Ilmoitukset
Valtuusto kokoontuu syyskaudella 6.9. , 11.10. , 15.11. ja 13.12.
Yhteinen Naantali -tiedote
Kirjoituksia
Onko maanpuolustus erioikeus vai yhteinen asia?
Naantalin Reservinupseerit juhlivat
Naantalin Reserviupseerit juhlivat 60-vuostista taivaltaan. Yhdistystä onnittelin alla olevin ajatuksin:
Upseerikerhon perustaminen oli tärkeä tapahtuma monille sodissa mukana olleille reservinupseereille. Sodan onnistumisen kannalta heidän panos oli merkitykseltään ratkaisevaa. Sodan jälkeinen epävarmuuden aika oli Suomen kohtaloiden kannalta epävarmaa ja sotaponnisteluihin vilpittömällä uhrimielellä osallistuville raskasta vähättelyn tai syyttelyn aikaa. Vuonna 1949 oli tässä suhteessa käänteen tekevä. Helpottuneemmat olot antoivat mahdollisuuden vähän väljempiin rauhansopimuksen tulkintoihin ja joustavuuteen.
Tänä päivänä maanpuolustukseen liittyvät kysymykset ovat ajankohtaisia ja luonnollista, että asevelvollisuusarmeijan kohtalo ja Suomen sotilaallinen asemoituminen ovat tärkeitä ja kiinnostavia kysymyksiä, joihin reaveriupseerikoulutukseen saanneilla on mielenkiintoa ja omakohtaista sanottavaa. Tämä muun kinostavan toiminnan kanssa luovat edellytyksiä yhdistyksen toiminnalle.
Laivaston soittokunta ja Naantalin Kammarikuoro esiintyivät aiheeseen sopivalla ohjelmistolla. yhdistyksen puheenjohtaja Pekka Laatu puhui fiksusti ja sotilasläänin komentaja kenraalimajuri Kari Siiki asiallisesti. Tilaisuuden aluksi kerrottiin perustajajäsenten nimiä: Makkonen, Viirilä, Nuotio, Ehnqvist, Enkola, Kangas, Siiri, Tervo ja Järvinen toivat silmiini vilauksen Naantalin menneisyyden näkyvistä. miehistä Ihan tahattomana komiikkana muistan, että Naantalin isänmaallisissa juhlissa laulettaessa Väinön kanteleesta, mieleeni tuli aina majuri Väinö Viirilä.
Upseeri ja herrasmies
Tilaisuutta ennen, sen aikana ja jälkeen harhaili ajatukseni omien kokemuksien ja muistojen seassa. Lapsuudesta muistan, että tätini miehen Kastussa asuneen Aallon Alpo oli usein jouluna sotatamineissa. Hän kuului sankarihaudan kunniavartioihin. Alpo oli hyvin kiinnostunut sodan kulusta ja tutki jälkeenpäin karttojen avulla sotatapahtumia. Herrasmieskilpailut olivat upseerien taitokilpailut nimeltään. Tietävänä ja osaavana Alpo menestyi niissä. Se herätti kunnioitusta.
Punikin poika
Iän karttuessa ymmärsin historian vivahteita enemmän ja totta kai tulin tietämään, että isäni ei ikänsä eikä myöskään punakaartilaistaustansa vuoksi joutunut sotaväkeen eikä sotaan. Kun aikani tuli mennä sotaväkeen tätini Haka, Alpon vaimo varoitteli turhaan haaveksimasta upseerikoulusta.”Ei sinne punikkien poikia hyväksytä”.
Tulin lähetetyksi vuonna 1965 Rannikkotykistön Tykistökouluun upseerikurssille Suomenlinnaan joten aika oli muuttunut. Mutta ei kuitenkaan täysin eikä kaikkialla, sillä joku paikallinen Naantalista oli nähnyt vaivaa ja varoitellut valitsijoita taustastani. Eversti Karvinen, joka oli tavannut minut oppilaskunnan puheenjohtajan roolissa, oli viitannut kintaalla viestiin, kertoi seinäkärpänen. Minulle eversti vihjaisikin, että kyllä he pystyvät ihan itse arvioimaan koulutukseen sopivat oppilaat ja oli myös sitä mieltä, ettei Tuomiojan Ekin (tuli seuraavassa sisään astumisryhmässä) tempaukset ole esteenä RAUK:iin .
Upseerikerhoissa suojeluskunnan henkeä
Kun tulin siviiliin yllyttivät koulukaverit tulemaan reservinupseerien tilaisuuteen. Nuorehko ye-upseerin kertomus Vietnamin sodasta oli kiinnostava aihe. Esitelmästä syntyi keskustelu, joka melko nopeasti kääntyi sotaa kokeneiden toimesta omiin taisteluihimme. Se oli ymmärrettävää ja mielenkiintoistakin vertailua, vaikka alkuperäinen aihe tahtoi jäädä sivuun.
