Ilmoitukset
Naantalin Työväenyhdistyksen  kokous pidetään  valtuuston maanantaisia kokouksia edeltävänä sunnuntaina klo 18.00   Naantalin Työväentalolla (Kaivokatu 20)   
 Seuraava kokous 9.9.2012
 
Kaupunginvaltuuston seuraava 2012 kokouspäivä on 10.9.2012 

Yhteinen Naantali -tiedote

Kirjoituksia



Katso Saaristo-Naantalin kunnallisvaaliehdokkaat

Ilkka Kantola - Klikkaa ja Osallistu!

Naantalin ty�v�enyhdistys 110 vuotta

Etusivu

 

 

Kesäterävän tylsyys

 Kesäterä >> Kesäterävät oli edesmenneen Turun Päivälehden kolumnipalsta. Kesäterä ei viittaa terävyyteen. Joten sallitaan siis vähän sitä sun tätä ja usein ei niin professionaalista ei siis ammattiin liittyvää, vaan muuta ”mukavaa”. Tämä tuli mieleen lukiessani Turun Sanomista 10.7.2012  Turun piispan Kaarlo Kallialan mielenkiintoisen kolumnin. Otsikko Idealisteja, optimismia, haihattelua oli jutun teema.

Piispa vaatimattomasti kertoo olleensa sokea kana, kun epäili euroa kuten jälkeenpäin monet muutkin eli, ettei niin erityyppiset kansantaloudet voi muodostaa toimivaa valuutta-aluetta. Hän arvelee euron perustamisen perustuneen idealistisen optimistiselle haihattelulle eli  IOH periaatteelle. Ironia hän viljelee toteamalla: Euron käsin kosketeltavan lumo kätki riskit. Realismia, pessimismiä hän suosittelee ja muistelee isoisänsä myöhempää pessimismiä, johon oli aikoinaan kuulunut jääkäriliikkeen perustaminen ja itsenäisyyden vaatiminen jo vuonna 1914. Ja sitten hän päätyy ihastelemaan, että aika optimisteja olivat ja lopettaa ”Mutta tässä sitä vain ollaan, aika itsenäisessä Suomessa”.

Piispan jutun kesäterä oli siinä, että se ei käsitellyt aihetta ammattinsa eli kristillisen opin edustajan näkökulmasta. Hän oli kansalainen NN, kuitenkin aihetta miettinyt ja sisältöönkin paneutunut normaalia matti meikäläistä enemmän. Ylen vastailmestynyt gallup kertoo suomalaisten suhtautumistavan olevan hyvin epäileväisiä euron kestävyyttä ja varsinkin suomalaisten talkoisiin osallistumista kohtaan. kts. taulukot.

 

Mutta takaisin Kallialan kolumniin. Piispa näyttää edustavan tavallista suomalaista. Ja suomalainen edustaa tavallista kansaa apua antavissa pohjoisissa maissa. Missään ei ole innostusta avustamiseen, ja tietenkin kaikkein vähimmin vierasmaalaisia kohtaan. Laupiaita samarialaisia meistä ovat harvat, liian moni viisas on farisealaisten puolella, eikä ristiinnaulitsemista vaativa kansa ole 2000 vuoden takana.

Yritän sanoa, että eurokysymykseen näkökulmia on muitakin kuin kasantalous ja organisaatiot. Ihanteitakin on ollut. Esimerkiksi EU on mielestäni olut ”järjen vastaus rauhan unelmaan”. Euro on yksi Euroopan yhdistymisen ennen muuta Saksojen yhdistämisen välttämätön tuote. Sitä ei todellakaan ole tehty ammatti rahoittajien eliitin eli  Saksan Bundesbankin tahdon mukaisesti, vaan se oli poliittinen sopimus sille, että Ranska (Mitterrand)   hyväksyi Saksojen (Kohl) yhdistymisen, mitä britit (Thatcher)  vastustivat. Se on ollut i yritys saada aikaan eurooppalainen Saksa aikaisempien yritysten sijaan (Kolmas valtakunta) saada Euroopasta saksalainen. Eli todellakin kyseessä on ollut hyvää tarkoittavien idealististen päätöksentekijöiden talousviisaitten silmissä epätäydellinen tulos.

 
Nyt ihanteellinen epätäydellisyys riittää sitten tämän rakennelman hävittämisen perusteluksi.

Mutta onko eurorakenne syypää tähän kriisiin.

Eettiseltä kannalta katsottuna voisi syylliseksi pistää rahoitusmarkkinoiden toiminnan muuttunutta luonnetta: Ei palvella reaaliasioita teollisuuden investointeja ja palvelujen parantamista, vaan luodaan rahoitustuotteita tuottojen toivossa. Ja miksi näin? No voittoa tietenkin omistajille ja bonuksia johtajille. Liikkeelle panevana voimana on ollut kyltymättömyys, ihmisen ahneus. Kristillisyyden näkökulmasta olisi eurokriisin inhimillisiin tekijöihin voinut vähintäänkin viitata.

Eurooppalaiset päättäjät ovat ajaneet kansan realistisen arvion mukaiseen euroalueen kestämättömään tilaan päättämättömyydellään; Toimimalla liian myöhään ja liian vähän. Eurooppalainen päättäjät on olleet selvillä siitä, mitä itäisi tehdä, mutta pelännyt kansalaisten reaktioita eli omaa asemaansa. Eikä syttä, sillä kaikki vaaleissa olleet päättäjät on vaihdettu.

Ja tässä tilanteessa on liian yksinkertaista vierittää syy menneiden päätättäjien niskoille. Virheitä on tehty, tietenkin. Mutta  he ovat aikoinaan toimineet   IOH- periaatteella eurooppalaisten parasta ajatellen.  Nyt linjaksi ollaan valitsemassa niin kolumneissa kuin päätöksenteossa PIL = pelkurimaisesti, itsekkäästi ja lyhytnäköisesti. Pelkään, että tästä linjasta tulee ennen näkemättömän suuri lasku meille kaikille jopa niin suuri, että nekin, jotka nauttivat oikeassa olemisen ilosta, tulevat katkerasti pettymään.