tulisi ylijäämäiseksi, tulee tasapainottumisen tapahtua euroalueen sisällä. Jos tämä säätäminen estyy vahvojen maiden alhaisen kysynnän ja vähäisen inflaation vuoksi, joutuvat heikot maat   puolipysyvään taantumaan. Tämä tie vie taattuun tappioon. Onko mahdollista, että euroalueella tehdään tarvittavia uudistuksia lähitulevaisuudessa? En tiedä. Aika voi nyt olla liian lyhyt ja ärsytys liian suuri.
Mutta teoreettisesti, vaikuttaa selvältä, mitä tarvitaan: nopea ja tehokas liike kohti vakuutus- ja säätö liittoa. Välttämättä ei ole kyse ole liittovaltiosta eikä siirto- liittosta. Kyse on tavasta tehdä suvereeneille maille mahdolliseksi jäädä valuuttaliittoon. En tiedä onko tämä edes taloudellisesti ja poliittisesti mahdollista. Mutta jos ei se sitä ole, niin mitä sitten? Ja jos ei nyt, niin milloin sitten?