Ilmoitukset
Naantalin Työväenyhdistyksen  kokous pidetään  valtuuston maanantaisia kokouksia edeltävänä sunnuntaina klo 18.00   Naantalin Työväentalolla (Kaivokatu 20)   
 Seuraava kokous 9.9.2012
 
Kaupunginvaltuuston seuraava 2012 kokouspäivä on 10.9.2012 

Yhteinen Naantali -tiedote

Kirjoituksia



Katso Saaristo-Naantalin kunnallisvaaliehdokkaat

Ilkka Kantola - Klikkaa ja Osallistu!

Naantalin ty�v�enyhdistys 110 vuotta

Etusivu

 

 

Englantilainen ”LoveFoodHateWaste” suoraan käännettynä ”rakasta ruokaa - vihaa jätettä” kampanja olisi aiheellista juuri nyt ottaa käyttöön kotona , koulussa ja kapakassa

Ruoka-asiat ovat jokapäiväistä leipäämme. Niiden luulisi olevan luonnollista ja helposti ymmärrettäviä. Mutta mitä vielä: Entisen asianajajan mainoslauseen toinen osa on alalla käytössä:  Selvät asiat sotketaan, kun asialle pääsevät ovelat ja ahneet talonpojat yhdessä suosiota saalistavien politiikkojen kanssa. Sekaannus saadaan täydelliseksi monimutkaisilla ja laajoilla säädöksillä lupabyrokratialla sekä massiivisella mutta tehottomalla valvonnalla. Ja kansa eli kuluttaja maksaa eikä kukaan ole tyytyväinen. Tämäkin on yksipuolinen näkökulma, tunnustetaan. Vilkaistaanpa lehtien tietoihin tältä päivältä, niin asiat eivät ainakaan yksinkertaistu

Viime vuonna ennätyslukemiin kivunnut maidon kuluttajahinta on pysynyt Suomessa ennallaan, vaikka tuottajille maksettava hinta on kääntynyt laskuun. Osassa Eurooppaa se on suorastaan romahtanut.

Rasvattoman maidon ja kevytmaidon hintahaitari on Turussa kauppaliikkeestä riippuen 79-95 senttiä litralta. Sekä tuoremaito että kestomaito maksavat Saksassa halvimmillaan vain 49 senttiä litralta.
Kuluttajille halpa maito on ongelma maanviljelijöille. Vuoden alussa he ovat saaneet maidosta keskimäärin vain 25,6 senttiä litralta. Eräissä Saksan osissa hinta on pudonnut 20 senttiin. Syynä heikkoon tuottajahintaan on maidon ylituotanto Saksassa ja kauppaketjujen vahva asema hinnan asettajina. TS

Suomessa tuottaja saa siitä 41 senttiä. Kauppa, teollisuus ja kuljetus 58 senttiä, oli lukemani arvio tilanteesta. KS

Maito on Suomessa kuluttajalle kallista ja tuottajalle halpaa

Maito on siis meillä kallista verrattuna Saksaan ja näyttää ilmeiseltä, että meillä kuluttaja on saksalaista kollegaansa huonomassa asemassa. Mutta toisaalta ei  maito ole kallista , kun vertaa sen hintaa esimerkiksi virvoitusjuomiin. Tuotantoprosessiin nähden se on halpaa, sillä maatalouden tuotantoketju  on monimutkainen: Tuotteen jalostuminen pellolta pöytään on monivaiheinen ja mutkikas ja melkoisen työvaltainen. Uutena ilmiönä on tullut tilakokojen kasvu ja tuotannon investointien korkeus. Kyllä siinnä on maataloustuottajalla monenmoista päänvaivaa niin tekemisen kuin rahoittamisenkin osalta.  
”Maatalous ei ole kuitenkaan puhdasta tuotantoa, vaan se on myös elämäntapa”- väite on täyttä totta. Siihen liittyvät perinteet ja perheet.  Viime aikoina on puhuttu paljon kulttuuriympäristön ylläpitämisestä. Kulttuurimaiseman säilyttämisestä ja luonnon suojelemisesta  tuottajille on maksettu   tuotantoon perustumattomia korvauksia.

Kuluttaja sekamelskassa

Kuluttaja toisessa päässä ei ole mikään erikoinen kunkku tässä asetelmassa.  Sitä ostetaan, mitä tarjotaan. Kauppojen heikko kilpailutilanne ei hintoja laske. Ketjuuntunut kauppa on niskan päällä alkutuottajaan nähden. Tietenkin tuottajien ja kauppojen välillä käydään todellistakin kauppaa ja hintakilpailua esiintyy ainakin silloin tällöin. Erilaiset kiintiöt ja muut järjestely ovat esteenä ja tilanteet vaihtelevat säädösten muuttuessa. Jotenkin tuntuu mielettömältä tämä säätelyn ja kilpailun sekamelska.

Maailmanmarkkinat ja maatalous

Kun nyt uutena ilmiönä on tullut uusien elintarvikemarkkinoiden vaikutus asetelmaan. Yhteisesti tiedämme, että maapallon ruokkiminen ei ole mikään yksinkertainen probleema väkiluvun kasvaessa. Jo nyt nälkä on satojen miljoonien jokapäiväinen vieras.  

Voimmeko lopettaa turhan tuhlauksen?

