Aho Kimmo

"Elämässä kiinni!"

Olen syntyperäinen Naantalilainen. Vanhempieni erottua asuin veljeni kanssa isovanhempieni luona Raision Paikkarinmäessä, josta matka jatkui heidän kanssaan Alavudelle veljeni mentyä Äitini luokse Tukholmaan.

Alavudella vietin lapsuuteni, kunnes veri veti takaisin Naantaliin, isäni luokse vuonna-81. Siihen aikaan täällä elivät äitini isovanhemmat Ida Maria (os. Saarinen) ja Lauri Karke, joihin ehdin vielä tutustua ennen kuin heidän maallinen matkansa päättyi Naantalin vanhainkodin asukkaina. Rakkain muisto Ida mammasta on yksi hänen kirjoittamansa kirja ”vorssasta poijaat”. Sen hän antoi minulle omistuskirjoituksella muistoksi. Julkaistuja kirjoja hänellä on kaikkiaan viisi. Lauri papasta viimeinen sinänsä hauska, mutta jotain kertova muisto on hänen tokaisunsa vahainkodissa: ”Eks sää Kimmo veis munt teille saunaa, ku ei tääl keskitysleiril oo ees kunnon saunaa.” Niinpä meillä saunottiin papan kanssa.

Peruskoulun kävin loppuun täällä Naantalissa. Opiskelua jatkoin Raision ammattioppilaitoksen instrumenttiasentaja linjalla. Työntekoa "harjoittelin" pari vuotta sen aikaisen Nesteen öljynjalostamolla. Sitten kutsui armeijan harmaat. Työelämäni jatkui Turun tv-tehtaalla, jota kesti n.10 vuotta. Siellä alkoi myös luottamustehtäväni, kun työntekijät valitsivat minut tehtaan varapääluottamusmieheksi. Tuolloin päätin liittyä Naantalin Sosialidemokraatteihin ja tieni vei Metallin liittokokousvaaleihin sekä myöhemmin Naantalin kunnallisvaaleihin. Molempiin tulin valituksi ja valtuustossa on nyt kolmas kausi menossa sekä sosiaalilautakunnan puheenjohtajana toinen kausi. Nykyisin työskentelen Fortumin öljynjalostamolla, tuotannon on-line analysaattoreiden ylläpito- ja huoltotehtävissä sekä ympärivuorokautisessa automaatiopäivystyksessä.

Perheeseeni kuuluu vaimo Johanna, tyttäret Sofia 11v, edellisestä suhteesta ja Jessica 1v8kk. Perheenlisäystä on tulossa helmikuussa, tämän tulokkaan pitäisi olla poika. Kotonamme elelee myös Hipa kissa.

Rakkaan moottoripyörä harrastuksen jäätyä asuntovelkojen jalkoihin, olen tilalle ottanut ulkoilua perheen kanssa, pyöräilyä, lukemista ja tyttäreni Sofian tukemisen ja kannustamisen kirjoitus- ja teatteri harrastuksessa. Hän on selvästi perinyt Ida mammalta valtavan kiinnostuksen kirjoittamiseen ja näyttelemiseen. Siitä olen tavattoman iloinen ja ylpeä.