Ilmoitukset
Naantalin Työväenyhdistyksen  kokous pidetään  valtuuston maanantaisia kokouksia edeltävänä sunnuntaina klo 18.00   Naantalin Työväentalolla (Kaivokatu 20)   
 Seuraava kokous 9.9.2012
 
Kaupunginvaltuuston seuraava 2012 kokouspäivä on 10.9.2012 

Yhteinen Naantali -tiedote

Kirjoituksia



Katso Saaristo-Naantalin kunnallisvaaliehdokkaat

Ilkka Kantola - Klikkaa ja Osallistu!

Naantalin ty�v�enyhdistys 110 vuotta

Etusivu

 

 

VANTON ERITASOLIITTYMÄN VIHKIÄISET 23.10.2007

Mikko Rönnolm, kvpj



Vuonna 1964 oli Naantalin maalaiskunta yhdistynyt kaupunkiin. Se yhtäältä ja yleinen yhteiskunnallinen ilmapiiri toisaalta loi edellytyksiä uudenlaisille ideoille; Yhdyskuntasuunnittelu nousi voimakkaasti esiin. Kovalla vauhdilla myös Naantalissa alettiin tehdä yleiskaavaa ja kuntasuunnitelmaa, jonka tähtäin oli vuosituhannen vaihteessa. Tällainen opuksen sain käteeni keväällä 1969 uutena valtuutettuna: Siinnä kirjassa arvioitiin Naantalin väkiluvun kasvavan 27. 000 asukkaaseen. Tuolloin koko maan kaikkien vastaavien suunnitelmien yhteenlaskettu asukasmäärä taisi nousta 30 miljoonaan, joten Naantalin 50 prosenttinen toteutuma on varmaan parhaasta päästä.

Yleiskaavassa oli moottoritietasoinen Armonlaaksontie, joka yhdisti Naantalin sisäisen verkon pohjoismaiseksi verkon osaksi tarkoitettuun Lännen tiehen. Tie olisi kulkenut tämän Vanton liittymän jatkeena olevan satamayhteyden  poikki ylittäen Luolanjärven eteläpäästä jatkaen Ristirannan ruhjoen Naantalin salmen yli Luonnonmaalle ja sieltä Merimaskuun Velkualle aina Ahvenanmaalle asti. Siinnä olisi meillä nyt hieno Saaristo-Naantalin runkoväylä.

Tämän tien toiseen suuntaan menevää osuutta kutsuttiin Turku-Piikkiö-Naantali eli lyhennettynä Turpiina- tieksi. Lännen tie oli mielikuvituksellinen. Noihin aikoihin epäiltiin jo ikuisen kasvun mahdollisuuksia ja ympäristövaikutuksia. Kävin noihin aikoihin itsekin saarnaamassa SDP:n piirin luonnonsuojelujaoston sihteerinä vedenpaisumista Turun torille tulevan vuosituhannen alkuvuosille?
Tällaisissa olosuhteissa nousi sitten erityisesti vasemmiston keskuudessa jo ennen vihreiden syntyä voimakasta vastusta yksityisautoilua vastaan. Maailma piti kääntää oikeille urille ja keinoksi valittiin teiden ja erityisesti moottoriteiden vastustaminen. Arveltiin, että kyllä General Motors, jonka liikevaihto oli vain viisi kertaa Suomen kansantulo, polvilleen menee, kun eivät ihmiset pysty ajamaan Naantalista Piikkiöön omalla autolla, hieman kärjistäen sanottuna.

Tämä taistelu höystettynä Turun protektionistisilla pyrkimyksillä oli vähällä ”nippa nappa” äänestyksillä estää suoran Naantali-Turku tien rakentamisen: Tähän soppaan jo ennen Turun ratkaisevia päätöksiä olivat monet raisiolaiset tiepiirin avustamina antaneet oman viisaan lisänsä, ”Kaikki liikenne Raision keskustaan asenteellaan”. Katastrofi ei nytkään ole Raisiossa kaukana, mutta ilman uutta tietä se olisi jo historiaa. Tässä yhteydessä vielä jälkikäteen esitän kiitokset Tiehallinnolle ja erityisesti rakennusneuvos Hietaselle, jonka asiantuntevalla johdolla löytyi siedettävä ratkaisu. Tosin pääjohtaja Loikkanen yritti valistaa nuorta kansanedustajaa, ettei pidä olla liian tarmokas eli eivät kansalaiset kiitollisuudesta äänestä vaan ongelmien poistamisesta ne ovat kiinnostuneita. Hän ei ollut väärässä, sillä putosin 1987 Naantalin tien valmistumisen aattona eduskunnasta.

Tämä junapuolueen ja anti-auto asenne istui tiukassa edustajakollegoissani vielä 1980-luvulla. He eivät uskaltaneet allekirjoittaa ykköstien ryömintä- ja ohituskaistoista tehtyä aloitetta. Kun sitten järjen valo alkoi uudelleen syttyä, oltiin peli jo menetetty. Maan muut nurkat olivat rahat vieneet: Tampere tietenkin käytti tilannetta hyväksi ja kyllä oli ilo, vaikka toisaalta harmitti, posotella Mikkelin läpi hieno tietä pitkin Sulkavan mökille.

