Ilmoitukset
Seuraava kokous 11.12. 2011
Valtuusto kokoukset
syyskaudella 2011 ovat
12.12.
Yhteinen Naantali -tiedote
Yhteinen Naantali -tiedote
Kirjoituksia
Sosialidemokratia ylös
HS:n pääkirjoituksessa arvellaan, että vasemmisto menettäisi puolueiden yhdistymisessä. Näihin pohdintoihin antaa aihetta Metalliliiton entisen puheenjohtajan ja edellisen puoluehallituksen jäsenen Erkki Vuorenmaan ehdotus demareiden ja enemmistövassareiden yhdistämisestä. Hesari arvioi esitysten syitä ja päätyy tylyyn loppuarvioon:
- Sosiaalidemokraattisten toimijoiden radikaalitkin ehdotukset kielivät siitä, että puolue on syvässä kriisissä. Nyt etsitään jo paniikissa keinoja päästä pois umpikujasta.
- Organisaatioleikeillä ei saada peiteltyä sitä, että kummaltakin vasemmistopuolueelta ovat kadoksissa aloitekyky ja visiot
Samanan päivänä 29.82009 TS:n pääkirjoitussivun kolumnistinan STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää pohdiskelle samaa aihe aluetta otsikolla - Sosiaalidemokratia kriisistä ylös -
Hän ei käytä Hesarin suoraviivaista ilmaisutapaa, mutta asiallisesti hän on samoilla linjoilla eli puolueen toiminta ei saavuta vastakaikua kansalaisissa. Hänen arvionsa päätyy ohjeeseen:
- Politiikka ei ole mielikuvia, kampanjoita ja televisioesiintymisiä ilman sisältöä ja kykyä ratkoa ongelmia. Olennaista uudistuvalle puolueelle on sisällön löytäminen kansalliselle ja kansainväliselle politiikalle arvojen pohjalta.
Hauska yksityiskohta on, että samantyyppisen ongelman kanssa painiskelee Kristillinen Liitto ja puheenjohtaja Päivi Räsänen tiivistää,
- Ettei puolueen tehtävä ole puolustaa vanhoja tapoja, vaan ajattomia arvoja.
Mäenpäälle arvot kohdallaan , mutta toiminta
Mäenpääkään ei asettanut sosialidemokratian arvoja kyseenalaiseksi, vaan hänen kriittisyytensä kohdistui linjavalintoihin, jotka perustuvat menneiden aikojen olosuhteisiin:
- Muuttuvassa maailmassa ei kannata hakea kaikkiin asioihin kokonaisratkaisua eikä kaikkeen tarvitse löytää vastausta. Tärkeää on suunta sekä tasapaino reagoivan ja ennakoivat politiikan välillä.
- Maailman tilanne tarjoaa jokaiselle poliittiselle ryhmälle mahdollisuuden olla uudistajien joukossa. Sdp:n terminologian soisi olevan sellaista, että se tuo toimintaan mukaan myös puolueeseen kuulumattomia eikä rajaa heitä ulkopuolelle.
- Kaikki kunnia työväenliikkeelle, mutta muuttuvassa maailmassa kannattaa tiedostaa yhteiskunnan toimihenkilöistyminen ja erityisesti nyt työn pirstaloituminen.
- Neuvostoliiton romahtamisen myötä kadonnutta reaalisosialismia sosiaalidemokraatit eivät koskaan hyväksyneet. Silti pitäisi käydä syvällinen keskustelu sosiaalidemokraattien suhtautumisesta markkinatalouteen, joka kriiseistään huolimatta on elossa. Se tarvitsee pelisääntöjä ja vahvaa demokraattista yhteiskuntaa, mutta suunnitelmatalouteen ei kannata pyrkiä.
- Yhteistyökykyä on pidettävä yllä eri suuntiin. Yksikään suuri puolue ei yksin hallitse, eikä se moniarvoisessa yhteiskunnassa ole edes järkevää. Politiikassa ei kannata jäädä marginaaliin eikä pyrkiä oppositioon, mutta sinne voi ajautua.