” Kun upseeri sodissa taistelee…., niin välillä pullosta naukkaa ja juo ja juo…” lauletaan ja näin myös käytännössä toimitaan. Niinpä ilta Naantalin Hovissa päätyi jonkun poikkipuolisen sanani ärsyttämänä käsikähmään, jonka seurauksena poistuin siitä porukasta, kun taas kerran sain kuulla kenen poikia olen. Vastakkainasettelun aika ei ollut ohi ja tein johtopäätökseni, että ei tupata, kun ei tykätä, vaikka nuoremmat kaverit kovin pahoittelivat ja pyytelivät anteeksi.
Tein myös sellaisen arvion, että suojeluskunnan henki oli edelleen tärkeässä roolissa reservinupseerien toiminnassa. Ja siitä hyvänä merkkinä on kerhon kunnossapitämä muistomerkki Naantalin Kauppilassa Fortumin alueella. Sanon väärinkäsitysten välttämiseksi, että siinnä ei ole pahaa eikä sopimatonta. Historiaa on vaalittava ja muistoja kunnioitettava tyylikkäästi ja tahdikkaasti.
Pikkuympyrä sulkeutuu
Olin useampaan otteeseen kertausharjoituksissa ja viimeisessä vuoden 1978 harjoituksissa olin koko 70 miehisen upseeriryhmän vanhimman tehtävässä. Harjoituksen komentaja everstiluutnantti Virmo kertoi, että hänelle oli valitettu, että kuinka minulle virkaiältä nuoremmalle upseerille, joka ei edes osallistu reservillistoimintaan, oli annettu tärkein tehtävä. Hän väitti vastanneensa, että ei tämä ole mikään punakaarti, vaan valinnan suorittavat esimiehet soveltuvuuden perusteella. Jonkinlainen pikkuympyrä oli sulkeutunut.
Maanpuolustuksen yhdistystoiminnalla eritysluonne
Pidän kaikenlaista kansalaistoimintaa hyvin suotavana ja toiminta on järjestettävä jokaisen yhdistyksen tai yhteenliittymänä jäsenten tahdon mukaisesti. Maanpuolustukseen liittyvällä vapaaehtoistoiminnalla on kuitenkin erityisenä piirteenä toiminnan liittyminen kaikkia miespuolisia koskevaan lakisääteiseen asevelvollisuuteen. Kun reserviupseerit toimintaa rajoittuu upseereihin, voi olla vaarana, että siihen voi liittyä myös itsensä paremmaksi tuntemisen elementti ja sen korostaminen. Sotilaallinen koulutuskin lähtee yhden oikean opin periaatteesta: Esimies tietää ja käskyjä on toteltava. Tällainen toimintaympäristö vaatii osallistujilta tervettä itsetuntoa yhdistettynä yhteisvastuun henkeen. Siksi toiminta tulisi järjestää siten, että se on jäsenistön mielen mukaista, mutta samalla maanpuolustustahtoa vahvistavaa kaikkien kansalaisryhmien kannalta. Valtiollinen itsenäisyys ja sen turvaaminen yleinen kaikille kuuluva oikeus ja velvollisuus; Ei voi olla niin, että vain huonompina aikoina tavallisenkin ihmisen isänmaallisuus kelpaa. Demokraattisen yhteiskunnan yksi keskeisimmistä tunnusmerkeistä on, että väkivaltakoneiston on kaikissa olosuhteissa - suuressa ja pienessä mittakaavassa - on aina demokraattisen kontrollin alaisena. Tämä lähtökohta on tietenkin pidettävä aina kirkkaan mielessä myös vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä.
Suomalainen asevelvollisuus on tuki yhteisöllisyydelle
Juhlassa seurakuntamme kirkkoherra Jyrki Rautiainen muistutti, että suomalainen asevelvollisuus on yhteisöllisyyden kokemisen kannalta hyvin merkittävää. Jo pelkästään tältä kannalta katsottuna voi varusmiespalvelua perustella. Tämä näkemys on hyvä pitää myös upseeristoon liittyvässä vapaaehtoistoiminnassa mielessä. Maanpuolustus on viime kädessä yhteisöllisyyttä mitä suurimmassa määrin. Mitä syvempi ja laajemmalle ulottuva on yhteisöllisyyden tunne, sitä parempiin tuloksiin päästään.
Tätä kirjoitusta ei ole vielä kommentoitu.
Jätä oma kommenttisi