Kun turkulaiset siis tajusivat, että tämä alue tarvitsee kunnon yhteyden pääkaupunkiin, jatkoivat he kuitenkin tien Turun keskustaa sivuavaa rakentamisen vastustamista, vaikka se näin sijaten on elintärkeä valtavirta Turun sisäisessä liikenteessä. Se oli itsensä jalkaan ampumista. Onneksi kuti meni ohi. Kuinka onneton tilanne suuren itäisen naapurin kannalta olisikaan, jos tie olisi ohjautunut ohikulkutielle, kuten turkulaistietäjät ehdottivat.

E 18 tien toteutuksessa ei vastuksia puuttunut. Kun Turku vihdoin parikymmentä vuotta myöhässä sai päätöksensä tehtyä iski lama. Valtio velkaantui ja rahahanat menivät kiinni ja investoinnit jäihin. Onneksi kuitenkin olimme liittymässä EU:hun ja sen seurauksena haluttiin Suomelle antaa EIP:n kautta lainaa ja avustusta. Tietyöt saatiin käyntiin.
Mutta taas omat koirat purivat. Kun keskustelu kävi kuumana ja yritimme maakunnan puolesta todistaa, että tieinvestointeja tarvitaan työllisyyden ja kansantalouden kohentamiseksi saimme kylmää vettä niskaamme: ” Ei ole montaa hanketta budjettiin esitetty, joka ei olisi tuonut enemmän kuin itsensä takaisin. Tämä on vanha perustelu. Jään vaan ihmettelemään mistä johtuu tämä hurja alijäämä, kun kaikkien hankkeiden pitäisi tuottaa”, lausui salolainen valtionvarainministerimme Sauli Niinistö merkkipäivähaastattelussaan vuonna 1998.

Ihmettelimme ääneen, että finanssiministerin mielikuvissa investointihankkeetko ovat Suomen valtion alijäämien aiheuttajia? Muistan tuolloin kaivaneeni pari aforismia, joita lausunnon esittäjä tuskin malttoi kuulla. Toistan ne kuitenkin: Ludwig Erhard, Saksan talousihmeen yksi tekijöistä sanoi aikoinaan: ”Kansantalous ei ole potilas, jota voidaan jatkuvasti pitää leikkauspöydällä” ja jenkkiviisasta Peter Druckerilta lainasin moneen yhteyteen sovitetun viisauden: ”Talous on kuin polkupyörä: Pysyy pystyssä vain vauhdissa”

Nyt Tiedämme, että Suomi nousi teollisuuden viennin ja kansantalouden kasvun mukana. Sen seurauksena meillä on ylijäämäinen valtiontalous. Liikenneolosuhteiden parantaminen on ollut ja on välttämätön edellytys eteenpäin menolle. Pyörien on pyörittävä. Tämä eritasoliittymähanke on konkreettinen esimerkki toimenpiteestä, jolla pyörät pidetään pyörimässä paikallaan seisomisen sijasta. Naantalin kaupungin asukkaat ovat tämän hankkeen tärkeyden omasta puolestaan jokapäiväsen kokemuksen kautta tunnistaneet ja toivoneet tätä parannusta niin liikenneturvallisuuden kuin liikenteen sujumisenkin kohentamiseksi.

Tässä on tullut jo tarpeeksi moitittua menyttä tyhmyyttä, nyt sen sijaan on aiheellisen kiitoksen aika: Rouva ministerille parhaat kiitokset osallistumisestanne tähän hankkeeseen ja erityisesti vaivannäöstänne tulla tänne varsinaiseen Suomeen. Teidän kauttanne myös kiitokset teidän organisaatiollenne sekä hankkeen päärahoittajalle tasavallan hallitukselle ja eduskunnalle. Kiitämme tiehallintoa, sillä tehän tämän ratkaisette: erityisesti kiitämme tiejohtaja Pekka Jokelaa, jolla naantalilaisena oli siviilirohkeutta puolustaa hanketta.. Destia joukkoineen ja kaikki mukana olleet alihankkijat työntekijöineen ovat suoriutunut tehtävästä hyvin ja uskallan arvella, että kaupungin tekninen virasto on ollut rakentava yhteistyökumppani. Siis kiitos kaikille suunnittelusta viimeistelyyn Tätä tietä hyvä mennä ja tulla.

Kokonaisuudessaan tätä hanketta voi kuvat jonkinlaiseksi pikku ihmeeksi tai ei sittenkään, vaan enemmänkin säännöksi, jos Nikita Hrushtsevia voi uskoa: ”Poliitikot ovat kaikkialla samanlaisia. He lupaavat rakentaa sillan silloinkin, kun ei ole jokea.” Kuten näette ei jokea, mutta silta on.