- Sosiaalidemokraatteja on pidetty pohjoismaisen hyvinvointivaltion arkkitehteina. Tänä päivänäkin pohjoismainen hyvinvointimalli on verrattain kilpailukykyinen. Pohjoismaat menestyvät kilpailussa – liittyy se sitten koulutusjärjestelmään, terveydenhuollon toimivuuteen tai työn tuottavuuteen.
Mäenpään esittämissä asiakokonaisuuksissa on paljon vaikeita asioita ja ne vaativatkin sitten enemmän. Kansanviisautta edustava kysyykin:
- Puutuuko ajatus vai uskallus.
Hyvä olisi, jos ajatus johtaisi uskallukseen eikä huonoin vaihtoehto ole se, että ajatuksen puutuminen johtaa vähäiseen uskallukseen. Huonompaa puolta edustaa se, että vain uskallus puuttuu siksi, että ei ole halua ottaa riskejä ajatustensa testaamiseksi. Silloin pitäydytään vanhan toistossa tai yritetään välttää vaikeita asioita. Puolueen ajtusta on vaikea löytää.
Punavihreä pelastus
Hätäpäissä sitten yritetään luoda uutta keksimällä termejä kuten punavihreä talous. Syntyy mielikuva, mutta mikä on sisältö? Ja mielikuvakin voi kääntää katseen vihreisiin tai kommunisteihin, mutta ei sosialidemokratiaan.
Oman ominaisen ja tunnistettavan profiilin löytäminen ei ole helppo asia. Sosialismissa on paljon hyvää ja kaunista. Kommunistit sen omivat ja maineen pilasivat, emmekä me saa sitä tahroista pestyä eikä niillä termeillä pärjätä, sen sijaan yhteisöllisyys, yhteisvastuu ja yhteenkuuluvuus ovat käyttökelpoisia ja myös paljon lainattua politiikassa.
Punainen on kiistatta värimme, mutta silti emme voi olla punaisempia kuin kommunistit.
Väriasioiden symbolimerkitys on suuri. Sinivalkoisuus kuulu kaikille suomalaisille, mutta emme me voi voittaa sinivalkoisuudessa porvaristoa, vaikka helposti pystymme osoittamaan isänmaallisuutemme olevan pyyteettömämpää kuin isänmaattoman rahan omistajan puheet ovat. Sinivalkoisuutta käytetään myös syrjivissä tai vihamielisissä tarkoituksissa, sellaisissa , joihin emme halua samaistua.
Vihreyden kanssa on samanlaatuinen ongelma. Me olemme aktiivisesti ymmärtäneet luonnonsuojelun ja ympäristökysymysten merkityksen, olemme olleet niistä kiinnostuneita jo ennen vihreän liikkeen syntyä. Pakosta joudumme käytännön relaiteettina hyväksymään, että tietyille ympäristötoimenpiteille on politiikassa, mutta myös tuotemarkkinoinnissa annettu vihreä leima. Se on epämääräista mutta kansaan menevää. Sen otsikon alle sisältyy myös paljon meille vierasta tuotantokielteisyyttä ja hyvinvointia vahingoittavaa pakonomaisuutta jopa epäinhimillistä toimintaa. Joillakin ympäristönäkökohdilla tulee olla tärkeä rooli toisilla taas marginaalinen asema. Tarkoitan, että ilmaston muutoksen hillintä on tärkeää vihreyttä, mutta ydinvoiman vastustaminen ei. Punavihreätalous termi voi tuoda mieleen valtion omistaman tehtaan tekemän joka kodin pakollisen kompostorin. Vaikka tämä naurettavuudessaan on lapsellinen esimerkki, ei se ole pahin.
Tätä kirjoitusta ei ole vielä kommentoitu.
Jätä oma kommenttisi