Suurten ratkaisujen etsiminen johtaa usein hyvien pienten asioiden hautaantumiseen. Hienona poikkeuksena pidän TS:ssä ollut artikkelia elintarvikkeiden tuhlaamisesta  Myöhäistä on valittaa kun maito on maassa”. (on tämän artikkelin liitteenä )Kirjoittaja  maatalouskomissaari   Mariann Fischer Boel on yksi eurooppalaisen maataloushässäkän keskushenkilöistä. Hänen näkökulmansa on ajankohtainen ja järkevä yksinkertaisessa käytännöllisyydessään. Sama ongelma näyttäytyi hyvin vaikuttavalla tavalla TV 2 ohjelmassa, jossa kritisoitiin Tampereen kouluruokailun säästöjä. Kuvamateriaalin keskeinen otos kohdistui lautasille jääneiden ruokien laskiämpäriin kaatamiseen.

Englantilainen ”LoveFoodHateWaste”  suoraan käännettynä ”rakasta ruokaa - vihaa jätettä”  kampanja olisi aiheellista juuri nyt ottaa käyttöön kotona , koulussa ja kapakassa. Aikaisemmin olen lukenut, että jäteruoka kuormittaa ympäristöä enemmän kuin yleisenä kauhistelun kohteena olevat ylimitoitetut  pakkaukset.

Olen tässä kuten entinen pappi, sen tunnustan. Mutta jotenkin vanhat hyvät tavat ja tyylit voisi tuoda tähän perustelemalla niitä kustannusten ja ympäristön säästöllä. Jäteruoka ei ole keneltäkään pois.    

 

 Liite

Kirjoittajavieras: Myöhäistä valittaa kun maito on maassa?

Mariann Fischer Boel

Eurooppalaiset haaskaavat vuosittain uskomattomat määrät ruokaa. Ei ehkä kuulosta kovin vakavalta, jos heitämme joskus pois omenan tai litran pilaantunutta maitoa. Kaiken kaikkiaan kyse on kuitenkin lähes käsittämättömän suurista määristä. Etiikkaa käsittelevän eurooppalaisen työryhmän mukaan ranskalaiset heittävät pois niin paljon ruokaa, että sillä ruokittaisiin kaikki aliravitsemuksesta kärsivät kongolaiset, ja italialaisten pois heittämillä elintarvikkeilla saataisiin nälänhätä Etiopiassa loppumaan. Siinäpä pureskeltavaa kerrakseen!

Ruoan ylenpalttinen haaskuu ei ole vain ranskalaisten tai italialaisten ongelma. Tämä elämäntapailmiö on levinnyt kaikkiin kehittyneisiin maihin. Eräs brittiläinen valtion virasto arvioi, että noin kolmasosa kaikista elintarvikkeista päätyy tarpeettomasti jätteisiin ja että tämä maksaa kuluttajille yli 13 miljardia euroa vuodessa. Ruoan tuhlaamisesta ei kuitenkaan kärsi pelkästään kuluttajan kukkaro vaan myös ympäristö, sillä elintarvikejätteestä pääsee vuosittain ilmakehään miljardeja tonneja kasvihuonekaasuja.

Noin kolmasosa eurooppalaisista asuu yhden hengen talouksissa, mutta kaupoissa useimmat elintarvikkeet on pakattu nelihenkisiä perheitä silmällä pitäen. Puutteelliset varastointiolosuhteet ja epäselvät elintarvikkeiden päiväykset kasvattavat myös kauppojen jätekasoja. Tarvitaan parempaa ohjeistusta ja tietoa elintarvikkeiden päiväyksistä. Tässä vähittäiskauppa voisi olla aktiivisempi.

Suurin syyllinen on kuitenkin yksittäinen kuluttaja. Olisi syytä miettiä, miksi valmistamme enemmän ruokaa kuin jaksamme syödä. Miksi ostamme kolme kanaa kahden hinnalla, kun tarvitsemme vain yhden? Olemmeko unohtaneet, kuinka järkevästi aiemmat sukupolvet hoitivat taloutta, suunnittelivat ruokaostoksensa ja hyödynsivät tähteeksi jääneen ruoan?

l

Joka puolella Eurooppaa on jo käynnissä monia oivallisia ruohonjuuritason aloitteita. Isossa-Britanniassa elintarvikkeiden tuhlaus on saanut poliittista painoarvoa, ja kampanja ”LoveFoodHateWaste” on onnistunut hyvin. Kampanja on ollut käynnissä kaksi vuotta, ja sen ansiosta 1,8 miljoonaa ihmistä on oppinut välttämään ruoan tuhlaamista. Näin on säästynyt 137 000 tonnia ruokaa, mikä on puolestaan tuonut brittiläisille kuluttajille 325 miljoonan euron säästöt. Samalla on vältetty 600 000 tonnin kasvihuonekaasupäästöt tai 513 000 menopaluulennon päästöt Helsingin ja New Yorkin välillä. Elintarvikkeiden säästäminen todellakin vaikuttaa kukkaroon ja ympäristöön.

Kulutushysteriaa kannattaa vastustaa myös eettisistä syistä, varsinkin kun otetaan huomioon huima väestönkasvu. YK:n arvioiden mukaan maailman väkiluku yltää vuoteen 2050 mennessä yhdeksään miljardiin. Tämä luo elintarviketuotantoon valtavat paineet.

Ei ole kuitenkaan järkevää lisätä elintarviketuotantoa, jos samaan aikaan resurssien tuhlaus elintarvikeketjun loppupäässä jatkuu. Tämä olisi samaa kuin että energiansaanti pyrittäisiin ratkaisemaan rakentamalla lisää voimalaitoksia sen sijaan, että parannetaan asuntojen lämmöneristystä. Useimmat ihmiset ovat ymmärtäneet energian säästämisen edut: sähkölasku pienenee ja kasvihuonekaasupäästöt vähenevät. Sama pätee ruokaan. Siksi pitäisi ehkä sittenkin valittaa, kun maito on maassa - varsinkin jos se on päässyt happanemaan.

Kirjoittaja on EU:n maatalouskomissaari.

Julkaistu 28.3.2009 1:31:06