|
Hei naantalilainen!
Olen URPO ANTERO ALHO, Maskun Niemenkulmalta Naantaliin vuonna 1962 muuttanut laitosmies. Asun vaimoni Riitan kanssa Torikadulla. Kahdella aikuisella lapsellamme on jo oma perhe. Meillä on neljä lastenlasta. Olemme mummi ja vaari.
Olen innokas penkkiurheilija, mutta jalkapallo on lähinnä sydäntäni. Kuulun Englannin liigan Suomen kannattajiin. Nimikkojoukkueeni on Arsenal.
Mielimusiikkini on klassinen jousimusiikki.
Ammattiyhdistystoiminta on aina ollut minulle tärkeää. Olen toiminut Naantalin metalliammattiosaston puheenjohtajana 1980-luvulta alkaen.
Naantalin Juurikassokerin palveluksessa aloitin elokuussa 1960. Tämä palvelussuhde päättyi vuonna 1991, kun silloinen Suomen Sokeri oli suurten muutosten kourissa. Ennen kuin aloitin Naantalin kaupungin palveluksessa, sain kokea myös, mitä on olla työtön.
Juureni ovat syvällä sosialidemokratiassa. Olen kolmannen polven sosialidemokraatti. Jano paremmasta, tasapuolisesta ja turvallisesta maailmasta, ei tunnu sisälläni sammuvan.
Kaupunginvaltuutettuna olen toiminut 28 vuotta.
Myös kaupunginhallituksessa sekä jäsenenä, että varapuheenjohtajana olen ollut pitkään.
Mielestäni olen yleispoliitikko, joka haluaa ensisijaisesti naantalilaisten ja täällä toimivien yritysten parasta.
Itsekkyys ja kateus ovat ihmiskunnan pahimmat viholliset. Kaikki eivät jaksa, eivätkä pysty huolehtimaan itsestään. Siksi yhteiskunta on velvollinen antamaan jokaiselle perustoimeentulon, terveydenhuollon, koulutuksen ja hoivan.
Lapset, nuoret ja vanhukset ovat aina olleet erityisen tärkeitä minulle. Lapsille tulee antaa hyvä ja turvallinen lapsuus. Päivähoidon tilojen tulee olla ajanmukaiset, viihtyisät ja turvalliset. Myös tarvikkeisiin tulee varata riittävästi varoja. Nuorilla tulee olla hyvät kokoontumistilat, missä voi viettää aikaa yhdessä kavereiden kanssa. Urheiluseuratoiminta Naantalissa on mielestäni erinomaista. Lukiokoulutus kotikaupungissaan kaikille, jotka sitä haluavat, olisi mielestäni naantalilaisten nuorten oikeus.
Elinvoimainen ja tyytyväisten kuntalaisten Naantali tarvitsee myös hyvät ja joustavat terveyspalvelut. Tarvitsemme vanhainkodin, missä on kaikilla oma ilmastoitu huone wc-tiloineen.
Tämä kaikki edellyttää myös riittävästi asiansa osaavaa henkilökuntaa.
Veteraaneista huolehtiminen ei ole yksin naantalilaisten, vaan kaikkien suomalaisten yhteinen asia.
”Hoivatkaa, kohta poissa on veljet,
muistakaa heille kallis ol maa.
Kertokaa lasten lapsille lauluin,
himmetä ei muistot saa!”
TOIVON KAIKKIEN NAANTALILAISTEN ÄÄNESTÄMÄLLÄ VAIKUTTAVAN OMAN KOTIKUNTANSA HYVINVOINTIIN.
|
